Miten selviää psyykkisesti siitä, että oma lapsi tekee henkirikoksen?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:29"]

Ei siitä toivu, etenkään jos teko on tehty noin nuorena. Aika moni sanoo että toivoisi lapsensa olleen mieluummin uhri kuin tekijä. Silloin vanhemmat saisivat ainakin säilyttää kauniin muiston lapsestaan. Tappajan vanhempi joutuu kantamaan ikuista syyllisyyttä ja häpeää lapsensa teosta. 

[/quote] syyllisyys ja häpeä

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:37"]

Jos osoittaa todella katuvansa, niin kyllä asiaan voi lopulta sopeutua, kun sitä ei muuksikaan voi muuttaa. Se kaivelisi, jos ei yhtään kadu tekoaan.

[/quote]

Mutta jos lapsi on oikeasti tehnyt tuollaista noin nuorena ja vielä selvinpäin (eikä esim. huumehöyryissä), kuinka vanhempi voi koskaan päästä yli syyllisyydestä, siitä että on kasvattanut tappajan? Se yhteiskunnallinen leima, häpeä ja halveksunta on äärimmäisen vaikea kantaa. 

Itse tulisin hulluksi kun miettisin läpi mitä olisin voinut tehdä toisin, miten olisin voinut estää jne

Riippuu varmaan myös teosta ja tekijän asenteesta..Esimerkiksi jos lapsi tappaa psykoosissa/huumepäissään ja katuu syvästi tekoaan ja myöntää teon ja ottaa vastuun, niin kyllähän se olisi aivan hirveää, mutta uskoisin pystyväni olemaan lapselle tukena ja rakastamaan ja auttamaan. Mutta jos suunniteltu/kylmäverinen tappo..eikä katumusta..en tiedä, rakastaisin mutta oma kestokyky/ymmärrys voisi ylittyä..silloin en kyllä tietäisi, en tiedä mitä tekisin..

Ihan hulluja nämä vanhempien syyllistämiset :( itse tunnen hyvin läheisesti erään perheen, joka on kaikin puolin ollut kunnollinen ja kasvattaneet lapsensa vastuullisesti ja rakastavasti. Vanhimmalla pojalla on asperger ja lisäksi pakko-oireinen persoonallisuushäiriö. Hän on tehnyt erittäin vakavan henkirikoksen, ei ole ollut tuolloin päihteiden vaikutuksen alaisena, eikä muutenkaan koskaan mikään rikollinen. Häneltä kuitenkin on aina puuttunut empatiakyky, eikä se ole vanhempien vika. Sisarukset ovat täysin toisenlaisia, normaaleja. Tiedän että aspergerin mainitseminen aiheuttaa tällä palstalla joissain voimakkaita vastalauseita, mutta hänellä se oli asia, jonka vuoksi hänet todettiin alentuneesti syyntakeiseksi kammottavaan henkirikokseen.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 01:06"]

Ihan hulluja nämä vanhempien syyllistämiset :( itse tunnen hyvin läheisesti erään perheen, joka on kaikin puolin ollut kunnollinen ja kasvattaneet lapsensa vastuullisesti ja rakastavasti. Vanhimmalla pojalla on asperger ja lisäksi pakko-oireinen persoonallisuushäiriö. Hän on tehnyt erittäin vakavan henkirikoksen, ei ole ollut tuolloin päihteiden vaikutuksen alaisena, eikä muutenkaan koskaan mikään rikollinen. Häneltä kuitenkin on aina puuttunut empatiakyky, eikä se ole vanhempien vika. Sisarukset ovat täysin toisenlaisia, normaaleja. Tiedän että aspergerin mainitseminen aiheuttaa tällä palstalla joissain voimakkaita vastalauseita, mutta hänellä se oli asia, jonka vuoksi hänet todettiin alentuneesti syyntakeiseksi kammottavaan henkirikokseen.

[/quote] No tuossa hän onkin juuri tuo asperger tekosyynä, eri asia!

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:07"]Harvemmin niitä murhaajahirviöitä ihan tavallisista ja tasapainoista perheistä tulee.
[/quote]

Ei se lapsi siitä teosta hirviöksi muutu. Hyvä vanhempi tukee ja auttaa lastaan. Etenkin tällaisen hädän hetkellä

Sattuuhan sitä hys hys.

