Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia olla todella uupunut 3- ja 5-vuotiaan kanssa?
01.05.2015 |
Olen ollut yksin kahden pojan kanssa toisen syntymästä asti. Isovanhemmat on olemassa, mutta toisella paikkakunnalla ja sairaina. Isä hoitaa satunnaisesti, töissä ollessani lapset ovat päiväkodissa. Rakastan lapsiani tietenkin, mutta olen ihan sairaan uupunut. En jaksa tehdä kuin välttämättömät: pyykki, keittiö ja ruoanlaitto. Lattia on täynnä epämääräistä pikkusälää jota en jaksa noukkia jotta pääsisi imuroimaan.
Uupumus on pitkäkestoista, ja vaikka rankin pikkulapsivaihe on ohi, pojat ovat äärettömän energisiä. Leikkivät kyllä yhdessä, mutta saan myös toimia erotuomarina kaiken aikaa, tuho on mieletön kun kaikki paikat myllätään ja revitään alas. Yhtä kaaosta ja kaaoksen onnetonta hallintaa. Olen ahdistunut, itkuinen masentunut. Päivässä on muutama hyvä hetki kun jaksan hymyillä ja ottaa lapset syliin. Ulkoillaan kyllä ja tehdäänkin kivoja juttuja, kuten käydään Hop Lopissa ja sellaista. Sosiaalista elämää mulla ei ole, en jaksa. Haluaisin vain nukkua ja nukkua. Masennuslääkitys mulla on jo.
Talous nojaa satunnaisen työnteon ja toimeentulotuen varassa. Inhoan itseäni. Edes yliopisto-opintojani en ole jaksanut tehdä vuosiin. Tuskin ikinä valmistunkaan. Isä on parisuhteessa, itse siis olen yksin. Heillä on kahden ihmisen tulot ja elämä onnea ja auvoa täynnä etelänmatkoineen ja muine matkusteluineen omalle mökille jne. Ikävä kyllä niille reissuille ei lapset ole koskaan sopineet. Mieleeni on silti hiipinyt ajatus siitä, että jos toinen lapsista menisi isälleen asumaan. Tai ainakin olisi siellä enemmän. Isän luokse muuttaminen kuulostaa hirveältä mielestäni, olisi kuin antaisin lapsen pois. Ajattelen vain etten ansaitse lapsiani, ja että olen heille maailman surkein ja epäonnistunein äiti.
Vihaan itseäni, inhoan itseäni. Häpeän.. Mietin helpottaako tämä koskaan. Olenko aina näin väsynyt? Koko vappu oli hirveä koska olin niin väsynyt, aivan kuolleen näköinenkin: kelmeä iho mustine silmänalusineen. Aattona sain lasten kanssa sentään vappupallot ja serpentiiniä ostettua. Tänään ehdimme viime tingassa viettämään vappua erääseen lastentapahtumaan hetkeksi, ja sain ostettua lapsille munkkia ja simaa sieltä.
Tässä samalla äitini tekee kuolemaa ja viettää viimeisiä päiviään isäni omaishoitajanaan. Olen heitä pyrkinyt auttamaan samalla. Veljestäni ei ole oikein apua heille. Itku on kurkussa koko ajan ja saan pidätellä sitä kaupassa, puistossa ja vaikka missä. Näen itseni täydellisenä epäonnistujana. Joskus tulee kirkas hetki ja jonkinlainen energianpuuska. Silloin tartun imuriin ja suunnittelen kaikkea mitä teen. Kuluu pari tuntia ja väsähdän, uuvun, ihan kuin en olisi nukkunut viikkoon.
Eihän tämä mitään elämää ole, eihän?
Kommentit (51)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:02"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:52"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:11"]Kiitos teille hyvät ihmiset, jotka apuanne tarjoatte. Asun pääkaupunkiseudulla. Olen äärettömän huono ottamaan apua vastaan ilman korvausta. Se on lähestulkoon mahdotonta. Työntekijältä se on helpompaa ottaa vastaan, siitä kun heille maksetaan.
Ap
[/quote]
Joskus on hyvä ajatella ettei se ole apua,
Vaan tukea.
Kaikki sitä joskus tarvitsevat jossain muodossa.
Harmi, asun melkein 300km päässä joten taidan asua liian kaukana.
Jos sinulla ei ole kunnollista tukiverkkoa, on hankalaa tervehtyä.
Olet varmasti ansainnut kaiken hyvän mitä voit saada.
Minä ajattelin sen jälkeen päin näin:
En ole täydellinen äiti, riittää kun ole tarpeeksi hyvä.
Yksikään lapsi ei vahingoitu jos syö pyttipannua ja näkee tavaraa lattialla.
