Lue keskustelun säännöt.
Miten selviää psyykkisesti siitä, että oma lapsi tekee henkirikoksen?
01.05.2015 |
En tiedä mitä sanoa. Onko mitään lohdun sanoja vanhemmalle, jonka lapsi tekee veriteon?
Kommentit (79)
Huonosti selviää. Luin norjalaisen joukkomurhaajan isän haastattelua ja hän sanoi toivovansa, että oma poika olisi mielummin kuollut kuin murhaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten voit? Tiedäthän, että saat soittaa minulle mihin aikaan vaan?"
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:35"]
Mieleen tulee, että kaipa kotiolot ovat jotenkin siihen johtaneet, eli vanhemmat jo hieman orientoituneet tuollaisiin asioihin.
[/quote]
Ei se kyllä yhtään sillä tavalla ole. Tiedän useita ihan tavallisista perheistä olevia jotka ovat tehneet henkirikoksen. Ja vielä ettei pelkästään yhtä vaan monta kerralla.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:41"]Eikös esim psykopaatiksi tarvita kurjia kotioloja ja perimää. Näin siis kotiväki on tottunut.
[/quote]
No ei välttämättä tarvita. Itse tunnen yhden tällaisen perheen eikä kyllä kotioloissa tai perimässä ole mitään erikoista.
Ehkä vanhempien pitäisi muistaa lapsensa kanssa vietetyt hyvät hetket. Pienen vauvan, taaperon, lapsen jota on halannut ja pusutellut (mikäli lapsella on ollut normaali lapsuus). Jollain tavalla sitä varmaankin "hautaa" oman lapsensa siinä vaiheessa kun hän muuttuu hirviöksi. Ja vaikka jotain viitteitäkin olisi ollut siitä, että hänestä saattaa tulla joku sekopää isona, niin aina sitä varmaan pohjimmiltaan haluaa uskoa hyvää lapsestaan ja toivoa parasta.
Eli muistella ja kunnioittaa niitä aikoja kun lapsi oli vielä syytön ja oikeasti ihan vaan tavallinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yleensä, jos se ei ole palannut tähän aikaan huomenna, niin pitää vaan jatkaa eteenpäin, kuin millään ei olisi väliä.
Harvemmin niitä murhaajahirviöitä ihan tavallisista ja tasapainoista perheistä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kasvatus tähän liittyy? Onko ap.lla huono itsetunto vanhempana?
Nolottaako lapsen tekemät mokat? -puhun siis ihan perusihmisille, en sellaiselle jonka lapset tutkintavankeudessa.. Tuskin monikaan meistä osaa ajatella mitä tuossa perheessä vanhemmat pohtii. Mutta jotenkin minua kylmää vanhempiin kohdistuva syytös.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:07"]
Harvemmin niitä murhaajahirviöitä ihan tavallisista ja tasapainoista perheistä tulee.
[/quote]
Ai sinä tunnet useita murhaajien perheitä? Kyllä jos ajattelee omia kouluaikoja, ne joista, arveltiin tulevan linnakundeja ja rikollisia, elävät ihan tavallista perhe-elämää itse. He ovat ottaneet opikseen. Poikani ikäinen tyyppi syyllistyi henkirikokseen ja ihan päälle päin perusperheestä tulee. Onko sinulla lapsia? Ehkä juuri sinä olet sen luontoinen, että lapsestasi kasvaa murhaaja. Kirjoitin siihen poistettuun ketjuun, että mieheni sisko piti itseään täydellisenä kasvattajana ja hän oli suvussa sitten se, jonka lapset rötöstelivät teini-iässä. Heistäkin tuli "ihmisiä" myöhemmin; sitten kun pääsivät täydellisen äitinsä ikeen alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mäkin toivoisin mieluummin sen lapsen olevan se uhri, kun toisinpäin.
Hieno Bohemian rhapsody-viittaus. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:20"]Hieno Bohemian rhapsody-viittaus. :D
[/quote]
Tämä siis nrolle 11.
Tämä on länsimainen sivistysmaa ja jokainen päivä ON uusi tilaisuus. Tappajillekin, jopa murhaajillekin. Heistä voii vielä tulla ihanyhteiskuntakelpoisia ja jopa hyviä ihmisiä rikoksensa sovitettuaan ja sen yli kasvettuaan. Itse asiassa tilastollisesti näin käykin: pienen pieni vähemmistö tappajista tappaa uudelleen.
