Haluaisin romanttisen miehen

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"]

Täällä kanssa M31 romanttinen ja monipuolisesti kaikkea muutakin. Ei tosiaan profiiliin kukaan juuri tartu, oli siinä kuva tai ei. toisaalta naisten profiilit ovat lyhyesti; :) ota selvää.. Niin ne eivät juuri houkuta. 

Eikä joukkopostauksiinkaan jaksaisi lähteä.. Päiväkausia kirjoitella ja todeta sitten että äh turha vaiva.. Tässä on jo elämäkin rinnalla elettävänä, niin ei jaksaisi koneella istua. 

Liian pitkään olin aromanttisen naisen kanssa jolloin kärsin itse vaan siinä. Jos ei ketään tartu profiiliin tai tule livenä vastaan, niin selviän onneksi yksinkin.. 

Tein kokeeksi villin feikkiprofiilin johon kyllä tartutaan. Mut ei ne joita hakisi, yksi täydellinen löytyi vahingossa. Mutta se oli kiinni vanhassa.. Meni maku hommaan. Se MGTOW alkaa tuntua luonnolliselta tällaiselle filosofille. 

Ei lapsillakaan olisi perjaatteessa väliä, taidan muutenkin jättää omat hankkimatta. Tulen kuitenkin toimeen niin eläinten kuin lastenkin kanssa.

[/quote]

Miksi teet feikkiprofiiliin treffipalstalle ja johdatat naisia harhaan? ei kovin romanttista...enemmänkin juuri sellainen pelurin liike...

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta.

[/quote]

En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.

Ap
[/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot.

Mun mies on just tollanen. Aivan ihana. Mutta ei ole suomalainen, keskieurooppalainen.

Tästä tulee ihana fiilis. Kesä ja omalla terassilla tanssahtelu. :) Alkoholia en käytä ollenkaan joten se ei kesääni kuulu.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:22"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:08"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:29"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:19"]

Tuollaiset jutut minua kiinnostaisi. Kohtaamisongelma.

-Mies 29v + 1v-

[/quote]

En usko että sinua kiinnostaa,minulla on kaksi melkein kouluikäistä lasta.

Ap

[/quote]No oikeastaanhan minä sanoin, että jutut kiinnostaa ja puhuin ihmisistä yleensä; en tarkoittanut juuri sinua, vaikka positiivinen vaikutelma tulikin. Lapset olisivat kyllä ongelma.

-Mies 29v + 1v-

[/quote]

Kai voit tehdä treffi ilmoituksen itsestäsi ja kertoisit millaisia asioita arvostat ja mistä pidät niin saman henkiset ihmiset löytävät sinut. :) Siinä sinun kohtaamisongelma ratkaistu. Ketään ei voi löytää jos ei asian eteen tee mitään.

Ap

[/quote]Tarkistan nettitreffiprofiilin melkein joka päivä ja se on huolella tehty. Ikinä ei ole viestejä tullut ja omatkaan yritykset eivät ole kauas kantaneet. Yhden YH:n kanssa meni kerran siihen vaiheeseen, että hän kysyi kuvaa, mutta hänen äitiytensä takia en sitä jaksanut laittaa, vaan lopetin viestittelyn siihen. Ja  joskus kauan sitten joku nainen otti minuun yhteyttä kiinnostuneena ja viestiteltiin siihen asti, monta päivää, että lähetin kuvan. Nainen kirjoitti nauruhymiöiden kera, että en ollut oikein sen näköinen kuin hän kuvitteli ja se jäi sitten siihen. Yksillä treffeillä kävin myös viime vuoden puolella, mutta nainen oli vähän sekopäinen tai esitti sellaista, koska ei välittänyt tehdä minuun vaikutusta.

-Mies 29v + 1v-

[/quote]

No ei ole sinulla oikein tärpännyt,harmi. Tekisit toiseenkin paikkaan tai kokonaan uuden. 

