Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Huuhkaja huhuili ikkunan takana

Pikku-ukot hyppeli nurkassa (sekä minä että haastattelijat näki ne.)

Menin saunaan työhaastattelussa haastattelijoiden kanssa vaatteet päällä ja myös käytiin suihkussa vaatteet päällä. (Sain työpaikan, varmaan kun suostuin noin toimimaan.)

Lasketaanko sellainen, että jo sovittua haastattelua ei koskaan ollut?

Opiskelija-aikoina etsin itselleni harjoittelupaikkaa ja yliopistolla oli yhteistyötä muutaman yrityksen kanssa, joista sitten valitsin itselleni sopivan ja hain. Sain sitten vastauksen, että juu saat paikan, mutta työhaastattelu pitää silti (jostain syystä mitä en tässä nyt enää muista) tehdä, ja että sieltäpäin soitetaan paivänä x kellonaikaan y mikäli sopii, ja sovitaan tarkemmin että missä ja milloin se haastattelu on. Okei. No odottelin sitten silloin kun oli sovittu sitä puhelua sieltä, eikä sitä koskaan tullut. Soitin sitten vähän ajan päästä itse sinne ja ihmettelin, että kun piti haastattelusta sopia, mutta soittoa ei tullut. Minulle vastasi hätääntyneen oloinen miesääni joka sanoi juu me ei nyt voidakaan tänä vuonna ottaa ketään harjoitteluun, sori siitä, ja löi luurin korvaan. 

Olin työhaastattelussa kokoaikaiseen työhön. Haastattelija vinkkasi kesken haastattelun että toimeentulotukea voi sitten hakea palkan päälle. Olisin saanut työn, mutta tämä oli ainoa kerta kun en ole ottanut tarjottua työtä vastaan. Olin kuvitellut työaikojen ja vastuullisuuden (yksin koko päivän töissä) perusteella edes hiukan paremmin palkatuksi.

13 henkilön ryhmähaastattelu 45 minuutissa. Ihan farssi, eihän siinä saanut puheenvuoroa kuin ne agressiivisimmat. Eikä heistä ketään palkattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on kyllä paras ikinä koskaan missään: Joskus 98 hain erääseen pesulaan töihin Hollolassa. Sijaitsi siinä lähellä Lahden ja Hollolan rajaa, sivummalla pääväylistä. Pestiinkö siellä nyt jotain mattoja, vai mitä, en muista. No, oli sovittu aika haastatteluun ja menin sinne ajoissa. Siellä minut otti vastaan eräs keski-ikäinen nainen, joka kertoi varsinaisen haastattelijan olevan estynyt haastattelemaan, koska hän oli lähtenyt ihan yhtäkkiä johonkin Helsinkiin. Ajattelin vähän, että jo on aikoihin eletty, kun tähän on tultu, että kyllä työnhakijan pitää olla säntillisesti paikalla, mutta työhön ottajan, joka haastattelee, voi ihan tuosta vaan lähteä huitelemaan, eikä tarvitse pitää mistään sovituista kiinni.

Nainen, joka haastatteli, kyseli kaikenlaista, katseli todistuksiani ja oli aika sellainen epäystävällisen oloinen. Katseli minua silleen päästä varpaisiin. Haastatt

Toisaalta kukaan ei epäile 

Olin hyvissä ajoin paikalla, etuajassa hieman jopa.

Minua ennen oli yksi kundi haastateltavana. Kun tuli minun vuoroni haastattelija sanoi että annettiin se paikka tuolle edelliselle haastateltavalle ja sä voit nyt lähtä himaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulta on kysytty seuraavat kysymykset tamperelaisissa firmoissa:

- Kuinka kauan olet ollut kihloissa ? (Minulla oli kihlasormus sormessa)

- Jos nyt palkkaamme sinut, oletko vuoden päästä äitiyslomalla?

- Millä alalla puolisosi on?

- Millä alalla vanhempasi ovat?

- Onko sinulla perheenperustamissuunnitelmia lähitulevaisuudessa?

Arvatkaa olenko mies vai nainen :D No nainen tietysti, kuinka usein näitä kysymyksiä kysytään miehiltä...

 

Sulta sentään kysytään noita suoraan. Itse olen huomannut, etteivät firmat enää kehtaa kysyä näitä asioita, koska tietävät sen olevan laitonta. Siksi keksitään kaiken maailman kiertoilmaisuja, joilla saadaan selville naisen perhestatus. Yleisin omalla kohdallani on se, että kysytään, että pystynkö osallistumaan iltapäivällä oleviin kokouksiin vai onko minulla "muita velvoitteita" (lue: pitääkö hakea lapset päiväkodista). Samalla alalla olevalta mieheltäni tuota ei ole kuulemma kysytty koskaan.

