Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?
Ei mielestäni ollut tavanomaista 70- tai 80-luvuilla tällainen suomalaisessa työelämässä. Työ oli enemmän vain yksi osa elämää silloin.
Eikö asioiden pitäisi mennä parempaan eikä huonompaan suuntaan?
Miksi näin on tapahtunut?
Onko asiaa tutkittu kunnolla?
Kommentit (1097)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella 2000-luvun alussa. Opettajat jaksoivat hokea kuinka hyvin meillä tulee menemään, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle meidän astuessa työelämään ja saamme valita työpaikkamme.
Niin ja kuinkas kävikään. Pitäisi olla piinkova ammattilainen, taitava itsensä johtaja ja sosiaalinen tiimipelaaja, edustavalla CV:llä ja työkokemuksella, harjoittelijan palkalla ja perheetön, jotta lapset eivät haittaa ylityöntekoa. Ja joka roskatyöpaikkaan on 500+ hakijaa ja videoryhmäCVhaastattelu, vaikka homma on apinan tasoa.
Sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee ja milleniaalit ovat köyhempiä kuin vanhempansa.
Olin yläasteella 80-luvun puolivälissä. Silloin hoettiin samaa. Juuei. Valmistuin lamaan ja pätkätyöhelvettikierteen jälkeen olen edelleen alipalkattuna ja perheettömänä tietotyöläisenä. Vanhemmat syyttelevät lapsettomuudesta. Nuoremmat syyttelevät, että kuulun etuoikeutettujen sukupolveen ja olen saanut työpaikat helpolla. Öö. En ole.
Jos vanhempasi syyttävät sinua lapsettomuudesta, tastalla on se, että he ovat pahoillaan ja pettyneitä siitä, kun heillä ei ole lapsenlapsia. Tunnen useita, joilla on tämä tilanne. Heillä on vaikeaa siinä mielessä, että tuttavat kehuskelevat lapsenlapsillaan ja väkisin työntävät naaman eteen kännyköitä, joiden näytöllä lapsenlapset esiintyvät. Lastenlasten saavutuksia hehkutetaan henkilöille, joilla ei ole tätä iloa elämässään. Se on suuri suru monelle. Joku vanhus ehkä mietiin onko hänen lapsensa yksinäinen tulevaisuudessa, kun tulee vanhaksi eikä lapsen lähipiirissä ole ketään, joka todella välittäisi hänestä.
Melko järkyttävän itsekästä ajattelua.
Miten niin? Kun vanhemmat kuolevat, heidän aikuinen lapsensa on sen jälkeen yksin maailmassa. Toki lapsi selviää hyvin monta vuotta. Yleensä ihmisillä on ystäviä. Mutta vanhana tämä lapseton henkilö saattaa kokea yksinäisyyttä. Myös omat ystävät tulevat vanhaksi ja osa sairastuu tai kuolee. Harvoilla on siinä vaiheessa voimia tai halua pitää niin paljon yhteyttä perheettömään ystävään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pomo -jess kirjoitti:
Huonojen työntekijöiden määrä on lisääntynyt ja ihmiset on jatkuvasti lomalla, saikulla, terapiassa, lapset sairaana, kissa vietävä lääkäriin ja kampaajalle täytyy päästä yms tms.
Olen ollut esimies jo 80-luvulla. Suomalaiset on nykyään tosi laiskoja.Ja lihavia. Siksi eivät jaksa enää tehdä töitä.
Tämä on kyllä ainutlaatuista tämä läskistä nillittäminen tällä palstalla. Joku tutki jossain, varmaan jenkeissä, että läskejä kiusaavat netissä toiset läskit. Joku kehittynyt itseinhon muoto.
Tällä palstalla on ammattikiusaajia, jotka käyttävät kaiken liikenevän aikansa valittaakseen ihmisistä, jotka kirjoittavat vauva-palstalla ja ovat läskejä. Ilmeisesti ovat itse tällaisia.
Tällä palstalla on myös anorektikkoja ja ortorektikkoja purkamassa pahaa oloa, kun omien syömisten sairas vahtiminen ei enää riitä, siirrytään vahtimaan muiden syömisiä ja vahditaan muiden ulkomuotoa. Sairastahan se on.
