Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin lopettamassa määräaikaista työtä yhdistyksessä ja olin mukana uuden työntekijän haastatteluissa.

Yhdistyksen pj haastatteli hakijat ja mukana oli myös yksi hallituksen jäsen. Haastateltava A oli nuori ja todella sopiva tehtävään. Mutta yhdistyksen pj kyseli inhottavasti asioita tältä haastateltavalta. Kun haastateltava oli lähdössä hän meinasi unohtaa takkinsa tuolin selkämykselle. Pj oli sitä mieltä että selvästi huolimaton tyyppi.

Haastateltava B unohti kaikki koulu/työtodistuksensa autoon. B Kysyi laiskasti että hakeeko. Pj sanoi ettei tarvi. Pj oli yhtä hymyä haastateltavan B kanssa. Ai että olet ollut jalkaleikkauksessa vähän aikaisemmin ei haittaa järjestetään niin ettet joudu seisomaan paljoa jne.

Haastattelujen jälkeen miettivät päätöstä. Minä olin hiljaa kunnes pj kysyi mielipidettäni. Sanoin rehellisesti että minusta A olisi parempi. Pj selitti että A vaikutti huolimattomalta ja B hakijan cv oli niin hienon näköinenkin. Huomautin että kyseisen cvn on voinut muotoilla joku muukin kun ei ollut puhetta että B olisi sen itse tehnyt.

Pj katsoi toista hallituksen jäsentä ja sanoi sitten totuuden. A on niin lihava että hän ei siksi suostu tekemään An kanssa töitä. Eli valitaan B. Sitten pj katsoi minuun ja totesi ”et sinä ole niin lihava ettei pystyisi katsomaan”. Veti aika sanattomaksi. Minä kun olin Bmin mukaan ihan normaalipainon ylärajoilla mutta ei ollut tullut mieleenikään että olisin niin lihava että pj paran silmät kärsisivät.

Onneksi työni loppui pian. Kuulin kyllä että B ei käytännössä selvinnyt hommista kunnolla mutta onneksi se ei ollut enää minun ongelmani vaan puheenjohtajan…

Kuvaava esimerkki siitä miten vaillinaisia, epäpäteviä ja lapsellisia aikuisia pääsee rekrytoimaan. Tietääköhän ylemmät koskaan miten huonoa mainetta nämä epäpätevät rekryt aiheuttaa omalle yritykselle? Vai ovatko itse juuri samanlaisia.

No ne ylemmät on aikoinaan samalla taktiikalla rekrytoitu, tai yleneminen on tapahtunut samantyyppisillä kriteereillä. 

Minua haastatteli kerran HR manager, joka kysyi juonko alkoholia ja kun vastasin että kyllä, hän huokasi että "hyvä, koska en enää koskaan palkkaa ihmisiä ketkä ei juo koska joululahjaksi annetaan viiniä ja kerran yksi loukkaantui". Sitten selvisi että tämä hr manager oli palkattu koska oli business directorin yhdenillan hoito laivalta. ( ja tämän kertoi herra BD ollessaan kännissä firman tapahtumassa". 

Ei suoraan haastattelussa, mutta sen jälkeen... Haastattelija soitti kysymättä miun esimiehelle suositteluja varten. Parin päivän päästä tuli puhelu, että mielellämme palkattaisi siut meille! Sitten sainkin kuulla, että pitäisikin aloittaa jo aiemmin kuin alunperin puhetta, asunto toiselta puolelta Suomea olisi pitänyt löytää 2 vko sisään ja ilmoitus paikan vastaanottamisesta seuraavan 24 tunnin aikana puhelusta. Kieltäydyin paikasta suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Tää nykyinen on jäänyt mainitsematta. 1,5 tunnin haastattelun lopuksi kysyttiin joko allekirjoitan työsopimuksen ja sen jälkeen vielä syömään pomo, minä ja se jonka tilalle tulin. 😊