Ei syy ole välttämättä ollenkaan perheessä.Mielensairaus voi iskeä kelle vaan.Sairashan tyttö jokatapauksessa on.Tällaiseen liittyvä häpeä ja suru,saattaa johtaa perheen eristymiseen ja sosiaalisten suhteiden katkeamiseen.Uusi elämä toisaalla voisi auttaa.Toivon voimia molemmille perheille.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:11"]

Miten kasvatus tähän liittyy? Onko ap.lla huono itsetunto vanhempana? Nolottaako lapsen tekemät mokat? -puhun siis ihan perusihmisille, en sellaiselle jonka lapset tutkintavankeudessa.. Tuskin monikaan meistä osaa ajatella mitä tuossa perheessä vanhemmat pohtii. Mutta jotenkin minua kylmää vanhempiin kohdistuva syytös.

[/quote]

Toisaalta syytetäänhän vanhempia AINA teinin muistakin rikkeistä: tupakoinnista, huonoista kavereista, kaljan maistamisesta, lintsauksesta, haistattelusta jne. Vaikka vanhemmat eivät olisi edes tietoisia näistä, tai olisivat kielloillaan vaan pahentaneet tilannetta, ja lopulta selviäisi että yksi huono kaveri on johdatellut huonoille teille murrosiän myrskyissä. Ja vaikka vanhemmat olisivat kasvattaneet ja ruokkineet, huoltaneet ym lapsensa aina hyvin. (Luulisi ainakin että tässä tapauksessa kaksi vanhempaa jaksaisi huolehtia hyvin yhdestä lapsesta. Ja olihan tuolla harrastuksia, mopoauto jne. Että yritetty on ainakin. ) Miksei sitten joku keksisi syyttää tästäkin?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:36"]

Huonosti selviää. Luin norjalaisen joukkomurhaajan isän haastattelua ja hän sanoi toivovansa, että oma poika olisi mielummin kuollut kuin murhaaja.

[/quote]

Eivät kaikki tappajat ole joukkomurhaajia. Veikkaanpa, että esim. 15-v tytön vanhemmat eivät ajattele noin.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:37"]

Jos osoittaa todella katuvansa, niin kyllä asiaan voi lopulta sopeutua, kun sitä ei muuksikaan voi muuttaa. Se kaivelisi, jos ei yhtään kadu tekoaan.

[/quote]

Mutta jos lapsi on oikeasti tehnyt tuollaista noin nuorena ja vielä selvinpäin (eikä esim. huumehöyryissä), kuinka vanhempi voi koskaan päästä yli syyllisyydestä, siitä että on kasvattanut tappajan? Se yhteiskunnallinen leima, häpeä ja halveksunta on äärimmäisen vaikea kantaa. 

Itse tulisin hulluksi kun miettisin läpi mitä olisin voinut tehdä toisin, miten olisin voinut estää jne

[/quote]

Järkyttävää, mutta on olemasssa myös ihmisiä, jotka järjestelmällisesti ja systemaattisesti esimerkiksi kiusaavat. Eivät tee hetken ajattelemattomuudessa typeryyttä, jolla on raskaat seuraukset, vaan suunnittelevat ja miettivät etukäteen, miten kiduttaa jotain ihmistä ja miten saada kaikki siihen mukaan, siis patologiset kiusaajat.

Tällaiseen osallistuvat elävät ihan tavallisen näköisissä perheissä, tavallisella okt-alueella ja pitävät itseään hyvänä ihmisenä.

Ei se mene niin että kaikki maailman pahuus on nyt sinne seinäjoelle kerääntynyt.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/13560395

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:36"]

Huonosti selviää. Luin norjalaisen joukkomurhaajan isän haastattelua ja hän sanoi toivovansa, että oma poika olisi mielummin kuollut kuin murhaaja.

[/quote]

Itse kyllä ajattelen toisinpäin. Kuollut lapsi on menetetty, elävä on elävä ja toivoa on. Veikkaan, että nykyään some on pahin ahdistaja. Ehkä ei pahin, mutta lisää ahdistusta, pitkittää prosessia, raivostuttaa kaikki luulot ja huhut yms. Ja aikojen päästäkin asiat putkahtaa esiin ja usein vielä vääristyneenä. Eli jos tappoi yhden niin 10 vuoden päästä ihmiset muistelee jossain tapausta ja siinä uhriluku on muuttunut vähintäänkin viideksi ja tekotapa karmivaksi.

