Ostaakko viilupintainen ruokapöytä vai kannattaako panostaa massiivipuuhun?
Kysymys otsikossa. Onko kokemuksia miten viilupinta kestää ruokapöydän kulutusta? Toiveena olisi saada vuosia kauniina pysyvä pöytä.
Kiitos avusta!
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöydän voi hiotuttaa kenellä tahansa puusepällä.
Ihan totta, koska kaikilla on suunnattomasti rahaa laittaa tällaiseen, samoin kuin aikaa etsiä hyvä puuseppä ja vertailla niitä ja järkkäillä kuljetukset. Sillä kaikella rahalla ja vaivalla saa nopeammin ja helpommin uuden pöydän, joka on taas muodikas ja raikastaa kodin ilmettä.
Jotkin ihmiset elävät maailmassa, jossa mikään ei maksa mitään ja kaikkeen on rajattomasti aikaa ja mikään vaiva ei ole liian suuri. Oikeasti ihmiset elävät maailmassa, jossa rahaa ei ole, kaiken vähän vapaa-aikansa haluaisi käyttää ihan vain lepäämiseen ja jokainen ylimääräinen vaiva on riesa kaiken arjen pyörityksen päälle.
Jatkossa pitää ajatella ekologista ja taloudellista kestävyyttä ihan eri tavalla kuin nyt. Ei ole varaa hommata sellaisia kalusteita, jotka eivät kestä tai ole korjattavissa. Kokopuinen hyvin tehty ajattomasti muotoiltu huonekalu kestää vähintään sata vuotta käyttöä.
Ainakin se meidän pyökkipöytä on ihan hemmetin rumasti muotoiltu ja aivan pilalla pinnaltaan, vaikka on vasta 50 vuotta vanha.
Ja jos joku miettii, miksi olen sellaisen hankkinut, niin mies oli ostanut sen jostain naapurinsa kuolinpesästä, kun eivät olleet jaksaneet kantaa ulos talosta. Ekologisista syistä en sitä vaihda, ja syöpävaarallista puuta en halua alkaa kunnostaa. Niinpä meillä on liina pöydällä, oli arki tai juhla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pöydän voi hiotuttaa kenellä tahansa puusepällä.
Ihan totta, koska kaikilla on suunnattomasti rahaa laittaa tällaiseen, samoin kuin aikaa etsiä hyvä puuseppä ja vertailla niitä ja järkkäillä kuljetukset. Sillä kaikella rahalla ja vaivalla saa nopeammin ja helpommin uuden pöydän, joka on taas muodikas ja raikastaa kodin ilmettä.
Jotkin ihmiset elävät maailmassa, jossa mikään ei maksa mitään ja kaikkeen on rajattomasti aikaa ja mikään vaiva ei ole liian suuri. Oikeasti ihmiset elävät maailmassa, jossa rahaa ei ole, kaiken vähän vapaa-aikansa haluaisi käyttää ihan vain lepäämiseen ja jokainen ylimääräinen vaiva on riesa kaiken arjen pyörityksen päälle.
Jatkossa pitää ajatella ekologista ja taloudellista kestävyyttä ihan eri tavalla kuin nyt. Ei ole varaa hommata sellaisia kalusteita, jotka eivät kestä tai ole korjattavissa. Kokopuinen hyvin tehty ajattomasti muotoiltu huonekalu kestää vähintään sata vuotta käyttöä.
Väärin. Se, mitä jatkossa pitää ajatella, on tuotteen elinkaari, jossa tuote on loputtomasti uusiokäytettävissä tavalla tai toisella. Ideaalisysteemi olisi, että kun ihminen ostaa uuden pöydän, vanha viedään pois jonnekin tehtaalle, joka pystyy 100 % hyödyntämään vanhan pöydän uusiomateriaalina tai polttomateriaalina tai joka olisi vaikkapa biohajoavaa matskua, joilloin sen voisi maaduttaa. Näin säilyy sekä työllisyys, huonekalutehtaat, ihmisten innostus alati uudistaa kotiaan ja luonto. Tässä mallissa saadaan kaikki. SInun mallissasi saadaan maailma, joissa ihmiset ostavat elämänsä aikana yhden tuotteen. Miten me sitten työllistämme kaikki? Kuka edes tekee tehtaan tuotteille, joita ostetaan kerran kolmessakymmenessä vuodessa? Tämä olisi poteroihinsa kaivautunut yhteiskunta, jossa ei enää tapahdu mitään. Ei realismia, ei lainkaan.
Viilupintainen Artekin pöytä on ollut käytössä 40 vuotta. Aika rankasti käytetty, ei mitenkään suojattu, kun lapset olivat pieniä. On saanut rutkasti jälkiä pintaan ja aika kulunutkin on, mutta ei ole menossa vaihtoon vieläkään.
Joka löytää halvan puusepän niin narraa hinnassa, käsityö on hemmetin kallista.