Lue keskustelun säännöt.
Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?
Ei mielestäni ollut tavanomaista 70- tai 80-luvuilla tällainen suomalaisessa työelämässä. Työ oli enemmän vain yksi osa elämää silloin.
Eikö asioiden pitäisi mennä parempaan eikä huonompaan suuntaan?
Miksi näin on tapahtunut?
Onko asiaa tutkittu kunnolla?
Kommentit (1097)
Kyllä se on niin, että minun ikäluokkani, 1945-1955 syntyneet olimme työelämässä vain niin paljon ahkerampia. Teimme heti töitä ahkerasti. Nykyään ei ole enää niin ahkeraa väkeä. Minäkin menin armeijan jälkeen tehdastöihin ja tein pitkän uran 56-vuotiaaksi asti samassa tehtaassa, josta sitten jäin eläkkeelle täysin ansaitusti. Etenin myös tehtaassa esimiestehtäviin. Siinä ei paljon valitettu, kun töitä tehtiin ja eläke on ansaittu. Kyllä, tällaisia juttuja ihan oikeasti jotkut horisevat. Eläköön suuri ikäluokka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla työpaikallani on ollut kolme burnoutia. Kaikissa kolmessa ensin syyksi esitettiin liiallista työmäärää ja stressiä ja haettiin ratkaisua sitä kautta. Lopulta paljastui, että kaikissa kolmessa tapauksessa taustalla olikin kotiongelmat eli avioero ja kahdessa myös alkoholi.
se ei kuitenkaan tarkoita etteivät ihmiset uupuisi
Niin ja se avioero ja/tai juominen voi olla seurausta liiallisesta työmäärästä.
Ihminen uupuu töissä ja etsii ratkaisuja henkilökohtaiseen elämäänsä.
Olet töistä väsynyt, et jaksa enää panostaa parisuhteeseen/perheeseen = ero tai etsit juomisesta keinoa rentoutua vapaa-ajalla työkuvioista/saada alkoholista apua unettomuuteen, mikä voi olla seurausta siitä, että työasiat pyörii jatkuvasti mielessä.
Yhtä kaikki, liiallinen työmäärä on usein siellä taustalla.
Oman sekoitiuksesnsa soppaan tuo määräaikaiset työsopimukset, vuokratyön yleinen käyttö ja haluttomuus palkata uusia pysyviä työntekijöitä. Itse katson työilmoituksia kauhulla ja tietoisesti vältän vuokrafirmojen ilmoituksia, koska muuta elämää ei sitten ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että minun ikäluokkani, 1945-1955 syntyneet olimme työelämässä vain niin paljon ahkerampia. Teimme heti töitä ahkerasti. Nykyään ei ole enää niin ahkeraa väkeä. Minäkin menin armeijan jälkeen tehdastöihin ja tein pitkän uran 56-vuotiaaksi asti samassa tehtaassa, josta sitten jäin eläkkeelle täysin ansaitusti. Etenin myös tehtaassa esimiestehtäviin. Siinä ei paljon valitettu, kun töitä tehtiin ja eläke on ansaittu. Kyllä, tällaisia juttuja ihan oikeasti jotkut horisevat. Eläköön suuri ikäluokka!
Juu olin 1990 - luvulla suurien ikäluokkien kanssa tehdastyössä, järkyttävän pitkiä sairaslomia ja osa oli kännissä töissä, osa nukkui yövuorossa, yksi kävi leimaamassa itsensä töihin ja sen jälkeen päiväksi rakentamaan omakotitaloaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.
Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.
Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona.
Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.
Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.
Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä. Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla. Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin. Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.
Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.
Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia. Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.
Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen.