Aika hienoa. Itselleni tasta tuli mieleen ensimmainen tyopaikka UK:ssa. Kukaan haastattelijoista (3) ei kertonut etta kyseinen tyo oli jo itseasiassa yhden toisen henkilon toimi. Eli kun lapaisin hakuprosessin ja aloitin tyossa luonnollisesti huomasin, etta taallahan on toinen jo pari vuotta kyseisessa toimessa ollut tekemassa periaatteessa samoja juttu. No se ei viela hairinnyt silla kyseinen toimisto oli 'kasvussa' ajattelin, etta sita varten tietenkin oli haettu uutta henkiloa kun projektipaallikoita yms. henkiloita palkattiin muutenkiin. Tosiasiassa olin viimeinen 'niitti' etta toinen samaista tyota tekeva henkilo tajuaa lahtea omaehtoisesti pois. Minulle siirrettiin hanelle aiemmin allokoituja duuneja. Koska olin uusi ja kukaan toimistossa ei kertonut 'taustalla olevasta tilanteesta' ei minulla ollut aavistustakaan mita oli menossa. Ihmettelin vaan 'savustuksen kohteena' olevan nuivaa suhteutumista kun meikalaisen tyohon perhedyttaminen oli annettu hanelle ja suhtautuminen oli melkoisen nuivaa. Tata jatkui noin kuukauden. Sitten kyseinen henkilo irtisanoutui. Vasta taman jalkeen muutama henkilo kertoi mista oli kyse. Riemastuinko tiedoksiannosta? En todellakaan. Suoraansanoen v...tti etta oli kuukauden paivat saanut ihmetella vajavaista, suorastaan epajohdonmukaista tyohon sisaanajoa ja muuta opastusta ja taydellista tiedonpimitysta.. Jalkikateen huomannut etta tallainen toimitan ei ole kovin epatavallista kaytosta englantilaisille. Mutta se etta samassa toimistossa olevat suomalaiset eivat tata pelleilya viitsineet mainita vasta kuin jalkikateen tuopin aaressa otti kylla paahan aikalailla.

Mikaan seikka ei hakuprosessissa eika haastatteluissa antanut vihjetta, etta kyseessa oli ensisijaisesti toisen henkilon tyopaikan 'korvaaminen' uudella henkilolla, koska hanta ei jostain syysta oltu kyetty irtisanomaan ilman etta sita olisi pitanyt kompensoida vaan hanet piti painostaa omasta toimestaan lahtemaan yrityksesta. Ja mina sitten toimin ultimate painostuskeinona tietamattani. Onneksi hieman tahmaisen alun jalkeen tyopaikka oli kuitenkin hyva ja mielenkiintoinen. 

Ajatettiin kiireellä toiselle puolelle Suomea, ei maksettu matkakorvausta ja kysyttiin mm. millaisella autolla ajan. Tämän jälkeen otettiin usean viikon "aikalisä" jonka jälkeen haettiinkin tehtävään vastavalmistunutta osa-aikaiseksi.

Oli tosiaan ikimuistoinen haastattelu.

Kyllä se oli ensimmäinen vakityön haku keväällä 1990.

"Onko armeija käyty?"

"Kyllä"

"Aloitat sitten maanantaina seitsemältä"

Ei turhia länkytelty.

Yhdessä haastattelussa pyydettiin kertomaan itsestäni asioita englanniksi ja tämä pyyntö tuli aivan puuntakaa. Meni pasmat sekaisin en saanut sanotuksi mitään järkevää, paikka jäi saamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin haastattelussa ”hankeinsinöörin” paikkaan. Tutustuin netistä kyseiseen hankkeeseen jossa kuvattiin hankkeen tehtävät A-D. Ilmoituksessa haettiin tekemään asiaa E. Haastattelussa kyselin asiasta A mutta haastattelijat katsoivat minua ihmetellen ja sanoivat että tehdään muualla. Kysyin sitten asiasta D ja taas sanoivat että tehdään muualla.

