Pelkään synntystä enemmän kuin mitään!!!
Olen rv 32+2 ja olen kauhuissani synntyksestä. Kävin pelkopolilla ja alatiesynnytykseenhän siellä suostuteltiin. Pelkään eniten sitä sietämätöntä kipua, jonka takia en pysty puskemaan vauvaa ulos ja vauva kuolee tai vammautuu. Pelkään, että voimat ehtyvät. En ole mitenkään hyväkuntoinen. Lapseni on myös suuri. Ennuste 4,2kg, vaikka olen hentorakenteinen enkä ole syönyt mitään herkkuja tms. Suvussamme kaikki vauvat ovat olleet isoja. Itse oli 4,5kg ja mieheni 5kg ja olimme esikoisia... Lapsi on siis esikoinen, eikä mitään kokemuksia synnytyksestä. Anoppi rohkaisevasti kertoi, miten kaverilla murtui häntäluu synnytyksessä...
Kommentit (54)
Ymmärrän pelkosi, ap.
Sinulla on oikeus vaatia sektiota ja/tai uutta käyntiä pelkopolilla ja magneettia. Vauvan suuri koko on mahdollinen synnytystä
Hankaloittava tekijä, mutta kyllä sinun vauvaasi suuremmatkin syntyvät ongelmitta. Ja painoarvio heittää helposti, joten vauvasi voi olla normaalikokoinenkin.
Omasta kokemuksestani sen verran, että minulla on ollut taustalla kaksi sektioon päättynyttä synnytystä. Toista ennen tehtiin sisätutkimus ja arvioitiin vauvan mahtuvan, mutta eipä toinenkaan mahtunut ja päädyttiin kiireelliseen sektioon taas. Magneettitutkimus on ainoa tapa varmistaa sisämitat, mutta tärkein tekijä on vauvan asento ja sen saat tietää vasta loppumetreillä (mahdollisesti lopullisen asettumisen vasta synnytyksen ollessa menossa).
Sinulle ja vauvalle on alatiesynnytys periaatteessa paras ja turvallisin vaihtoehto (ellei siis harvinaisia poikkeuksia lasketa). Joa pelko meinaa pilata synnytyksesi, sitten sektio on järkevämpi.
Ehkä menen nyt vain heti maanantaina sinne pelkopolille ja vaadin saada ajan ja uuden arvion. Voin ottaa tuttavalääkärini lausunnon mukaan. Ei tässä ole vain omasta mukavuudesta kyse, vaan lapsen terveydestä! Olisi kamalaa, jos lapsi vahingoittuisi synnytyksessä, vaikka riskit olivat tiedossa. En voisi koskan antaa tervedenhuoltohenkilökunnalle anteeksi. Itse pyrin aina parhaaseen mahdolliseen työhön satuttamatta potilasta. Mikseivät monet lääkärit tajua, miten kova paikks synnytys on? Miehet (lääkärit) monesti vain vähättelevät synnytyskipua.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:19"]Vaikka vauva olisi isokin, niin se massa on kuitenkin enemmän vauvan vartalossa kuin päässä, ja pään ulostulo on joka tapauksessa se hankalin paikka. Loppu vartalo tulee ulos kuin itsestään. Eli pää on eri kokoisilla vauvoilla joka tapauksessa aika samankokoinen, helpottaisiko tämä yhtään?
[/quote]
Itse olen synnyttänyt isopäisen 4,2-kiloisen vauvan (py oli 38 cm). Itse olen vähän keskimittaista pienempi nainen. Otin synnytykseen mennessä sellaisen asenteen, että kaikkea ei voi ennakoida etukäteen, mutta sairaalassa vauvaa ja minua tarkkaillaan jatkuvasti, ja tarvittaessa on valmiudet esim. hätäsektioon. Synnytys sujui hyvin. Epiduraalin sain kivunlievitykseksi. Ponnistusvaihe kesti kauan (1h), mutta se ei kivunlievityksen takia sattunut.
Sellainen huomio vielä, että lääkäri tekee sisätutkimuksessa myös lantion kokoarvion. Itse en sitä edes tajunnut, mutta näin siitä lausunnon jälkikäteen.