Mä muistan omasta lapsuudestani että 80-luvulla aikuiset jaksoivat työviikon aikana käydä harrastamassa, urheiluseuroissa, yhdistyksissä
... taloyhtiöissä järjestettiin talkoita. Suurilla ikäluokilla oli kaupungissa koti ja sen lisäksi mökki. Viikonloppuisin mentiin mökkiä laittamaan.Mä olen ihmetellyt että kuka oikeesti jaksaa ensin tehdä kotityöt kotona työpäivän jälkeen, harrastaa jotain joukkueurheilua sen lisäksi ja sitten mennä mökille tekemään toiset samanlaiset hommat viikonloppuna (usein ilman juoksevaa vettä) päälle?
Minusta se kertoo siitä että työelämä on ollut todella paljon helpompaa ennen.
Itse muistan myös sen, etteivät vanhempani tai muutkaan valittaneet töistään, vaan tuntuivat siellä hyvin viihtyvän.
Nyt itse huomaan nalkuttavani perheelleni työpäivän raskaudesta, kiireestä, väsymyksestä ja samoin tekee mieheni, sukulaiset ja ystävät. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvun ja tehostamisen ajatusta. Ajatusta siitä, että ollaan menossa suoraan ylempään sosiaaliluokkaan ja että näinollen omat edut tulee turvata.
Meillä nimeltämainitsemattomassa ruokakauppaketjussa hukutaan töihin, lisää velvollisuuksia, vähemmän aikaa, ruoska viuhuu ja kiitosta ei heru. Siihen päälle asiakkaat valittaa kun teet työt niinkuin työnantaja määrää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät ihmiset, tehkää se työ, kun sitä teillä on , kaikilla EI ole, ilman omaa syytäni olen 58-v työtön, mutta jättäkää sen sijaan lapset tekemättä - vaivaa, s-lomia, rahamenoa, huolta, harmia vain tuottavat! Panostakaa työhön - jossain kohtaa se palkitsee!
Vierailija kirjoitti:
Koska yritykset hakevat suurempia voittoja pienemmillä kustannuksilla. Mitä pienemmäksi työvoimakustannukset saadaan sen parempi. Eli yksi ihminen joutuu tekemään useamman ihmisen työt.
Silti valtaosalla yrityksiä Suomessa ei men mitenkään hyvin. Osalla menee, mutta hyvinmonella ei.
Ongelma on kilpailukyky.
Mietipä asiaa vaikka näin:
Valitse esimerkiksi joku tuote tai palvelu jota tehdään sekä Suomessa että muualla.
Sen jälkeen mieti, paljonko sen valmistaminen ja toimittaminen käyttäjille maksaa Suomessa vrt. vaikka Itä-Eurooppa tai Aasia. Muualla se työntekijä saa olla vaikka puolet hunompi, jos sille maksetaan aplkkaa vain 1/3 suomalaisesta. Lisäksi me ollaan täällä Euroopan syrjänurkassa ja kaikki kulut mm. logistiikka on kallista.
Ennenaikaan kun Suomen vientitaseen muodosti isolta osin puunjalostustuotteet, niin Suome oli kilpailukykyinen kun muualla ei yhtä hyvin osattu mm. paperia tehdä. Suomalaista paperia kannatti viedä maailmalle. Nyt ei ole mitään jakoa myydä suomalaista paperia jonnekin ja sellunkin kanssa alkaa olla vähän niin ja näin. Kannattaa näköjään tankkilaivalla tuoda sitä puusellua Etelä-Amerikasta tänne, se on halvempaa kuin täällä Suomessa olevista puista sen tekeminen...
Vähän kärjistetty esimerkki, mutta tätä se gloaablius on teetättänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettivä kirjoitti:
Hyvät ihmiset, tehkää se työ, kun sitä teillä on , kaikilla EI ole, ilman omaa syytäni olen 58-v työtön, mutta jättäkää sen sijaan lapset tekemättä - vaivaa, s-lomia, rahamenoa, huolta, harmia vain tuottavat! Panostakaa työhön - jossain kohtaa se palkitsee!
