Psykologin työ? Kannattaako opiskella

Sinunhan se varmasti kannattaa pyrkiä sinne.

Mielenkiintoista ja paljon eri vaihtoehtoja, mutta yksi hankalimmista päästä opiskelemaan.

Kannattaa jos sinua aihe kiinnostaa. Ja pitäisi kiinnostaa tarpeeksi ja niinkuin tiedettyä, niin näin monen vuoden opinnoissa tarvitaan pitkäjänteisyyttä, jottei mikä tahansa hetken mielijohde välttämättä kanna.

Onhan se varmaan melko puuduttavaa ajatella ja opiskella, muiden tai omituisten ihmisten mielenliikkeitä ja kun tämä ala ei oo fyysistä suorittamista kuin muut sote alat vaan kirjatietoutta. Voi alkaa jossakin vaiheessa puuduttamaan ellei ole mieli ala.

Itse työ ole niin hohdokasta kuin ajatellaan. Opiskeluaika on mukavaa ja mielenkiintoista. Työllisyystilanne on kyllä hyvä. Samalla tavalla ei välttämättä onnistu etätyö niin kuin monella muulla korkeakoulutetulla.

Vierailija kirjoitti:

Itse työ ole niin hohdokasta kuin ajatellaan. Opiskeluaika on mukavaa ja mielenkiintoista. Työllisyystilanne on kyllä hyvä. Samalla tavalla ei välttämättä onnistu etätyö niin kuin monella muulla korkeakoulutetulla.

Etätyö ei taida olla se pointti jos tuohon hommaan hakeutuu..

Älylliset haasteet ei lopu psykologin työssä. Voi kuitenkin olla melko raskasta henkisesti.

Sama ongelma kuin lekureilla eli opiskelu on superkiinnostavaa mutta työ ihan hanurista. Psykologilla palkka ei edes kompensoi.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma kuin lekureilla eli opiskelu on superkiinnostavaa mutta työ ihan hanurista. Psykologilla palkka ei edes kompensoi.

Kai siihen työhön pitää olla joku muukin halu kuin se palkka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työ ole niin hohdokasta kuin ajatellaan. Opiskeluaika on mukavaa ja mielenkiintoista. Työllisyystilanne on kyllä hyvä. Samalla tavalla ei välttämättä onnistu etätyö niin kuin monella muulla korkeakoulutetulla.

Etätyö ei taida olla se pointti jos tuohon hommaan hakeutuu..

No ei tietenkään, mutta pandemiatilanteessa on etu jos työ on tehtävissä etänä. Lisäksi jossain vaiheessa saattaa ärsyttää kun yhtä pitkän koulutuksen käynyt puoliso tekee kätevästi työtään vaikka Levin mökiltä käsin ja itse olet sidottu lähityöhön.

Kaikkein vaikeimpia aloja päästä opiskelemaan.

Tuttavan lapsi yritti viimehausssa kolmatta kertaa eikä päässyt. Kuitenkin hyvin kirjoitti yo-kokeissa, mutta kun ei vaan riitä tulokset.

Palkat julkisella todella huonoja. Kun olin neuvolan Th mun palkka oli noin 2400 ja psykologilla noin 3000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työ ole niin hohdokasta kuin ajatellaan. Opiskeluaika on mukavaa ja mielenkiintoista. Työllisyystilanne on kyllä hyvä. Samalla tavalla ei välttämättä onnistu etätyö niin kuin monella muulla korkeakoulutetulla.

Etätyö ei taida olla se pointti jos tuohon hommaan hakeutuu..

No ei tietenkään, mutta pandemiatilanteessa on etu jos työ on tehtävissä etänä. Lisäksi jossain vaiheessa saattaa ärsyttää kun yhtä pitkän koulutuksen käynyt puoliso tekee kätevästi työtään vaikka Levin mökiltä käsin ja itse olet sidottu lähityöhön.

Voi sitä tehdä etänäkin, onhan nykyään etävastaanotott

Kaffepulla kirjoitti:

Palkat julkisella todella huonoja. Kun olin neuvolan Th mun palkka oli noin 2400 ja psykologilla noin 3000.

