Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei seuraa ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu
08.01.2022 |
Tästä tulee kuitenkin huutelua, joten sanon heti alkuun että itsepähän olen mieheni valinnut jne.
Olemme olleet miehen kanssa naimisissa 3 vuotta ja saimme vauvan puoli vuotta sitten. Muutimme nykyiseen asuntoon vuosi sitten. Täsmennän vielä että kun muutimme, katsoimme tavaroiden selkeät paikat yhdessä jotta arjessa ei tulisi sellaista sekoilua ja tavaroiden etsimistä. Karsimme muutossa turhan roinen joten tavaraa meillä on myös hyvin maltillinen määrä.
Tuntuu ettei mies yhtään seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Ei tunnu olevan tietoinen oikein mistään mitä kodissamme tapahtuu vaikka osallistuu arjen pyörittämiseen. Esimerkkejä:
- olen vauvassa kiinni ja huikkaan ”voisitko tuoda tullessasi käsipyyhkeen” -> mies huutaa ”missä pyyhkeet ovat?” ja tuo lopulta kylpypyyhkeen
- mies kattaa pöydän ja laittaa salaattiottimeksi selkeän kastikekauhan, ottimen jolla ei salaattia ole kotonamme koskaan otettu eikä sä siihen hyvin edes sovellu
- mies itse ei ole ollenkaan tietoinen miten sään mukaan pukeudutaan. Minua ei haittaa, jos itse kastelee talvella vesikeleillä jalkansa kangaskengissä tai palelee kesätakissa 20 asteen pakkasissa. Mutta se että ei osaa vauvaa tarpeeksi lämpimästi pukea, saa pinnani katkeamaan.
- mitään ei koskaan kotoa löydetä vaikka niillä on täysin selkeät paikat kotona. Aina tulee huutelua ”missä x on? En mä löydä”. Jonka jälkeen minä menen paikalle, avaan laatikon ja annan x-esineen. Paikasta jossa se aina on ja mihin se aina ollaan laitettu.
Osa näistä tietysti on pienempiä juttuja kuin toiset, kuitenkin arjen pyöritys ei tunnu sujuvalta kun apua pyytäessä joutuu lopulta itse tekemään asian uusiksi. Jatkuvasti saa olla vastailemassa ”missä”-kysymyksiin.
Tämä touhu on mennyt vain pahemmaksi lapsen hankkimisen jälkeen. Mistä tässä oikein on kyse? Onko tämä silkkaa keskittymisen puutetta? Mies on kuitenkin korkeasti koulutettu ja ihan normaalilla järjellä varustettu. Tuntuu että tässä on äitinä kahdelle lapselle vaikka pitäisi olla vain yhdelle.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko aloittajan miehen version tähän? Koska epäilen, että ne yhdessä katsotut paikat on lähinnä vaimon katsomia paikkoja ja noudattavat vaimon logiikkaa, jossa käsipyyhe, kylpypyyhe, jalkapyyhe ja pillupyyhe kiertävät kuunvaiheiden mukaan pitkin taloa.
Luitko aloitusta? Kuten sanoin nii _yhdessä_ katsoimme ja mietimme tavaroille paikat ja mikä olisi kätevintä missäkin. Mies ihan itse osallistui ja esitti mielipiteet tavaroiden sijainnista. Osan paikoista päätti jopa yksinäänkin eikä siltikään tavaroita löydä.
Ihan turha tulla vääristelemään miten asiat on.Ap
Se on niin nähty, että kun rouva sanoo "yhdessä päätetty" Ei miehellä ole ollut mitään päätäntävaltaa. Tässä tarinassa on kaksi puolta, sinun omasi on kuultu, nyt tarvitaan miehen versio.
Tämä 🤣🤣🤣 niin monta kertaa kuullu jonkun rouvan suusta tuon yhdessä päätetty ja miehellä ei asiasta harmainta hajuakaan 😂😬 Ja että ihan salaattiakin kehtaa ottaa asiaan sopimattomalla aterimella. Onko moista ennen kuultu. Nyt kuulostaa että rouvalla vähän stressiä pukkaa 😅🤣😂👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan perusmies. Tuommosia ne ikävä kyllä tuppaa olemaan. Mun lemppari kautta aikojen: "Pitääkö tälle vaihtaa vaippa?" No v💀💀💀u ota itse selvää! Niin minäkin joudun tekemään!!!! Ei tule mistään viestiä, että nyt on vaipassa tavaraa. Ihan itse täytyy omin aistein tehdä havainnot.
Minunkaan mies ei 15 vuoden avioliiton jälkeen tiennyt, missä esim. pölynimuri on kodissamme, vaikka se on aina samassa paikassa, siivouskomeron pölynimurille tarkoitetussa tilassa. Meillä auttoi, kun selitin miehelle asiat neutraalin selkeästi kuin asiassa ei olisi mitään erikoista: "Imuria säilytetään siivouskomerossa. Sieltä se löytyy aina kätevästi samasta paikasta". Sitten hän oppi! Mutta jokaisesta tavarasta tämä on täytynyt erikseen selittää. Jos yhtään kiihtyy tai suuttuu tai ottaa ironisen piilovittuilevan sävyn "tämä esine on imuri", asia ei tallennu hänelle muistiin. Eli neutraalisti ja kärsivällisesti vaan. Ja joka esineestä pitää kertoa samalla asiallisella kaavalla. "Lakanoita säilytetään liinavaatekaapissa. Sieltä ne löytyvät kätevästi aina kun tarvitaan". Ja mies on että ahaa, täähän on hyvä systeemi!
