Haluaisin romanttisen miehen

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:23"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:19"] Tuollaiset jutut minua kiinnostaisi. Kohtaamisongelma.   -Mies 29v + 1v- [/quote]   En usko että sinua kiinnostaa,minulla on kaksi melkein kouluikäistä lasta.   Ap [/quote] Emäntä tuonut suhteeseen kaksi ylimääräistä elättiä, ja naukuu, ettei mies ole romanttinen. Aika mahdotonta tuossa tilanteessa, kaltaistasi naikkosta on mahdotonta arvostaa tai rakastaa eikä romantiikka tule mieleen, kun penikat kieppuvat jaloissa.

[/quote]

Ei miehen ole pakko kanssani olla. Hänen aiemmissa suhteissa on myös ollut lapsia.En ole rahan takia miehen kanssa,minulla on säästöjä,miehellä ei. 

Miehellä ei ole autoa,minulla on oma joka on arvoltaan yli 20 000... Minulla on työ,mies työtön. Kerroin nämä siksi koska väität että olen tuonut suhteeseen kaksi elätettävää. Asumiskulut maksamme puoliksi. Minä auton kaikki kulut ja suurimman osan ruoasta. 

Ja mitä tulee mies29 kommenttiin niin en todellakaan tarkoittanut tuolla lapsi kommentillani että minua kiinnostaisi hän,olen ihan tietoinen mitä mieltä hän on naisista joilla on lapsia ja muutenkin hänen ajatusmaailmasta  joten siksi tuo kommenttini.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"]

Tein kokeeksi villin feikkiprofiilin johon kyllä tartutaan. Mut ei ne joita hakisi, yksi täydellinen löytyi vahingossa. Mutta se oli kiinni vanhassa.. Meni maku hommaan. Se MGTOW alkaa tuntua luonnolliselta tällaiselle filosofille. 

[/quote]

Miksi teet feikkiprofiiliin treffipalstalle ja johdatat naisia harhaan? ei kovin romanttista...enemmänkin juuri sellainen pelurin liike...

[/quote]

Elämä on peliä, varsinkin deittimaailma. En kuitenkaan johdattanut harhaan, vaan lähinnä piilotin romantiikan. Toin esille kylmää itsevarmuutta, itsenäisyyttä, profiilin joka ei vaadi mitään vaan tarjoaa vain mahdollisuuksia. Faktoja en muuttanut, mutta en kertonut sitä syvällistä elämänasennetta siinä. 

Kuten sanoin, kokeeksi.. Taustalla kuitenkin sama mies, sellainen joka sopii muutamille, vaikkei ne vielä tiedä sitä. En kuitenkaan ole pesästä pesään hyppijä, niin en sillä ajatellut enempää leikkiäkään. Tulos oli että kiinnostuneita tuli kahdessa viikossa enemmän kuin toiseen puolessa vuodessa. Kertoo kylmästä nyky yhteiskunnasta. Ehkä olen turhan varauksellisesti liikenteessä enkä usko löytävänikään sitä syvää rakkautta niin helpolla. Olen senkin kokenut pariin kertaan ja tiedän eläneeni, mutta en elä hakeakseni alkuhuumaa.

Mulla on sellainen mies mutta yllätys yllätys hän ei olekaan suomalainen.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:29"]Siis onko tällasia romanttisia miehiä oikeasti olemassa ? Musta tuntuu että on vaan naisten leffahömpötystä.
[/quote]

Minulla kyllä tuollainen mies juuri nukkuu yhteisessä sängyssämme :)
N23

Ap, mieheni kuulostaa hieman samanlaiselta kuin sinun. Kaikkeen perusnegatiivinen asenne. Maailmassa oli kaksi suurta vääryyttä, se että hän oli syntynyt ja sitten se ettei olekaan upporikas kun kerran syntymään joutui. Hänen kohdallaan oli kyseessä varmaan yhdistelmä sekä persoonallisuutta että huonon parisuhteen ja vakavan masennuksen aiheuttamaa syöksykierrettä.

Voiko miehesi olla masentunut, tai sitten myös omalla tahollaan pitää teidän parisuhdettanne huonona ja kärsiä siitä?