Enpä tiedä miltä vuodelta tietosi ovat. Nykyään melkein homma kuin homma psykologilla, niin lähtöpalkka lähemmäs 4000 e ilman lisiä. On niitä huonomminkin palkattuja paikkoja, mutta niissä ovi käy tiuhaan. Palkat eivät ole taulukkopalkkoja. Mutta totta on, että ei pääse lääkärin palkoille julkisella. Työaikakin on tietty eri.

Pidemmän päälle kyllä tympeää työtä, suosittelisin kouluttautumaan lisää ja hakeutumaan vähän soveltavampiin töihin. Mutta niinhän mikä tahansa työ, kun tarpeeksi pitkään tekee samaa.

Vuonna 2012 Helsingissä neuvolan psykologi meidän terveysasemalla tienasi tuon kolme tonnia. Mun mielestä se oli aika vähän, luulin että tienaisivat enemmän.

Olen pitkään miettinyt psykologin ammattia. Uskon, että ihmisten haaveet muiden kuin varsinaisten statusalojen kohdalla perustuvat mielikuviin. Minulla on ikää jo yli 30 ja painajaismaisia kokemuksia terveydenhuollosta sekä omia saavutuksia, joten kaikki ovat tulleet alas norsunluutorneistaan enkä enää tarvitse tutkintoa tunteakseni itseni täydeksi ihmiseksi, kuten joku 19 vuotias. 

Moni psykologiksi haluava taitaa haluta päästä juttelemaan ihmisten kanssa, mutta matematiikka yms. ei voisi vähempää kiinnostaa; korjatkaa, jos olen väärässä. Jos nypitään höyhenet ja villat pois, niin minusta näyttää siltä, että psykologia tarvitaan tutkimusten tekemiseen. Kaiken muun työn hoitavat samalla myös hengelliset työntekijät, psykiatriset sairaanhoitajat, mielenterveyshoitajat, kuraattorit sun muut.

Psykologin keskustelu opiskelijan kanssa voi olla mahdotonta erottaa keskustelusta oppilaitospastorin kanssa, vaikka heillä on eri koulutus ja erilainen erikoisosaaminen noin teoriassa.

Koska psykologit käytännössä tekevät hirveästi töitä, joihin pystyy myös sosiaalialan tai kirkollisen alan tai muulla terveysalan koulutuksella, ehdottaisin, että psykologin koulutusta lyhennettäisiin vähintään kaksi vuotta tai lisättäisiin sairaanhoitajien AMK-koulutukseen ja sosionomien koulutuksiin ynnä muihin joku jatkolinja psykologiksi, jotta voisivat tehdä niitä tutkimuksia ainakin jossakin muodossa. Samalla ratkeaisi psykologipula.

Psykologi ei siis ole nerokas taikuri, joka ymmärtää ihmisen ajattelua ja käytöstä paremmin kuin joku muu, vaan hän tarkastelee sitä oman tiedekuntansa keksimästä näkökulmasta ja sen omalla kielellä ja varsinainen funktio valmistuneen opiskelijan hyvän mielen lisäksi on niiden tutkimusten tekeminen. Monia ihmisiä kuitenkin ilmeisesti viehättää ajatus siitä, että yliopistopsykologian opiskelu tekee heistä sosiaalisia neroja, jotka naurattavat pöksyt naisten jalasta tai jotenkin näkevät ihmisten läpi ja saavat siitä valtaa ja nostetta. Ihmismielen tutkimus on erotettava psykologiasta; ihmismieltä on tutkittu tuhansia vuosia kirjallisuudessa, teologiassa, taiteissa, historiassa ja erityisesti filosofiassa. Vähän samalla tavalla kuin eri kansoilla on eri kielet ja eri sanat samoille asioille, on psykologialla nuorena tieteenä omat tapansa sanoittaa asioita, joista ihmiset ovat tietäneet jo tuhat vuotta. Harva se päivä tulee artikkeli lehteen, jossa psykologi on kommentoimassa jotain itsestäänselvyyttä, koska heille on meidän yhteiskunnassa annettu valta tehdä näitä kommentteja. Teologi taas puhuu meille uskonnosta, vaikka hän on käytännössä opiskellut lähinnä kristinuskoa. Lääkäri puhuu meille yrteistä, vaikka hän ei ole opiskellut niitä lääkiksessä jne. Ihmisiä kiehtoo se aikaperiodikohtainen rooli ja status ja lupa kutsua itseään ihmismielen taikuriksi.

