Sweet and lovely -blogin Taru
Kommentit (582)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 19:57"]
Tietääkö kukaan tilannetta?
[/quote]
?
Ilmeisesti kukaan ei tiedä. Siis omaiset, jotka tietävät, eivät kerro ja muut eivät tiedä. Harmi sinänsä. Mutta ymmärrettävä. Ehkä joskus. Toivottavasti. Kuten närmme, ihmisiä kiinnostaa. Mutta niin hän on päättänyt.
Voi luoja, antakaa jo olla saatanan uteliaat haaskat.
Luin koko blogin vähän aikaa sitten läpi. Blogi on aina ollut tyyliltään pinnallinen hyvänolon blogi, jossa ei kovin henkilökohtaisia ja syvällisiä asioita ole varmasti tarkoituksella avattu. Aiheet ovat pysyneet hyvin yleisellä tasolla, parissa lyhyessä kysymyspostauksessakin vastaukset ovat olleet suuripiirteisiä. Eli sinänsä tämä nykyinen tilanne on ihan blogin linjan mukainen.
Toi Jennan tarina oli jotain mikä laitto ajatteleen, kuten kaikki muutekin aiheet jowishaten blogissa. Rakastan sitä että se tuo vääryyksiä esiin :S Niinku tää epäreilu tuomio merkintä: http://jowishate.blogspot.fi/2014/02/epareilu-tuomio.html
Niin paljon aiheita mistä kirjoittaa, maailmankatsomukseni on avartunut kun on lukenut noita!!!
Toi Jennan tarina on tosiaan aika pysäyttävä. Viimeinen blogimerkintä ei paljoa toivoa jättänyt. :'(
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:24"]
Joku täällä sanoi, että antakaa hänen olla rauhassa. Tiedän miltä sellainen "rauhan antaminen" tuntuu: ystävät kaikkovat, kukaan ei soittele tai kysele vointia. Ihan kuin koullut kaikkille, vaikka hyvinkin elossa.
Hänkin on ollut aika monelle tärkea "seura", blogia on luettu ja kommentoitu, hänestä on tullut "kaveri". On pihdittu yhdessä sisustuksia ja vatteita, vauvan kasvua ja vaunuja. Sellaista mukavaa ns rupattelua. Nyt kun asiat ovat yhtäkkiä muuttuneet todellisiksi, niin on ihmisten välittäminenkin muuttanut muotoa. Tämä on totta ja ihka oikea elämä! Hänellä on hyvin vakava sairaus. Mutta hänestä on tullut kaveri. Tietysti edelleen kiinnostaa, miten hän voi. Hänhän on lukijoille tärkeä ihminen. Tietysti kaikki toivoo, että hän paranisi ja kaikki visi jatkua. Luultavasti täällä hyvin paljon nuoria ihmisiä, joille se on oikeasti shokki. Ja se ilmenee pelkona oma terveyttä kohtaan ja huolena miten hän voi. Onko se niin väärin?
[/quote]
Oletko lukenut kaikkia viestejä täällä? Osa jopa vaatii saada tietää blogistin terveydentilasta vaikka hän ei milloinkaan ole tilivelvollinen siitä kertomaan ventovieraille ihmisille. Potilaan tahtoa tulisi kunnioittaa, jos hän ei halua tilanteestaan enempää kertoa, ei hänen tarvitse. Ja "rauhan antamisella" tällaisilla keskustelupalstoilla tarkoittaa sitä, että jätetään turhat ja ilkeät spekuloinnit ja huhut pois. Tiedän itsekin syövän sairastaessani sukulaisten hylkäämisreaktion, mutta se on mielestäni hieman eri juttu.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:45"]Ilmeisesti kukaan ei tiedä. Siis omaiset, jotka tietävät, eivät kerro ja muut eivät tiedä. Harmi sinänsä. Mutta ymmärrettävä. Ehkä joskus. Toivottavasti. Kuten närmme, ihmisiä kiinnostaa. Mutta niin hän on päättänyt.
[/quote]
Vshingossa alapeukutin!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 00:04"]
Toi Jennan tarina oli jotain mikä laitto ajatteleen, kuten kaikki muutekin aiheet jowishaten blogissa. Rakastan sitä että se tuo vääryyksiä esiin :S Niinku tää epäreilu tuomio merkintä: http://jowishate.blogspot.fi/2014/02/epareilu-tuomio.html
Niin paljon aiheita mistä kirjoittaa, maailmankatsomukseni on avartunut kun on lukenut noita!!!
