En yksinkertaisesti enää jaksa työnkuvaani.

Mikä työnkuvassa on eniten raskasta? Onko myös jotain mikä on ihan ok? Mitä jos hakisit opintovapaata? Joku täydentävä koulutus?

Ja me tarvitaan hyviä, tunnollisia ja välittäviä hoitajia lapsillemme, koska te vietätte lastemme kanssa enemmän aikaa kuin me vanhemmat. Teidän työtä arvostaa varmasti joka ikinen vanhempi, jolla on vähääkään älyä jäljellä. Teette todella, todella tärkeää työtä ja siksi surettaa lukea uupumisesta varhaiskasvatusalalla. Voisinpa tehdä jotain hyväksenne.

Mitä jos tekisit hetken osa-aikaista työtä? Luulisi että ihan työterveyslääkäri voisi sitä määrätä uupumuksen perusteella. Palkkaan tietysti tekee pienen loven, mutta kannattaa silti kokeilla. Omalla työpaikalla tästä ihan hyviä kokemuksia, kyseessä hoiva-ala. Hetken aikaa kun saa helpotusta työhön, niin on aikaa samalla miettiä asioita ja nollata paremmin.

Sama täällä, varhaiskasvatusalalta päivää. 🙄

Huominen/koko kevät ahdistaa erityisen paljon, sillä meiltä puuttuu työntekijöitä...

Itse olen yli 50v nainen, minun lapseni ovat jo aikuisia ja muuttaneet omilleen.

Asiaan… valmistumiseni jälkeen työskentelin työpaikassa jossa oli kaikki asiat kuin kauhuelokuvasta mm työpaikkakiusaamista, esimiehen suosikit tulivat töihin vain hengaamaan, paljon töitä, kiire, raskas työ kolmessa vuorossa, huonoa esimies johtamista jne

Jaksoin 8-9 vuotta ja päädyin itse sanomaan itseni irti, koska olin loppuunpalanut ja loputtoman uupunut. Tilani pääsi jo niin pitkälle, että päädyin kuukaudeksi metaalipuolen hoitolaitokseen toipumaan.

Täältä päästyäni lepäilin päivärahan turvin kotona miettimässä elämää ja sitä mikä täällä on tärkeää.

Palasin normaaliin työelämään ilman mitään kuntouttavaa toimintaa tai terapiaa tms.

Nyt osaan pitää itsestäni huolen, ulkopuolinen voi ajatella että olen levoton tai jotain, mutta minua ei enää riko huono työyhteisö, ei taitamaton esimies työ, enkä jää katsomaan kiusaavia työkavereita, en tee työtä joka on raskasta ja jossa työtä tehdään kiireellä.

Siksi minä en ole sitouttamut itseäni velkaiseen asuntoon, en ole ottanut lainoja enkä velkoja.

Minun elämäni ei mullistu, jos huomenna minulla ei olisi työpaikkaa. En ole riippuvainen säännöllisistä kuukausituloista.

Kyllä, minulle jäi pelko takaraivoon kokemastani. Olen kuitenkin vapaa ja tekemään nopeitakin päätöksiä.

Ap toivon sinulle jaksamista ja pidä huoli itsestäsi

Tulkaa Postiin. Palkka juoksee eikä ketään näy näköjään vähemmän kiinnostavan, olemmeko töissä vai emme.

Tuota työajan lyhentämistä olen ajatellut jo kauan, mutta se on tyssännyt aina rahaan, kun ei se täysi palkkakaan kummoinen ole. Ja siihen etten usko sen olevan mahdollista, ts työnantaja ei siihen varmastikaan suostuisi.

Ap

Mikset hae muita töitä? Mikä olet- kasvatustieteen kandi? Samalla palkalla pääsee tpomistotöihin.

Oletko vakaope, sosionomi vai lähihoitaja? Kahdella jälkimmäisellä tutkinnolla saisi kyllä töitä muualtakin, kuin vain varhaiskasvatuksesta.

Ennen virallista amtistumisilmoitusta lääkäriltä ei lapsi ole pois

Vuodesta 2016 saakka on varhaiskasvatusalan työntekijät tuoneet esiin huolensa työnkuvan ja työmäärän suhteen.

Mitään ei ole tapahtunut vieläkään.

Edessä kai katastrofi ennen kuin reagoidaan että minne ihmiset vie lapsensa päästäkseen työpaikoilleen.