Sitten saivat kakisteltua että vuoden työsuhde. Tehtävänä järjestää yksi tapahtuma. Tapahtuman aihe, esittävä organisaatio ja päivämäärä (kuukausi työn aloituksesta) on lyöty lukkoon. Eli tehtävänä mainostaa tuota tapahtumaa. Sitten olla siellä se yksi päivä kuuntelemassa asiaa paikallisten yrittäjien kanssa. Ja sitten seuraavat 11 kuukautta pitää raportoida tämän hankkeen asioita ja tehdäseuraavan hankkeen rahoitushakemusta, sekä käydä kahvittelemassa paikallisten yrittäjien kanssa ja kertoa tuosta jo pidetystä tapahtumasta ja mihin siinä olisi voinut päästä mukaan mutta enää ei pääsisi.

Vaikka jäinkin edelleen työttömäksi ja hankkeesta olisi maksettu hyvä palkkaa niin olin todella onnellinen ettei minua valittu. En olisi kehdannut tukkia viemään paikallisten yrittäjien aikaa puhumalla jo menneestä tapahtumasta ja sen eduista joihin ei enää pääsisi mukaan. Minusta ei ole sellaiseksi loiseksi.

Loiseksi:D? Se projektirahoitus oli jo myönnetty ja se oli käytettävä, muuten rahoittaja todennäköisesti perii takaisin johonkin pohjattomaan kaivoon yhtä tyhmään tarkoitukseen.

Tylsäähän se varmaan olisi ollut, muttta koska hommassa olisi ollut näköjään ylimääräistä löysää rahaa ja olisit voinut muokata loppuprojektia järkevämmäksi hakemalla muutoshakemuksella lupaa tehdä jotain uutta asiaan liittyvää loppuprojektin ajan pomon luvalla. Tai olisit käytännössä voinut saada palkan tuosta projektista mutta oikeasti tehdä firmassa jotain järkevämpää ylijäävällä ajalla, näin tehdään monesti mutta ei puhuta liikoja rahoittajalle.

Niin ja eivät ne yrittäjät väkisin olisi tulleet kuuntelemaan sinua, vaan vapaaehtoisesti pullakahveille tai eivät ollenkaan. Et nyt oikein ymmärtänyt jutun juonta.

Vierailija kirjoitti:

jollain kädenpuristuksen voimakkuudella ei ole mitään merkitystä työnteon kannalta, ihan jonniinjoutavaa vittuilua semmoinen. En ollut koskaan ennen kuullutkaan missään jostain kädenpuristuksen voimakkuuden merkityksestä joillekin! Mitätön ja merkityksetön sivuseikka!

Ilmanko Suomessa asiat onkin päin helvettiä jos takerrutaan tällaisiin mitättömiin yksityiskohtiin, joilla ei ole mitään merkitystä mihinkään!!

Ei mitään ripulirannetta kannata palkata, se nyt vaan on niin.

-se tulee hakeen sut viideltä niin ole valmiina lähtemään (puhelu suosittelijalta)

-ok

-moi, mä oon XX, haastattelen sut (saapuu autolla)

-moi, olen XX, mennään vaan

-no tuletko meille töihin? liksa olis XXXX?

-joo tulen kyllä

-okei milloin aloitat

-no kahden viikon päästä

-selkis, minne voin heittää sut?

-no sokoksen nurkille jos sopii

 

Marile kirjoitti:

Arkinen eikä arktinen :D. Tää oikeestaan kuvasi hyvin haastattelijan tyyliä.

Mietin, että arktinen on yhtä kuin kylmä tai viileä!

Olin työttömänä, ja ilokseni pääsin haastatteluun kuin minulle räätälöityyn paikkaan. Haastattelu jouduttiin kuitenkin koronan vuoksi pitämään etäyhteyksillä. Sain sähköpostiin linkin tapaamiseen, joka pidettiin eräässä laajasti käytössä olevassa (maksullisessa) alustassa. Varmistelin vielä etukäteen, että toimiihan linkki varmasti, vaikkei minulla ollut tunnuksia alustaan, koska en ollut työelämässä. Haastattelija vakuutti linkin toimivan ilman tunnuksia.