Kyllä se siitä! Joka tapauksessa olet synnytyksessä ammattihenkilökunnan käsissä. Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista synnyttää, eli sikäli voit olla huoleti!
Älä pelkää. Itselleni synnytys oli kauheasta pelosta huolimatta todella hieno ja kliseisesti sanottuna voimaannuttava kokemus. Kyllähän se sattui (avautumisvaihe lähinnä, ponnistusvaihe tuntui pikemminkin vain helpottavalta), mutta se on hyvää kipua, ei sellaista kuin tyyliin jalan irtisahaaminen tms kidutus. Otat vaan kaikki lääkkeet mitä saa. Ja hoitohenkilökunta auttaa! Tsemppiä synnytykseen!
Auna tuntematon yleensä pelottaa. Tutustu etukäteen synnytyksen vaiheisiin mutta älä katso liikaa erilaisia synnytysvideoita, sillä et tule kuitenkaan synnyttämään kuten niissä. Jokainen syntymä on erilainen ja naisen keho yhdessä hyvän kätilön kanssa kyllä toimittavat tehtävänsä. Tutustu etukäteen lantionpohjan lihaksiisi: Harjoittele niiden käyttöä ja ponnistusta. Epiduraali on sellainen, että supistuksien kipu ei tunnu lainkaan mutta sinun tulee osata käyttää ponnistuksessa alapään lihaksia vaikka et niitä tunne eli harjoittele ponnistamaan. Epiduraali laitetaan kylkimakuulla ja tämän jälkeen pitää vuoron perään maata toisella ja toisella kyljellä että puudute leviää kummallekin puolelle. Luota henkilökuntaan ja kuuntele neuvoja. Joskus synnytys kestää vaikka vuorokauden tai kaksi mutta kyllä olet koko ajan tarkkailtavana etkä todellakaan missään kuoleman tuskissa. Kipu on supistyksen ajan..menkkamaista kipua joka toki on kramppimaista..muuten ei sitä oikein osaa kuvata. Kun vauva on syntynyt kivut loppuvat siihen. Älä ajattele sitä synnytystä liikaa..ajattele, että useimmat ovat tehneet sen useasti niin ei se nyt niin hirveää voi olla. Ja tosiaan puudutteet auttavat kyllä.
Miksi ylipäätään pitää miettiä sitä synnytystä? Sitä kun ei tiedä miten kaikki tapahtuu, joten kannattaa elää päivä kerrallaan ja olla miettimättä. Sairaalassa sitten kyllä pidetään susta ja vauvasta hyvää huolta. :)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:13"]
Ja tuosta puudutuksesta, niin Kättäri on täynnä näitä erikoistuvia lääkäreitä ja kandeja, jotka ekaa kertaa laittaa sen epiduraalin. En luota yhtään, että menee kohdilleen. Kaverilla oli kandi laittamassa ja toinen puoli halvautui vähäksi aikaa, mutta kipu ei hävinnyt yhtään. Se parakervikaalipuudutus ei kuulemma auta niin paljoa, vaikka toki senkin haluaisin. Toki olen itsekin ollut joskus kandi ja tiedän, että pitää harjoitella, mutta onko oikea paikka sitten pelkäävän ensisynnyttäjän kanssa? Kaverillani kävi näin. Siitä ehkä pelko.
[/quote]
Pakko tässä nyt oikaista sen verran, että kandit ei todellakaan laita epiduraalipuudutuksia. Kyllä se on aina vähintääkin erikoistuva lääkäri.
Ja kaikella kunnioituksella ap:ta kohtaan, mutta hammaslääkärinä sinulla on se epäedullinen tilanne, että tiedät tosiaan paljon synnytyksen mahdollisista komplikaatioista. Sinulla ei ole kuitenkaan kokemusta käytännön obstetriikasta, eikä myöskään sitä käytännön tuomaa tuntumaa, että valtaosa synnytyksistä sujuu ongelmitta, ja ongelmatilanteisiin osataan yleensä hyvin varautua, varsinkin jos riskitekijöitä (esim. iso sikiö) on tiedossa. Sektioon osataan varautua aina jokaisessa alatiesynnytyksessä, vaikkei riskitekijöitä olisikaan, se kuuluu kätilöiden ja obstetrikkojen ammattitaitoon.
