Pelkään synntystä enemmän kuin mitään!!!

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:08"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:03"]

Kyllä sä selviät,niin me kaikki ollaan siitä selvitty.

[/quote]

Miten nin kaikki? Jotkut aavat synnytyksestä elinikäisiä vammoja tai psykologisia traumoja. Aika ajoin joku myös kuolee synnytyksen vuoksi.

[/quote]

Aika monta alapeukutusta, vaikka toinen toteaa vain tosiasian.

Misery seeks company.

Minäkin pelkäsin. Kuitenkin synnytyksen alettua pelko hävisi ja uskoin itseeni. Olihan se usko koetuksella pariin otteeseen, mutta kokemus olis silti hyvä. Enää en pelkää synnytystä. Tsemppiä ja onnea tulevasta vauvasta

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:51"]

Täällä taas tsempataan hienosti. Ap:lla jo valmiiksi pelkoja, ja lietsotaan niitä varmuuden vuoksi lisää.

[/quote]

Niin, koska on parempi valehdella.

Olette oksettavia.

Sinulla on luultavasti vielä monta viikkoa aikaa synnytykseen. Viimeiset pari viikkoa olivat niin tukalat ja kivuliaat, että synnytyksen jännittäminen ja pelko alkoi unohtua kun halusi vaan vauvan pois mahasta.

Olen synnyttänyt ison vauvan yli 4 kg, päänympärys 38cm. Kätilö sanoi että seurataan koko ajan ja leikataan heti jos tuntuu että ei mahdu tulemaan. Hyvin meni, ponnistus alle 10 minuuttia, ei ommeltavaa.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:13"]

Ja tuosta puudutuksesta, niin Kättäri on täynnä näitä erikoistuvia lääkäreitä ja kandeja, jotka ekaa kertaa laittaa sen epiduraalin. En luota yhtään, että menee kohdilleen. Kaverilla oli kandi laittamassa ja toinen puoli halvautui vähäksi aikaa, mutta kipu ei hävinnyt yhtään. Se parakervikaalipuudutus ei kuulemma auta niin paljoa, vaikka toki senkin haluaisin. Toki olen itsekin ollut joskus kandi ja tiedän, että pitää harjoitella, mutta onko oikea paikka sitten pelkäävän ensisynnyttäjän kanssa? Kaverillani kävi näin. Siitä ehkä pelko.

[/quote]

Pakko tässä nyt oikaista sen verran, että kandit ei todellakaan laita epiduraalipuudutuksia. Kyllä se on aina vähintääkin erikoistuva lääkäri. 

Ja kaikella kunnioituksella ap:ta kohtaan, mutta hammaslääkärinä sinulla on se epäedullinen tilanne, että tiedät tosiaan paljon synnytyksen mahdollisista komplikaatioista. Sinulla ei ole kuitenkaan kokemusta käytännön obstetriikasta, eikä myöskään sitä käytännön tuomaa tuntumaa, että valtaosa synnytyksistä sujuu ongelmitta, ja ongelmatilanteisiin osataan yleensä hyvin varautua, varsinkin jos riskitekijöitä (esim. iso sikiö) on tiedossa. Sektioon osataan varautua aina jokaisessa alatiesynnytyksessä, vaikkei riskitekijöitä olisikaan, se kuuluu kätilöiden ja obstetrikkojen ammattitaitoon.

Pyydä kuitenkin päästä keskustelemaan uudelleen pelostasi, mikäli koet, että sinut on ylipuhuttu alatiesynnytykseen. Terveiset Kättäriltä.

[/quote]

En itse tiedä ketkä saavat epiduraalia varsinaisesti laittaa, mutta ystävälläni oli lääkäri laittamassa ekaa kertaa, sanoi joka, että "sori, kun kädet vähän tärisee"... Sen ohjeistavan lääkärin puheesta sai sen kuva, ettei ollut tehnyt toimenpidettä koskaan ennen. No, ei ziinä mitään. Sitten vielä sama tyyppi tuli "harjoittelemaan" sitä åarakervikaalipuudutusta ja ei tiennyt mine se meni... Ei auttanut yhtään. Pelkään tämän takia. Pelkään sitä kipua, joka tuntuu halkaisevan minut kahtia. Ja tiedän, olen hammaslääkäri, mutta tiedän paljon lääketieteestä silti. Tiedän, että alatiesynnytys on sekä äidille että lapselle turvallisempi. Olen silti yhä epäluuloinen sen lapsen mahtumisen kanssa, koska tosiaan lantio hyvin kapea ja lapsi iso ja lääkäri todella välinpitämätön...