[/quote]
Kuka Jenna? Miten liittyy tähän aiheeseen?
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:28"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:05"]
Rehellisyys. Tuo suomalaisten perisynti. Taru halusi olla rehellinen lukijoita kohtaan kertomalla sairaudesta, mutta se oli virhe. Olisi kannattanut rehellisyyden sijasta lopettaa blogi johonkin tekosyyhyn vedoten. Hän olisi saanut sairastaa rauhassa ilman spekulointeja av-palstalla. Tarun tilanne mietityttää myös minua ja haluaisin myös kuulla mikä vointi on. Mutta se ei kuulu minulle/meille pätkääkään. Olisi parasta, jos ketju suljettaisiin ja uusia vastaavia ei avattaisi. Yritettäisiin jokainen kunnioittaa toisen tilannetta ja tyydyttäisiin siihen, että asia ei kuulu meille ja hän ei ole velvollinen mitään tiedottamaan. Tarulle ja perheelle toivon kaikkea hyvää.
[/quote]
Niin. Se Taru kertoi julkisesti somessa sairaudestaan, joten nyt siitä sitten keskustellaan julkisesti somessa. Tämä on täysin luonnollista. Jos oma sukulaisesi kertoisi julkisesti koko suvulle sairaudestaan, niin tietenkin keskustelisit sukulaistesi kanssa asiasta. Sama ilmiö on somessa. Ihmisillä on sisäsyntyinen tarve purkaa kuulemansa aiheuttamaa ahdistusta keskustelemalla. Somepaljastusten keskustelupaikka on, kas kummaa - some.
[/quote]
Jatkan vielä, että tässä on tosiaan kyse sosiaalisista suhteista. Porukka keskustelee keskenään tietämänsä tai tuntemansa ihmisen isoista paljastuksista.
Ei tarvitse olla kyse ystävistä, keskustelu joka tapauksessa syntyy, kun on riittävän merkittävä aihe. Jos nyt esimerkiksi kertoisin itse jostain vakavasta sairaudesta työkavereille, jotka eivät ole minulle mitenkään läheisiä, niin olisi täysin odotettavaa, että työkaverit pohtisivat sairauttani myös keskenään.
Jos sitten sairauteni menisi valtavan pahaksi ja jäisin pois töistä, niin kyllä työkaverit ihmettelisivät, jos mitään ei enää kuuluisi. Olisi aika outoa, jos vain toteaisivat, että mitäpäs asia heille kuuluu, vaikka olisi jo kuollut
Somessakaan ei välty tietynlaisen sosiaalisen rakennelman muodostumiselta. Meidät ihmiset on nyt vain psyykeltämme rakennettu näin.
Erikseen ovat ne ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä mistään kuulemastaan kuolemanvakavasta sairaudesta ja haukkuvat toisiakin, jotka uskaltavat paljastaa kiinnostuksensa uutisiin. Jonkinlainen neurologinen häiriö lienee kyseessä.
[/quote]
Älä jaksa suoltaa tuollaista puppua. Tässä on nyt kysymys ihmisestä, joka ei ole halunnut tiedottaa enempää vakavasta sairaudestaan. Hän on vain kertonut, että sellainen on. Tuntemattomilla ihmisillä ei ole oikeutta urkkia asiaa. Bloggaajalla ei ole tilivelvollisuutta, blogin voi lopettaa koska vain haluaa. Mielestäni tässä on tehty hyvin selväksi, että ei ole tarvetta julkiselle myötäelämiselle ja tilannepäivitysten kertomiselle. Bloggaaja ei ole sitä halunnut tehdä ja hänellä on siihen yksityishenkilönä oikeus. Ja kyllä, bloggaaja on yksityishenkilö. Kukaan ei kerro blogissaan kaikkea elämästään eikä kenelläkään ole siihen minkäänlaista velvollisuutta.