Pyydä kuitenkin päästä keskustelemaan uudelleen pelostasi, mikäli koet, että sinut on ylipuhuttu alatiesynnytykseen. Terveiset Kättäriltä.
Täällä taas tsempataan hienosti. Ap:lla jo valmiiksi pelkoja, ja lietsotaan niitä varmuuden vuoksi lisää.
Oletko Helsingistä tai pk-seudulta? Menetkö kätilöopistolle synnyttämään? Pyydät epiduraalia vaan ajoissa, kättärillä yrittävät vitkutella ja tarjoavat kaikkea hömpän pomppaa puudutuksen sijaan
Mulla puudutteet ei auttaneet... Siis hetkeksi aikaa kyllä, mutta silti supistukset ja ponnistaminen olivat yhtä kidutusta. Nyt taas raskaana ja en kyllä tiedä miten sitä synnyttäisi. Tätä ei ehkä synnytyspelkoinen halua kuulla, mutta toisaalta mua ainakin ärsytti miten pelkopolilla lässytettiin miten puudutteet kyllä auttaa eikä mitään paniikkia voi tulla. No kappas ei mulla vaan käynyt niin. Ekassa raskaudessa ja synnytyksessä oli sentään se hyvä puoli, ettei etukäteen voinut olla täysin varma millaista synnyttäminen on. Ehkä se ei olekaan niin paha asia. Nyt sen tasan tarkkaan tietää millaista on, ja pelottaa kahta kauheammin.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:51"]Täällä taas tsempataan hienosti. Ap:lla jo valmiiksi pelkoja, ja lietsotaan niitä varmuuden vuoksi lisää.
[/quote]
Mitä muuta av-mammoilta voi edes odottaa
Olen saanut 20 veenä ekan lapsen. Vauva painoi 4200 ja synnytin helposti, ponnistus 15 min. Pari tikkiä tuli, mutta ei tosiaankaan mitään perseenrepeämistä jokaisella tule vaikka kaikki niin pelottelee.
Toinen lapsi myös 4200, 1 tikki, ponnistus 4 min.
Olen itse normaalipainoinen, ja pitkä ja hoikka.
Ainiin, ja ton toisen jötkön synnytin ilman mitää kipulääkettä.. Enkä kuollut siihenkään :F
Kolmesti olen synnyttänyt ja edelleen olemme kaikki hengissä. Hirmuset oli suunnitelmat ensimmäisen kanssa mitä haluan synnytyksessä... Ei sen jälkeen tarvinnut miettiä. Kaikki synnytykset alkoivat omalla tavallaan ja sen mukaan toimittiin mikä oli tilanne. Kipuja oli ja meni, kivut ovat ohimeneviä ja jaksottaisia eivät ne jää päälle. Paljon on kauhukertomuksia joita raskaana tietenkin kuulet ja oikein huomioit, se on aivan normaalia ihmisen mielelle on tyypillistä kiinnittää huomiota juuri tällaiseen (pelottava asia mikä on edessä...) Ihan rauhassa nyt vaan, hyvin kaikki menee. Ja mitä lapsen painoarvioihintulee, meillä kaikki arvioitiin yläkanttiin.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:13"]
Ja tuosta puudutuksesta, niin Kättäri on täynnä näitä erikoistuvia lääkäreitä ja kandeja, jotka ekaa kertaa laittaa sen epiduraalin. En luota yhtään, että menee kohdilleen. Kaverilla oli kandi laittamassa ja toinen puoli halvautui vähäksi aikaa, mutta kipu ei hävinnyt yhtään. Se parakervikaalipuudutus ei kuulemma auta niin paljoa, vaikka toki senkin haluaisin. Toki olen itsekin ollut joskus kandi ja tiedän, että pitää harjoitella, mutta onko oikea paikka sitten pelkäävän ensisynnyttäjän kanssa? Kaverillani kävi näin. Siitä ehkä pelko.
[/quote]
Pakko tässä nyt oikaista sen verran, että kandit ei todellakaan laita epiduraalipuudutuksia. Kyllä se on aina vähintääkin erikoistuva lääkäri.
