Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys on niitä asioita,
01.05.2015 |
että tarpeeksi kauan jatkuttuaan se tekee siitä pois pyrkimisen hyvin vaikeaksi, ihmisiin oikeasti luottamisen ja kaiken sen. Ja yksi iso virhe on päätyä nettikeskusteluja lukemaan, koska vaikka aluksi olisikin ollut ihmisuskoa ihan omiksi tarpeiksi, niin se miltei väkisinkin saa pahimpien ihmisten tekstejä lukiessa ajattelemaan liian epäluuloisesti. On luokittelijaa ja julmuria, liian pinnallisia, häijyjä ja kylmiä.
Kommentit (4)
se syö itsetuntoa kun näkee kuinka muut ystävystyvät niin helposti ja itse ei onnistu luomaan syvempiä ihmissuhteita, pian sitä ajattelee ettei kukaan kuitenkaan halua olla minun seurassani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiholla muistelen joskus muutamaa rakasta nuoruuden ystävääni, mutta sitten pari muuttoa ja jotkut muutkin asiat saivat tiemme hiljalleen eroamaan. Omat murheenikin. Miten ihanaa olisi vain soitella ja kyläillä kuten silloin. Nauraa ja jutella, tuntea hyvää oloa simppelistä luottamuksellisesta yhdessäolosta. :'( Liikaa vuosia välissä, eivätkä hekään, kuten en minäkään ole enää ne samat ihmiset, ehkei mitään yhteistä enää olisikaan, se on todennäköistä, enkä siihen aikaan sinänsä enää kaipaa, mutta uusiin ihmisiin tutustuminenkin on niin kuluttavaa. Pettymyksiä, pettymyksiä, pettymyksiä. Avaat itseäsi urheasti ja optimistisesti jollekin, ja saat huomata ettei se kannattanutkaan, luotat varovaisesti kerta toisensa jälkeen ja käsität että jokainen näistä kerroista vie sinua liian kauas sieltä missä oikeasti sinun kuuluu olla, missä on hyvä ja missä on koti. Tekee sinusta liian hauraan ja epäluuloisen jos sama meno jatkuu, näet sen, muttei sille voi mitään, koska yrittäähän kannattaa, mutta se maksaa vaan kerta kerran jälkeen liian paljon. ap
Olet aapee runollinen.
itse koen varmaan samalla lailla. Ikää kun tulee, niin sitä tavallaan viihtyy yksin ja tulee jotenkin kriirttiseksi kaikkien suhteen. Itsensä myös. Ja jotenki ihmisen kanssa ei tule syvyyttä...tai se vaatii paljon että se pysyisi. Sellaisia kiinteitä suhteita ei ole helppo sitoa. Itse jotenkin suojelen itseäni hyvin paljon. Toisaalta alan myös hyväksyä,yksinäisyyden ja sen että on sellaisia pieniä kohtaamisia, sellaisia missä kosketuspintaa on Jännästi.mja ne ovat oikeastaan pieniä seikkailuja tässä omassa elämässäni. En enää vaadi niin paljon. En voi olla yhteydessä jatkuvasti..enkä osaa.en osaa tutustua. Osaan pieniä hetkiä huomata. Sen olen huomannut arvokkaaksi. Hetkellisen yhteyden.
omat haavani ja arpeni eivät näy ihossa, ne tuntuvat sielussa. Siksi niitä on kai itsekin niin vaikea ymmärtää.
Komppaan sinua