Miksi et antanut mahdollisuutta tuolle mainitsemallesi yh:lle? Oletko seurustellut yh:n kanssa ja jäänyt siitä jotain joka estää uudelleen yrittämästä. 

On minullakin lapsia,kaksi jotka ovat ekasta pitkästä suhteestani. Aloin seurustelemaan lasten isän kanssa 16v ja olimme 12v yhdessä. Sen jälkeen olen seurustellut pari kertaa ja käynyt muutamilla treffeillä eikä kukaan koskaan ole sanonut lapsista mitään vaan tullut hyvin toimeen. Nykyinen mieheni on lapseton ja häntäkään ei lapset haitannut ollenkaan.

Ap

[/quote]Seksi synnyttäneen naisen kanssa tuntuu tosi oudolta ajatukselta, vaikka kroppa ei olisi muuttunut mitenkään näkyvästi. Ja todella kummalliselta tuntuisi myös se, kun näkisi naisen lapsia, jos näkisi. Synnyttäneet naiset ovat minulle enemmänkin sukupuolettomia huoltajia kuin naisia. En halveksu heitä mitenkään, mutta en pysty suhtautumaan heihin mitenkään seksuaalisesti. Varsinaista vastenmielisyyttä minusta aiheuttaisi abortin teettäneet naiset, vaikka siinäkään vastenmielisyys ei välttämättä olisi moraalista luokkaa.

Sain myös sellaisen kuvan, että tämä yh etsi hetken hupia ("hellyyttä") ja siitä tuli jotenkin sellainen testaamisen ja koeajettavana olemisen maku, jonka jälkeen tulisi sitten sylkäistyksi ulos.

-Mies 29v + 1v-

[/quote]

Ok, sinulle on erikoinen näkemys äiteihin. Ensimmäistä kertaa kuulen tälläistä.

Toivottavasti löydät kuitenkin itsellesi romantikko puolison.

Ap

[/quote]

M29+1 on melkoinen persoona palstalla, nytkin tuolla toisessa ketjussa

http://www.vauva.fi/keskustelu/4458679/ketju/yli_30_vuotias_mies_on_turha/sivu/1#comment31139844

kirjoittaa:

Nainen on objekti miehelle eikä päinvastoin, joten miehen "tehtävyydellä" ei ole mitään väliä. Mies on se, joka nautiskelee objekteista kuten suklaapatukoista ja naisista.

-Mies 29v + 1v-

Ei hirveästi ihmetytä, miksei tälle "romanttiselle" miehelle löydy kumppania.

Mutta romantikkonaisiin ei törmää usein. Eikä Suomi oikein romantiikan maa ole ollutkaan, sillä aatelistoa on ollut todella vähän. 41

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot.

[/quote]

Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"]

Mutta romantikkonaisiin ei törmää usein. Eikä Suomi oikein romantiikan maa ole ollutkaan, sillä aatelistoa on ollut todella vähän. 41

[/quote]

Me romantikot ollaan siis aika harvinaisia. Tiedän erään miehen joka on aateli sukua ja hän on aika kaukana romantikosta. Enemmänkin peli miehiä.

Ap

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:15"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:03"]

Voisi olla kuin minun kirjoittamani tää aloitus. En tiedä pitäisikö jatkaa tätä 4 vuotta kestänyttä suhdetta, josta puuttuu kaikki romantiikka, vai erota ja yrittää löytää romanttisempi mies. No, ei se romantiikan puute ainut suhteen ongelma ole, mutta yksi niistä (lukuisista). Toisaalta mietityttää, että löydänkö koskaan tollasta miestä..Eipä ne aiemmatkaan sellasia oo ollut.

[/quote]

Kohtalotoverini :)

Ap

[/quote]

Teidän ongelma on se, että te haluatte sekä miehekkään, että romanttisen miehen. Ne vain harvoin sattuu olemaan samassa paketissa. Yleensä ne romanttisemmat miehet on niitä vapaaehtoisesti tossunalle vajoavia nyhjäkkeitä, joita te aikanne pompotatte ja  kyllästyttyänne viskaatte pois.