Minä olin ennen tätä työtä Manpowerilla töissä vuosia. Siellä asiat jatkuvasti pahenivat, eli työtaakkaa lisättiin, työvälineet huonoja ja niillä olisi pitänyt kuitenkin tehdä hirveästi työtä. Työntekijöitäkin ko. asiakkuudessa oli ihan liian vähän. Loppuvuosina ainoat hengähdystauot olivat 2x vessataukoa ja 1 palkaton ruokatauko, koska muulloin työhön hukkui koko ajan. TES:n mukaan meni asiat, mutta loppuaikoina lähdin töistä heti kun kello oli 16 (tm. loppumisaika). Sen verran hullua se meno oli. Jotkut tuolla työpaikassa jopa yrittivät kysellä apua työongelmiin kun olin menossa vessaan, mutta pitäähän minunkin saada käydä vessassa ja levätä se 15 min, että jaksaa sitä hirveää työtaakkaa. Olinkohan huono kollega, jos en taukoja käyttänyt auttamiseen? :D Nykyään ollut jo pidempään ihan muualla töissä ja tässä etäpäivystämässä ennemminkin miettii että mitä tekisi. Ja palkkakin reilusti parempi. Kyllä se aika paljon riippuu työnantajasta, että miten paljon työtä tahtoo olla. Väittäisin kuitenkin, että varmaan ainakin puolet työpaikoista nykyään on sellaista hirveää kiirehtimistä enemmän tai vähemmän. Kannattaa käydä salilla ja ulkoilemassa, että jaksaa työelämää.
Menin sitten sanomaan ääneen, että olen tyytyväinen toimenkuvaani ja töitä on sopivasti. Seuraus: todettiin, että töitä on liian vähän, koska kaiken ehtii tekemään ja määrättiin pari pikkuhommaa lisäksi.
Työyhteisömme jäsenet kehuskelevat ylityösaldoillaan ja pitämättömillä lomillaan. Palkkaahan ei voida tietenkään tarkistaa ylöspäin, koska samalla rahalla sitä tekee vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yläasteella 2000-luvun alussa. Opettajat jaksoivat hokea kuinka hyvin meillä tulee menemään, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle meidän astuessa työelämään ja saamme valita työpaikkamme.
Niin ja kuinkas kävikään. Pitäisi olla piinkova ammattilainen, taitava itsensä johtaja ja sosiaalinen tiimipelaaja, edustavalla CV:llä ja työkokemuksella, harjoittelijan palkalla ja perheetön, jotta lapset eivät haittaa ylityöntekoa. Ja joka roskatyöpaikkaan on 500+ hakijaa ja videoryhmäCVhaastattelu, vaikka homma on apinan tasoa.
Sitten ihmetellään miksi syntyvyys laskee ja milleniaalit ovat köyhempiä kuin vanhempansa.
Olin yläasteella 80-luvun puolivälissä. Silloin hoettiin samaa. Juuei. Valmistuin lamaan ja pätkätyöhelvettikierteen jälkeen olen edelleen alipalkattuna ja perheettömänä tietotyöläisenä. Vanhemmat syyttelevät lapsettomuudesta. Nuoremmat syyttelevät, että kuulun etuoikeutettujen sukupolveen ja olen saanut työpaikat helpolla. Öö. En ole.
Jos vanhempasi syyttävät sinua lapsettomuudesta, tastalla on se, että he ovat pahoillaan ja pettyneitä siitä, kun heillä ei ole lapsenlapsia. Tunnen useita, joilla on tämä tilanne. Heillä on vaikeaa siinä mielessä, että tuttavat kehuskelevat lapsenlapsillaan ja väkisin työntävät naaman eteen kännyköitä, joiden näytöllä lapsenlapset esiintyvät. Lastenlasten saavutuksia hehkutetaan henkilöille, joilla ei ole tätä iloa elämässään. Se on suuri suru monelle. Joku vanhus ehkä mietiin onko hänen lapsensa yksinäinen tulevaisuudessa, kun tulee vanhaksi eikä lapsen lähipiirissä ole ketään, joka todella välittäisi hänestä.
Melko järkyttävän itsekästä ajattelua.
