Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Opettajan virka kyseessä. Pieni maalaiskoulu. Minulle todettiin haastattelussa, että heillä on kyllä virkaan pitkään ollut ja tykätty tekijä valmiina - mutta kai sinut on pakko valita, kun olet ainoa pätevä hakija.

Seuraavalla viikolla rehtori vielä soitti. Oli vähentänyt opetustunnit minimiin ja muutenkin tehnyt v-mäisen lukujärjestyksen mm. kahden opetustunnin työpäivän ja välissä 4h hyppytunteja. Ja ei kuulemma voi asiaan vaikuttaa. Vielä kysyi, että haluanko tosiaan vielä tulla, kun heillä olisi tähän se toinenkin (nuoriso-ohjaaja muistaakseni) Pakkohan se oli, kun vaihtoehtona oli olla työtön. Mutta jäi kyllä mieleen.

Heti seuraavana keväänä hain kaikkea mahdollista - olin valmis jopa irtisanomaan itseni sieltä pskasta. Pääsin onneksi tosi kivaan kouluun töihin. Osasin sitä ihan eri tavalla sitten arvostaa!

Eräässä haastattelussa yliopistokoulutuksen vaativaan julkisen puolen työhön haastattelija käytti vaikeita sivistyssanoja läpi haastattelun niin, että en oikeastaan ymmärtänyt kysymyksistä puoliakaan. Tämä antoi koomisen kuvan ja ajattelin myös haastattelijan olevan epävarma itsestään. Yleensä meidän alalla ihan arktinen puhetyyli riittää.

Arkinen eikä arktinen :D. Tää oikeestaan kuvasi hyvin haastattelijan tyyliä.

Aika kummastuttavia kokemuksia. Gradu ei ollut vielä valmis, mutta en halunnut ottaa lisää lainaa.

Yliopiston taululta löysin ilmoituksen (osa- ja määräaikainen). Mietin pari päivää riittääkö osaamiseni. Haastattelussa kysyivät pärjäänkö? juu, tottakai. Aloitanko heti vai huomenna? Vastasin huomenna ja sillä se oli selvä.

Vakituiseen paikkaan hain ja valittiin. Sanoivat, että oli kokeneempiakin hakijoita oli, mutta eivät läpäisseet psykologista testiä. Testi oli kyllä aika omituinen. Varsinkin ryhmätyö ihan eri alan ihmisten kanssa.

Sitten vielä  vakituinen paikka, johon laitoin 500 e isomman palkkatoiveen kuin silloinen palkka oli. Sanoivat, että tervetuloa, mutta me maksetaan vähän enemmän. ok? Oli ok.

Useampi haastattelu elämän varrella oli kyllä semmoinen, että ihan hyvä ettei valittu. Esim. Meillä maksetaan 8t palkka, mutta usein tehdään 12 tunninkin päivää kiireaikaan ilman korvauksia. Häh?

Marile kirjoitti:

Arkinen eikä arktinen :D. Tää oikeestaan kuvasi hyvin haastattelijan tyyliä.

Kiitos nauruista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa tietäisitte kirjoitti:

Olin aikoinaan töissä Nokialla.

Aina kun jokin pikkupomon paikka vapautui, piti työpaikka laittaa julkiseen hakuun (laki). No, meillä oli tietenkin jo talon sisällä valmiina seuraava henkilö työhön.

Kun hakemuksia tuli, ja niitä tuli paljon. Kirjeet heitettiin suoraan roskiin ja sposteista valittiin tasan 10, joille lähetettiin se kuuluisa, tehtävään valittiin toinen henkilö-kirje.

Joskus luin muutaman hakemuksen ja kyllä kävi sääliksi, kun ihmiset ihan tosissaan olivat hakemuksia tehneet. Kahdeksan vuoden aikana, kyseisiin tehtäviin (kymmeniä), ei koskaan valittu ketään talon ulkopuolelta.

Mikä oma laki Nokialla muka on? Laki velvoittaa julkisia aloja esim kuntia ja valtiota laittamaan paikat julkiseen hakuun. Tavallisia firmoja tämä sääntö ei koske, ne saavat hakea miten haluavat ja palkata ihan kenet haluavat.

Olen itse ollut n 20 vuotta erään firman toimarina. Kerran sattui, että yksi nainen valitti kun ei saanut paikkaa ja hänen mielestään paikkaan oli valittu häntä epäpätevämpi ihminen. Hän uhkasi oikeustoimilla ellei muuteta valintaa. Sanoin puhelimeen vain, että haasta kaikin mokomin oikeuteen, mutta suosittelen tarkistamaan lain ensin, ettei tule kallis reissu. Eipä tullut koskaan haastetta.