Miehekäs miehinen mies taas harvoin on kovin romanttinen, se kun ei tuo romanttisuus ole kovin miehinen piirre. Toki muutamia tällaisiakin on, mutta äärimmäisen harvoin tarjolla ja nettipalstoilta niitä on turha metsästää, ne kun menevät kuin kuumille kiville muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot.

[/quote]

Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin. 

Ap
[/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:51"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"]

Mutta romantikkonaisiin ei törmää usein. Eikä Suomi oikein romantiikan maa ole ollutkaan, sillä aatelistoa on ollut todella vähän. 41

[/quote]

Me romantikot ollaan siis aika harvinaisia. Tiedän erään miehen joka on aateli sukua ja hän on aika kaukana romantikosta. Enemmänkin peli miehiä.

Ap
[/quote] Ollaan näillä leveysasteilla ainakin.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot. [/quote]   Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin.    Ap [/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi.

[/quote]

Ap voi halutessaan korjata, mutta mielestäni ketjussa peräänkuulutetaan arkiromantiikkaa, pieniä tekoja jotka osoittavat, että se partneri jonka kanssa elämä jaetaan, on tärkeä.

Itselle näitä on (silloin kun partneri löytyy): Halata naista keittiössä ohimennen kun hän tiskaa ja antaa pieni suukko. Hieroa jalkoja kun katsotaan elokuvaa, ilman erityistä pyyntöä. Muistaa se levy josta kumppani puhui mielekiintoisena ja ostaa se hänelle, koska on tiistai ja hän ei osaa odottaa sitä jne. jne.

Ei siihen tarvita hengellisyyttä, vaan halua miellyttää ihmistä, joka on itselle rakas.

12

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:11"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot. [/quote]   Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin.    Ap [/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi.

[/quote]

Ap voi halutessaan korjata, mutta mielestäni ketjussa peräänkuulutetaan arkiromantiikkaa, pieniä tekoja jotka osoittavat, että se partneri jonka kanssa elämä jaetaan, on tärkeä.

Itselle näitä on (silloin kun partneri löytyy): Halata naista keittiössä ohimennen kun hän tiskaa ja antaa pieni suukko. Hieroa jalkoja kun katsotaan elokuvaa, ilman erityistä pyyntöä. Muistaa se levy josta kumppani puhui mielekiintoisena ja ostaa se hänelle, koska on tiistai ja hän ei osaa odottaa sitä jne. jne.

Ei siihen tarvita hengellisyyttä, vaan halua miellyttää ihmistä, joka on itselle rakas.

12

[/quote]

Juuri tuota tarkoitan. Ajattelet kyllä ihanasti. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot. [/quote]   Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin.    Ap [/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi.

[/quote]

Ap voi halutessaan korjata, mutta mielestäni ketjussa peräänkuulutetaan arkiromantiikkaa, pieniä tekoja jotka osoittavat, että se partneri jonka kanssa elämä jaetaan, on tärkeä.

Itselle näitä on (silloin kun partneri löytyy): Halata naista keittiössä ohimennen kun hän tiskaa ja antaa pieni suukko. Hieroa jalkoja kun katsotaan elokuvaa, ilman erityistä pyyntöä. Muistaa se levy josta kumppani puhui mielekiintoisena ja ostaa se hänelle, koska on tiistai ja hän ei osaa odottaa sitä jne. jne.

Ei siihen tarvita hengellisyyttä, vaan halua miellyttää ihmistä, joka on itselle rakas.