Miten niin? Kun vanhemmat kuolevat, heidän aikuinen lapsensa on sen jälkeen yksin maailmassa. Toki lapsi selviää hyvin monta vuotta. Yleensä ihmisillä on ystäviä. Mutta vanhana tämä lapseton henkilö saattaa kokea yksinäisyyttä. Myös omat ystävät tulevat vanhaksi ja osa sairastuu tai kuolee. Harvoilla on siinä vaiheessa voimia tai halua pitää niin paljon yhteyttä perheettömään ystävään.
Eiköhän se ole täysin kyseisen lapsen oma asia mitä vanhuudestaan ajattelee ja suunnittelee.
Ei asia kuulu mitenkään hänen vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska ihmiset ei halua maksaa tuotteista ja palveluista enempää.
En usko. Omistajille isommat voitot on se syy.
Ei hätää, työperäinen maahanmuutto pelastaa Suomen, niin ei tarvi meidän etuoikeutettujen tehdä enää niin raskaasti töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska rekrytointi jopa perusduuneihin painottaa yksinomaan hienoja akateemisia oppiarvoja. Täysin epäoleellisena rekryprosessissa tyypillisesti pidetään henkilön soveltuvuutta alalle, työmotivaatiota, työkokemusvuosia ja käytännön työelämätaitoja. Jälkimmäiseksi mainituilla eväillä työpaikkauupumus pysyy poissa ja jaksetaan sitä työelämää vuosia eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee vaan töihin ajoissa, tekee työt, pitää lakisääteiset tauot ja lähtee himaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa olen miettinyt ja alan olemaan täynnä tätä. Työpaikallani on järkyttävä pula työntekijöistä eikä vika suinkaan ole työnhakijoissa vaan olen monesti itse miettinyt myös, että miksi tuli joskus haettua. Viikonloppuina ja lomillakin välillä soitetaan perään, että pääsetkö tänään tai huomenna töihin. Vaikka olisin lapseni kanssa lomamatkalla Balilla niin varmaan soitettaisiin, että pääsenkö seuraavalla lennolla takaisin Suomeen ja töihin. Teen pitkää päivää ja oma koti jää retuperälle ja vapaitakaan ei saisi näemmä viettää raskaan työn vastapainoksi. Pitäisi olla robotti.
Niin mut saat ylityö korvauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On myös mahdollista että maailma loppui vuonna 2012 hiukkaskiihdytin kokeessa. Tätä on pohdittu. Tuosta lähtienhän kaikki on ollut kummallista. Elämme rinnakkaistodellisuudessa.
Tämä voisi kyllä selittää aika monta asiaa nykyisestä todellisuudesta.
Covid, Trump, Putin ja Ukraina ja moni muu asia on niin järkyttävän outoa ja jotenkin niin vastoin kaikkea järkeen käypää ajattelua.
Olen pohtinut maailmanloppua lapsesta saakka aina ajoittain. Ehkä se vain nyt sitten on tapahtunut, eikä kukaan ole huomannut mitään.
Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan liftareista oli paljonkin juttua maailman lopusta ja rinnakkaistodellisuuksista. Yksi ajatuksista oli, että maailma loppuessaan korvautuisi jollain paljon omituisemmalla. Jatkoa tälle oli, että ehkä niin on jo käynyt.
Hiukan ohi työelämän hulluuden, mutta jos maailma on jo loppunut ja elämme jossain oudossa rinnakkaistodellisuudessa, kaipa työelämän nykyinen nurinkurisuus tätä outoutta heijastaa.
Olen sairaanhoitaja ja kyllä viimeiset reilut kymmenen vuotta ovat olleet silkkaa sekoilua. Rinnakkaistodellisuus olisi jo melko lohdullinen selitys sote-uudistukselle ja korona-ajan sähläyksille. Nyt sitten ollaan menty hoitajapulasta rekrykieltoihin ja yt-neuvotteluihin.