Olisko tarkoitettu Nokian kaupunkia? Nokia-nimisessä firmassa ollaan Nokiassa...

Öööh, siis itse olisit töissä Helsingin Kaupungissa, Marimekossa, Stockmannissa?

Aika monta tällaista. Alle 30v "rekrytoinnin ammattiainen" ei ole kiinnostunut siitä mitä sanon. Yrittää itse olla sanomatta että omen liian vanha.

Olin lopettamassa määräaikaista työtä yhdistyksessä ja olin mukana uuden työntekijän haastatteluissa.

Yhdistyksen pj haastatteli hakijat ja mukana oli myös yksi hallituksen jäsen. Haastateltava A oli nuori ja todella sopiva tehtävään. Mutta yhdistyksen pj kyseli inhottavasti asioita tältä haastateltavalta. Kun haastateltava oli lähdössä hän meinasi unohtaa takkinsa tuolin selkämykselle. Pj oli sitä mieltä että selvästi huolimaton tyyppi.

Haastateltava B unohti kaikki koulu/työtodistuksensa autoon. B Kysyi laiskasti että hakeeko. Pj sanoi ettei tarvi. Pj oli yhtä hymyä haastateltavan B kanssa. Ai että olet ollut jalkaleikkauksessa vähän aikaisemmin ei haittaa järjestetään niin ettet joudu seisomaan paljoa jne.

Haastattelujen jälkeen miettivät päätöstä. Minä olin hiljaa kunnes pj kysyi mielipidettäni. Sanoin rehellisesti että minusta A olisi parempi. Pj selitti että A vaikutti huolimattomalta ja B hakijan cv oli niin hienon näköinenkin. Huomautin että kyseisen cvn on voinut muotoilla joku muukin kun ei ollut puhetta että B olisi sen itse tehnyt.

Pj katsoi toista hallituksen jäsentä ja sanoi sitten totuuden. A on niin lihava että hän ei siksi suostu tekemään An kanssa töitä. Eli valitaan B. Sitten pj katsoi minuun ja totesi ”et sinä ole niin lihava ettei pystyisi katsomaan”. Veti aika sanattomaksi. Minä kun olin Bmin mukaan ihan normaalipainon ylärajoilla mutta ei ollut tullut mieleenikään että olisin niin lihava että pj paran silmät kärsisivät.

Onneksi työni loppui pian. Kuulin kyllä että B ei käytännössä selvinnyt hommista kunnolla mutta onneksi se ei ollut enää minun ongelmani vaan puheenjohtajan…

Haastattelu kesti 1,5 tuntia. Henkilöstökonsultti kyseli, firman edustaja kuunteli vieressä. Olin palaamassa töihin äitiyslomalta ja konsultti kysyi, onko aikeita tehdä näiden kahden lisäksi lisää lapsia. "Kyyyyllähän mä tiedän ettei sellaista saisi kysyä, mutta kato ei kai se haittaa." Kysyttiin myös mm. mitä mieheni tekee työkseen, mihin yhteiskuntaluokkaan vanhempani kuuluvat ("Onks ne työläisiä vai mitä?"), miksi olen opiskellut korkeakoulussa ("Omasta halusta vai pakottiko vanhemmat?")... Ja tämä siis kesti 1,5 tuntia. Istuin siellä ihan typertyneenä ja vastasin kaikkiin niihin pimeisiin kysymyksiin. Kun pääsin kotiin, lähetin haastattelussa olleelle firman edustajalle ja toimitusjohtajalle (oli keskisuuri yritys ja tj ei varmastikaan osallistunut rekryihin) sähköpostin, jossa totesin tapahtuneen ja sanoin että repikää minun työhakemus, en kusekaan teihin päin. Firman edustajalle vastasi, että harmi juttu, olisimme valinneet sinut. Edelleen, 15 vuotta myöhemmin iljettää se tilanne.

Kävin haastattelussa ”hankeinsinöörin” paikkaan. Tutustuin netistä kyseiseen hankkeeseen jossa kuvattiin hankkeen tehtävät A-D. Ilmoituksessa haettiin tekemään asiaa E. Haastattelussa kyselin asiasta A mutta haastattelijat katsoivat minua ihmetellen ja sanoivat että tehdään muualla. Kysyin sitten asiasta D ja taas sanoivat että tehdään muualla.