Monella varmasti nousee karvat pystyyn näiden kommenttien takia, koska heidän intresseissään on rajoittaa kilpailua ja kilpailun rajoittaminen toimii siten, että ihmisten pitää ensin asioikseen käydä toisen asteen opinnot ja sen jälkeen rukoilla, että pääsevät ehkä yliopistoon ja siellä jurnutetaankin sitten useampi vuosi. Avoimen yliopiston opintoihinkaan ei kaikilla ole varaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkään miettinyt psykologin ammattia. Uskon, että ihmisten haaveet muiden kuin varsinaisten statusalojen kohdalla perustuvat mielikuviin. Minulla on ikää jo yli 30 ja painajaismaisia kokemuksia terveydenhuollosta sekä omia saavutuksia, joten kaikki ovat tulleet alas norsunluutorneistaan enkä enää tarvitse tutkintoa tunteakseni itseni täydeksi ihmiseksi, kuten joku 19 vuotias. 

Moni psykologiksi haluava taitaa haluta päästä juttelemaan ihmisten kanssa, mutta matematiikka yms. ei voisi vähempää kiinnostaa; korjatkaa, jos olen väärässä. Jos nypitään höyhenet ja villat pois, niin minusta näyttää siltä, että psykologia tarvitaan tutkimusten tekemiseen. Kaiken muun työn hoitavat samalla myös hengelliset työntekijät, psykiatriset sairaanhoitajat, mielenterveyshoitajat, kuraattorit sun muut.

Psykologin keskustelu opiskelijan kanssa voi olla mahdotonta erottaa keskustelusta oppilaitospastorin kanssa, vaikka heillä on eri koulutus ja erilainen erikoisosaaminen noin teoriassa.

Koska psykologit käytännössä tekevät hirveästi töitä, joihin pystyy myös sosiaalialan tai kirkollisen alan tai muulla terveysalan koulutuksella, ehdottaisin, että psykologin koulutusta lyhennettäisiin vähintään kaksi vuotta tai lisättäisiin sairaanhoitajien AMK-koulutukseen ja sosionomien koulutuksiin ynnä muihin joku jatkolinja psykologiksi, jotta voisivat tehdä niitä tutkimuksia ainakin jossakin muodossa. Samalla ratkeaisi psykologipula.

Psykologi ei siis ole nerokas taikuri, joka ymmärtää ihmisen ajattelua ja käytöstä paremmin kuin joku muu, vaan hän tarkastelee sitä oman tiedekuntansa keksimästä näkökulmasta ja sen omalla kielellä ja varsinainen funktio valmistuneen opiskelijan hyvän mielen lisäksi on niiden tutkimusten tekeminen. Monia ihmisiä kuitenkin ilmeisesti viehättää ajatus siitä, että yliopistopsykologian opiskelu tekee heistä sosiaalisia neroja, jotka naurattavat pöksyt naisten jalasta tai jotenkin näkevät ihmisten läpi ja saavat siitä valtaa ja nostetta. Ihmismielen tutkimus on erotettava psykologiasta; ihmismieltä on tutkittu tuhansia vuosia kirjallisuudessa, teologiassa, taiteissa, historiassa ja erityisesti filosofiassa. Vähän samalla tavalla kuin eri kansoilla on eri kielet ja eri sanat samoille asioille, on psykologialla nuorena tieteenä omat tapansa sanoittaa asioita, joista ihmiset ovat tietäneet jo tuhat vuotta. Harva se päivä tulee artikkeli lehteen, jossa psykologi on kommentoimassa jotain itsestäänselvyyttä, koska heille on meidän yhteiskunnassa annettu valta tehdä näitä kommentteja. Teologi taas puhuu meille uskonnosta, vaikka hän on käytännössä opiskellut lähinnä kristinuskoa. Lääkäri puhuu meille yrteistä, vaikka hän ei ole opiskellut niitä lääkiksessä jne. Ihmisiä kiehtoo se aikaperiodikohtainen rooli ja status ja lupa kutsua itseään ihmismielen taikuriksi.