Haastattelun aika koitti, eikä linkki auennut millään konstilla. Soitin hädissäni haastattelijalle, mutta koska he olivat toisen haastattelijan kanssa eri osoitteissa, emme voineet hoitaa keskustelua perinteisesti puhelimen välityksellä. Haastattelija sitten ehdotti, että liittyisin palaveriin soittamalla em. palveluntarjoajan palvelunumeroon, josta pääsinkin liittymään koodilla palaveriin.

Harmikseni minua ei valittu, koska paikka olikin päätetty täyttää sisäisesti. Olin harmissani, mutta vielä enemmän harmitti, kun sain seuraavan puhelinlaskuni. Tuo tunnin puhelu palvelunumeroon oli maksanut 12 euroa. Siis maksoin 12 euroa siitä, että osallistuin haastatteluun, ja vieläpä ihan turhaan, koska paikkaa ei edes täytetty. Työttömyystuilla eläessä tuo kyllä harmitti, vaikkei kyseessä olekaan suuren suuri summa.

N38 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N38 kirjoitti:

Hain työHARJOITTELUpaikkaa. Työnkuvaan olisi kuulunut toimistotöitä, järjestelyä jne. Kehui aikaisempia työtodistuksiani. Kunnes näki peruskoulun päättötodistuksen... En saanut paikkaa kun todistuksesta kävi ilmi että kävin ysiluokan sairaalakoulussa.

No tuo oli kyllä urpo työnantaja. Et varmaan menettänyt paljoakaan! Ihmiset ovat outoja. Olen itse ollut nuorena psyk osastolla muutaman kuukauden. Sen jälkeen tehnyt menestyksekkään uran ja nyt vaativassa asiantuntijatyössä, on perhe ja harrastukset ja ystävät, akateemisesti saavuttanut enemmän kuin todella moni muu. Mutta harva tietää ihan kaiken nuoruuden vaikeuksista, juuri siksi koska ihmiset pääasiassa aika simppeleitä ja tällaiset asiat heille vaikeita ymmärtää.

Muistan loppuikäni sen haastattelijanaisen ilmeen luki sen sanan. Oli jo ottamassa minut hommiin, mutta sitten naama venähti. Muistaakseni taisi kysyä että miksi kävin tuommoisen koulun. Jotain taisin soperrella että ollut masennusta, en muista enää. Olin siis ollut koulukiusattu, masentunut, syömishäiriöinen ja kotiolot, no, kaikkea muuta kuin terveet.

Tuo on muuten sikäli outoa, että sairaalakoulujen nimet on yleensä tasoa Viitaniemen koulu, nimestä ei siis voi päätellä mitään, ellei erikseen tiedä mikä koulu on kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kupunen paikka, kolmen kuukauden pätkä, 8 haastattelijaa! Mä olin yksin pöydän ääressä ja kahden metrin päässä musta rivissä vierekkäin se lössi esitti vuorotellen kysymyksiä.

En tullut valituksi, en tainnut tehdä vaikutusta.

Huhhuh. Painajaismaista. Mulla ollut kaksi haastattelijana ja siinäkin on jo aika jännät oltavat.

Kiva raati 😂

Olin vaihto-opiskelemassa Usassa ja sain kutsun haastatteluun mahdollista harjoittelupaikkaa varten. Stressasin huomattavasti etukäteen ja harjoittelin pitkään peilin edessä asioita. Marssin haastatteluun omasta mielestäni siististi pukeutuneena eli polvipituinen hame, siistit matalakorkoiset kengät, pleiseri jne. Haastattelu sujuu hyvin ja sitten lopuksi todetaan, että saat paikan, mikäli pukukoodi ei ole ongelma. Kysyin, että millainen se on. Sain pitkän listan pukeutumisohjeita. Otin paikan vastaan ja paikka oli kyllä mukava ja hyväksi uralle, mutta alkuun korpesi uusia koko vaatekaappi, kun töihin piti olla polvipituinen kynähame ja vähintään 4 tuuman koroilla varustetut korkokengät. Vain yläosat olivat ok ja niitä ei tarvinnut uusia.

