Pelkään synntystä enemmän kuin mitään!!!

Hei! Itse olin myös toisessa synnytyksessä pelkopotilas. Osaatko analysoida, mistä pelkosi on peräisin? )Mä voin keskustella kanssasi hetken ajatuksistasi, jos haluat, ja ehkä antaa jonkun neuvonkin.)

Soita pelkopolille ja vaadi päästä uudelleen juttelemaan. Ei kuulu asiaan olla noin kauhuissaan. Sektio ei välttämättä ole silti ratkaisu.

Minä pelkäsin synnytystä myös. Sitten luin PALJON netistä synnytyksestä, sekin helpottaa kun tietää mitä tapahtuu.Kun synnytät, niin supistusten välillä on aina tauko, jolloin kerää voimia. Kropalla on oma kivunlievitys-järjestelmä. Itse synnytin lopulta luomuna ja jäi synnytyksestä hyvä kokemus. Tsemppiä!

Kipuun auttaa tehokas ja ennalta suunniteltu kivunlievitys. Minä synnytin reippaan kokoiset lapset ja pelkäsin myös kipua. Kivunlievitys kannattaa aivan ehdottomasti vaatia heti niin saisit keskittyä synnyttämään.

Pelkoa kannattaa työstää ammattilaisen kanssa mielikuvin ja harjoittein. Heillä on siihen parhaat työkalut.

Jos terapeuttinen työstäminen ei auta, voit aina vaatia sektion.

Mäkin suosittelen tuota synnytyksen vaiheisiin tutustumista. Samoin kannattaa opetella rentoutumisharjoituksia hengityksen kautta. Ponnistaminen ei yleensä satu, mutta väärässä tarjonnassa sattuu kyllä. Mulla oli molemmilla kerroilla väärä tarjonta, mutta ei sekään mikään ihan mahdoton asia ole :)

2

Kyllä sä selviät,niin me kaikki ollaan siitä selvitty. Ja tosiaan kipu ei ole jatkuvaa vaan saat pieniä taukoja supistusten välissä. Ota kaikki puudutteet niin hyvin menee!

Mä olin kans pelkopotilas, kävin sype-keskustelussa ekan raskauden aikana ja olin ihan hysteerinen. Ja oon käynyt tokastakin, mutta ne ahdistukset ei enää liittyneet siihen itse synnytykseen. Se oli nimittäin niin jännä homma, että kun synnytyksen aika koitti ja mulle oli jätetty vapaus vaatia sektiota tyyliin siihen asti kunnes vauvan pää näkyy, niin mulle ei enää tullutkaan tarvetta siihen sektioon, niinku henkisesti. Jotenkin se kroppa ja mieli vaan oli päättäneet että tämähän syntyy täältä hienosti alakautta. Ja kaikki meni hienosti, tosi hienosti itseasiassa. Ei jäänyt mitään pelkoja vaikka mulla oli just nuo samat pelot kuin sullakin. Nyt vaan tsemppiä! :)

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 20:56"]

Hei! Itse olin myös toisessa synnytyksessä pelkopotilas. Osaatko analysoida, mistä pelkosi on peräisin? )Mä voin keskustella kanssasi hetken ajatuksistasi, jos haluat, ja ehkä antaa jonkun neuvonkin.)

[/quote]

Olen itse hammaslääkäri ja tiedän, mitä kaikkia komplikaatioita synnytyksessä voi tapahtua. Pelkään enemmän oman lapseni puolesta, koska lantioni on kapea ja lapsi iso. (Mies)lääkäri vain tokaisi, että on ne ennenkin aina mahtuneet. Pyysin saada rtg-kuvat mukaan ja tuttu lääkäri sanoi, että tulisi edes valmistautua sektioon. Hän ei kuitenkaan tätä päätä, vaan alatiesynnytys on ilmeisesti se ensisijainen vaihtoehto. Minulla ei mitään pelkoja pimpsan pilallemenosta sun muusta vaan pelkään oikeasti sekä oman että lapsen hengen edestä. Olen ollut yhteydessä pelkopoliin, mutta siellä minut on ilmeisesti leimattu lääkäriä leikkiväksi pikku-hammaslääkäriksi... Suhtautuvat todella tylysti.

Jos otat epiduraalin ajoissa niin välttynet suuremmilta kivuilta. Sitä voidaan annostella parin tunnin välein uudestaan. Ponnistusvaiheen kipuun pudendaali ja väliliha varmaan puudutetaankin että tarvittaessa voidaan tehdä eppari. Näillä puudutteilla et varmaankaan tunne järjetöntä kipua, paineen tunnetta kyllä voi olla. Itse olin järjettömän synnytyspelkoinen mutta synnytys oli lopulta oikein positiivinen kokemus, vaikka olin varautunut kaikenlaisiin kauhuskenaarioihin.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksi hankkia lapsia, jos raskaus pelottaa enemmän kuin mikään muu? On ihan luonnollista pelätä noin tuskallista, brutaalia ja vaarallista tilannetta, mutta mikään pakko sitä ei ole kokea.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:03"]

Kyllä sä selviät,niin me kaikki ollaan siitä selvitty.