[/quote]
Kun pitää blogia omalla naamallaan ja nimellään, niin ei jää ihmisille tuntemattomaksi. Velvollisuus ei ole kertoa mitään, mutta jos on jo mennyt ja kertonut, että sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta, niin saa sitten varautua siihen, että nimeltä ja naamalta tuntevat ihmiset reagoivat. I
han sama kuin vertauksessani työkavereista. Ei nekään tiedä minun yksityiselämästäni oikeastaan juuri yhtään mitään, mutta jos nyt menisin ja kahvitunnilla kertoisin, että on syöpä, joka on levinnyt joka puolelle, niin kummana pitäisin, jos ihmiset eivät siitä keskenäänkin keskustelisi. Jos joku olisi täysin välinpitämätön ja kieltäisi muitakin puhumasta asiasta, niin pitäisin ko. ihmistä suorastaan pelottavana, jonkinlaisena empatiaa tuntemattomana psykopaattina.
[/quote]
Ero työkavereiden ja tarun välillä on se, että työkaverit ovat "oikeasti" tuttuja ihmisiä, jotka olet tavannut ja joiden kanssa keskustellut ihan kasvotusten. Tarua et tunne muuten kuin blogin välityksellä ja hän taas ei todennäköisesti tiedä lukijoistaan edes nimimerkin perusteella murto-osaakaan... Ja mitä keskusteluun tulee, työkaverit puhuvat keskenään. Eivät todennäköisesti aloita sinusta ketjua ketjun perään keskustelupalstoilla. Siksipä nämä tilanteet eivät mitenkään ole vertailukelpoisia.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:18"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:28"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:19"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:05"] Rehellisyys. Tuo suomalaisten perisynti. Taru halusi olla rehellinen lukijoita kohtaan kertomalla sairaudesta, mutta se oli virhe. Olisi kannattanut rehellisyyden sijasta lopettaa blogi johonkin tekosyyhyn vedoten. Hän olisi saanut sairastaa rauhassa ilman spekulointeja av-palstalla. Tarun tilanne mietityttää myös minua ja haluaisin myös kuulla mikä vointi on. Mutta se ei kuulu minulle/meille pätkääkään. Olisi parasta, jos ketju suljettaisiin ja uusia vastaavia ei avattaisi. Yritettäisiin jokainen kunnioittaa toisen tilannetta ja tyydyttäisiin siihen, että asia ei kuulu meille ja hän ei ole velvollinen mitään tiedottamaan. Tarulle ja perheelle toivon kaikkea hyvää. [/quote] Niin. Se Taru kertoi julkisesti somessa sairaudestaan, joten nyt siitä sitten keskustellaan julkisesti somessa. Tämä on täysin luonnollista. Jos oma sukulaisesi kertoisi julkisesti koko suvulle sairaudestaan, niin tietenkin keskustelisit sukulaistesi kanssa asiasta. Sama ilmiö on somessa. Ihmisillä on sisäsyntyinen tarve purkaa kuulemansa aiheuttamaa ahdistusta keskustelemalla. Somepaljastusten keskustelupaikka on, kas kummaa - some. [/quote] Jatkan vielä, että tässä on tosiaan kyse sosiaalisista suhteista. Porukka keskustelee keskenään tietämänsä tai tuntemansa ihmisen isoista paljastuksista. Ei tarvitse olla kyse ystävistä, keskustelu joka tapauksessa syntyy, kun on riittävän merkittävä aihe. Jos nyt esimerkiksi kertoisin itse jostain vakavasta sairaudesta työkavereille, jotka eivät ole minulle mitenkään läheisiä, niin olisi täysin odotettavaa, että työkaverit pohtisivat sairauttani myös keskenään. Jos sitten sairauteni menisi valtavan pahaksi ja jäisin pois töistä, niin kyllä työkaverit ihmettelisivät, jos mitään ei enää kuuluisi. Olisi aika outoa, jos vain toteaisivat, että mitäpäs asia heille kuuluu, vaikka olisi jo kuollut Somessakaan ei välty tietynlaisen sosiaalisen rakennelman muodostumiselta. Meidät ihmiset on nyt vain psyykeltämme rakennettu näin. Erikseen