Kun hain nykyistä työpaikkaani, oli hakijoita usieta kymmeniä, joista haastateltiin kymmenkunta. Sitten meistä kolmelle tehtiin ns. soveltuvuustesti eli klo 8-16 kestävä päivä, johon kuului mm. kaksi videohaastattelua, ryhmäkeskustelu ihan muita työpaikkoja hakeneiden kahden muun henkilöän kanssa ja hirmuinen määrä tehtäviä, joissa kaikissa oli aikaraja. Rankka päivä, mutta kaikista päivän aikana thedyistä jutuista sai myös kirjallisen palautteen ja se oli hyvä juttu - no, parasta tietysti oli, että sain työpaikan.

Haastattelija oli kovin kiinnostunut "taustoistani" eli vanhempieni ammateista, työpaikoista ja varallisuudesta. Vastailin ympäripyöreitä ja odotin, että pääsen pois. Kyseiseen puljuun en todellakaan halunnut töihin. 

Haastattelija suuttui, kun en ottanut paikkaa vastaan tarjotulla palkalla. Palkkatoivetta ei kysytty etukäteen ja haastattelussa kerroin summan, jonka vähintään haluan niin vastuullisesta hommasta. Tarjottu summa oli 20% vähemmän ja kovasti olisi tahtonut minut töihin. Pyysi vielä toisen henkilön paikalle taivuttelemaan. Haukkui lopuksi, että olin vaan haaskannut heidän aikaansa. 

Kävin haastattelussa, mutta työ ei vastannut sitä, mitä ilmoituksen mukaan kuvittelin. Haastattelija soitteli monta kertaa perään ja kinusi töihin, vaikka selvästi sanoi, etten ollut enää kiinnostunut. Lopulta ymmärsi lakata soittamasta kun en vastannut puheluihin. 

80-luvulla tapahtunut, olin elektroniikka-asentajana hommissa sähkölaitekorjaamossa, palkka oli silloin ruhtinaalliset 35mk/h (11,60 eur). Hain sitten paremman palkan toivossa erääseen toiseen firmaan tuotekehityspuolelle prototuotteita kasaamaan. Pääsin haastatteluun ja niitänäitä juttelun jälkeen sanottiin että pääsisin hommiin ja palkka olisi 32mk/h. Sanoin että vähintään 37mk/h pitäis saada, ei kuulemma mitenkään onnistuisi, mutta enkö nyt kuitenkin tulis töihin kun on niin mielenkiintoinen työnkuva. Silloisessa työssäni oli myös matkatöitä joista tuli päivärahoja ja kilometrikorvauksia joten palkkaero olis ollut käytännössä huomattavasti isompi. En mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelijaa ei kiinnostanut pätkän vertaa mikään muu kuin saada olla itse äänessä. Muodon vuoksi pyysi minua kertomaan itsestäni ja ehdin muutaman lauseen sanoa, kun haastattelija jo jatkoi omiaan, Kaiken lisäksi kun ei määräaikaan mennessä kuulunut mitään, niin laitoin sähköpostia ja kysyin paikasta, niin oli unohtanut ilmoittaa minulle, että tulin valituksi.

Kuinka kauan olit siellä töissä`?

Englannissa haastattelija epäili etten voi suomalaisena ymmärtää mitä on vegaaniruoka tai mitkä kasvikset ja hedelmät ovat milloinkin sesongissa. Varmaan kuvitteli, että suomessa eletään igluissa ja syödään hylkeitä.

Hoikka ja hyvännäköinen työkaveri kävi nuorena pankissa haastateltavana. Mitään papereita ei kysytty, vanhemmat miehet tuijottivat hänen kasvojaan, kroppaansa ja sääriään. Hän sai paikan. Mitään todistuksia ei kysytty tai katsottu.

Samassa pankissa nuoria naisia äärettömän yllättävästi ahdisteltiin setämiesten toimesta.