[/quote]

Hammaslääkärinä ymmärrät varmaan sen, että jokainen lääkäri joutuu tekemään jokaisen toimenpiteen joskus sen ensimmäisen kerran. Ja epiduraalin laittaa anestesialääkäri ja parakervikaalin obstetrikko, joten kuvailemasi tarina tuskin pitää paikaansa. Parakervikaali ei toimi yhtä takuuvarmasti kuin epiduraali, vaikka se laitettaisiin oikeaan paikkaan. 

Onko sinusta otettu siis lantion mitat? Olivatko mitat millaiset? Vauvan alateitse syntymiseen vaikuttaa kuitenkin koon ja lantion mittojen lisäksi myös tarjonta, eli mitatkaan yhdessä sikiön painoarvion kanssa eivät kerro koko totuutta. Ymmärrän pelkosi, mutta kuten edellä sanoin, poikkeuksiin synnytyksen normaalista kulusta osataan varautua hyvin, se kuuluu kätilöiden ja obstetrikkojen päivittäiseen työhön. Suosittelisin kuitenkin hakemaan apua pelkoosi jostain muualta kuin av-palstalta. Mieluiten oman synnytyssairaalasi henkilökunnalta.

Anestesialääkäri laittaa epiduraalipuudutuksen, gynekologit paraservikaalipuudutuksen. Kavereiden tarinat eivät ole aina koko totuus. 

4 lasta synnyttäneenä voin sanoa, että jokainen synnytys on aivan erilainen. Valmistautui siihen tai ei, niin joka ikinen synnytys on omanlaisensa. Myös saman äidin eri synnytykset saattaa poiketa täysin toisistaan. Minulla vaikein synnytys oli neljäs synnytykseni kun en ehtinyt saamaan kivunlievitystä. Muissa kipulääkkeet meni nappiin ja synnytykset olivat oikeastaan jopa aika mukavia kokemuksia. Ja ei se neljäskään, mikä sattui ihan kamalasti, silti jättänyt mitään traumoja. Vieläkin voisin synnyttää :) sen kivun jotenkin myöhemmin sitten unohtaa. 

Joten turhaa pohdit tai mietit sitä mitä muut ja miten muilla. Sinulla menee miten menee, luultavasti oikein hyvin. Tsemppiä. 

Alatiesynnytys on yleensä parempi vaihtoehto, mutta ei aina. Ja ainakin kokemustiedon Suomessa sektioon päädytään jossain määrin liian nihkeästi. Mä en usko, että kyseessä on kustannukset vaan kulttuuri. Lapsen vammautuminen synnytyksessä on typerä riski ottaa. Erityisesti silloin, kun vauvan koko tai asento ja lantion mitat ovat epäsuhdassa, pitäisi herkemmin lähteä suunniteltuun sektioon.

Juuri oli vauvassa tai 2plussassa joku äiti, joka oli vaatimalla saanut sektion (ilman mitään koko/lantion ahtausongelmaa). Luulen, että jos jaksaa tarpeeksi itsevarmasti ja systemaattisesti toistaa, että ei synnytä alateitse, pelkää liikaa, pelkää lapsen kuolevan, siitä huolimatta, että on käynyt pelkopolilla jne. niin sektion saa. Ja en tosiaan kannata sitä, että jokainen lähtee tähän, mutta ap:lla on ihan järkevät perusteet asialle (tai siis tällä hammaslääkärillä, oliko ap tämä hammaslääkäri?).