ovat ne ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä mistään kuulemastaan kuolemanvakavasta sairaudesta ja haukkuvat toisiakin, jotka uskaltavat paljastaa kiinnostuksensa uutisiin. Jonkinlainen neurologinen häiriö lienee kyseessä. [/quote] Älä jaksa suoltaa tuollaista puppua. Tässä on nyt kysymys ihmisestä, joka ei ole halunnut tiedottaa enempää vakavasta sairaudestaan. Hän on vain kertonut, että sellainen on. Tuntemattomilla ihmisillä ei ole oikeutta urkkia asiaa. Bloggaajalla ei ole tilivelvollisuutta, blogin voi lopettaa koska vain haluaa. Mielestäni tässä on tehty hyvin selväksi, että ei ole tarvetta julkiselle myötäelämiselle ja tilannepäivitysten kertomiselle. Bloggaaja ei ole sitä halunnut tehdä ja hänellä on siihen yksityishenkilönä oikeus. Ja kyllä, bloggaaja on yksityishenkilö. Kukaan ei kerro blogissaan kaikkea elämästään eikä kenelläkään ole siihen minkäänlaista velvollisuutta. [/quote] Kun pitää blogia omalla naamallaan ja nimellään, niin ei jää ihmisille tuntemattomaksi. Velvollisuus ei ole kertoa mitään, mutta jos on jo mennyt ja kertonut, että sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta, niin saa sitten varautua siihen, että nimeltä ja naamalta tuntevat ihmiset reagoivat. I han sama kuin vertauksessani työkavereista. Ei nekään tiedä minun yksityiselämästäni oikeastaan juuri yhtään mitään, mutta jos nyt menisin ja kahvitunnilla kertoisin, että on syöpä, joka on levinnyt joka puolelle, niin kummana pitäisin, jos ihmiset eivät siitä keskenäänkin keskustelisi. Jos joku olisi täysin välinpitämätön ja kieltäisi muitakin puhumasta asiasta, niin pitäisin ko. ihmistä suorastaan pelottavana, jonkinlaisena empatiaa tuntemattomana psykopaattina. [/quote] Ero työkavereiden ja tarun välillä on se, että työkaverit ovat "oikeasti" tuttuja ihmisiä, jotka olet tavannut ja joiden kanssa keskustellut ihan kasvotusten. Tarua et tunne muuten kuin blogin välityksellä ja hän taas ei todennäköisesti tiedä lukijoistaan edes nimimerkin perusteella murto-osaakaan... Ja mitä keskusteluun tulee, työkaverit puhuvat keskenään. Eivät todennäköisesti aloita sinusta ketjua ketjun perään keskustelupalstoilla. Siksipä nämä tilanteet eivät mitenkään ole vertailukelpoisia.
[/quote]
Ilmeisesti olet joku vanhempi henkilö, joka ei oikein hahmota somen kautta luotujen suhteiden merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:18"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:28"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:19"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:05"] Rehellisyys. Tuo suomalaisten perisynti. Taru halusi olla rehellinen lukijoita kohtaan kertomalla sairaudesta, mutta se oli virhe. Olisi kannattanut rehellisyyden sijasta lopettaa blogi johonkin tekosyyhyn vedoten. Hän olisi saanut sairastaa rauhassa ilman spekulointeja av-palstalla. Tarun tilanne mietityttää myös minua ja haluaisin myös kuulla mikä vointi on. Mutta se ei kuulu minulle/meille pätkääkään. Olisi parasta, jos ketju suljettaisiin ja uusia vastaavia ei avattaisi. Yritettäisiin jokainen kunnioittaa toisen tilannetta ja tyydyttäisiin siihen, että asia ei kuulu meille ja hän ei ole velvollinen mitään tiedottamaan. Tarulle ja perheelle toivon kaikkea hyvää. [/quote] Niin. Se Taru kertoi julkisesti somessa sairaudestaan, joten nyt siitä sitten keskustellaan julkisesti somessa. Tämä on täysin luonnollista. Jos oma sukulaisesi kertoisi julkisesti koko suvulle sairaudestaan, niin tietenkin keskustelisit sukulaistesi kanssa