Lue keskustelun säännöt.
Onko elämässäsi joku osa-alue tai asia, joka on sinulle hankalaa? Mikä?
09.01.2022 |
Itselläni on elämässäni moni asia kunnossa; talous, työ, ystävät, parisuhde, terveys jne.
Löytyy silti kaksi osa-aluetta/asiaa, joissa on sakannut "aina" ja jotka hankaloittavat elämääni. Niiden kanssa kipuilen enemmän tai vähemmän tasaisin väliajoin.
Ensimmäinen on jonkinsorttinen jo teini-iässä puhjennut syömishäiriö/ahmimishäiriö, ja toinen on aaltoilevalla voimakkuudella esiintyvä sosiaalisten tilanteiden pelko ja esiintymisjännitys.
Mites teillä muilla?
Kommentit (32)
Numerodien kanssa on jatkuvasti hankaluuksia, olen numerosokea. Vaatii täyden keskittymisrauhan ja runsaasti aikaa saada näpytellyksi verkkopankissa laskun viitenumero oikein.
En ollut millään oppia oman pankkikorttini PIN-numeroa, kunnes sain vinkin ankuroida se johonkin visuaaliseen kohteeseen. Nyt osaan sen, jos en unohda miltä susi näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha.
En osaa elää säästeliäästi. Tai olen nyt opetellut kyllä, mutta kauan se vei. Ulosoton ja velkajärjestelyn myötä vasta opin läksyni. Ja mikään holtiton tuhlari en edes ole ollut, mutta pienipalkkaisena yksinhuoltajana vaan niin tiukoilla että tarkkana saa nykyäänkin olla.
Ihmissuhteet ja vuorovaikutus ovat täysin käsittämätöntä näytelmää.
Naisasiat ovat yhtä tervanjuontia.
Poikuus 49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sakkaa aina parisuhde. Vaikka olen jo 45, niin en ole ikinä ollut yhden ihmisen kanssa 7 vuotta pitempään. Kaikki muut asiassa elämässä ovat sujuneet suht helposti. Lievän ylipainon kanssa kamppailen myös koko elämäni, mutta se ei toki 100% ole itsestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painonhallinta.
Olen vuosia yrittänyt laihduttaa, aina vaan jojoilua +-3kg. Ei jaksa enää. Oksentelun aloitin 13 vuotiaana, onneksi se on jo jäänyt
( tai no sen lopettamisen jälkeen aloin lihoa)
N36 ja BMI 37
Olen niin ujo ja huono tutustumaan ihmisiin, ja sen seurauksena minulla ei ole kavereita. Lapsena kyllä oli koulukaverit, mutta aikuisena en ole onnistunut saamaan yhtään ystävää. Olen kuitenkin vasta alle 30v ja mua odottaa yksinäinen loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella näyttää näin päivinä olevan itsetunto ongelmia!
Taitaa olla monen ongelmat peräisin siitä että kuvittelevat, instasta löytyy todellisia kuvia ihmisistä tai heidän elämästään. Sekä että vauva palstalta löytää totuuden muista ihmisistä.
Voi olla että kolmekymppisillä pahimmat uskomukset internetin todellisuudesta.
En opi ikinä käyttämään tietokonetta. Salasanat vaihtuu jatkuvasti, fb häipyi . Eri ohjelmat ,voi voi. Mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuntavaisto on niin huono että se haittaa elämää (ei ole provo), lähinnä autolla mennessä vaikka olisi kartta käytössä ja varsinkin jos on jokin esim ostokeskus tms isompi kompleksi suunnistaa siellä haluttuun kohteeseen.
Tästä en kehtaa edes puhua koska minua on syytetty huomionhakuiseksi jos haluaisin saapua jonnekin paikkaan kaverin kanssa tai vaikka että kaveri ottaa kyytiin tai hakee.
Olen väkisin harjoituttanut tätä ja totta on, että se on auttanut ja lähinnä panikoitumisen estämisessä, mutta usein kun ajan liittymän ohi ja pääsen U-käännökseen vasta 5+ kilometrin jälkeen olen enemmän eksyksissä ja myöhässä. Sitten saavun 30 minuuttia myöhässä stressaantuneena ja panikoituneena ja huonolla tuulella.
Valitettavasti myös kaupungissa jonkin talon numero ja rappu on jotenkin niin vaikea löytää.
Tämän todella noloa koska olen lahjakas monella alueella ja pärjään muiden mielestä hyvin.
En siis mene miellelläni uusiin paikkoihin sosiaalinen elämä kärsii.
Kutsunkin ihmisiä kylään.
Ongelmia myös lukea ihmisten ilmeitä ja fiiliksiä ja puhun turhan suoraan aiheuttaen ristiriitoja.
Ruoanlaitto on hankalaa, nälästä en kärsi, mutta en lue ruokaohjeita, vaan sovellan, ja se on sitten mitä on.
Unohdin mainita, että tietokoneiden ja laitteiden kanssa ongelmia, ja siitä huolimatta on ollut pakko opetella koska ei ole (onneksi) ollut ketään auttamassa.
Minulla on aikanaan hävinnyt dokumentteja, tiedostoja, sivuja, asetuksia jen joka on tehnyt minut araksi "koskemaan minhinkään" ettei se vain häviä.
En nauti tietotekniikasta jne koska minulle se on vain stressaava osa-alue.