Sitten saivat kakisteltua että vuoden työsuhde. Tehtävänä järjestää yksi tapahtuma. Tapahtuman aihe, esittävä organisaatio ja päivämäärä (kuukausi työn aloituksesta) on lyöty lukkoon. Eli tehtävänä mainostaa tuota tapahtumaa. Sitten olla siellä se yksi päivä kuuntelemassa asiaa paikallisten yrittäjien kanssa. Ja sitten seuraavat 11 kuukautta pitää raportoida tämän hankkeen asioita ja tehdäseuraavan hankkeen rahoitushakemusta, sekä käydä kahvittelemassa paikallisten yrittäjien kanssa ja kertoa tuosta jo pidetystä tapahtumasta ja mihin siinä olisi voinut päästä mukaan mutta enää ei pääsisi.

Vaikka jäinkin edelleen työttömäksi ja hankkeesta olisi maksettu hyvä palkkaa niin olin todella onnellinen ettei minua valittu. En olisi kehdannut tukkia viemään paikallisten yrittäjien aikaa puhumalla jo menneestä tapahtumasta ja sen eduista joihin ei enää pääsisi mukaan. Minusta ei ole sellaiseksi loiseksi.

Tää nykyinen on jäänyt mainitsematta. 1,5 tunnin haastattelun lopuksi kysyttiin joko allekirjoitan työsopimuksen ja sen jälkeen vielä syömään pomo, minä ja se jonka tilalle tulin. 😊

Menin haastatteluun suoraan töistä hikisenä työvaatteissa, sanoin johonkin kysymykseen en tiedä 🙈 Sain paikan. Vissiin näytin sille että tosiaan teen työni ja pärjään.

Amiksessa ollessa hain sesonkiapulaiseksi autojen renkaanvaihtoon isoon ketjuun. Kysyttiin suosituksia, heh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatimattomalla työkokemuksella, mutta suurella innolla menin haastatteluun. Tiesin toki mihin olin hakemassa ja oli taustatyötä tehnyt, mutta tuli aika pian selväksi, etten kyllä hallinnut ennestään oikeastaan mitään toivottuja osaamisalueita. Olin rehellinen ja sanoin suoraan ettei kokemusta ole, mutta olen kiinnostunut oppimaan ja avoimin mielin paikkaa hakemassa. Muitakin, pätevämpiä ja ryökokemusta omaavia hakijoita oli.

Sain kuitenkin paikan, koska esimies halusi ottaa "nuoria osaajia kasvamaan alalle". Olen edelleen kiitollinen esimiehelle, joka uskalsi valita kokemattoman työntekijän. Tarkoittihan se mm. mittavia perehdytyskuvioita toisille työntekijöille. Minut otettiin hyvin vastaan ja pian minulla on kertynyt 15 vuoden työkokemus alalta.

Valitettavasti näin kaukonäköiset työnantajat alkavat olla jo vähitellen kaikki eläkkeellä. Nykyään ei osata ajatella pitkänäköisesti. Eikä toiset työntekijätkään halua nykyään perehdyttää, vielä tuohon aikaan se oli itsestäänselvää, että välillä tulee uutta väkeä ja he opetetaan talon tavoille ja se, kenen toimenkuva on lähimpänä, ottaa päävastuun opastamisesta. Kun vielä perehdyttäjä oli innostunut ja osasi asiansa, nopeasti siitä uudesta alkoi jo hyötyäkin olla. 

Kyllä näitä on vieläkin. Tuttu nuorimies, joka oli lukion jälkeen opiskellut vain kuukauden verran ja päässyt sitten töihin, valittiin lukioaikaisten näyttöjen ja 1,5 vuoden työkokemuksen perusteella lupaavana kykynä haussa, jossa oli myös valmistuneita diplomi-insinöörejä. Ja hänelle nimenomaan sanottiin, että ei pidä ottaa stressiä siitä, ettei ole vielä niin osaava kuin tiimikaverit. Että hänet otettiin kasvamaan, koska hänessä nähtiin paljon potentiaalia. Vaikka hän itsekin tiesi, että hänessä on ainesta, hän ei suin surminkaan halunnut työkavereiden saavan selville, että hän on vasta 19v :-D Puolen vuoden päästä hän täytti 20 ja se auttoi hänellä pahimpaan ahdistukseen.

Tämä oli kylläkin pörssiyhtiö, joten voisi ajatella että heillä on myös isommat hartiat tällaiseen kasvatustyöhön. Mutta hienoa silti, että vieläkin on olemassa työnantajia, joilla on pelisilmää ja rekryjen kohdalla katsotaan vähän pidemmällekin kuin seuraavaan kvartaaliin.