Monella varmasti nousee karvat pystyyn näiden kommenttien takia, koska heidän intresseissään on rajoittaa kilpailua ja kilpailun rajoittaminen toimii siten, että ihmisten pitää ensin asioikseen käydä toisen asteen opinnot ja sen jälkeen rukoilla, että pääsevät ehkä yliopistoon ja siellä jurnutetaankin sitten useampi vuosi. Avoimen yliopiston opintoihinkaan ei kaikilla ole varaa. 

Tähän taikuristatukseen tietyillä aloilla liittyy myös sellainen vallankäyttö, jossa sen oman kansan kielen eli oman tiedekunnan puhetavalla yritään nousta muiden ihmisten yläpuolelle ja kieltää tuhansien vuosien aikana kerätty kansanviisaus ja tieto, koska sitä ei ole osoitettu jossain laboratoriossa 1900-luvulla tai parin viime vuosikymmenen aikana. 

Ihminen saa alkeellista mielihyvää siitä, että pääsee tittelin takaa lyttäämään jotain sellaista, mitä hän ei tosiasiallisesti ymmärrä. Näin vasta somessa kommentin, jossa psykologi itsevarmasti kommentoi erään yrityksen tarjoaman viihteen olevan "tietämättömyyttä", koska "tutkimusten" mukaan ihminen ei toimi niin. Tämä tyyppi siis ajatteli, että ihmisten kertomat todistukset voi kumota sillä, että keinotekoisissa olosuhteissa on saatu erilainen tulos. Tämä on semmoista ylimielisyyttä, mikä muodostuu siinä, kun poteroidutaan omaan nurkkaan ja päätetään omassa ringissä, että vain meidän tuottama tieto on oikeaa tietoa, koska joskus 1800-luvulla on onnistuttu kaappaamaan omalle alalle sellainen nimi, joka tuottaa mahtipontisia mielikuvia. Fiksu ihminen kuitenkin näkee kielipelin läpi ja ymmärtää, mistä on kysymys. 

Psykologi on halpisversio psykiatrista. Jos psykiatreja olisi tarpeeksi, psykologeja ei tarvittaisi. No onhan heillä sentään tieteelliseen tietoon ja tutkimukseen perustuva koulutus.

Mitään amispsykologeja kukaan tuskin kaipaa. Papilla tai sosionomilla ei ole riittävää osaamista hoitamaan mielenterveyden häiriöitä.

Kaffepulla kirjoitti:

Psykologi on halpisversio psykiatrista. Jos psykiatreja olisi tarpeeksi, psykologeja ei tarvittaisi. No onhan heillä sentään tieteelliseen tietoon ja tutkimukseen perustuva koulutus.

Mitään amispsykologeja kukaan tuskin kaipaa. Papilla tai sosionomilla ei ole riittävää osaamista hoitamaan mielenterveyden häiriöitä.

Sitten on, kun lisätään ne olennaiset kurssit siihen. Internet tuhosi patsastelun ja tiedon monopolin. 

Jos yliopistopatsastelun sijaan jokaiselle annettaisiin mahdollisuus osoittaa tietonsa kaikille avoimessa kokeessa, psykologien määrä kymmenkertaistuisi parissa vuodessa. Tätä ei haluta, koska se lisäisi kilpailua ja vaikeuttaisi hierarkioiden ylläpitämistä varsin monella alalla. Sama vehkeily liittyy myös esim.pakkoruotsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pitkään miettinyt psykologin ammattia. Uskon, että ihmisten haaveet muiden kuin varsinaisten statusalojen kohdalla perustuvat mielikuviin. Minulla on ikää jo yli 30 ja painajaismaisia kokemuksia terveydenhuollosta sekä omia saavutuksia, joten kaikki ovat tulleet alas norsunluutorneistaan enkä enää tarvitse tutkintoa tunteakseni itseni täydeksi ihmiseksi, kuten joku 19 vuotias. 