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:00"]Meidän vauvan py oli syntyessään 39cm, eli melko isopäinen kaveri ollut ja on edelleen (1v). Meillä oli tosi nopea synnytys, en ehtinyt saamaan muita kivunlievityksiä kuin ilokaasun ja pudendaali-puudutuksen. Itse koin sen hyväksi, ponnistusvaiheessa ei tuntunut lista ollenkaan, ja aion mennä samalla kaavalla seuraavassa synnytyksessä jos se vaan meille suodaan :). Mutta muista että sinä ja vauva olette täysin turvassa ja osaavissa käsissä:). Mutta käy ihmeessä juttelemassa uudestaan pelkopolilla. Tsemppiä synnytykseen, se menee varmasti hyvin:). [/quote] Ja tosiaan itse en osannut pelätä synnytystä kun en tiennyt mitä odottaa:). Meillä tosin poika lähti niin vauhdilla ja vielä 19 päivää etuajassa :D. Meillä olisi juuri sinä päivänä ollut synnytysvalmennus, no saatiin valmennusta kantapään kautta :D

[/quote]

Mun esikoisella oli myös valtava pää, ja onnistuin pyytämään pudendaalia vielä ihan h-hetkellä, mutta paikalla ei ollut ketään, joka olisi osannut sen laittaa. Siitä jäi jonkinasteinen, ei nyt trauma, mutta ikävä muisto :(

Epi-No delphin kaikille jotka pelkää ponnistusta. Ja kaikille muilleki . Suosittelen. Minulla pieni lantio ja vauva oli 4,5 kg ja pää 37 cm ja lisäksi käsi poskella. Ei mitään puudutteita, ponnistus 15 min eikä repeämiä. Googlella löydät lisää tietoa. Ei se missään tapauksessa kivutonta ollut mutta hyvä kokemus.

Sinun on mietittävä itse, kannattaako pelätä vai mennä vaan luottavaisesti ja reippaana, sillä KUMMASTA arvelet vauvalle olevan enemmän apua? Siitä, että olet kauhusta kankea ja hirveä paniikki ja pakokauhu ja pelko ja synnytys menee sen takia miten menee? Vai siitä, että olet täysjärkinen, rauhallinen, hillitset itsesi ja olet täysillä mukana hommassa, koski tahi ei? Edellä olevien neuvoista poimi itseäsi hyödyttävät, eli epiduraalin pyydät ajoissa ja muun puudutuksen tarvittaessa. Päätä, että minä muuten selviän tästä, ku muutkin on selvinneet. Älä tao mielessäsi koko ajan, että hui hirveetä, vaan TSEMPPAA ittees! Suomessa ON hyvä synnyttää ja vauvojen myös hyvä syntyä, vaikka pikkuisena keskosena! Hoitohenkilökunta pitää kaikesta huolen. Olette varmasti ammatti-ihmisten hoidossa!

Minulla on useampia lapsia, kaikki 4-5 kg, yksi yli viisi kiloinen. Olin itse max 50 kg, siis aika hoikka, kun aloin odottaa ekaa päälle nelikiloista. En ole mikään leveälanteinen, mutta niin ne kaikki vaan alateitse syntyivät. Eka oli oman tietämättömyyteni takia vähän muita hankalampi, kun minulta meinasi usko loppua, että saan ponnistettua vauvan ulos. Kuulin jo, että imukupilla auttavat, mutta eivät ehtineet puheita pidemmälle, kun vauva syntyi. Epiduraali häivytti kyllä kivut hyvin. Toinen olikin jo helpompi. Jotkut kätilötkin ovat ihania! Minulle sattunut kahdessa synnytyksessä sellaiset ihanaiset. Toinen auttoi minut polttojen tihentyessä seisomaan ja piti käsistäni ja yhdessä haettiin hengitystahtia. Ihanat ruskeat silmät hänellä. Auttoi muuten paljon se huomiointi! Mies siveli kevyesti selkää ja käsivarsia ja pyynnöstäni oli koko ajan vain pääpuolessa, ettei jää mitään repeilemismielikuvia. Vauvan näkee sitten, kun se on jo syntynyt.

Kun vauvan saa rinnalle, kaikki kivut ja muut negatiiviset unohtuu sillä kertaa! On se vaan niin ihme pakkaus, se pieni rakauspakkaus!

Pelkään siksi, että tuttavalääkäri sanoi, että rtg-kuvien perusteella tulisi edes valmistautua sektioon. Lantioni on kuulemma liian ahhas isolle vauvalle. Ei ole otettu magneettikuvia. Minut tutkinut lääkäri oli aksentista päätellen virolainen tai venäläinen. Ei pahemmin tainnut kiinnostaa muu kuin palkka...

parakervikaali :DDDDDDDDDDDDDD