Eihän tuo ole mikään kiertoilmaisu, vaan asiallinen kysymys jos työtehtäviin kuuluu kyseiset iltapäiväkokoukset. Eihän sinua voi palkata jos pitää lähteä omille asioille kun muut jäävät vielä töihin.

Haastattelu oli työpaikalla. Vaikutti ihan hirveältä paikalta, kun kävelin rakennuksen läpi haastatteluun. Jäin ensimmäiselle varasijalle. En ole ikinä ollut yhtä tyytyväinen siitä etten tullut valituksi.

Hain erästä työpaikkaa ja rekrytoinnin oli tekemässä konsultti. Edellisen työpaikan työkaveri oli samaan aikaan samassa huoneessa tekemässä kanssani kirjallista kyselyä. Hänellä haku toiseen työtehtävään. Kyselykaavake oli hieman outo. Ja samoin oli konsultti. Hän mm sanoi, että työkaverin naamasta näkee asioita. Ja haastattelussa konsultti oletti asioita jotka eivät pitäneet paikkaansa ollenkaan. Hän kyseli esim puolison työpaikasta ja lapsistamme. Kun kerroin, että meillä on ihanat lapset, niin hän epäili tätä kovin. En voinut muuta kuin hämmästellä. Ja en onneksi päässyt ko paikkaan. 

Olen tehnyt kymmeniä ellen satoja haastatteluja yksikön päällikkönä. Tältä keväältä jäi eräs haastattelu mieleen. Nuori nainen soitti, että hän ei löydä paikalle, mutta oli kertomansa mukaan 100 metrin päässä. Menin pihalle vastaan. Hän tuli puolen tunnin päästä autolla. Kyllä se hiukan ihmetystä herätti, miten autolla voi kestää puoli tuntia sadan metrin matka. Voisin jopa väittää, että tuskinpa oli sadan metrin päässä silloin kun ilmoitti, ettei löydä paikalle. Haastattelu sinällään meni ihan normaalisti, mutta kun hän oli lähdössä, kysyi, onko mahdollista saada sitten palkatonta lomaa kesällä. Kysyin, kuinkas pitkästä ajasta olisi kyse, ja hän vastasi, että pari viikkoa ja mielellään heinäkuussa. Sanoin, että valitetttavasti ei kyllä saa, koska meillä priorisoidaan vuosilomat kesälle ja palkatonta voi olla mahdollista saada päivä tai pari. Hän totesi, että aivan, teillä on siis sama kuin muissakin paikoissa. Haastattelussa oli juuri 10 minuuttia aiemmin itse sanonut, että ei ole hakenut muualta töitä. 

Hain asiantuntijatehtävään, jossa joutui esiintymään melko paljon. Kun odottelin pääsyä haastattelutilaan, haastattelusta tuli naishakija, jolla tiesin olevan fitnes-taustaa ja joka pukeutui elegantisti. Itse olen lyhyt ja tanakka. Lisäksi huomasin, että sukkahousuissani oli merkittävä reikä (tulin töistä suoraan haastatteluun). Onneksi sain haastattelussa istua pöydän takana, joten jalat eivät näkyneet. Haastateltävät kysyivät lopuksi, mitä muuta haluan kertoa itsestäni. Sanoin, että luon hyvää työilmapiiriä. Sain paikan ja olin siellä pitkään, eläkeikään saakka. 

Esimies kätteli ja sanoi tervetuloa töihin,vaikka kaikkia ei ollut edes haastatellut.

Olin koko päiväisissä testeissä. Sanottiin, ettei ainakaan älystä ole kiinni. Tulkitsin sen kuitenkin niin, ettei äly ole kehuttava. Tiedän tarkalleen itse, miten vajaaälyinen olen, siinä ei testit auta. Käytännön taitoja ja luovuutta minulla on, mutta jotain oleellisen tärkeää minulla ei ole. Sain kyllä työpaikan 40 vuodeksi. 

Hain nuorempana hääpukuliikkeeseen töihin ja minulla oli ei niin kauniit sukat päällä. Haastattelussa sitten piti riisua ulkokengät ja kas, minulla oli toisessa sukassa iso reikä. Yllätys yllätys, en päässyt töihin.