12
[/quote]Ei tarvitakaan, mutta arkiromantiikkakin lähtee aitojen hellyyden tunteiden osoituksesta naiselle, eli samasta lännessä ristiretkistä alkaneesta käyttäytymisestä on kyse. Kristinusko toi juuri miehen ja naisen erityissiteen uutena.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:59"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot. [/quote]   Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin.    Ap [/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi. [/quote] Ap voi halutessaan korjata, mutta mielestäni ketjussa peräänkuulutetaan arkiromantiikkaa, pieniä tekoja jotka osoittavat, että se partneri jonka kanssa elämä jaetaan, on tärkeä. Itselle näitä on (silloin kun partneri löytyy): Halata naista keittiössä ohimennen kun hän tiskaa ja antaa pieni suukko. Hieroa jalkoja kun katsotaan elokuvaa, ilman erityistä pyyntöä. Muistaa se levy josta kumppani puhui mielekiintoisena ja ostaa se hänelle, koska on tiistai ja hän ei osaa odottaa sitä jne. jne. Ei siihen tarvita hengellisyyttä, vaan halua miellyttää ihmistä, joka on itselle rakas. 12 [/quote]Ei tarvitakaan, mutta arkiromantiikkakin lähtee aitojen hellyyden tunteiden osoituksesta naiselle, eli samasta lännessä ristiretkistä alkaneesta käyttäytymisestä on kyse. Kristinusko toi juuri miehen ja naisen erityissiteen uutena.

[/quote]

Siis ehkä sen erityissiteen tunnistamisen kirkollisen riitin kautta ja nimeämällä sen avioliitoksi, mutta se side tunnepuolella on kyllä johdettavissa aikojen alkuun. Esim suudelman historia on johdettavissa 3500 eaa. ja tämä siis vain kirjoitetussa tekstissä.

12

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:59"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot. [/quote]   Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin.    Ap [/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi. [/quote] Ap voi halutessaan korjata, mutta mielestäni ketjussa peräänkuulutetaan arkiromantiikkaa, pieniä tekoja jotka osoittavat, että se partneri jonka kanssa elämä jaetaan, on tärkeä. Itselle näitä on (silloin kun partneri löytyy): Halata naista keittiössä ohimennen kun hän tiskaa ja antaa pieni suukko. Hieroa jalkoja kun katsotaan elokuvaa, ilman erityistä pyyntöä. Muistaa se levy josta kumppani puhui mielekiintoisena ja ostaa se hänelle, koska on tiistai ja hän ei osaa odottaa sitä jne. jne. Ei siihen tarvita hengellisyyttä, vaan halua miellyttää ihmistä, joka on itselle rakas. 12 [/quote]Ei tarvitakaan, mutta arkiromantiikkakin lähtee aitojen hellyyden tunteiden osoituksesta naiselle, eli samasta lännessä ristiretkistä alkaneesta käyttäytymisestä on kyse. Kristinusko toi juuri miehen ja naisen erityissiteen uutena.

[/quote]

Siis ehkä sen erityissiteen tunnistamisen kirkollisen riitin kautta ja nimeämällä sen avioliitoksi, mutta se side tunnepuolella on kyllä johdettavissa aikojen alkuun. Esim suudelman historia on johdettavissa 3500 eaa. ja tämä siis vain kirjoitetussa tekstissä.