Miehen negatiivisuus, kiukuttelu ja rahan tärkeys kuulostaa jopa kurjemmalta kuin romantiikan puute. Se nega fiilis tarttuu siinä sivussa jotenkin itseenkin, ja tukahduttaa, ahdistaa ja masentaa ja vie ilon itseltäkin. Minulla on kokemusta samasta, ja yksin jäätyäni tuntui siltä että voi taas hengittää ja nauttia pienestä asioista, ja aurinko pastoi erokipuilusta huolimatta.

Nykyisin minulla on romanttinen mies. Juuri tuollainen jonka kuvailit. Mies jonka kanssa voi halata, pussailla, rakastella, olla lähekkäin, ja joka huomioi myös arjessa. Ihan suomalainen mies, jonka exä ei ymmärtänyt ottaa tätä vastaan. Löytyy niitä epäromanttisia ja torjuvia yhtä lailla naisista.

Toivon sinulle voimaa päästää vanhasta irti. Yksinkin on parempi olla.

Aika monella tällaisella negatiivisella ihmisellä on elämässään jotain suurempia lukkoja, jotka eivät sinänsä liity romantiikkaan tai sen puutteeseen tai siihen että huono ilma ottaa päähän (vaan nämä ovat oireita niistä käsittelemättömistä asioista). Siis tietenkään kaikki eivät ole samanlaisia, jotkut ovat pessimistisempiä ja epäromanttisempia ihan ilman ongelmiakin, mutta joka ikinen päivä jatkuva huono tuuli, ärsyyntyminen, kiukuttelu, vetäytyminen, "ei nyt", "miksi pussaisin, sehän on ihan tyhmää"... Se ei ole normaalia, eikä kivaa. Kenellekään.

Itsensä ja maailman kanssa tasapainossa oleva ihminen pystyy kohtaamaan toisen intiimisti, läheisesti, itseään ja sydäntään piilottelematta. Normaaliin tunne-elämään kuuluu myös sen puolisolle tärkeiden rakkauden ilmaisukeinojen opettelu. Jollekulle on tärkeää kosketus, toiselle laatuaika, lahjat, sanat tai käytännön teot. Ei aikuinen parisuhteessa elävä ihminen voi vain mitätöidä puolisonsa toiveita sanomalla "no mä oon vaan semmoinen etten ikinä halaa", jos se on toiselle tärkeää. Sitten jos ihan oikeasti halaaminen on mahdotonta, pitänee miettiä eroa jottei tuhlaa enempää aikaa täysin epäsopivan puolison kanssa. Tai siis mieluiten käsittelisi niitä lukkoja, jotka estävät halaamasta...

Isäni oli erittäin epäromanttinen juurikin tyypillisen suomalaisen mieskulttuurin ja lapsuuden traumojen vuoksi ja näin kuinka tästä äiti kärsi. Siispä vannoin etten itse ota puolisoa joka ei kestä fyysistä läheisyyttä, silmiin katsomista, silittelyä, kauniita sanoja, koska ne ovat minulle niitä tärkeitä asioita. Etsin tällaista miestä edelleen. Mutta mielummin olen sitten yksin.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 01:51"]

Täällä ilmoittautuu romanttisen miehen onnellinen vaimo. Avioliittoa takana kohta 10 vuotta ja kuherruskuukausi vain jatkuu. Ihan tavallista arkea elämme: haasteita, huolia, kiirettä, sairastelua, rikkonaisia yöunia pienten lasten kanssa jne. Yhdessäolo on kuitenkin niin ihanaa, kohottavaa ja voimaannuttavaa, että olen aivan hulluna mieheeni ja arki ei ole ollut este, eikä hidaste romanttiselle suhteelle. Kahdenkeskisille treffeille pääsimme viimeksi 7 vuotta sitten, mutta sekään ei ole haitannut. Olo on rakastunut. 

Kun aloitimme nuorina seurustelun, olimme kumpikin vielä opiskelijoita. Asuimme eri maanosissa ja mies käytti opintolainansa, jotta pääsisi viemään mua treffeille. Hän lähetti intelfloran kautta kukkia kotiovelle itse tehtyjen runojen kera. Kerrankin hän ulkomailta käsin varasi meille kartanon ja kun hän saapui Suomeen, kehoitti laittamaan iltapuvun ja pitää silmät kiinni automatkan ajan, jotta yllätys säilyisi loppuun asti. Kihlasormuksen sain valita itse ja budjetti oli vapaa (mies kaikessa hiljaisuudessa valmistautui laittamaan autonsa myyntiin, jos valitsisin niin kalliin, ettei luottokortti ja opintolaina riittäisi kattamaan hintaa). Jos tiellä oli vesilammikko, hän kaappasi mut syliinsä ja kantoi lammikon yli.