asiasta. Sama ilmiö on somessa. Ihmisillä on sisäsyntyinen tarve purkaa kuulemansa aiheuttamaa ahdistusta keskustelemalla. Somepaljastusten keskustelupaikka on, kas kummaa - some. [/quote] Jatkan vielä, että tässä on tosiaan kyse sosiaalisista suhteista. Porukka keskustelee keskenään tietämänsä tai tuntemansa ihmisen isoista paljastuksista. Ei tarvitse olla kyse ystävistä, keskustelu joka tapauksessa syntyy, kun on riittävän merkittävä aihe. Jos nyt esimerkiksi kertoisin itse jostain vakavasta sairaudesta työkavereille, jotka eivät ole minulle mitenkään läheisiä, niin olisi täysin odotettavaa, että työkaverit pohtisivat sairauttani myös keskenään. Jos sitten sairauteni menisi valtavan pahaksi ja jäisin pois töistä, niin kyllä työkaverit ihmettelisivät, jos mitään ei enää kuuluisi. Olisi aika outoa, jos vain toteaisivat, että mitäpäs asia heille kuuluu, vaikka olisi jo kuollut Somessakaan ei välty tietynlaisen sosiaalisen rakennelman muodostumiselta. Meidät ihmiset on nyt vain psyykeltämme rakennettu näin. Erikseen ovat ne ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä mistään kuulemastaan kuolemanvakavasta sairaudesta ja haukkuvat toisiakin, jotka uskaltavat paljastaa kiinnostuksensa uutisiin. Jonkinlainen neurologinen häiriö lienee kyseessä. [/quote] Älä jaksa suoltaa tuollaista puppua. Tässä on nyt kysymys ihmisestä, joka ei ole halunnut tiedottaa enempää vakavasta sairaudestaan. Hän on vain kertonut, että sellainen on. Tuntemattomilla ihmisillä ei ole oikeutta urkkia asiaa. Bloggaajalla ei ole tilivelvollisuutta, blogin voi lopettaa koska vain haluaa. Mielestäni tässä on tehty hyvin selväksi, että ei ole tarvetta julkiselle myötäelämiselle ja tilannepäivitysten kertomiselle. Bloggaaja ei ole sitä halunnut tehdä ja hänellä on siihen yksityishenkilönä oikeus. Ja kyllä, bloggaaja on yksityishenkilö. Kukaan ei kerro blogissaan kaikkea elämästään eikä kenelläkään ole siihen minkäänlaista velvollisuutta. [/quote] Kun pitää blogia omalla naamallaan ja nimellään, niin ei jää ihmisille tuntemattomaksi. Velvollisuus ei ole kertoa mitään, mutta jos on jo mennyt ja kertonut, että sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta, niin saa sitten varautua siihen, että nimeltä ja naamalta tuntevat ihmiset reagoivat. I han sama kuin vertauksessani työkavereista. Ei nekään tiedä minun yksityiselämästäni oikeastaan juuri yhtään mitään, mutta jos nyt menisin ja kahvitunnilla kertoisin, että on syöpä, joka on levinnyt joka puolelle, niin kummana pitäisin, jos ihmiset eivät siitä keskenäänkin keskustelisi. Jos joku olisi täysin välinpitämätön ja kieltäisi muitakin puhumasta asiasta, niin pitäisin ko. ihmistä suorastaan pelottavana, jonkinlaisena empatiaa tuntemattomana psykopaattina. [/quote] Ero työkavereiden ja tarun välillä on se, että työkaverit ovat "oikeasti" tuttuja ihmisiä, jotka olet tavannut ja joiden kanssa keskustellut ihan kasvotusten. Tarua et tunne muuten kuin blogin välityksellä ja hän taas ei todennäköisesti tiedä lukijoistaan edes nimimerkin perusteella murto-osaakaan... Ja mitä keskusteluun tulee, työkaverit puhuvat keskenään. Eivät todennäköisesti aloita sinusta ketjua ketjun perään keskustelupalstoilla. Siksipä nämä tilanteet eivät mitenkään ole vertailukelpoisia.
[/quote]
Ilmeisesti olet joku vanhempi henkilö, joka ei oikein hahmota somen kautta luotujen suhteiden merkitystä.
[/quote]
Eiköhän Taru ole yhteydessä kaikkiin, joihin hänellä on merkityksellinen suhde (sellainen, että HÄN kokee sen merkitykselliseksi).