Ja kaikella kunnioituksella ap:ta kohtaan, mutta hammaslääkärinä sinulla on se epäedullinen tilanne, että tiedät tosiaan paljon synnytyksen mahdollisista komplikaatioista. Sinulla ei ole kuitenkaan kokemusta käytännön obstetriikasta, eikä myöskään sitä käytännön tuomaa tuntumaa, että valtaosa synnytyksistä sujuu ongelmitta, ja ongelmatilanteisiin osataan yleensä hyvin varautua, varsinkin jos riskitekijöitä (esim. iso sikiö) on tiedossa. Sektioon osataan varautua aina jokaisessa alatiesynnytyksessä, vaikkei riskitekijöitä olisikaan, se kuuluu kätilöiden ja obstetrikkojen ammattitaitoon.
Pyydä kuitenkin päästä keskustelemaan uudelleen pelostasi, mikäli koet, että sinut on ylipuhuttu alatiesynnytykseen. Terveiset Kättäriltä.
[/quote]
En itse tiedä ketkä saavat epiduraalia varsinaisesti laittaa, mutta ystävälläni oli lääkäri laittamassa ekaa kertaa, sanoi joka, että "sori, kun kädet vähän tärisee"... Sen ohjeistavan lääkärin puheesta sai sen kuva, ettei ollut tehnyt toimenpidettä koskaan ennen. No, ei ziinä mitään. Sitten vielä sama tyyppi tuli "harjoittelemaan" sitä åarakervikaalipuudutusta ja ei tiennyt mine se meni... Ei auttanut yhtään. Pelkään tämän takia. Pelkään sitä kipua, joka tuntuu halkaisevan minut kahtia. Ja tiedän, olen hammaslääkäri, mutta tiedän paljon lääketieteestä silti. Tiedän, että alatiesynnytys on sekä äidille että lapselle turvallisempi. Olen silti yhä epäluuloinen sen lapsen mahtumisen kanssa, koska tosiaan lantio hyvin kapea ja lapsi iso ja lääkäri todella välinpitämätön...
Meidän vauvan py oli syntyessään 39cm, eli melko isopäinen kaveri ollut ja on edelleen (1v). Meillä oli tosi nopea synnytys, en ehtinyt saamaan muita kivunlievityksiä kuin ilokaasun ja pudendaali-puudutuksen. Itse koin sen hyväksi, ponnistusvaiheessa ei tuntunut lista ollenkaan, ja aion mennä samalla kaavalla seuraavassa synnytyksessä jos se vaan meille suodaan :).
Mutta muista että sinä ja vauva olette täysin turvassa ja osaavissa käsissä:). Mutta käy ihmeessä juttelemassa uudestaan pelkopolilla. Tsemppiä synnytykseen, se menee varmasti hyvin:).
Itsesi ja lapsesi hengen puolesta nyt ei kannata alkaa pelkäämään! Teistä pidetään kyllä huolta, eikä lapsi noin vain pääse tukehtumaan tai vaurioitumaan. Ymmärrän kyllä pelkosi. Itse en ehtinyt pelkäämään ekaa synnytystä, kun se tapahtui niin ennenaikaisesti. Kokemus oli kivulias ja rankka. Nyt kun toisen synnytys lähestyy, olen alkanut pelätä sitä samaa kipua. Tosin en pelkää sitä, jos synnytys on normaali. Silloin luonto kyllä auttaa eteenpäin. Ja kunnon kivunlievitys. Mutta ekan kohdalla jouduin käynnistykseen, joka on kaikkea muuta luonnollinen, siksi raju. Ja olin sänkyyn sidottuna, edes vessakäyntiä ei sallittu. Nyt ajattelen, että jos vaan saan liikkua vähänkään ja synnytys saa edetä itsestään, niin tilanne on ihan toinen. Minä synnytän Helsingissä NKL:ssä, ennen kaikkea siksi, että tiedän siellä olevan asiantuntevimmat lääkärit. Eivät pihtaa epiduraalissa, ja minun kohdalleni ei ainakaan osunut mitään kandeja. Huono puoli NKL:ssä on, että se on ruuhkainen, eli jos sinne onnistun pääsemään, niin uudelleensynnyttäjänä lähdettävä seuraavana päivänä. Ei ehdi saamaan esim. imetysohjausta. Viime kerralla imetys meni penkin alle, koska kukaan ei siellä opastanut ja oikeastaan vähän toppuuttelikin ennenaikaisen lapsen imetystä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:00"]Meidän vauvan py oli syntyessään 39cm, eli melko isopäinen kaveri ollut ja on edelleen (1v). Meillä oli tosi nopea synnytys, en ehtinyt saamaan muita kivunlievityksiä kuin ilokaasun ja pudendaali-puudutuksen. Itse koin sen hyväksi, ponnistusvaiheessa ei tuntunut lista ollenkaan, ja aion mennä samalla kaavalla seuraavassa synnytyksessä jos se vaan meille suodaan :).