[/quote]

Miten nin kaikki? Jotkut aavat synnytyksestä elinikäisiä vammoja tai psykologisia traumoja. Aika ajoin joku myös kuolee synnytyksen vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 20:56"]

Hei! Itse olin myös toisessa synnytyksessä pelkopotilas. Osaatko analysoida, mistä pelkosi on peräisin? )Mä voin keskustella kanssasi hetken ajatuksistasi, jos haluat, ja ehkä antaa jonkun neuvonkin.)

[/quote]

Olen itse hammaslääkäri ja tiedän, mitä kaikkia komplikaatioita synnytyksessä voi tapahtua. Pelkään enemmän oman lapseni puolesta, koska lantioni on kapea ja lapsi iso. (Mies)lääkäri vain tokaisi, että on ne ennenkin aina mahtuneet. Pyysin saada rtg-kuvat mukaan ja tuttu lääkäri sanoi, että tulisi edes valmistautua sektioon. Hän ei kuitenkaan tätä päätä, vaan alatiesynnytys on ilmeisesti se ensisijainen vaihtoehto. Minulla ei mitään pelkoja pimpsan pilallemenosta sun muusta vaan pelkään oikeasti sekä oman että lapsen hengen edestä. Olen ollut yhteydessä pelkopoliin, mutta siellä minut on ilmeisesti leimattu lääkäriä leikkiväksi pikku-hammaslääkäriksi... Suhtautuvat todella tylysti.

[/quote]

Kuulostaa kamalalta! Mitä mä olen lukenut tuosta lantion koosta, niin ulkomitta ei välttämättä kerro sisämitan koosta mitään. Onko sulle tehty käsikopelolla synnytystapa-arviota (mulle tehtiin semmoinen ensimmäisessä raskaudessa)? Pelkopolilla pitäisi kyllä ymmärtää ihan kaikenlaiset pelot. 

Onko sulla siis viitteitä siihen, että se sisämitta olisi ahdas? Magneettikuvahan on vielä semmoinen, joka voidaan tehdä tuossa tilanteessa, munkin kohdalla sitä väläyteltiin (täällä nimittäin imukuppisynnytyksen - mulla oli eka tällainen - jälkeen tulee aina synnytystapa-arvio, ja mulla sanottiin heti kättelyssä, että tarvittaessa magneettikuvaan, mutta mikään synnytyskertomuksessa ei viitannut ahtauteen, joten onneksi sitä ei tarvinnut tehdä)-

Synnytyskipuihin saa kivunlievitystä ja jos kaikki ajoittuu hyvin, niin ei se ponnistusvaihekaan ole välttämättä niin kivulias. Se riippuu niin monesta asiasta.

Vauvan paino ei kerro kaikkea. Vauvan pään koko kertoo enemmän.

Kätilö ja lääkärit seuraavat synnytyksen kulkua koko ajan. Jos et ihan oikeasti pysty siihen, niin sektioonhan sinä joudut. Silloin ei enää kysytä, haluatko sektioon.

Sektion jälkeen olet sänkypotilas ainakin 1-2 päivää. Sen jälkeen sinut pakotetaan ylös, vaikka joka askel ja liike sattuu ja tuntuu, että vatsa repeää. Vauvan hoito ja sängystä ylös nousu on todella tuskallista. Kivunlievitys sektion jälkeen on Panadol. No miehesi ja sukulaisesi passaavat sinut pilalle?

Sektiossa saattaa tulla hermovauriota vatsan alueelle, hermokipuja vielä vuosien jälkeen. Seuraavan vuoden aikana ei kannata ottaa riskiä mistään vahinkoraskaudesta, ettei kohtu repeä... sektion haluat silti?

Ja tuosta puudutuksesta, niin Kättäri on täynnä näitä erikoistuvia lääkäreitä ja kandeja, jotka ekaa kertaa laittaa sen epiduraalin. En luota yhtään, että menee kohdilleen. Kaverilla oli kandi laittamassa ja toinen puoli halvautui vähäksi aikaa, mutta kipu ei hävinnyt yhtään. Se parakervikaalipuudutus ei kuulemma auta niin paljoa, vaikka toki senkin haluaisin. Toki olen itsekin ollut joskus kandi ja tiedän, että pitää harjoitella, mutta onko oikea paikka sitten pelkäävän ensisynnyttäjän kanssa? Kaverillani kävi näin. Siitä ehkä pelko.