Ihan varmasti palkitsee. Varsinkin kuolinvuoteella. Esimies tulee sairaalaan rukoilemaan sängyn viereen, että "vielä yksi projekti, please".
Yks ihminen tekee kolmen työt samalla palkalla.
Kunnon palkkaa et saa vaikka juokset pää kolmantena jalkana.
Katselee näitä nykyajan nuorisoa, niin ei voi muuta kuin pyöritellä päätä.
Vaatimukset nykyaikana korkeat, mutta mitään et saa takaisin.
Katsoo nykymaailman menoa ja mihin ollaan menossa, niin ei mikään ihme, että pistää päätä sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehostaminen ja väestörakenne. Suuret ikäluokat eläköitynrt. Heitä on muuten puoli miljoonaa.
Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta eli 1 600 000.
Nyt on juuri lehdessä artikkeli, että moni joutuu ulosottoon perintöverojen takia, ne on pakko maksaa, joko sinä tai lapsesi maksavat ne.
Vaikka luopuisi perinnöstä niin joutuu silti maksamaan perintöverot.
Joko sinä tai lapsesi maksavat perintöverot.
Riippuu ihan, mitä perii, että onko se mikään ongelma. Jos perii vaikka osakkeita tai helposti myytävän asunnon, niin ei tuota mitään ongelmia.
Jos toinen vanhempasi on elossa niin et voi myydä asuntoa.
Totta kai voi myydä omaa omaisuuttaan, jos vain joku ostaa.
Pitää pärjätä kiinalaiselle, intialaiselle ja muulle eurolla päivä tekijälle jotka on töissä 50h viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 79-80-l oli sellaisia työpaikkoja, joissa kerkesi päivän mittaan viskoa tikkaa tai kutoa sukkaa. Oli sellaisiakin, joissa sanottiin, että eihön sinusta nyt pariin vuoteen hyötyä ole, mutta tervetuloa nyt kumminkin.
Missä tuollaisia työpaikkoja on ollut?
Tositarina erään pikkukunnan aluehälytyskeskuksesta, jossa pääsin sattuneista syistä käymään, 1990-luvulta ja 2000-luvun alusta. Sinne siis menivät joidenkin kuntien 112-numeroon soitetut puhelut, poliisilla oli tuohon aikaan oma hätänumero ja puheluiden vastaanotto.
Sielläkin oli ollut ajoittain ruuhkaa, parhaimmillaan tulipalo neljällä linjalla yhtäaikaa, ja varmasti törkypuheluitakin tuli. Silti työ oli nykyiseen hätäkeskustoimintaan verrattuna melkoisen leppoisaa ja vapaata. Saattoi olla pitkiä aikoja, ettei tullut yhtään puhelua, vaikka samaan keskukseen oli yhdistetty vanhusten turvapuhelinten päivystys ja kaupungin kiinteistöhuollon työajan ulkopuolinen vikailmoitusten vastaanotto.
Niinpä päivystystäjät ehtivät tekemään kaikkea muuta. Ensimmäisellä kerralla käydessä päivystystäjä katseli televisiosta Kauniita ja rohkeita, kerran yksi päivystystäjä ratkoi sanaristikkoa ja aika usein he kuuntelivat oppimismielessä kuulokkeiden kautta vanhoja hätäpuheluita.
Ilmoitusten käsittelyyn oli tuolloinkin ohjeita, mutta nykyiseen verrattuna ne olivat ilmeisesti aika väljät ja päivystystäjälle kehittyi paikallistuntemus kun alue, jolta hätäpuhelut tulivat, oli varsin suppea.