En muuten pyytänyt mitään näistä asioista, mies oli aina askeleen edellä! Jos olisin ollut tietoinen uhrausten suuruudesta (kuten opintojen asettaminen vaakalaudalle, kun opintolaina meni mun yllätyksiin), niin olisin pistänyt hanttiin. Toisaalta, mies olisi tehnyt nämä asiat joka tapauksessa, koska luonteeltaan hän sekä epäitsekäs että itsepäinen. Hänen päätänsä ei helpolla käännetä. 

Just äsken muuten kerroin tästä keskustelusta miehelleni ja hän heti parahti, että romanttiset eleet on kyllä mennyt sillan alle. Tarkoitti kukkia, kalliita lahjoja, matkoja yms. Sanoin, että niin kamalalta kun tämä kuulostaakin, niin en ole em. romanttisten juttujen perään. Nautin tavallisesta arjesta. Mulle se paras romantiikka on yhteen hiileen puhaltaminen, elämän kohtaaminen yhdessä. Sanoin myös miehelleni, että kyllä hän on päivittäin romanttinen: kehuu, kannustaa, tsemppaa, asettaa mut etusijalle, pyrkii toteuttamaan mun toiveet, oli se sitten kyyti kirjastoon tai vaikkapa suklaata lähikaupasta; halaus ohikulkiessa matkalla keittiöön, suukko töistä tullessa, hartioiden hierominen vaikka hän tarvitsisi sitä kipeämmin (tietokonetyöläinen). Saan joka päivä kuulla olevani kaunis. Kun olen valvonut yön vauvan kanssa, hiukset pystyssä, pandan silmänaluset ja joku pulautuksen kestävä t-paita päällä, mies katsoo mua ihanalla tavalla silmiin ja sanoo kauniiksi superäidiksi. Ollessani hiljattain pari viikkoa sairaalassa, mies jäi töistä pois ja hoiti yksin (meillä ei ole turvaverkkoja lähellä) lapset ja kodin. Tytöille oli laittanut hiuksetkin kauniisti pinneillä ja ruseteilla. Vauvan hän vieroitti äidinmaidosta, kun jouduin sairauden vuoksi lopettamaan imetyksen ja kun pääsin kotiin, siellä odotti tyytyväinen vauva vastikkeen kanssa.

Tälläkin hetkellä vastaavia aarteita on sinkkuna yksin. Oikeita gentlemanneja, jotka kohtelevat naisia hyvin. Ei pelureita tai taivaanrannan maalareita, vaan selkärankaisia tosimiehiä, jotka eivät ole kilttejä heikkouttaan, vaan vahvuuttaan. :)

[/quote]

Todella ihana parisuhde teille,hyvä mies,romanttinen sellainen.  Olen onnellinen puolestasi. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 09:35"]

Ap, mieheni kuulostaa hieman samanlaiselta kuin sinun. Kaikkeen perusnegatiivinen asenne. Maailmassa oli kaksi suurta vääryyttä, se että hän oli syntynyt ja sitten se ettei olekaan upporikas kun kerran syntymään joutui. Hänen kohdallaan oli kyseessä varmaan yhdistelmä sekä persoonallisuutta että huonon parisuhteen ja vakavan masennuksen aiheuttamaa syöksykierrettä.

Voiko miehesi olla masentunut, tai sitten myös omalla tahollaan pitää teidän parisuhdettanne huonona ja kärsiä siitä?

[/quote]

Miehen kaikki parisuhteet ovat kestäneet sen kaksi vuotta ja hänellä on ollut niitä paljon,myös monia puolen vuoden suhteita. Mitä olen ymmärtänyt niin suhteet ovat kaatuneet koska mies on niin kylmä ja hiljainen,ei juurikaan puhu eikä halaa. Aina ollut tuollainen. Ei hän masentunut ole ja miehen mielestä suhteessamme on kaikki kunnossa eikä mitään muutettavaa ole.

Ap