Yhdessä olo, vaikka muovailevaha eläimien teko taas on se minkä lapset muistavat.
Älä vaadi itseltäsi liikoja.
Pakota itsesi ihmisten ilmoille ja vaadi itsellesi apua.
Yksikin hyvä ystävä riittää, sellainen joka jaksaa kuunnella.
Toivon todella että jaksat eteenpäin ja saat kerättyä voimia.
Onko sinulla ketään jolle kertoa ajatuksistasi ja tunteistasi, joka todella kuuntelee?
T.14
[/quote]
Yksi sana: terapeutti!
[/quote]
Kenelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se joskus helpottaa, uupuminen on ihan inhimillistä tuossa tilanteessa, voimia!
Puhu neuvolassa tilanteestasi, ehkä jotain apua saisit sieltä..
Kyyneleet tuli silmiin kun luin tekstisi
Voi sinua :( Toivon sinulle voimia arjen pyörittämiseen! Osaatko sanoa, mikä sinut niin väsyttää? Varmasti vanhempiesi tilanteella on sinuun suuri henkisesti uuvuttava vaikutus. Itselläni on saman ikäiset lapset ja hekin saavat paikat välillä aivan hullun myllyn. Riitelevät jne. vaikka myös leikkivät keskenään. Olen välillä aivan väsynyt kaikkeen, mutta aina sitä voimaa jostain saa. Minusta tärkeintä on kuunnella itseään (ja tottakai myös lapsia). Tsemppiä sinulle elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt Sä tarviit ulkopuolisen apua tuohon tilanteeseen. Tarkistuta lääkityksen tehostamisen tarve, pyydä terapeutti/psykologin vastaanotolle puhumaan, ota yhteys sosiaalitoimeen ja pyydä kotiapua tms. Ota kaikki apu vastaan mitä voit saada läheisiltä. Toivon sulle parempaa tulevaisuutta, tsemppiä.
Kuulostat fiksulta ja lämpimältä ihmiseltä, joka on vain joutunut vaativaan paikkaan. Yritä jaksaa ja hakea apua ja tukea. Kaikki järjestyy aikanaan... t. Samankaltaista tilannetta läpikäymässä, nyt jo voiton puolella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli kyllä sellainen olo että kunpa voisin auttaa. Voimia hirvittävän paljon! Lujilla olet ollut ja olet edelleen <3
Kuinka usein lapset ovat isällään? Voisivatko käydä useammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedäthän, että nyt on taas mahdollista saada kunnalta kotihoidon apua ilman lasun asiakkuutta. Laki muuttui. Vaadi isää ottamaan enemmän vastuuta lapsista, puolet ajasta. Tai ota yhteyttä lasuun ja pyydä apua.
Kuka tahansa masentuisi ja muuttuisi voimattomaksi noin vaativassa tilanteessa. Vaikutat kuitenkin uupumuksenkin alla lapsistaan välittävältä äidiltä. Yritä pitää veljekset yhdessä, meillä samanikäiset pojat ja vaikka riitely ja riehunta verottaa niin ovat toisilleen tärkeä tuki ja turva, ja pian pienemmälläkin on enemmän järkeä päässä. Löytyisiköhän pojille tukiperhe jos isänsä ei ole halukas ottamaan heistä enempää vastuuta?
Vaikka omien vanhempien menettäminen on kauheaa ja raskasta, seuraa yleensä pitkän sairastelun jälkeen tapahtuvaa kuolemaa myös helpotus ja energiaa vapautuu myös omaan arkeen.
Olen miettinyt tukiperheeksi alkamista ja juuri sinunlaisellesi soisin sen vapaan viikonlopun - lepäämiseen, ei siivoamiseen. Lapset eivät muistele legoja lattialla vaan rakkautta ja hyvää ilmapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos isä ei ole alko-ongelmainen eikä väkivaltainen, niin miksi lapset eivät olisi joka toinen vkl isällään? ja vaikka viikollakin jos sama kaupunki?
Soita heti aren tullen neuvolaan ja pyydä apua. Lasten erottaminen ei varmastikaan helpota tilannettasi, ainakin meillä pojista on niin paljon seuraa toisilleen että kotiaskareiden teko onnistuu paremmin kun viihdyttävät toisiaan. Lisäksi veljessuhde pysyy parempana kun saavat asua samassa kodissa eikä tule sellainen olo ettei jompi kumpi kelpaa äidille tai isälle. Ole itsellesi armollinen ja mieti mikä on riittävän hyvä arki, lapsilla ruokaa ja puhtaat vaatteet, suhkot siisti koti, imurointi riittää. Karsi sotkuja tuovien tavaroiden määrää ja opeta pojat siivoamaan jälkiään, lelut paikoilleen ja likapyykit koriin. Perheneuvolasta saa hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen. Kaikki väsyvät joskus joten pyydä ja ota vastaan apua lastesi takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä päin suomea olet ap?