Ja suurin osa tappajista ei ole mitään psykopaatteja, vaan ihmisiä, jotka ovat hölmöyttään ja usein pähderiippuvuuttaan ajautuneet tilanteeseen, jossa he eivät ole osanneet tehdä muuta. Joku paremmalla järjenjuoksulla varustettu varmaan olisi osannut, tämä ihminen ei.
Me vain haluamme kuvitella, että sitä tapahtuu poikkeuksellisen pahille ihmisille, koska jos se olisi totta se merkitsisi, että sitä ei voi tapahtua meille. Jokainen haluaisi olla turvassa, mutta emme me ole. Siksi olisi syytä yrittää kaivaa itsestään vähän empatian rippeitä.
Vanhempien on mahdoton päästä tuollaisen yli. Heidän on myös, jos he ovat mitenkään normaaleja, mahdoton lakata rakastamasta lastaan kaikesta huolimatta. Se tekee asiasta vielä tuskallisempaa. Sitä miettii lopun ikäänsä, miksi ei pystynyt suojelemaan omaa lastaan tappajaksi joutumiselta. Ja miettii, voiko vielä jotenkin auttaa tätä tulemaan tulevaisuudesssa kunnon ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:36"]
Huonosti selviää. Luin norjalaisen joukkomurhaajan isän haastattelua ja hän sanoi toivovansa, että oma poika olisi mielummin kuollut kuin murhaaja.
[/quote]
Itse kyllä ajattelen toisinpäin. Kuollut lapsi on menetetty, elävä on elävä ja toivoa on. Veikkaan, että nykyään some on pahin ahdistaja. Ehkä ei pahin, mutta lisää ahdistusta, pitkittää prosessia, raivostuttaa kaikki luulot ja huhut yms. Ja aikojen päästäkin asiat putkahtaa esiin ja usein vielä vääristyneenä. Eli jos tappoi yhden niin 10 vuoden päästä ihmiset muistelee jossain tapausta ja siinä uhriluku on muuttunut vähintäänkin viideksi ja tekotapa karmivaksi.
Ei siitä toivu, etenkään jos teko on tehty noin nuorena. Aika moni sanoo että toivoisi lapsensa olleen mieluummin uhri kuin tekijä. Silloin vanhemmat saisivat ainakin säilyttää kauniin muiston lapsestaan. Tappajan vanhempi joutuu kantamaan ikuista syyllisyyttä ja häpeää lapsensa teosta.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:07"]
Harvemmin niitä murhaajahirviöitä ihan tavallisista ja tasapainoista perheistä tulee.
[/quote]
Nimenomaan harvemmin, mutta välillä kyllä niistäkin.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:28"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:36"]
Huonosti selviää. Luin norjalaisen joukkomurhaajan isän haastattelua ja hän sanoi toivovansa, että oma poika olisi mielummin kuollut kuin murhaaja.
[/quote]
Itse kyllä ajattelen toisinpäin. Kuollut lapsi on menetetty, elävä on elävä ja toivoa on. Veikkaan, että nykyään some on pahin ahdistaja. Ehkä ei pahin, mutta lisää ahdistusta, pitkittää prosessia, raivostuttaa kaikki luulot ja huhut yms. Ja aikojen päästäkin asiat putkahtaa esiin ja usein vielä vääristyneenä. Eli jos tappoi yhden niin 10 vuoden päästä ihmiset muistelee jossain tapausta ja siinä uhriluku on muuttunut vähintäänkin viideksi ja tekotapa karmivaksi.
[/quote]
Tappaja mikä tappaja.
Ap vasta nyt näkee ja kaipaa lohtua.
Jos osoittaa todella katuvansa, niin kyllä asiaan voi lopulta sopeutua, kun sitä ei muuksikaan voi muuttaa. Se kaivelisi, jos ei yhtään kadu tekoaan.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:35"]Mieleen tulee, että kaipa kotiolot ovat jotenkin siihen johtaneet, eli vanhemmat jo hieman orientoituneet tuollaisiin asioihin.
[/quote]
Urpå.