Moni psykologiksi haluava taitaa haluta päästä juttelemaan ihmisten kanssa, mutta matematiikka yms. ei voisi vähempää kiinnostaa; korjatkaa, jos olen väärässä. Jos nypitään höyhenet ja villat pois, niin minusta näyttää siltä, että psykologia tarvitaan tutkimusten tekemiseen. Kaiken muun työn hoitavat samalla myös hengelliset työntekijät, psykiatriset sairaanhoitajat, mielenterveyshoitajat, kuraattorit sun muut.

Psykologin keskustelu opiskelijan kanssa voi olla mahdotonta erottaa keskustelusta oppilaitospastorin kanssa, vaikka heillä on eri koulutus ja erilainen erikoisosaaminen noin teoriassa.

Koska psykologit käytännössä tekevät hirveästi töitä, joihin pystyy myös sosiaalialan tai kirkollisen alan tai muulla terveysalan koulutuksella, ehdottaisin, että psykologin koulutusta lyhennettäisiin vähintään kaksi vuotta tai lisättäisiin sairaanhoitajien AMK-koulutukseen ja sosionomien koulutuksiin ynnä muihin joku jatkolinja psykologiksi, jotta voisivat tehdä niitä tutkimuksia ainakin jossakin muodossa. Samalla ratkeaisi psykologipula.

Psykologi ei siis ole nerokas taikuri, joka ymmärtää ihmisen ajattelua ja käytöstä paremmin kuin joku muu, vaan hän tarkastelee sitä oman tiedekuntansa keksimästä näkökulmasta ja sen omalla kielellä ja varsinainen funktio valmistuneen opiskelijan hyvän mielen lisäksi on niiden tutkimusten tekeminen. Monia ihmisiä kuitenkin ilmeisesti viehättää ajatus siitä, että yliopistopsykologian opiskelu tekee heistä sosiaalisia neroja, jotka naurattavat pöksyt naisten jalasta tai jotenkin näkevät ihmisten läpi ja saavat siitä valtaa ja nostetta. Ihmismielen tutkimus on erotettava psykologiasta; ihmismieltä on tutkittu tuhansia vuosia kirjallisuudessa, teologiassa, taiteissa, historiassa ja erityisesti filosofiassa. Vähän samalla tavalla kuin eri kansoilla on eri kielet ja eri sanat samoille asioille, on psykologialla nuorena tieteenä omat tapansa sanoittaa asioita, joista ihmiset ovat tietäneet jo tuhat vuotta. Harva se päivä tulee artikkeli lehteen, jossa psykologi on kommentoimassa jotain itsestäänselvyyttä, koska heille on meidän yhteiskunnassa annettu valta tehdä näitä kommentteja. Teologi taas puhuu meille uskonnosta, vaikka hän on käytännössä opiskellut lähinnä kristinuskoa. Lääkäri puhuu meille yrteistä, vaikka hän ei ole opiskellut niitä lääkiksessä jne. Ihmisiä kiehtoo se aikaperiodikohtainen rooli ja status ja lupa kutsua itseään ihmismielen taikuriksi.

Monella varmasti nousee karvat pystyyn näiden kommenttien takia, koska heidän intresseissään on rajoittaa kilpailua ja kilpailun rajoittaminen toimii siten, että ihmisten pitää ensin asioikseen käydä toisen asteen opinnot ja sen jälkeen rukoilla, että pääsevät ehkä yliopistoon ja siellä jurnutetaankin sitten useampi vuosi. Avoimen yliopiston opintoihinkaan ei kaikilla ole varaa. 

Mies 29 + hamsteri?