Olisin mielelläni avuksi ja olen ollut samoissa tunnelmissa kaksi vuotta sitten.
En todellakaan tuomitse, olet ehdottomasti hengähdystauon tarpeessa.
Olet sen tekstisi perusteella todella ansainnut.
Kunnat ovat velvollisia tarjoamaan lapsiperheille kotiapua, tämän vuoden alusta ilman lastensuojelun asiakkuutta. Siitä voisi olla apua. Pyydä varhaisen tuen neuvontaa.
Uuvun itse yhden vajaan 4-vuotiaan pojan kanssa! Älä vaan syyllistä itseäsi vaan hae apua! Itse otin yhteyttä neuvolan kautta perheneuvolan psykologiin kun lapsemme kiukutteli kamalasti ja minä itkin yksin että mitä teen väärin. Ammattilaiset antaa arkea helpottavia ohjeita. Harmi että sinulla on tukiverkostoa noin vähän, myös tähän saat varmasti apua neuvolan kautta, minulle tarjottiin sieltä kodinhoitoapua vauva-aikana kun vauva itki 3kk putkeen vatsakipujen takia. Ja kannattaa muuten pyytää lääkäriltä lähete kilpirauhaskokeisiin, minulla vajaatoiminnan ainoa oire oli tajuton väsymys. Psyykkinen kuin fyysinenkin. Tsemppiä kauheesti!
Höpö höpö sä mikään huono äiti ole. Kuulostat supermutsilta. Harmi, ettei sun ex osallistu enempää poikien hoitoon. Sun pitää kyllä saada apua jostain. En oikein usko, että sun väsymys johtuu pojista. Jostain syvemmältä se tulee. Sun pitää ottaa vaikka pari tuntia viikossa itsellesi. Teet silloin jotain mielekästä, mutta ET nuku.
Järkyttävän rankkoja juttuja sulle on tapahtunut ap, ja sitten vielä ihmettelet, että uuvuttaa! Nyt äkkiä juttelemaan neuvolaan ja terkkarille myös, voisivat selvittää pääsisitkö KELA:n kustantamaan terapiaan. Mä myös pitäisin tärkeänä että veljekset saavat olla yhdessä, mut ehkä isän kanssa voisi kokeilla sellaistakin että hän ottaisi välillä molemmat päiväksi ja välillä vain toisen koko viikonlopuksi? Pojat saisivat silloin myös sinulta aikaa kumpikin itsekseen ilman että äiti on erotuomarin roolissa. :)
Kuule, on täysin normaalia olla väsynyt. Äitisi tilanne kuormittaa juuri nyt, ja lapset koko ajan. Ei ole ihmekään. Ei ole mitään hävettävää, jos ei jaksa niin ei jaksa. Ja tosiaan nyt saa taas kotiapua helpommin, otahan sinne yhteyttä!
Mulla on kolme vilkasta poikaa ja mies jakamassa arjen, ja siltikään en jaksa oikein mitään. Univelat painaa vielä kuopuksesta ja jatkuva sairastelu. Yritän ajatella että kyllä tää helpottaa kun ne kasvaa, mutta juuri nyt en pysty mihinkään kiiltelevään kotiin enkä pullanleipomisiin. Kyllä sitä sitten ehtii. Musta tuntuu että sun kannattais käydä jossain juttelemassa, ihan vain että saisit kertoa murheesi ja joku kuuntelisi. Seurakunnalla vaikka? Ne on oikeasti ihania siellä eikä liity mitään uskonnollista jos ei halua.
Lähettelen ihan mahdottomasti lämpimiä ajatuksia sinne sulle!! <3
Et käy töissä ja lapset on päivät tarhassa ja siltikään et jaksa edes siivota? Kuulostaa oudolta. Eihän ne lapset ole tarhasta hakemisen jälkeen edes hereillä kun pari tuntia ja sitten on jo nukkumaanmenoaika. Miten voit olla väsynyt , kun näet lapsiasi kaksi tuntia päivässä ja loppuajan olet yksin kotona. Paitsi niinä päivinä kun sulla on satunnainen työkeikka. Varmaan vähän vaikea saada kotiapua jos makaat kaikki päivät vapaalla kotona ilman lapsia, mutta siivous ei vaan kiinnosta. Tuntuu, että kilpparin vajaatoimintaa on nykyään joka toisella, mutta itse olin todella uupunut ja nukuin jopa 20 tuntia jos oli vapaata. Kun sain tyroksiinit olo on kuin uudestisyntyneellä. Pärjään 5h unilla ja jaksan mitä tahansa. Suosittelen verikokeissa käyntiä.