Olin Etelä-Suomessa pk-seudun ulkopuolella erään yrityksen neuvotteluhuoneessa haastattelussa 2000-luvun alkupuoliskolla. Haastattelijoita oli kaksi, toinen oli jokin henkilöstöpuolen tyyppi ja toinen tehtävään haettavan henkilön tiimin esimies. Pienen tutustumiskierroksen jälkeen haastattelu lähti rullaamaan asiallisella otteella niin sanotusti "protokollan mukaan". Muistan kyllä ajatelleeni, että vaikutti ehkä jollakin tavalla ankealta ja synkältä paikalta. Ei ollut lainkaan sellaista siistiä ja järin high techiä mitä olin mielikuvissani ajatellut. Henkilöstötyyppi kertoi aluksi yhtiöstä, katsottiin ruudulta jotakin käppyröitä ja päästiin näistä alkumuodollisuuksista varsinaiseen haastatteluosioon.

Kesken kaiken kokoushuoneeseen pöllähti joku työntekijä eräänlaisessa kevyessä valkoisessa suojahaalarissa, jossa oli suuria harmaita kuraa muistuttavia roiskeita, hyvin hätääntyneen ja kiihtyneen oloisesti parahti jotakin, "no nyt se ajo levis, Rami se ajo levis ei j:lauta... mitä me tehdään" ... Mieleeni ja verkkokalvoille syöpyi lähes lähtemättömästi tuo hetki, kun nämä kaksi haastattelijaa vaihtoivat katseita hämmentyneinä, ja tämä tiimin esimies "Rami" sitten sanoi, että "Joo.. tota.. koitatko äkkiä saada Penan sinne jos se olis nelospuolella.. mä yritän kohta päästä..".. Tämän jälkeen tuo haastattelun jonkinlainen flow tai mikä lie sujuvuus vain katosi jonnekin, ja tuntui että jokainen meistä paikalla olijoista yritti vain ripeästi saada homman pakettiin.

Jäi vahva vaikutelma, että nuo haastattelijat tajusivat lähtiessäni että "pieleen meni sitten tämänkin kohdalla, voi itku", jotakin tuollaista heistä välittyi. Oli jokseenkin hämmentävä kokemus. Ilmoitin kohteliaasti ja pahoitellen jäljestä päin, että en valitettavasti voi ottaa mahdollista minulle tarjottavaa paikkaa vastaan henkilökohtaisista syistä enkä jäänyt edes odottamaan vastausta heiltä. Sen verran ahdistava ja omituinen olo jäi tuosta haastattelusta.

Rekrytoija (tuleva esimies) haukkui venäläisiä sanoin ry**ä on ry**ä vaikka voissa paistaisi. Tämä oli vuosi sitten eli ymmärrän toisaalta turhautumisen naapurivaltion toimintaan, mutta EI ole esimieheltä soveliasta kielenkäyttöä siltikään. En päässyt töihin tuonne, mutta en tiedä olisinko halunnutkaan kun jätti vähän moukkamaisen kuvan. 

Hain työpaikkaa, jossa etenin soveltuvuustesteihin. Työssä tarvittaisiin matemaattis-loogista päättelykykyä. Testit kestivät koko päivän. Olin aina ajatellut, että matemaattinen ajattelu on minulla helppoa. Testit olivat haastavat ja ihmettelin, miksi kielellistä lahjakkuutta oleva osio oli niin helppo. Aikaa oli tehtäviin ihan liikaa ja torkahtelin pöytää vasten välillä. En saanut paikkaa ja soitin testifirmaan harmistuneena kysyäkseni tulosta. Sanoivat, että loogis-matemaattinen osuuteni oli nippanappa keskitasoa, mutta sanasijuvuuteni oli sen testiviikon 300 testatuista paras. En ollut ikinä kuullut sellaisesta lahjakkuudesta, mutta olin kyllä opiskellessa huomannut, että kirjoitan muita nopeammin valmista tekstiä.

Haastattelijana oli nuori nainen, joka kuulosti kyllästyneeltä, vilkuili puhelinta ja vaikutti siltä, että ei edes kuunnellut, mitä sanoin. Haastattelu kesti alle 10 minuuttia, enkä tullut valituksi.

Hei haastattelijat, yrittäkää edes esittää kiinnostunutta ja olla asiallisia, vaikka haastattelisitte viimeisiä hakijoita vielä senkin jälkeen, kun valitut on tiedossa. On epäkohteliasta viestiä työnhakijalle, että aika hänen kanssaan on turhaa paskanjauhantaa.