Onhan näitä paljonkin. Näin tosin käy etupäässä nuorille *miehille*, koska joku miespomo samaistuu. Sellaista piilosyrjintää ja asenteellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Olen terveysalalla. Hain julkisen puolen paikkaa pienellä paikkakunnalla, huomattavasti lähempänä kotiani kuin nykyinen työpaikkani. Koska alalla on työvoimapulaa, pidin mahdollisena että olisin jopa ainut hakija. Minut kutsuttiin haastatteluun heti hakuajan päätyttyä; aikaikkuna oli tiukka, ja lopulta pari päivää myöhemmin jouduin lähtemään töistä etuajassa ja ajamaan 1,5 tuntia yhteyshenkilön työpisteelle, joka oli eri paikkakunnalla kuin hakemani työn toimipiste. Tässä kohtaa ajattelin joko olevani ainut hakija tai ainakin hyvin vahvoilla, kun haastattelun järjestämisellä oli niin kiire eikä minulle koituvaa haittaa tunnuttu pitävän minään. Haastattelussa sitten selvisi, että lisäkseni oli toinen hakija, jo vanha konkari, minä alle 2 vuotta alalla ollut. Lisäksi selvisi, että työnkuvaan kuuluisi työskentelyä 1-2 päivänä viikossa myös tällä kyseisellä paikkakunnalla, joka oli siis eri ja sijaitsi kauempana kuin työpaikkailmoituksessa mainittu toimipiste. Itse haastattelu oli ihan ok, mutta vahvasti jäi tunne, että toisen hakijan valitseminen oli ollut alusta asti selvää, julkisella puolella kun monesti valitaan se, kellä eniten työkokemusta. Haastattelu kesti n. 20 min eikä siinä tullut ilmi mitään merkittävää, mitä CV:stä tai hakemuksestani ei olisi löytynyt.

Seuraavana päivänä sitten tuli sähköpostia, jossa oli liitteenä päätös, eli toimeen oli esitetty tätä toista hakijaa. Kyllä otti päähän, koska olin aivan turhaan joutunut säätämään töissä ja ajelemaan pitkän matkan haastatteluun. Haastattelun olisi hyvin voinut hoitaa puhelimitse, kuten eräässä toisessa paikassa toimittiin, kun sielläkin oli kokeneempi hakija ja selvää, että tämä valittaisiin. Nyt vain tuhlattiin kaikkien aikaa.

Näin se menee yksityisellä, kaupallisella alalla aina. Et useinkaan tule valituksi, vaikka olet käyttänyt ties kuinka paljon omaa aikaa. Jännä miten eri maailmoissa työelämässä eletään.

Vierailija kirjoitti:

jollain kädenpuristuksen voimakkuudella ei ole mitään merkitystä työnteon kannalta, ihan jonniinjoutavaa vittuilua semmoinen. En ollut koskaan ennen kuullutkaan missään jostain kädenpuristuksen voimakkuuden merkityksestä joillekin! Mitätön ja merkityksetön sivuseikka!

Ilmanko Suomessa asiat onkin päin helvettiä jos takerrutaan tällaisiin mitättömiin yksityiskohtiin, joilla ei ole mitään merkitystä mihinkään!!

Jos yhteen työpaikkaan tulee sanotaan vaikka 250 hakemusta. Sieltä valitaan ne 20 "yhtä pätevää" todistusten ja tutkintojen perusteella haastatteluun. Näistä 20 tasavahvasta ehdokkaasta pitää valita yksi. Kyllä siinä ikävä kyllä se olemus ja pelkkä kädenpuristuskin muodostuu merkittäväksi tekijäksi, kun pitää jotain eroa hakijoiden välille tehdä.

Kyseessä oli oma mokani, jonka olen kertonut joskus täällä. Haastattelija kysyi, että miten reagoin konfliktitilanteissa. Vastasin, että menen vessaan itkemään. Haastattelija pärähti nauramaan, ajatteli varmaan että vitsailen, ja sain työn.

Vieläkin nousee hirveä kuumotus kasvoille ja häpeän tunne, kun ajattelen tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi haastattelu vuokratyöfirman edustajan kanssa jäi mieleen. Muuten meni ihan hyvin, mutta haastattelijaeukon piti valittaa edes -mielestään- liian löysästä kädenpuristuksesta, jäi paskanmaku suuhun koko vuokratyöfirmasta sitten, jos ei ole mitään asiapohjaista valitusta, niin sitten ainakin valitetaan tällaisesta täysin mitättömästä sivuseikasta prkele. Seuraavalla kerralla puristan 10 tonnin prässillä stana...