Monille päättäjillä itselläänkin jälkikasvua, silti tämä ei näy missään että ymmärtäisivät omakohtaisesti varhaiskasvatuksen kriisin.

Voisiko opiskelu olla vaihtoehto? Opintovapaa on subjektiivinen oikeus, työnantajan on pakko myöntää. Jos jäät opintovapaalle vakituisesta työstä, ja on vähintään 8 vuotta työkokemusta, niin saat aikuiskoulutustukea, joka on aika hyvä.

Ymmärrän niin tuskasi. Työskentelen itse alkuopetuksessa. Työni on muuttunut kymmenessä vuodessa aivan toiseksi, kuin mihin alunperin tulin. Olen alunperin aineenopettaja ja opiskelin myös alkuopetuskelpoisuuden, sillä luulin haluavani tehdä tätä työtä. No, en halua enää.

Oma ratkaisuni on kouluttautuminen. Opiskelen työn ohessa tälläkin hetkellä avoimessa, kevääksi haen opintovapaata pidemmäksi aikaa. Tavoitteena on työllistyä muualle tai aloittaa päätoimiset opinnot 1-2 vuoden sisällä ihan toiselle alalle. Siitä tulisikin jo kolmas maisterin tutkinto.

Huominen ja koko talvi ahdistaa valtavasti. Minua auttaa kuitenkin se, että ulospääsy näkyy jo.

Mulla vähän sama. 8 vuotta olen toiminut alalla ja esimies odottaa että taivun samanlaisiin suorituksiin kuin työni alkaessa ja silloin kun työ oli vielä kiinnostavaa ja motivoivaa, tässä viimeisen puolen vuoden aikana on alkanut valjeta itselleni että olen kasvanut ulos työnkuvastani. Teen hommaa enää osa-aikaisesti ja sain nollasopimustyön paikasta joka ei ole samoin uuvuttava ja töitä riittää. Ei mikään unelma ammatti, mutta jää rahaa säästöön ja pystyn miettimään mitä seuraavaksi. Ahdistaa tuo riippakivenä roikkuva osa-aikatyö kun motivaatiota ei oikein ole ja työ kiinnostaa tasan vain siksi että siitä saa rahaa ja tällä hetkellä en koe tekeväni sen rahan eteen tarpeeksi ja toisaalta esimies on palkannut tiimiin isommilla prosenteilla työskenteleviä ihmisiä, jotka eivät saa aikaiseksi juurikaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän niin tuskasi. Työskentelen itse alkuopetuksessa. Työni on muuttunut kymmenessä vuodessa aivan toiseksi, kuin mihin alunperin tulin. Olen alunperin aineenopettaja ja opiskelin myös alkuopetuskelpoisuuden, sillä luulin haluavani tehdä tätä työtä. No, en halua enää.

Oma ratkaisuni on kouluttautuminen. Opiskelen työn ohessa tälläkin hetkellä avoimessa, kevääksi haen opintovapaata pidemmäksi aikaa. Tavoitteena on työllistyä muualle tai aloittaa päätoimiset opinnot 1-2 vuoden sisällä ihan toiselle alalle. Siitä tulisikin jo kolmas maisterin tutkinto.

Huominen ja koko talvi ahdistaa valtavasti. Minua auttaa kuitenkin se, että ulospääsy näkyy jo.

Tsemppiä kovasti sulle ja ap:lle. Mua kans ahdistaa aivan suunnattomasti kun huomenna alkaa jäätävä sähköpostitulva. Mutta viisi kuukautta jäljellä itselläni tuota työnkuvaa, jota teen osa-aikaisesti ja sitten sopimus loppuu, enkä enää uusi sitä. Tuon nollasopparin duunit jatkuu kesän jälkeenkin, jollen nyt munaa jotain perusteellisesti, joten ajattelin vaan suorittaa tämän kevään päivä ja viikko kerrallaan. Tuo sinun opiskelusuunnitelma on hyvä ja toivottvasti ap:kin löytää ulospääsyn.

Onko mahdollisuutta ryhtyä perhepäivähoitajaksi.

Onko palkka paljon parempi kuin esim. siivoojalla vai voisitko vaihtaa siihen, ja vaikka opiskella sitten samalla?

Kiitos kaikille kommenteista!

Kun vain tietäisi mitä hakisi opiskelemaan, mutta kun siitäkään ei ole mitään haisua.

Ap