Sweet and lovely -blogin Taru

[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 00:39"]

Ei löydy enää instagram-tiliä tai en ainakaan minä hakusanoilla, jolla ennen olen löytänyt. Korjatkaa, jos olen väärässä. Tieto Tarun kohtalosta on koskettanut minua syvästi, sillä hän auttoi minua jaksamaan nuoruusvuosinani (ehkä tietämättäänkin) ja nyt useamman vuoden jälkeen, kun luin hänestä tuntuu kaikki niin pahalta. Toivon Tarulle ja läheisilleen voimia ja jaksamista tässä surullisessa tilanteessa.

[/quote]

Olet väärässä, ig-tili löytyy yhä ihan normaalisti. 

Up

Kaksin kaunihimpi blogisti on sissi. Upea, valoisa asenne nuorella naisella. Olen myös iloinen siitä, että mies on vihdoin tajunnut roolinsa ja vastuunsa pienen ihmisentaimen isänä. Vaikka heillä parisuhteessa menisi miten, niin ei lasta saa jättää yksin. Etenkään kun äiti vakavasti sairas.

Toivon voimia ja parempia päiviä kaikille vakavasti sairaille pienten lasten äideille ja isille.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:01"]

Luuletko sinä, että vakavasti sairas, tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin kuolemansairas, ihminen haluaa jokaiselle tuntemattomalle ihmiselle kertoa että nyt tässä on lohduton tilanteeni? Näin raskaan asian edessä mielen puolustuskeino (defenssi) voi olla se, ettei asiasta haluta puhua. Halutaan van elää sitä normaalia, tavallista elämää niin kuin ennenkin. Uskoisin, että se on kuin puukko rintaan sanoa ääneen, että sairauden hoidot eivät ole auttaneet. Uskoisin, että hän ei myöskään halua sitä kirjoittaa, koska se näyttää ja tuntuu luovuttamiselta sairauden edetessä.

[/quote]

Ja sulla ilmeisesti ei tuo sisälukutaito ole oikein hallinnassa..

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:38"]364 on taas varsinainen järjen jättiläinen K(piip)G.  [/quote] Teksti on Vuokko Laation. Teksti EI ole Leinon. T. Se 364

[/quote]

Täysin epäolennainen asia. Puhumme siitä, miten eri tavoilla suremme Tarua.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:06"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:38"]364 on taas varsinainen järjen jättiläinen K(piip)G.  [/quote] Teksti on Vuokko Laation. Teksti EI ole Leinon. T. Se 364

[/quote]

Oli muuten hyvä knoppitieto. Kiitos ja anteeksi. 

- se googlea sinulle tarjonnut
[/quote]

Ok. Törmäsin asiaan läheisen hautaj.järk.
Tarulle voimia. Koko perheelle

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:04"]

Tottakai nousee huoli ja pelko omalle kohdalle. Näin yllättäen nuorella, terveellä ihmisellä kun näin kauhea sairaus todetaan, ajattelee konkreettisesti mitä itselle tai läheiselle voisi käydä? Vaikka sairaus sekä oireet ovat yksilöllisiä, ymmärrän ihmisten utelut sairauden alusta, oireista ja että missä nyt mennään. Se on aivan luonnollista.

[/quote]

Taruhan oli kuulemma sanonut jonkun täällä kertojan mukaan, ettei halua kertoa oireistaan, etteivät ihmiset ala tutkimaan itseään liikaa.. Minä taas ajattelisin, että hän saattaisi jopa pelastaa jonkun toisen ihmisen hengen kertomalla..
[/quote]

Niinpä! Ei koskaan ihminen voi olla liian huolissaan itsestään tai tutkia liikaa itseään sairauden ennaltaehkäisemiseksi. Tieto lisää tuskaa, mutta mielummin liian varovainen kun harmitella jälkeen päin.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:04"]

Tottakai nousee huoli ja pelko omalle kohdalle. Näin yllättäen nuorella, terveellä ihmisellä kun näin kauhea sairaus todetaan, ajattelee konkreettisesti mitä itselle tai läheiselle voisi käydä? Vaikka sairaus sekä oireet ovat yksilöllisiä, ymmärrän ihmisten utelut sairauden alusta, oireista ja että missä nyt mennään. Se on aivan luonnollista.

[/quote]

Taruhan oli kuulemma sanonut jonkun täällä kertojan mukaan, ettei halua kertoa oireistaan, etteivät ihmiset ala tutkimaan itseään liikaa.. Minä taas ajattelisin, että hän saattaisi jopa pelastaa jonkun toisen ihmisen hengen kertomalla..

