Voiko jotakin rakastaa niin paljon että antaa hänen mennä?

Minä tein noin. Mitä hyötyä on rakastaa, jos toinen ei rakasta sua?

Mun mies ei tehnyt noin, siis laskenut minua yhteen "suuren"rakkauteni kanssa ja voitti lopulta rakkauteni.

Todellakin voi. Rakkaus voi olla ehdotonta, tai jos ei nyt aivan ehdotonta, niin sinne suuntaan.

Tottakai saa mennä jos kerran niin haluaa. Eiköhän mies lähtisi jossakin vaiheessa joka tapauksessa ja en tarvitse miestä, jonka ajatukset eivät ole meidän suhteessamme.

Kyllä voi. Olen ollut siinä tilanteessa. Ja olihan se lopulta aika tyyni tunne, kun tajusin, että mun rakkauden osoitus on se, että annan hänen mennä rauhassa elämänsä rakkauden luo. Niin sen kuului mennä. Ja siitä ammennan edelleen voimaa joissakin tilanteissa.

Kyllä voi. Ei se helppoa ole, mutta näin jälkikäteen ajateltuna oli se muakin kohtaan terveellisempää, kuin roikkua miehessä joka ei rakastanut mua. Meni pitkään, ennen kuin saatoin ajatellakaan ketään muuta.

Kyllä teillekin tunnepissiksille olisi, kun  vanhemmat järjestelisi teidän sotkuiset tunnemössönne ja varsinkin avioliittonne 

Minä vähän huolestuneena täällä mietin, että millä keinoilla porukka aikoo estää menemästä...

Tein noin tänään. Oikee ratkasu vaikka hirveeltä tuntuu, olis pitäny tehä jo kauan aikaa sitten..

Tuo taisteluasenne on omiaan kuvaamaan nykypäivän omistushaluista kaikkihetimullenyt -asennetta. Minäminäminä MINÄ rakastan SINUA SINÄ KUULUT MINULLE. Jos todella toista rakastaa hänelle haluaa vain onnen mistä se sitten löytyykään.

Vain jos rakastaa toista pystyy toisen antamaan mennä, sillä silloin ajattelee toisen parasta, ei sitä miten itse pärjää kun toinen on lähtenyt.Meistä jokainen on ihminen vikoineen ja puutteineen, täytyy antaa anteeksi itselleen ja toiselle, ja ajatella realistisesti mikä on rakkaalle ihmiselle parasta. Kirjoitan siksi näin että mahdollisesti minulla ei ole elivuosia ihan paljoa jäljellä ja en halua sitoa itseeni ihmistä joka uupuu hoitaessaan minua.

Sehän se juuri on rakkautta, ettei halua omistaa toista. Narsistinen omistushalu on lähinnä kaukana rakkaudesta, vaikka moni läheisyysriippuvainen reppana pakkomiellettään rakkaudeksi kutsuukin.

Kerran päädyin tällaiseen ratkaisuun, tosin tiesin, ettei mies (poikanen silloin) sitä toista minua enempää rakastanut, mutta tilanne oli ajautunut sellaiseksi, että uskoin toisen kanssa olevan silti parempi. Ja ehkä olikin, en tiedä. Monta vuotta sitä asiaa kyllä itkin.