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:18"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:28"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:19"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:05"] Rehellisyys. Tuo suomalaisten perisynti. Taru halusi olla rehellinen lukijoita kohtaan kertomalla sairaudesta, mutta se oli virhe. Olisi kannattanut rehellisyyden sijasta lopettaa blogi johonkin tekosyyhyn vedoten. Hän olisi saanut sairastaa rauhassa ilman spekulointeja av-palstalla. Tarun tilanne mietityttää myös minua ja haluaisin myös kuulla mikä vointi on. Mutta se ei kuulu minulle/meille pätkääkään. Olisi parasta, jos ketju suljettaisiin ja uusia vastaavia ei avattaisi. Yritettäisiin jokainen kunnioittaa toisen tilannetta ja tyydyttäisiin siihen, että asia ei kuulu meille ja hän ei ole velvollinen mitään tiedottamaan. Tarulle ja perheelle toivon kaikkea hyvää. [/quote] Niin. Se Taru kertoi julkisesti somessa sairaudestaan, joten nyt siitä sitten keskustellaan julkisesti somessa. Tämä on täysin luonnollista. Jos oma sukulaisesi kertoisi julkisesti koko suvulle sairaudestaan, niin tietenkin keskustelisit sukulaistesi kanssa asiasta. Sama ilmiö on somessa. Ihmisillä on sisäsyntyinen tarve purkaa kuulemansa aiheuttamaa ahdistusta keskustelemalla. Somepaljastusten keskustelupaikka on, kas kummaa - some. [/quote] Jatkan vielä, että tässä on tosiaan kyse sosiaalisista suhteista. Porukka keskustelee keskenään tietämänsä tai tuntemansa ihmisen isoista paljastuksista. Ei tarvitse olla kyse ystävistä, keskustelu joka tapauksessa syntyy, kun on riittävän merkittävä aihe. Jos nyt esimerkiksi kertoisin itse jostain vakavasta sairaudesta työkavereille, jotka eivät ole minulle mitenkään läheisiä, niin olisi täysin odotettavaa, että työkaverit pohtisivat sairauttani myös keskenään. Jos sitten sairauteni menisi valtavan pahaksi ja jäisin pois töistä, niin kyllä työkaverit ihmettelisivät, jos mitään ei enää kuuluisi. Olisi aika outoa, jos vain toteaisivat, että mitäpäs asia heille kuuluu, vaikka olisi jo kuollut Somessakaan ei välty tietynlaisen sosiaalisen rakennelman muodostumiselta. Meidät ihmiset on nyt vain psyykeltämme rakennettu näin. Erikseen ovat ne ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä mistään kuulemastaan kuolemanvakavasta sairaudesta ja haukkuvat toisiakin, jotka uskaltavat paljastaa kiinnostuksensa uutisiin. Jonkinlainen neurologinen häiriö lienee kyseessä. [/quote] Älä jaksa suoltaa tuollaista puppua. Tässä on nyt kysymys ihmisestä, joka ei ole halunnut tiedottaa enempää vakavasta sairaudestaan. Hän on vain kertonut, että sellainen on. Tuntemattomilla ihmisillä ei ole oikeutta urkkia asiaa. Bloggaajalla ei ole tilivelvollisuutta, blogin voi lopettaa koska vain haluaa. Mielestäni tässä on tehty hyvin selväksi, että ei ole tarvetta julkiselle myötäelämiselle ja tilannepäivitysten kertomiselle. Bloggaaja ei ole sitä halunnut tehdä ja hänellä on siihen yksityishenkilönä oikeus. Ja kyllä, bloggaaja on yksityishenkilö. Kukaan ei kerro blogissaan kaikkea elämästään eikä kenelläkään ole siihen minkäänlaista velvollisuutta. [/quote] Kun pitää blogia omalla naamallaan ja nimellään, niin ei jää ihmisille tuntemattomaksi. Velvollisuus ei ole kertoa mitään, mutta jos on jo mennyt ja kertonut, että sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta, niin saa sitten varautua siihen, että nimeltä ja naamalta tuntevat ihmiset reagoivat. I han sama kuin vertauksessani työkavereista. Ei nekään tiedä minun yksityiselämästäni oikeastaan juuri yhtään mitään, mutta jos nyt menisin ja kahvitunnilla kertoisin, että on syöpä, joka on levinnyt joka puolelle, niin kummana pitäisin, jos ihmiset eivät siitä keskenäänkin keskustelisi. Jos joku olisi täysin välinpitämätön ja kieltäisi muitakin puhumasta asiasta, niin pitäisin ko. ihmistä suorastaan pelottavana, jonkinlaisena empatiaa tuntemattomana psykopaattina. [/quote] Ero työkavereiden ja tarun välillä on se, että työkaverit ovat "oikeasti" tuttuja ihmisiä, jotka olet tavannut ja joiden kanssa keskustellut ihan kasvotusten. Tarua et tunne muuten kuin blogin välityksellä ja hän taas ei todennäköisesti tiedä lukijoistaan edes nimimerkin perusteella murto-osaakaan... Ja mitä keskusteluun tulee, työkaverit puhuvat keskenään. Eivät todennäköisesti aloita sinusta ketjua ketjun perään keskustelupalstoilla. Siksipä nämä tilanteet eivät mitenkään ole vertailukelpoisia.