[/quote]

Minun perheenjäseneni kuoli syöpään, johon sairastuu vain noin 50 hlö vuodessa. Sen ennuste ja hoidettavuus on paljon huonompi kuin esim. rinta- tai eturauhassyövän. Kyllähän sitä oli kaikenlaista epämääräistä outoa ollut kuten Tarullakin, mutta kaikista vuosien saatossa tehdyistä tähystyksistä ultrauksista ja muista tutkimuksista huolimatta mitään ei vaan koskaan löydetty. Tai sitten ne aiemmat sairastelut olivat vain jotain muuta ja syöpä räjähti ilmoille kerralla, vaikea sanoa. Moneen syöpään ei ole mitään selkeää testiä ja turhaa paniikkia ei ole järkeä lietsoa. Pelkään itsekin ajoittain jonkun oman oireeni olevan samaa eikä se ainakaan liiallisessa mittakaavassa olisi kovin terveellistä.  

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:04"]

Tottakai nousee huoli ja pelko omalle kohdalle. Näin yllättäen nuorella, terveellä ihmisellä kun näin kauhea sairaus todetaan, ajattelee konkreettisesti mitä itselle tai läheiselle voisi käydä? Vaikka sairaus sekä oireet ovat yksilöllisiä, ymmärrän ihmisten utelut sairauden alusta, oireista ja että missä nyt mennään. Se on aivan luonnollista.

[/quote]

Taruhan oli kuulemma sanonut jonkun täällä kertojan mukaan, ettei halua kertoa oireistaan, etteivät ihmiset ala tutkimaan itseään liikaa.. Minä taas ajattelisin, että hän saattaisi jopa pelastaa jonkun toisen ihmisen hengen kertomalla..

[/quote]

Aika kummallinen käsitys sinulla syövästä. Kenenkään syöpä ei ole koskaan samanlainen. Sama syöpä aiheuttaa eri oireita eri ihmisillä eikä niitä todellakaan ole helppoa yhdistää juuri syöpään. Joskus pelottava oire on vaarattoman vaivan aiheuttamaa ja päinvastoin harmiton oire voikin olla vakavan sairauden merkki. Itsekään en osannut edes ajatella mm. KUTINAN olevan imusolmukesyövän oire. Niin kuitenkin oli. Läheskään aina syöpä ei oirehdi mitenkään ennen kuin se on levinnyt. 

Tästä sen näkee miten erilaisia me ihmiset hädän hetkellä ollaan. Taru sulkee lukijansa täysin ulkopuolelle kun taas joku toinen bloggaaja vastaavassa tilanteessa on päästänyt lukijansa jopa lähemmäs kuin ennen. Kummatkaan ei ole vääriä tapoja tai oikeita tapoja. Ihmiset vaan on niin erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 14:46"]

Minkä ikäinen Taru on?

[/quote]

On 34 v.

Kertokaa nyt ne postauspäivämäärät vuosilta 2011 ja 2012 joissa sairaalareissusta ja oireista (vatsakipu  ym).

Ihmettelisin jos olisi niin kauan syöpä muhinut oirehtien. Tosin uskon että puhkesi jo raskausaikana kun melkein heti synnytyksen jälkeen alkoi raju painonputoaminen ja myös veriarvot heitteli.

Toki kiinnostaa myös mikä syöpä kyseessä, minne kaikkialle oli levinnyt löydettäessään ja millä tutkimuksella lopulta selvisi.
Taru kirjoittaa yhdestä kasvaimesta, jonka olisi voinut havaita jo kesäkuussa tutkimuksissa ja marraskuussa jo useista. Oli syys-loka-marraskuussa alkanut levitä.
Tästäkin päättelen ettei noin kauan syöpä ollut kehossa.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:28"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:18"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:10"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:04"] Tottakai nousee huoli ja pelko omalle kohdalle. Näin yllättäen nuorella, terveellä ihmisellä kun näin kauhea sairaus todetaan, ajattelee konkreettisesti mitä itselle tai läheiselle voisi käydä? Vaikka sairaus sekä oireet ovat yksilöllisiä, ymmärrän ihmisten utelut sairauden alusta, oireista ja että missä nyt mennään. Se on aivan luonnollista. [/quote] Taruhan oli kuulemma sanonut jonkun täällä kertojan mukaan, ettei halua kertoa oireistaan, etteivät ihmiset ala tutkimaan itseään liikaa.. Minä taas ajattelisin, että hän saattaisi jopa pelastaa jonkun toisen ihmisen hengen kertomalla.. [/quote] Niinpä! Ei koskaan ihminen voi olla liian huolissaan itsestään tai tutkia liikaa itseään sairauden ennaltaehkäisemiseksi. Tieto lisää tuskaa, mutta mielummin liian varovainen kun harmitella jälkeen päin.