12
[/quote]Toki. Puhuinkin nyt miehen romanttisesta tunteilusta naisille hellyytenä ja aitoutena länsimaailmassa. Ennen ristiretkiä tällaista tunteilua sukupuolten välillä ei ilmeisesti ollut. Lännen kulttuuripiirissä miehet rakastivat vain toisia miehiä noin ja tämä normi säilyi pitkälle moderniin aikaan saakka.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:22"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:59"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot. [/quote]   Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin.    Ap [/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi. [/quote] Ap voi halutessaan korjata, mutta mielestäni ketjussa peräänkuulutetaan arkiromantiikkaa, pieniä tekoja jotka osoittavat, että se partneri jonka kanssa elämä jaetaan, on tärkeä. Itselle näitä on (silloin kun partneri löytyy): Halata naista keittiössä ohimennen kun hän tiskaa ja antaa pieni suukko. Hieroa jalkoja kun katsotaan elokuvaa, ilman erityistä pyyntöä. Muistaa se levy josta kumppani puhui mielekiintoisena ja ostaa se hänelle, koska on tiistai ja hän ei osaa odottaa sitä jne. jne. Ei siihen tarvita hengellisyyttä, vaan halua miellyttää ihmistä, joka on itselle rakas. 12 [/quote]Ei tarvitakaan, mutta arkiromantiikkakin lähtee aitojen hellyyden tunteiden osoituksesta naiselle, eli samasta lännessä ristiretkistä alkaneesta käyttäytymisestä on kyse. Kristinusko toi juuri miehen ja naisen erityissiteen uutena. [/quote] Siis ehkä sen erityissiteen tunnistamisen kirkollisen riitin kautta ja nimeämällä sen avioliitoksi, mutta se side tunnepuolella on kyllä johdettavissa aikojen alkuun. Esim suudelman historia on johdettavissa 3500 eaa. ja tämä siis vain kirjoitetussa tekstissä. 12 [/quote]Toki. Puhuinkin nyt miehen romanttisesta tunteilusta naisille hellyytenä ja aitoutena länsimaailmassa. Ennen ristiretkiä tällaista tunteilua sukupuolten välillä ei ilmeisesti ollut. Lännen kulttuuripiirissä miehet rakastivat vain toisia miehiä noin ja tämä normi säilyi pitkälle moderniin aikaan saakka.

[/quote]

Hmm.. riippuu varmaan miten romantiikan (tai länsimaisen kulttuurin) määrittelee, antiikin kielissä tunnetaan hellittelytermit ja vaikea uskoa, että niitä olisi käytetty ilman samaan kontekstiin liittyviä tekoja ja tunteita.