Ota kiitollisena palaute vastaan. Voit varmasti harjoitella kättelyä normaalilla voimakkuudella ( jos tässä nyt kukaan enää kättelee pandemian jälkeen). Kyseessä oli varmasti tilanne, että muuten hyvän hakijan tilanteessa, eivät halunneet että asiakkaalla homma kaatuisi tuohon kättelyyn.  Harva kehtaa sanoa mitään negatiivista.

"löysä käsi" on todella suuri downeri haastattelussa, antaa saman tien vaikutelman muutenkin löysästä ja tahdittomasta henkilöstä.

Tässä ketjussahan on kyse pääosin suomalaisista työhaastattelutilanteista, jolloin on hyvä kätellä reippaasti ja mielellään katoa käteltävää henkilöä silmiin. Kannattaa muistaa että nämä säännöt eivät kuitenkaan päde kaikkialla, ja esim. useissa Aasian maissa (kuten Kiina, Etelä-Korea ja Japani) voimakasta käden puristusta ja suoraan silmiin katsomista pidetään ylimielisenä ja röyhkeänä varsinkin jos kättelee itseään iän tai statuksen perusteella hierarkiassa korkeammalla olevaa henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Olin lopettamassa määräaikaista työtä yhdistyksessä ja olin mukana uuden työntekijän haastatteluissa.

Yhdistyksen pj haastatteli hakijat ja mukana oli myös yksi hallituksen jäsen. Haastateltava A oli nuori ja todella sopiva tehtävään. Mutta yhdistyksen pj kyseli inhottavasti asioita tältä haastateltavalta. Kun haastateltava oli lähdössä hän meinasi unohtaa takkinsa tuolin selkämykselle. Pj oli sitä mieltä että selvästi huolimaton tyyppi.

Haastateltava B unohti kaikki koulu/työtodistuksensa autoon. B Kysyi laiskasti että hakeeko. Pj sanoi ettei tarvi. Pj oli yhtä hymyä haastateltavan B kanssa. Ai että olet ollut jalkaleikkauksessa vähän aikaisemmin ei haittaa järjestetään niin ettet joudu seisomaan paljoa jne.

Haastattelujen jälkeen miettivät päätöstä. Minä olin hiljaa kunnes pj kysyi mielipidettäni. Sanoin rehellisesti että minusta A olisi parempi. Pj selitti että A vaikutti huolimattomalta ja B hakijan cv oli niin hienon näköinenkin. Huomautin että kyseisen cvn on voinut muotoilla joku muukin kun ei ollut puhetta että B olisi sen itse tehnyt.

Pj katsoi toista hallituksen jäsentä ja sanoi sitten totuuden. A on niin lihava että hän ei siksi suostu tekemään An kanssa töitä. Eli valitaan B. Sitten pj katsoi minuun ja totesi ”et sinä ole niin lihava ettei pystyisi katsomaan”. Veti aika sanattomaksi. Minä kun olin Bmin mukaan ihan normaalipainon ylärajoilla mutta ei ollut tullut mieleenikään että olisin niin lihava että pj paran silmät kärsisivät.

Onneksi työni loppui pian. Kuulin kyllä että B ei käytännössä selvinnyt hommista kunnolla mutta onneksi se ei ollut enää minun ongelmani vaan puheenjohtajan…

Kuvaava esimerkki siitä miten vaillinaisia, epäpäteviä ja lapsellisia aikuisia pääsee rekrytoimaan. Tietääköhän ylemmät koskaan miten huonoa mainetta nämä epäpätevät rekryt aiheuttaa omalle yritykselle? Vai ovatko itse juuri samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan pakko kysyä, miksi et mene kyykkyyn jos pyörryttää?   Minua ihmetyttää ihmiset jotka tippuu ns jaloilta alas,ei se pyörtyminen tapahdu tuommoisissa jutuissa nopeasti koskaan.

Ja olen itse meinannut kuupahtaa sen sata kertaa, aina kyykkyyn ehtii ensin ja muutama kunnon henkonen auttaa.

No itse olen pyörtynyt sellaisissa tilanteissa, joissa ei ole mahdollista mennä kyykkyyn. Esim.katsonut tanssiesitystä ihmisruuhkassa seisoen, kun kaikki istumapaikat ovat jo loppuneet. Tottakai, jos tunnen "outoa tunnetta", yritän päästä istumaan tai raittiiseen ulkoilmaan. Mutta aina se ei ole mahdollista.