[/quote]

Eikös se B:n isä ollut hylännyt poikansa toiseen maahan?

No minun mielestäni pitäisi ensialkuun edes kartoittaa motiivit teolle ja onko takana kenties sairaus tai päihteidenkäyttö. Monet tuntuvat heti loukkaantuvan jos vanhempien toimia tarkastellaan, mutta ympäristö, perimä ja erinäiset kokemukset ovat kokonaisuus, jota voi tarkastella ilman syyllistämistä. Esimerkiksi minun perheeni näyttää normaalilta, mutta minun luonteeni omaava ei alkuunkaan pärjännyt sellaisten ihmisten kanssa kuin äitini ja isäni. He kummatkin ovat tempperamentiltaan liian erilaisia. Toisaalta ehkäpä meidän ihmistenkin sisällä on aivan käsittämättömän erilaisia ihmisiä. Minäkään en voi "syyttää" vanhempiani huonoista eväistä, koska he ovat yksinkertaisesti sokeita teoilleen ja vaikutteilleen. Perus taviksia, jotka vain lisääntyivät koska muutkin tekee niin. Erittäin hyväksytty vastuuttomuuden muoto, joihin taatusti muutkin lankeaa.

No mistä ne rikokset sitten kumpuaa jos ei kotitaustasta ja kasvuolosuhteista? Ihan randomilla geenilotollako te selitätte kaiken?

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:41"]Eikös esim psykopaatiksi tarvita kurjia kotioloja ja perimää. Näin siis kotiväki on tottunut. [/quote] No ei välttämättä tarvita. Itse tunnen yhden tällaisen perheen eikä kyllä kotioloissa tai perimässä ole mitään erikoista.

[/quote]

Hyvinpä olet perillä ihmisten perimistä :D Sun logiikka: kun mitään ei näy päällepäin, silloin ei voi olla perimässä mitään vikaa. Perimään liittyvät myös sairaudet tai ominaisuudet, jotka voivat perinnöllisesti siirtyä seuraavalle sukupolvelle, mutta eivät automaattisesti kaikille.

Jotenkin tuli mieleen onko vanhempien suvuissa ja geeneissä Härmän Häjyjä, puukkojunkkareita, kun paikkakunta on Pohjanmaalta?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 08:16"]No mistä ne rikokset sitten kumpuaa jos ei kotitaustasta ja kasvuolosuhteista? Ihan randomilla geenilotollako te selitätte kaiken?
[/quote]

Asioita sattuu. Ei tässä välttämättä ole muuta kuin inhimillinen tragedia. Ei sairautta tai geenejä. Ihan hyvä asettua toisen ihmisen asemaan. Äitinä halaisin lastani ja koittaisin tukea häntä

Ja mistä tyhmyys kumpuaa, geenilotolla sinun kohdallasi? Geenit, kasvuolosuhteet, sosiaalinen ympäristö, kokemukset myös kodin ulkopuolella, kaveripiiri, sairaudet jne.jne.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 08:16"]

No mistä ne rikokset sitten kumpuaa jos ei kotitaustasta ja kasvuolosuhteista? Ihan randomilla geenilotollako te selitätte kaiken?

[/quote]

En mä ainakaan selitä randomilla geenilotolla mitään, vaan ymmärrän, että ihmiseen vaikuttavat molemmat tekijät, geenit sekä olosuhteet.

Lapsen elämässä voi myös tapahtua hänen kehitykseensä merkittävästi vaikuttavia asioita, joita vanhemmat (= huonot kotiolot) eivät ole hänelle aiheuttaneet. Ympäristön vaikutuksista kun puhutaan, niin vain tynnyrissä kasvaneen ihmisen ympäristö on se tynnyri, muilla vaikuttavia tekijöitä on enemmän. Kenenkään elämää ei voi tulkita vain kasvuolojen tai vain perittyjen ominaisuuksien pohjalta.

Tukisin. Surisin valtavasti mutta tukisin.