12

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:53"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:38"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:22"] [quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:11"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:59"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:41"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:54"] Moni tutustumani suomalainen nainen ei kuitenkaan hirveästi välitä romantiikasta ja intohimosta, tai pidä niitä miehessä tärkeänä. Naiset tuntuvat itsenäisyyden ja järkevyyden myötä hylänneen tuollaisen herkän herrasmiesten, kavaljeerien ja runoilijoiden maailman. 17 [/quote]   Myönnän että jokunen vuosi sitten en itsekkään välittänyt liiasta romantiikasta koska lasten isä teki automaattisesti välillä jotain pieniä juttuja ja käytiin metsällä,näköalatorneissa ynms joten se oli normaalia elämää silloin. Nyt tässä kahden vuoden suhteessa olen huomannut kuinka erilainen nykyinen mies on kuin minä ja mitä itse oikeasti haluan ja millainen olen.  Ahdistaa jo päivittäin kun mies valittaa kaikesta,siis ihan kaikesta keksii negatiivistä. Sanonkin usein että ajattele joskus positiivisesti jostain koska asiat ovat aika mallillaan hänellä verrattuna moneen muuhun. Tänäänkin sade vitutti häntä, minusta sade taas rauhoittaa ja kesällä tulee hyvä tuoksukin sateen jälkeen. Häntä ottaa myös päähän kun vessapaperi loppuu kesken hänen vessassa olon tai juuri se lasi ei ole puhtaana johon hän olisi colansa kaatanut. Valittaa jos hän ei saa suklaavanukasta kun lapsilla on,hän siis söi omansa aikasemmin mutta olisi pitänyt olla enemmän.. Tälläistä täällä.   Ap [/quote]Kuulostat hyvin herkältä. Ikävää, että miehesi ei ole sielunkumppanisi. Minä olen taas törmännyt asenteeseen, jossa tyttöystäväni ei "uskonut" romantiikkaan riittävän vahvasti minuun nähden. Tunteissa hän oli kyllä intensiivinen, mutta hän pelkäsi sattumista kovasti niin vahvan hyvän olon seurauksena, hetkessä elämistä. 2000-luvulla kyyninen asenne romantiikasta on nähdäkseni yleisestikin lisääntynyt, teineillä ehkä ei. Se on harmi, koska kyse on kuitenkin hyvin humaanista ja aika optimistisesta elämänkatsomuksesta. [/quote]   En ole herkkä. Nuo oli esimerkkejä miehestä,kun hänellä ei koskaan mikään ole hyvin. Sitä ei vaan jaksa kuunnella joka päivä. Hän arvostaa vain rahaa ja materiaalia ja vain ne tekee hänet onnelliseksi.   Ap [/quote]Ok. No mutta harmi kannaltasi. Tuon takia juuri olenkin tunteellisten naisten kanssa, koska jos romantiikka otetaan pois, niin arvoiksi jää helposti materialistiset ja pragmaattiset arvot. [/quote]   Vaikka minulta romantiikka on otettu pois en ole materian enkä rahan perään. Ne ovat toissijaisia asioita elämässä. Hyvä olo,terveys,onnellisuus tulevat ensin.    Ap [/quote]Mukava kuulla. Romantiikka kyllä linkittyy sielun asioihin kuten eri uskonnot, meditaatio ym. Mutta se ei ole koskaan ollut vahva tekijä yhteiskunnassa ja jotenkin vain heikennyt. 80-luku oli selvästi romanttisempi ja kasarimusiikkia tulee joskus kuunneltua siksi. [/quote] Ap voi halutessaan korjata, mutta mielestäni ketjussa peräänkuulutetaan arkiromantiikkaa, pieniä tekoja jotka osoittavat, että se partneri jonka kanssa elämä jaetaan, on tärkeä. Itselle näitä on (silloin kun partneri löytyy): Halata naista keittiössä ohimennen kun hän tiskaa ja antaa pieni suukko. Hieroa jalkoja kun katsotaan elokuvaa, ilman erityistä pyyntöä. Muistaa se levy josta kumppani puhui mielekiintoisena ja ostaa se hänelle, koska on tiistai ja hän ei osaa odottaa sitä jne. jne. Ei siihen tarvita hengellisyyttä, vaan halua miellyttää ihmistä, joka on itselle rakas. 12 [/quote]Ei tarvitakaan, mutta arkiromantiikkakin lähtee aitojen hellyyden tunteiden osoituksesta naiselle, eli samasta lännessä ristiretkistä alkaneesta käyttäytymisestä on kyse. Kristinusko toi juuri miehen ja naisen erityissiteen uutena. [/quote] Siis ehkä sen erityissiteen tunnistamisen kirkollisen riitin kautta ja nimeämällä sen avioliitoksi, mutta se side tunnepuolella on kyllä johdettavissa aikojen alkuun. Esim suudelman historia on johdettavissa 3500 eaa. ja tämä siis vain kirjoitetussa tekstissä. 12 [/quote]Toki. Puhuinkin nyt miehen romanttisesta tunteilusta naisille hellyytenä ja aitoutena länsimaailmassa. Ennen ristiretkiä tällaista tunteilua sukupuolten välillä ei ilmeisesti ollut. Lännen kulttuuripiirissä miehet rakastivat vain toisia miehiä noin ja tämä normi säilyi pitkälle moderniin aikaan saakka.

[/quote]

Hmm.. riippuu varmaan miten romantiikan (tai länsimaisen kulttuurin) määrittelee, antiikin kielissä tunnetaan hellittelytermit ja vaikea uskoa, että niitä olisi käytetty ilman samaan kontekstiin liittyviä tekoja ja tunteita.

12
[/quote]Antiikki taitaa olla aika selvä tapaus. En tiedä tunnetko historiaa hyvin, mutta romantiikkaa ei tuona aikana harjoitettu siinä mielessä kuin keskiajalla tai modernina aikana.