[/quote]

On minustakin vähän outoa miten Taru ei ole kertonut mitään oireistaan. Ihan kuin hävettäisi tai syyttelisi itseään niistä. Mutta se on Tarun valinta ja ihan ok valinta. Harvemmin vain törmää tällaiseen, ettei edes oireistaan halua kertoa.

[/quote]

Ei varmasti halunnut kertoa vatsavaivoistaan tyyliblogissa! Vai olisiko pitänyt kirjoittaa että tässä tämä uusi ihana tunika ja on muuten kauhea ummetus.
Oireet on hyvin henkilökohtainen asia kerrottavaksi pintapuolisessa blogissa ja omilla kasvoilla.

Kyllä hän kirjoitti joistakin oireista epämääräisesti, mutta selvästi ei halunnut tehdä blogista henkilökohtaista, ja sitä täytyy kunnioittaa. En minäkään varmaan uskaltaisi jos paljon lukijoita, ja joku saattaisi kadulla tietää mitä vaivoja mulla milloinkin on ollut.

Eipä ihme ettei Tarun mies tule kommentoimaan blogia mitenkään vaikka moni sellaista olettaa, ja jopa pitää sitä kohteliaana.

Hän on ihminen jolla on oma yritys ja yhtäkkiä jääkin pienen lapsen kanssa kaksin. Yleensä äidillä on nuo vauvavuodet hallussa. Samalla puolisolle jää kotityöt, ruuanlaitto ja karu tipahtaminen arkeen yksinhuoltajaksi samalla kun tekee suurta surutyötä ja kenties on myytävä liian iso ja kallis talokin.

Eiköhän hän joudu hetkeksi jäämään kokonaan pois töistä, joka ei yrittäjälle ole koskaan hyvä ratkaisu. Seuraa vastuu, kenties taloudelliset ongelmat ja se suru. Toki käytännönasiatkin vie paljon voimia ja siirtää shokkia ja surutyötä eteenpäin.

Mites teidän miehet olisi pärjänneet pienen 1v lapsen kanssa kaksin? Olisiko tehnyt mieli kirjoittaa nettiin naislaumalle kuulumiset kun ensin on haukuttu edesmennyt ja sairaudesta riutunut vaimo ties miksi ympäri nettiä.
Alhaista alhaisin oli se joka kommentoi blogiin "kuulin että olet ollut koulukiusaaja" vain siksi että luki sen av:lta ilman mitään totuuspohjaa. Välillä tänne ilmestyneiden kommenttien saastaisuudella ei ole ollut rajoja.

Terveiset vaan sille, joka kirjoitti mm. että hän ansaitsee sairautensa. Voisi julkistaa hänen ip-osoitteen ja nimen ja sitten samalla toivoa että hän kohtaa jotain vastaavaa elämässään.

Blogi on ollut Tarulle monien vuosien ajan tärkeä asia elämässä. Hän on myös vastaillut lukijoilleen aina ystävällisesti ja ollut hyvin avoin asioistaan. Taru on selvästi itsekin saanut paljon iloa siitä, että olemme kommentoineet hänelle kaikki nämä vuodet. Ja tulleet hänen ystävikseen. Ei hän ole meitä hylännyt, vaan uskon että mikäli hän on vielä keskuudessamme, hän on vain hyvin, hyvin väsynyt enkä ihmettelisi vaikka olisi lisäksi vakavasti masentunut tämän kamalan sairauden seurauksena. Suurin osa meistä olisi tuossa tilanteessa. Silloin ihminen ei kerta kaikkiaan jaksa edes nousta sängystä ylös, saatikka kirjoittaa blogia. 

Blogi on ollut Tarulle monien vuosien ajan tärkeä asia elämässä. Hän on myös vastaillut lukijoilleen aina ystävällisesti ja ollut hyvin avoin asioistaan. Taru on selvästi itsekin saanut paljon iloa siitä, että olemme kommentoineet hänelle kaikki nämä vuodet. Ja tulleet hänen ystävikseen. Ei hän ole meitä hylännyt, vaan uskon että mikäli hän on vielä keskuudessamme, hän on vain hyvin, hyvin väsynyt enkä ihmettelisi vaikka olisi lisäksi vakavasti masentunut tämän kamalan sairauden seurauksena. Suurin osa meistä olisi tuossa tilanteessa. Silloin ihminen ei kerta kaikkiaan jaksa edes nousta sängystä ylös, saatikka kirjoittaa blogia. 