Voiko joku kvanttiteorioihin perehtynyt fyysikko kertoa onko mahdollista palata oikeaan maailmankaikkeuteen rinnakkaistodellisuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa naiselta, joka yrittää pitää yllä positiivisuutta (kicksit ja flow) ja tekee parhaansa saadakseen itsestä irti mitä tarvitsee (pulla pois, rasva ja sokeri ppis, meditaatiot, leposykkeet) ja venyy huolehtimaan lapsistaan tiiviistä työpäivistä huolimatta. Tätä nimenomaista naista en ehkä syyttelisi, jos ei kaikesta suoroudu, kuulostaa yrittävän. Entä se Pentti joka jättää Irma-petterit muiden huoleksi ja tuijottaa telkkaa kalja kädessä palautuakseen? Pentillekin armoa, jos yrittää parhaansa töissä, mutta sitä vaan, että miksi pitää haukkua ihmistä, siis naista, joka harrastanteeveellistä ruokavaliota ja rentoutusharjoituksia että saisi itsestään enemmän irti? Helppo kohde kai?
>>Vierailija kirjoitti:
Omista uupuneista työkavereista olen tehnyt seuraavanlaiset analyysit:
- tavanomainen työnteko ei riitä itse työntekijälle. Haetaan kicksejä ja flowta vimmalla. Joka hetki siellä töissä pitäisi olla mieletöntä ilotulitusta ja ennätysten tekoa. Kun ei ole, tulee blues.
-työpäivän jälkeen kuskataan niitä irma-pettereitä treeneihin samalla vimmalla kuin ollaan töissä. By the way lapsetkin on uupuneita tähän ralliin ja joka ilta on maha kipeä kun ei jaksaisi enää
-puhutaan koko ajan hyvinvoinnista ja palautumisesta. Mitataan leposykkeitä ja unen laatua. Käydään elämäntaitokursseilla ja kirjaimellisesti kiirehditään mindfulness-tunnilta joogaan. Ollaan aivan tajuttomilla ylikierroksilla.
-kielletään itseltä vaikkapa kaikki rasvat ja sokerit ihmetellään miksi mulla on aivosumu
-ollaan koko ajan pienessä flunssassa tai masiksessa.
Nämä ihmiset ei koskaan naura ääneen tai lähde ajoissa perjantaina
Vierailija kirjoitti:
Työ on muuttunut lihashommista tietotyöksi, eikä ihmislajin aivot ole pysyneet kehityksen vauhdissa.
Ruumiillinen uupumus on hyvä asia, mutta aivojen ei. Liikaa dataa käsiteltävänä, joten uni ei enää palauta.
Tässäpä se kiteytettynä, ennen liukuhihna kulki ihmisen edessä, tuli kremppoja mutta ne oli yleensä korjattavissa.
Nyt liukuhihna kulkee korvienvälissä eikä ihmisen aivoja ole sellaiseen tarkoitettu. Aivot kun sulavat (kunnon loppuunpalaminen) niin niitä ei niin vain korjatakaan - suurin osa sairastuneista ei koskaan palaa ennalleen.
Ja kaikki vain pienen porukan loputtoman ahneuden takia.
Nykyaina ihmiset ei kestä sitä että pitäisi poistua omalta mukavuus alueelta ja ahdistuu valtavasti jos heiltä vaaditaan jotain normaalia toimintaa kun näiden kaikesta ahdistuvien miestä heille kaiken pitäisi olla helppoa ja kevyttä eikä minkään eteen haluta nähdä vaivaa. Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan huippu palkkaa.
Ei työelämä ole muuttunut mitenkään raskaammaksi vaan asiat ovat muuttuneet paljon helpommaksi mitä ennen oli mutta työelämään on astuneet nämä pullamössö ja lumihiutale sukupolvet jotka ei kestä mitään ja juoksee itkemässä terapeutille että taaskaan asiat ei mennyt minun tahdon mukaan. Näistä sukupolvista löytyy kyllä poikkeuksiakin jotka sitten pärjää työelämässä. Enkä itsekään nyt niin vanha ole kun täytän 39 tänä vuonna
Alue: Aihe vapaa
Osan on pakko tehdä 40 h työviikkoa asuntovelkojen takia ja pienet lapset hoidettavana. Ja jos et hoida eläkkeellä olevia vanhempia niin ei niitä hoida kukaan muukaan. Kun kenenkään ei tarvitse hoitaa naapurin mummoa, koska ei ole sellaista lakia.