En pysty asettamaan television kanavia, uuden kännykän käyttöönottoasetusten tekeminen vie koko päivän, siksi mieluiten käytän vanhaa kännykkää jne.
Ehkä ikä paljastuu tässä, mutta olen kiinnostunut mitä nämä laitteet mahdollistavat, en näistä laitteista tai niiden näpläämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuntavaisto on niin huono että se haittaa elämää (ei ole provo), lähinnä autolla mennessä vaikka olisi kartta käytössä ja varsinkin jos on jokin esim ostokeskus tms isompi kompleksi suunnistaa siellä haluttuun kohteeseen.
Tästä en kehtaa edes puhua koska minua on syytetty huomionhakuiseksi jos haluaisin saapua jonnekin paikkaan kaverin kanssa tai vaikka että kaveri ottaa kyytiin tai hakee.
Olen väkisin harjoituttanut tätä ja totta on, että se on auttanut ja lähinnä panikoitumisen estämisessä, mutta usein kun ajan liittymän ohi ja pääsen U-käännökseen vasta 5+ kilometrin jälkeen olen enemmän eksyksissä ja myöhässä. Sitten saavun 30 minuuttia myöhässä stressaantuneena ja panikoituneena ja huonolla tuulella.
Valitettavasti myös kaupungissa jonkin talon numero ja rappu on jotenkin niin vaikea löytää.
Tämän todella noloa koska olen lahjakas monella alueella ja pärjään muiden mielestä hyvin.
En siis mene miellelläni uusiin paikkoihin sosiaalinen elämä kärsii.
Kutsunkin ihmisiä kylään.
Ongelmia myös lukea ihmisten ilmeitä ja fiiliksiä ja puhun turhan suoraan aiheuttaen ristiriitoja.
Ruoanlaitto on hankalaa, nälästä en kärsi, mutta en lue ruokaohjeita, vaan sovellan, ja se on sitten mitä on.
Kuulostaa kovin tutulta. Tunnen kaksi Asperger-piirteistä ihmistä, joilla on juuri samoin. Molemmilla on virallinen diagnoosi.
En löydä mistään motivaatiota hoitaa opintojani kuntoon. Ennen onnistui, mutta sitten jotain tapahtui ja nyt vain ajelehdin eteenpäin odottaen uppoamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuntavaisto on niin huono että se haittaa elämää (ei ole provo), lähinnä autolla mennessä vaikka olisi kartta käytössä ja varsinkin jos on jokin esim ostokeskus tms isompi kompleksi suunnistaa siellä haluttuun kohteeseen.
Tästä en kehtaa edes puhua koska minua on syytetty huomionhakuiseksi jos haluaisin saapua jonnekin paikkaan kaverin kanssa tai vaikka että kaveri ottaa kyytiin tai hakee.
Olen väkisin harjoituttanut tätä ja totta on, että se on auttanut ja lähinnä panikoitumisen estämisessä, mutta usein kun ajan liittymän ohi ja pääsen U-käännökseen vasta 5+ kilometrin jälkeen olen enemmän eksyksissä ja myöhässä. Sitten saavun 30 minuuttia myöhässä stressaantuneena ja panikoituneena ja huonolla tuulella.
Valitettavasti myös kaupungissa jonkin talon numero ja rappu on jotenkin niin vaikea löytää.
Tämän todella noloa koska olen lahjakas monella alueella ja pärjään muiden mielestä hyvin.
En siis mene miellelläni uusiin paikkoihin sosiaalinen elämä kärsii.
Kutsunkin ihmisiä kylään.
Ongelmia myös lukea ihmisten ilmeitä ja fiiliksiä ja puhun turhan suoraan aiheuttaen ristiriitoja.
Ruoanlaitto on hankalaa, nälästä en kärsi, mutta en lue ruokaohjeita, vaan sovellan, ja se on sitten mitä on.
Kuulostaa kovin tutulta. Tunnen kaksi Asperger-piirteistä ihmistä, joilla on juuri samoin. Molemmilla on virallinen diagnoosi.
Kyllä.
Siksi olisi kiva jos olisi joku kaveri tai kumppani, joka osaa suhtautua ettei sille voi itse paljoa (jonkun verran voi) ja mielellään joskus kuskaisi!
Sama
Jonottaminen, lentokenttien turvatarkastukset ennen koronaa jossa kuin sillit suolassa jonossa jossa ventovieras hengittää niskaan ja kailottaa puhelimeen, onneksi korona on tässä tuonut helpotusta kun välit ovat kasvaneet.
Miehet. Kaikki muut elämän osa-alueet hallinnassa, mutta parisuhdetta en ole onnistunut saamaan. En vaan saa miehistä mitään otetta, vaikka niin kovin osasta niistä tykkäänkin.
Suuntavaisto on huono minullakin ja ei se karttakaan hirveästi auta. Osaan sitäkin katsoa väärin. Autolla ajo ei onnistu.
Erilaisten lomakkeiden täyttö vaatii lujaa keskittymistä.
Käsitöitä tehdessä onnistun usein tekemään asioita väärinpäin. Viimeksi neuloessa olin jossain vaiheessa alkanut neulomaan suljettua neuletta vastapäivään.
Pelkästään kuullut ohjeet voivat mennä täysin ohi korvien. Mitään en opi pelkästään kuuntelemalla.
No ruoanlaitto ei kiinnosta pätkääkään.