Olen synnyttäny 7 lasta. Jokainen synnytys on ollu ainutlaatuinen hieno kokemus. 6 lapsista on ollu yli nelikiloisia ja viimeisin oli yli 4,5kg. Mun kokemus on ollu, että mua on kuuneltu ja oon saanu ammattitaitoista hyvää hoitoa. Synnytys on luonnollinen tapahtuma ja kaikkien vauvat syntyy tavalla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:13"]
Sektion jälkeen olet sänkypotilas ainakin 1-2 päivää. Sen jälkeen sinut pakotetaan ylös, vaikka joka askel ja liike sattuu ja tuntuu, että vatsa repeää. Vauvan hoito ja sängystä ylös nousu on todella tuskallista. Kivunlievitys sektion jälkeen on Panadol. No miehesi ja sukulaisesi passaavat sinut pilalle?

Sektiossa saattaa tulla hermovauriota vatsan alueelle, hermokipuja vielä vuosien jälkeen. Seuraavan vuoden aikana ei kannata ottaa riskiä mistään vahinkoraskaudesta, ettei kohtu repeä... sektion haluat silti?
[/quote]

No jopas oli väritetty kertomus sektiosta. Mulla oli aamulla sektio ja päivällisaikaan nousin jo vessaan. Tokihan se eka nousu sattui, mutta sen jälkeen sujuikin jo liikkuminen. Panadol ja burana riitti aivan hyvin kipuihin. Vauvankin hoito sujui ongelmitta.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:13"]

Synnytyskipuihin saa kivunlievitystä ja jos kaikki ajoittuu hyvin, niin ei se ponnistusvaihekaan ole välttämättä niin kivulias. Se riippuu niin monesta asiasta. Vauvan paino ei kerro kaikkea. Vauvan pään koko kertoo enemmän. Kätilö ja lääkärit seuraavat synnytyksen kulkua koko ajan. Jos et ihan oikeasti pysty siihen, niin sektioonhan sinä joudut. Silloin ei enää kysytä, haluatko sektioon. Sektion jälkeen olet sänkypotilas ainakin 1-2 päivää. Sen jälkeen sinut pakotetaan ylös, vaikka joka askel ja liike sattuu ja tuntuu, että vatsa repeää. Vauvan hoito ja sängystä ylös nousu on todella tuskallista. Kivunlievitys sektion jälkeen on Panadol. No miehesi ja sukulaisesi passaavat sinut pilalle? Sektiossa saattaa tulla hermovauriota vatsan alueelle, hermokipuja vielä vuosien jälkeen. Seuraavan vuoden aikana ei kannata ottaa riskiä mistään vahinkoraskaudesta, ettei kohtu repeä... sektion haluat silti?

[/quote]

En halua sektiota, ellei ole pakko, mutta tuon kaiken olen valmis kokemaan, jottei lapsi tukehdu synnytyskavaan. 

Vaikka vauva olisi isokin, niin se massa on kuitenkin enemmän vauvan vartalossa kuin päässä, ja pään ulostulo on joka tapauksessa se hankalin paikka. Loppu vartalo tulee ulos kuin itsestään. Eli pää on eri kokoisilla vauvoilla joka tapauksessa aika samankokoinen, helpottaisiko tämä yhtään?

No, ehkä et ehdi pelkäämään. T. 2 syöksysynnytystä...

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 20:52"]

Olen rv 32+2 ja olen kauhuissani synntyksestä. Kävin pelkopolilla ja alatiesynnytykseenhän siellä suostuteltiin. Pelkään eniten sitä sietämätöntä kipua, jonka takia en pysty puskemaan vauvaa ulos ja vauva kuolee tai vammautuu. Pelkään, että voimat ehtyvät. En ole mitenkään hyväkuntoinen. Lapseni on myös suuri. Ennuste 4,2kg, vaikka olen hentorakenteinen enkä ole syönyt mitään herkkuja tms. Suvussamme kaikki vauvat ovat olleet isoja. Itse oli 4,5kg ja mieheni 5kg ja olimme esikoisia... Lapsi on siis esikoinen, eikä mitään kokemuksia synnytyksestä. Anoppi rohkaisevasti kertoi, miten kaverilla murtui häntäluu synnytyksessä...

[/quote]

Täällä mammat yrittävät laittaa vahingon kiertämään ja suostutella kaikki synnyttämään alakautta, jotta eivät olisi yksin pidätysongelmiensa ja revenneiden paikkojensa kanssa. Totuushan kuitenkin on, että esimerkiksi sun tapauksessa on kaikki katastrofin ainekset läsnä sanoivatpa mammat mitä tahansa. Ilmeisesti kuitenkin on niin, että vauvakuumehöyryissään naiset ovat valmiita riskeeraamaan oman hyvinvointinsa.

T. Onnellisesti lapseton ja sellaisena myös pysyvä