Täällä ilmoittautuu romanttisen miehen onnellinen vaimo. Avioliittoa takana kohta 10 vuotta ja kuherruskuukausi vain jatkuu. Ihan tavallista arkea elämme: haasteita, huolia, kiirettä, sairastelua, rikkonaisia yöunia pienten lasten kanssa jne. Yhdessäolo on kuitenkin niin ihanaa, kohottavaa ja voimaannuttavaa, että olen aivan hulluna mieheeni ja arki ei ole ollut este, eikä hidaste romanttiselle suhteelle. Kahdenkeskisille treffeille pääsimme viimeksi 7 vuotta sitten, mutta sekään ei ole haitannut. Olo on rakastunut. 

Kun aloitimme nuorina seurustelun, olimme kumpikin vielä opiskelijoita. Asuimme eri maanosissa ja mies käytti opintolainansa, jotta pääsisi viemään mua treffeille. Hän lähetti intelfloran kautta kukkia kotiovelle itse tehtyjen runojen kera. Kerrankin hän ulkomailta käsin varasi meille kartanon ja kun hän saapui Suomeen, kehoitti laittamaan iltapuvun ja pitää silmät kiinni automatkan ajan, jotta yllätys säilyisi loppuun asti. Kihlasormuksen sain valita itse ja budjetti oli vapaa (mies kaikessa hiljaisuudessa valmistautui laittamaan autonsa myyntiin, jos valitsisin niin kalliin, ettei luottokortti ja opintolaina riittäisi kattamaan hintaa). Jos tiellä oli vesilammikko, hän kaappasi mut syliinsä ja kantoi lammikon yli.

En muuten pyytänyt mitään näistä asioista, mies oli aina askeleen edellä! Jos olisin ollut tietoinen uhrausten suuruudesta (kuten opintojen asettaminen vaakalaudalle, kun opintolaina meni mun yllätyksiin), niin olisin pistänyt hanttiin. Toisaalta, mies olisi tehnyt nämä asiat joka tapauksessa, koska luonteeltaan hän sekä epäitsekäs että itsepäinen. Hänen päätänsä ei helpolla käännetä. 

Just äsken muuten kerroin tästä keskustelusta miehelleni ja hän heti parahti, että romanttiset eleet on kyllä mennyt sillan alle. Tarkoitti kukkia, kalliita lahjoja, matkoja yms. Sanoin, että niin kamalalta kun tämä kuulostaakin, niin en ole em. romanttisten juttujen perään. Nautin tavallisesta arjesta. Mulle se paras romantiikka on yhteen hiileen puhaltaminen, elämän kohtaaminen yhdessä. Sanoin myös miehelleni, että kyllä hän on päivittäin romanttinen: kehuu, kannustaa, tsemppaa, asettaa mut etusijalle, pyrkii toteuttamaan mun toiveet, oli se sitten kyyti kirjastoon tai vaikkapa suklaata lähikaupasta; halaus ohikulkiessa matkalla keittiöön, suukko töistä tullessa, hartioiden hierominen vaikka hän tarvitsisi sitä kipeämmin (tietokonetyöläinen). Saan joka päivä kuulla olevani kaunis. Kun olen valvonut yön vauvan kanssa, hiukset pystyssä, pandan silmänaluset ja joku pulautuksen kestävä t-paita päällä, mies katsoo mua ihanalla tavalla silmiin ja sanoo kauniiksi superäidiksi. Ollessani hiljattain pari viikkoa sairaalassa, mies jäi töistä pois ja hoiti yksin (meillä ei ole turvaverkkoja lähellä) lapset ja kodin. Tytöille oli laittanut hiuksetkin kauniisti pinneillä ja ruseteilla. Vauvan hän vieroitti äidinmaidosta, kun jouduin sairauden vuoksi lopettamaan imetyksen ja kun pääsin kotiin, siellä odotti tyytyväinen vauva vastikkeen kanssa.

Tälläkin hetkellä vastaavia aarteita on sinkkuna yksin. Oikeita gentlemanneja, jotka kohtelevat naisia hyvin. Ei pelureita tai taivaanrannan maalareita, vaan selkärankaisia tosimiehiä, jotka eivät ole kilttejä heikkouttaan, vaan vahvuuttaan. :)

Mies1, blaah.