Elämänarvot menevät aika rajulla tavalla uusiksi. Monta vuotta haalii koko ajan uusia vaatteita ja tavaraa, kuvaa itseään ja odottaa kommentteja joissa kehutaan. Yhtäkkiä tulee sairaus joka vie kaiken pois, kerralla. Materialla ei ole enää merkitystä. Elämä on tosi arvaamaton, koska tahansa kaikki voi muuttua kellä vain.

Tarun traaginen kohtalo muistuttaa meille muille kuinka se mikä elämässä on kaunista ja tärkeää ei lainkaan ole sitä blogien pinnallista materialistista höttöä ja tavarapaljoutta vaan elämän kauneus on sinussa, meissä jokaisessa, meille rakkaissa ihmisissä ja perheessä. Toivon Tarulle vielä monia hetkiä läheistensä kanssa, kantakoon se rakkaus hänet yli sen sillan minne matka tämän elämän vääjäämättömän lopun koittaessa jatkuukin. Minua tämä muistuttaa elämään hetkessä ja iloitsemaan joka päivästä jonka saan viettää perheeni kanssa.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:24"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:04"]

Tottakai nousee huoli ja pelko omalle kohdalle. Näin yllättäen nuorella, terveellä ihmisellä kun näin kauhea sairaus todetaan, ajattelee konkreettisesti mitä itselle tai läheiselle voisi käydä? Vaikka sairaus sekä oireet ovat yksilöllisiä, ymmärrän ihmisten utelut sairauden alusta, oireista ja että missä nyt mennään. Se on aivan luonnollista.

[/quote]

Taruhan oli kuulemma sanonut jonkun täällä kertojan mukaan, ettei halua kertoa oireistaan, etteivät ihmiset ala tutkimaan itseään liikaa.. Minä taas ajattelisin, että hän saattaisi jopa pelastaa jonkun toisen ihmisen hengen kertomalla..

[/quote]

Aika kummallinen käsitys sinulla syövästä. Kenenkään syöpä ei ole koskaan samanlainen. Sama syöpä aiheuttaa eri oireita eri ihmisillä eikä niitä todellakaan ole helppoa yhdistää juuri syöpään. Joskus pelottava oire on vaarattoman vaivan aiheuttamaa ja päinvastoin harmiton oire voikin olla vakavan sairauden merkki. Itsekään en osannut edes ajatella mm. KUTINAN olevan imusolmukesyövän oire. Niin kuitenkin oli. Läheskään aina syöpä ei oirehdi mitenkään ennen kuin se on levinnyt. 
[/quote]

Juuri näin. En tiedä oletko itse siis sairastanut imusolmukesyövän, mutta minä sairastan parhaillaan ja minullakin näin jälkeenpäin ajattelen yksi oire oli juuri kutina. Sinänsä ihan viaton oire mutta voi olla merkki vakavasta asiasta. Lisäksi olin myös raskaana kun tautia alettiin epäillä joten monet oireet menivät sen piikkiin. Vuoden verran kesti ennen kuin sain diagnoosin.

Aivan alkuvaiheessa syöpiä on niin vaikea löytää kun eivät oikein silloin vielä oirehdi. Juuri imusolmukesyövät ovat tietääkseni juuri yleisimpiä nuorten ihmisten syöpiä. Koskaan ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen että eihän minulle noin voi käydä, kun olen nuori, elän terveellisesti jne. Se kun voi iskeä koska tahansa tai olla jo nyt olemassa.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 00:26"]

Kertokaa nyt ne postauspäivämäärät vuosilta 2011 ja 2012 joissa sairaalareissusta ja oireista (vatsakipu  ym).

Ihmettelisin jos olisi niin kauan syöpä muhinut oirehtien. Tosin uskon että puhkesi jo raskausaikana kun melkein heti synnytyksen jälkeen alkoi raju painonputoaminen ja myös veriarvot heitteli.

Toki kiinnostaa myös mikä syöpä kyseessä, minne kaikkialle oli levinnyt löydettäessään ja millä tutkimuksella lopulta selvisi.
Taru kirjoittaa yhdestä kasvaimesta, jonka olisi voinut havaita jo kesäkuussa tutkimuksissa ja marraskuussa jo useista. Oli syys-loka-marraskuussa alkanut levitä.
Tästäkin päättelen ettei noin kauan syöpä ollut kehossa.

[/quote]

Syövän esiaste voi olla kehossa hyvinkin 8-10 vuotta. Tämä ihan onkologilta vastaanotolla kuultua. (esiasteet eivät tosin oirehdi)