Niinpä päivystystäjät pitivät työstä kun se oli sen verran leppoisaa, että siinä ehti palautua, luovuutta ja paikallistuntemusta sai käyttää ja työn koki hyödylliseksi. Melkoinen kontrasti siihen, mitä nykyisistä hätäkeskuksista on viime vuosina uutisoitu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin, että minun ikäluokkani, 1945-1955 syntyneet olimme työelämässä vain niin paljon ahkerampia. Teimme heti töitä ahkerasti. Nykyään ei ole enää niin ahkeraa väkeä. Minäkin menin armeijan jälkeen tehdastöihin ja tein pitkän uran 56-vuotiaaksi asti samassa tehtaassa, josta sitten jäin eläkkeelle täysin ansaitusti. Etenin myös tehtaassa esimiestehtäviin. Siinä ei paljon valitettu, kun töitä tehtiin ja eläke on ansaittu. Kyllä, tällaisia juttuja ihan oikeasti jotkut horisevat. Eläköön suuri ikäluokka!
Juu olin 1990 - luvulla suurien ikäluokkien kanssa tehdastyössä, järkyttävän pitkiä sairaslomia ja osa oli kännissä töissä, osa nukkui yövuorossa, yksi kävi leimaamassa itsensä töihin ja sen jälkeen päiväksi rakentamaan omakotitaloaan.
Tein samoin nuorena 90-luvun alussa tehdastyötä suurten ikäluokkien kanssa. Porukka jäi kyllä työtehossa jälkeen huomattavasti vaikka itse olin täysi aloittelija.
Leppoisa meininki oli kasarilla, kun kävi vanhempien työpaikoilla. Heillä oli myös kiinteät työyhteisöt, joihin kuului jopa siivooja.
Jengi haluaa asua väkisin pääkaupunkiseudulla ja ahtautua jonnekin Kallion luukkuihin, koska se osoittaa "hyvää makua" (eli on coolia sosiaalisesti). Pakko on sitten tehdä töitä aivan koko elämän läpi, eikä voi välissä huilia. Hinnat on täällä tosiaan aivan jäätävät, tosin alkaa ne olla korkeat muissakin varteenotettavissa kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Tieto maailmassa on lisääntynyt ja työt ovat isompia ja vaativampia kokonaisuuksia.
Kaikkien kyvyt eivät riitä näiden hanskaamiseen, suurimmalle osasta ihmisiä sopii parhaiten ojan kaivuu ja lehmien lypsäminen, kaikki muu on haastavaa.
Tämä on tavallaan totta. "Aikoinaan" tehtiin enemmän fyysistä työtä johon ei välttämättä älyä tarvittu. Ajattelemisen hoiti "älykkäämmät". Nykyään työelämä on huomattavasti teknistynyt, ja rivityöntekijäkin voi joutua tekemään asioita jotka ennen hoiti ne "älykkäämmät". Tätä ei ole mielestäni otettu juuri lainkaan huomioon yhteiskunnassa. Ja ei, yleisesti ottaen nuoret eivät todellakaan ymmärrä tietokeniikasta yhtään mitään, vaikka kännyköitä ja tabletteja paljon käyttävätkin. Vanhemmat sukupolvet ovat siinä(kin) asiassa edellä.
Minulla elämä helpottui huomattavasti kun siirryin nelipäiväiseen työviikkoon. Ensin esimies suhtautui vähän nihkeästi, mutta sanoin että enempään en suostu. Nykyään teen noin 30 tuntia viikossa. Vapaa-päivä on usein perjantai, joskus myös joku toinen arkipäivä - viikonlopun lisäksi.
Tuona arkipäivänä hoidan pakolliset asiat, joita viikonloppuisin vaikea hoitaa. Teen myös siivouksen ja harrastan kyseisenä päivänä. Lauantai on suunniteltu vapaapäivä ja sunnuntaina valmistaudun jo seuraavaan työpäivään.
En ole koskaan ollut onnellisempi ja terveempi. Vaikka rahaa tulisi vähemmän, en aio enää koskaan siirtyä viisipäiväiseen viikkoon. Myös työmoraali ja tehokkuus on kasvanut.
Työssäkäyvä saa 100 euroa lapsilisää ja hoitomaksu tarhassa 250.