Mutta muista että sinä ja vauva olette täysin turvassa ja osaavissa käsissä:). Mutta käy ihmeessä juttelemassa uudestaan pelkopolilla. Tsemppiä synnytykseen, se menee varmasti hyvin:).
[/quote]
Ja tosiaan itse en osannut pelätä synnytystä kun en tiennyt mitä odottaa:). Meillä tosin poika lähti niin vauhdilla ja vielä 19 päivää etuajassa :D. Meillä olisi juuri sinä päivänä ollut synnytysvalmennus, no saatiin valmennusta kantapään kautta :D
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:18"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:13"]
Sektion jälkeen olet sänkypotilas ainakin 1-2 päivää. Sen jälkeen sinut pakotetaan ylös, vaikka joka askel ja liike sattuu ja tuntuu, että vatsa repeää. Vauvan hoito ja sängystä ylös nousu on todella tuskallista. Kivunlievitys sektion jälkeen on Panadol. No miehesi ja sukulaisesi passaavat sinut pilalle?
Sektiossa saattaa tulla hermovauriota vatsan alueelle, hermokipuja vielä vuosien jälkeen. Seuraavan vuoden aikana ei kannata ottaa riskiä mistään vahinkoraskaudesta, ettei kohtu repeä... sektion haluat silti?
[/quote]
No jopas oli väritetty kertomus sektiosta. Mulla oli aamulla sektio ja päivällisaikaan nousin jo vessaan. Tokihan se eka nousu sattui, mutta sen jälkeen sujuikin jo liikkuminen. Panadol ja burana riitti aivan hyvin kipuihin. Vauvankin hoito sujui ongelmitta.
[/quote]
Sama. Sektiosta 5h niin olin jalkeilla ja panadol riitti hyvin. 3 päivää sairaalassa ja viimeisenä päivänä en edes ottanut enää lääkitystä
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:13"]Synnytyskipuihin saa kivunlievitystä ja jos kaikki ajoittuu hyvin, niin ei se ponnistusvaihekaan ole välttämättä niin kivulias. Se riippuu niin monesta asiasta.
Vauvan paino ei kerro kaikkea. Vauvan pään koko kertoo enemmän.
Kätilö ja lääkärit seuraavat synnytyksen kulkua koko ajan. Jos et ihan oikeasti pysty siihen, niin sektioonhan sinä joudut. Silloin ei enää kysytä, haluatko sektioon.
Sektion jälkeen olet sänkypotilas ainakin 1-2 päivää. Sen jälkeen sinut pakotetaan ylös, vaikka joka askel ja liike sattuu ja tuntuu, että vatsa repeää. Vauvan hoito ja sängystä ylös nousu on todella tuskallista. Kivunlievitys sektion jälkeen on Panadol. No miehesi ja sukulaisesi passaavat sinut pilalle?
Sektiossa saattaa tulla hermovauriota vatsan alueelle, hermokipuja vielä vuosien jälkeen. Seuraavan vuoden aikana ei kannata ottaa riskiä mistään vahinkoraskaudesta, ettei kohtu repeä... sektion haluat silti?
[/quote]
Ja höpö höpö! Minä kyllä kävelin jo vajaa vrk sektiosta. Kolmantena päivänä pois sairaalasta eikä mitään ongelmia ollut. Baarissakin istuin jo neljäntenä päivänä.