[/quote]
Ilmeisesti olet joku vanhempi henkilö, joka ei oikein hahmota somen kautta luotujen suhteiden merkitystä.
[/quote]
Eiköhän Taru ole yhteydessä kaikkiin, joihin hänellä on merkityksellinen suhde (sellainen, että HÄN kokee sen merkitykselliseksi).
[/quote]
Ilmeisesti blogin lukijat eivät sitten ole olleet tärkeitä?
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:48"]
Voi luoja, antakaa jo olla saatanan uteliaat haaskat.
[/quote]
Anna itse olla ja anna meidän olla huolissaan.
Itse olet utelias kun täällä roikut...
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 20:07"][quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 22:18"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:28"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:19"] [quote author="Vierailija" time="14.06.2015 klo 17:05"] Rehellisyys. Tuo suomalaisten perisynti. Taru halusi olla rehellinen lukijoita kohtaan kertomalla sairaudesta, mutta se oli virhe. Olisi kannattanut rehellisyyden sijasta lopettaa blogi johonkin tekosyyhyn vedoten. Hän olisi saanut sairastaa rauhassa ilman spekulointeja av-palstalla. Tarun tilanne mietityttää myös minua ja haluaisin myös kuulla mikä vointi on. Mutta se ei kuulu minulle/meille pätkääkään. Olisi parasta, jos ketju suljettaisiin ja uusia vastaavia ei avattaisi. Yritettäisiin jokainen kunnioittaa toisen tilannetta ja tyydyttäisiin siihen, että asia ei kuulu meille ja hän ei ole velvollinen mitään tiedottamaan. Tarulle ja perheelle toivon kaikkea hyvää. [/quote] Niin. Se Taru kertoi julkisesti somessa sairaudestaan, joten nyt siitä sitten keskustellaan julkisesti somessa. Tämä on täysin luonnollista. Jos oma sukulaisesi kertoisi julkisesti koko suvulle sairaudestaan, niin tietenkin keskustelisit sukulaistesi kanssa asiasta. Sama ilmiö on somessa. Ihmisillä on sisäsyntyinen tarve purkaa kuulemansa aiheuttamaa ahdistusta keskustelemalla. Somepaljastusten keskustelupaikka on, kas kummaa - some. [/quote] Jatkan vielä, että tässä on tosiaan kyse sosiaalisista suhteista. Porukka keskustelee keskenään tietämänsä tai tuntemansa ihmisen isoista paljastuksista. Ei tarvitse olla kyse ystävistä, keskustelu joka tapauksessa syntyy, kun on riittävän merkittävä aihe. Jos nyt esimerkiksi kertoisin itse jostain vakavasta sairaudesta työkavereille, jotka eivät ole minulle mitenkään läheisiä, niin olisi täysin odotettavaa, että työkaverit pohtisivat sairauttani myös keskenään. Jos sitten sairauteni menisi valtavan pahaksi ja jäisin pois töistä, niin kyllä työkaverit ihmettelisivät, jos mitään ei enää kuuluisi. Olisi aika outoa, jos vain toteaisivat, että mitäpäs asia heille kuuluu, vaikka olisi jo kuollut Somessakaan ei välty tietynlaisen sosiaalisen rakennelman muodostumiselta. Meidät ihmiset on nyt vain psyykeltämme rakennettu näin. Erikseen ovat ne ihmiset, jotka eivät oikeasti välitä mistään kuulemastaan kuolemanvakavasta sairaudesta ja haukkuvat toisiakin, jotka uskaltavat paljastaa kiinnostuksensa uutisiin. Jonkinlainen neurologinen häiriö lienee kyseessä. [/quote] Älä jaksa suoltaa tuollaista puppua. Tässä on nyt kysymys ihmisestä, joka ei ole halunnut tiedottaa enempää vakavasta sairaudestaan. Hän on vain kertonut, että sellainen on. Tuntemattomilla ihmisillä ei ole oikeutta urkkia asiaa. Bloggaajalla ei ole tilivelvollisuutta, blogin voi lopettaa koska vain haluaa. Mielestäni tässä on tehty hyvin selväksi, että ei ole tarvetta julkiselle myötäelämiselle ja tilannepäivitysten kertomiselle. Bloggaaja ei ole sitä halunnut tehdä ja hänellä on siihen yksityishenkilönä oikeus. Ja kyllä, bloggaaja on yksityishenkilö. Kukaan ei kerro blogissaan kaikkea elämästään eikä kenelläkään ole siihen minkäänlaista velvollisuutta. [/quote] Kun pitää blogia omalla naamallaan ja nimellään, niin ei jää ihmisille tuntemattomaksi. Velvollisuus ei ole kertoa mitään, mutta jos on jo mennyt ja kertonut, että sairastaa kuolemaan johtavaa sairautta, niin saa sitten varautua siihen, että nimeltä ja naamalta tuntevat ihmiset reagoivat. I han sama kuin vertauksessani työkavereista. Ei nekään tiedä minun yksityiselämästäni oikeastaan juuri yhtään mitään, mutta jos nyt menisin ja kahvitunnilla kertoisin, että on syöpä, joka on levinnyt joka puolelle, niin kummana pitäisin, jos ihmiset eivät siitä keskenäänkin keskustelisi. Jos joku olisi täysin välinpitämätön ja kieltäisi muitakin puhumasta asiasta, niin pitäisin ko. ihmistä suorastaan pelottavana, jonkinlaisena empatiaa tuntemattomana psykopaattina. [/quote] Ero työkavereiden ja tarun välillä on se, että työkaverit ovat "oikeasti" tuttuja ihmisiä, jotka olet tavannut ja joiden kanssa keskustellut ihan kasvotusten. Tarua et tunne muuten kuin blogin välityksellä ja hän taas ei todennäköisesti tiedä lukijoistaan edes nimimerkin perusteella murto-osaakaan... Ja mitä keskusteluun tulee, työkaverit puhuvat keskenään. Eivät todennäköisesti aloita sinusta ketjua ketjun perään keskustelupalstoilla. Siksipä nämä tilanteet eivät mitenkään ole vertailukelpoisia.
[/quote]
Ilmeisesti olet joku vanhempi henkilö, joka ei oikein hahmota somen kautta luotujen suhteiden merkitystä.
[/quote]
Eiköhän Taru ole yhteydessä kaikkiin, joihin hänellä on merkityksellinen suhde (sellainen, että HÄN kokee sen merkitykselliseksi).
[/quote]
Ilmeisesti blogin lukijat eivät sitten ole olleet tärkeitä?
[/quote]
Varmaan vähän eri tavalla tärkeitä, sellaisessa asemassa kuitenkin lukijoina ollaan ettemme voi vaatia lähempää henkilökohtaista suhdetta. Jos bloggari haluaa pitää tietyt asiat itsellään hänellä on siihen aivan sama mahdollisuus kuin minulla halutessani pitää suuni kiinni omista asioistani puolituttujen kanssa jutellessa.
No ei kai joku nimetön blogin lukija tai kommentoija luule olevansa bloginpitäjän ystävä tai edes tuttu tai olevansa millään lailla merkityksellinen bloggarille? Toki mainonnan ja blogin sisällön kohteena ja klikkauskisan yhtenä klikkauksena mutta että mitään sen syvällisempää siinä "suhteessa" ei ole eikä kannata kuvitella olevan. Yhtä naurettavaa kuin mennä jollekin Salkkarinäyttelijälle kommentoimaan roolihahmon käytöstä tai juttelemaan kuin vanhalle tutulle. Blogi on bloginpitäjän rooli, hän itse on jotain muuta sen takana ja oikeat ystävät ja oma perhe, työ ym. ovat sitä oikeaa elämää. Älkää ruvetko stalkkareiksi vaan hyväksykää se, että te olette lukijoita tai katselijoita ilman sen suurempaa merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 22:02"]Olen tuskista vapaa ja mukana tuulen,
saan kulkea rajalla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä [/quote] miksi sää tämän tänne laitoit? Sopoa?
[/quote]
Älä ole ilkeä, se on kaunis Eino Leinon runo ja tuo lohtua. Me kaikki täällä suremme omalla tavallamme Tarun kohtaloa ja se myös muistuttaa meitä siitä, miten hiuksen hieno on raja taivaan ja maan välillä. Kaikki me sinne lähdemme kun oma aikamme koittaa. Äitini on kuolemassa Alzheimerin tautiin ja lohduttautua sillä ajatuksella, että luontoa vastaan on mahdotonta taistella, kuolema on osa elämän kiertokulkua.