Vierailija kirjoitti:
Minunkaan mies ei 15 vuoden avioliiton jälkeen tiennyt, missä esim. pölynimuri on kodissamme, vaikka se on aina samassa paikassa, siivouskomeron pölynimurille tarkoitetussa tilassa. Meillä auttoi, kun selitin miehelle asiat neutraalin selkeästi kuin asiassa ei olisi mitään erikoista: "Imuria säilytetään siivouskomerossa. Sieltä se löytyy aina kätevästi samasta paikasta". Sitten hän oppi! Mutta jokaisesta tavarasta tämä on täytynyt erikseen selittää. Jos yhtään kiihtyy tai suuttuu tai ottaa ironisen piilovittuilevan sävyn "tämä esine on imuri", asia ei tallennu hänelle muistiin. Eli neutraalisti ja kärsivällisesti vaan. Ja joka esineestä pitää kertoa samalla asiallisella kaavalla. "Lakanoita säilytetään liinavaatekaapissa. Sieltä ne löytyvät kätevästi aina kun tarvitaan". Ja mies on että ahaa, täähän on hyvä systeemi!
En kestä :D Tällä palstalla on parhaat jutut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me on asuttu tässä 15 vuotta ja mies ei edelleenkään tiedä tavaroiden paikkoja. Nyt olen kyllästynyt etsimään joka paikasta ja ostan aina uuden jos jokin ei ole omassa paikassaan. Juustohöyliä on jossakin jo useampi ja vessanpesuainetta on jossakin toistakymmentä avattua purkkia.
Onpa ihmisillä isot kodit, kun tavaroita voi hukkua jäljettömiin. Minä tuskailen sen kanssa, että kaapit ovat täynnä, vaikka elelemme hyvinkin minimalistisesti.
On se miehellekin järäyttävä kokemus se vauvan tulo perheeseen, tulla itse isäksi. Mannerlaatat liikkuu, niin mistä sitä sitten enää tietää missä mikäkin on. Kyllä ne monet alkaa kyselemään ja valittamaan kun ei löydä tätä ja tuota.
Itse opin vasta toisessa avioliitossani suhtautumaan asiaan paatuneen rauhallisesti: en tiedä, etsi. Ja tietysti kehun ja ihailen aina jos mies on löytänyt etsimänsä ihan itse. Älä ala neuvoilemaan, sillä lailla päädyt mahtiemännäksi, jonka hallussa kaikki tieto on. Ole itsekin vähän kujalla ja kysy neuvoa mieheltä. Kyl se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen luonteeltani tuollainen. Aina mietin jotain muuta kuin sitä mitä olen tekemässä, ja tavarat päätyy milloin mihinkin. Olen vaan nainen ja äiti, enkä pyytele keneltäkään apua. Jos laitan tavaran ajatuksissani johonkin mistä en löydä sitä, niin sitten etsitään tai ollaan ilman. Miehen pitäsi ottaa enemmän vastuuta, hajamielisyys ei ole tekosyy olla osallistumatta arjen asioihin.
Meillä on kotona tavaroille selkeät paikat ja ne löytyvätkin ihan hyvin. Silti olen huomannut itsessäni tuon piirteen, että saatan muuta ajatellessani laittaa tavaran johonkin, eikä minulla ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, että tavara on yleensä ollut käsissäni. Yleisin käsistä laskemani tavara on silmälasit. Näen joitain asioita paremmin ilman laseja ja joskus taas tarvitsen lasit. Siksi lasit seilaavat välillä silmillä, välillä pois. Tuskastun itsekin siihen, että laittelen niitä milloin mihinkin, mutta en vaan ole keksinyt sellaista hyvää yleispaikkaa, johon ne voisi aina lykätä. Jos nostan ne otsalle, ne takertuvat hiuksiin, joten laitan ne aina pois jollekin tasolle ja sitten etsin niitä kissojen ja koirien kanssa. Ärsyttävintä on se, että en todella muista edes koskeneeni laseihin ja silti tiedän, että olen laittanut ne ihan itse johonkin.
Kysyn vaan että a) mistä te löydätte noita miehiä, ja b) miksi te niitä kattelette jos 15 vuotta mennään samalla äiti-lapsi linjalla miehen kanssa niin että teille kasvaa kupla ottaan isompi ku miehen vehe ja c) ette asialle oikeasti mitään muuta tee kun valitatte?! 😅😅😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aatonaatto mieheni muisti yhtäkkiä, että oli ostanut minulle jo hyvissä ajoin lahjan, eikä yhtään muistanut mihin sen oli laittanut. En yhtään tiennyt mitä hän haki, mutta vastasin että katso paikasta X. Ja lahja löytyi juuri sieltä, vaikka minulla ei ollut mitään tietoa sen olemassa olosta. Eli ei se paljon auta, että mies itse valitsee säilytyspaikan. Tosin olen itse samanlainen, saatan etsiä miljoonasta paikasta jotain, jonka muistan laittaneeni talteen. Mutta arkiset esineet kyllä löydän paikoiltaan.
Tiedoksi kaikille "muija säätää" että minä muutin miehen asuntoon. Heitin omia tavaroita 80% pois ettei olisi tuplia ja silti mies ei tiedä missä sen tavarat on. Esimerkiksi teippiä ei löydy mistään. Ja kun mies on hamstraaja niin kaikkea on ja ylikin, mutta kun millään ei ole koskaan paikkaa niin kaikki on hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuttiin 15 vuotta samassa asunnossa ja tavarat samoissa kaapeissa ja laatikoissa sen 15 vuotta. Mies ei silti koko aikana oppinut tavaroiden paikkoja vaan ihan randomisti etsi. Lisäksi ei löytänyt etsinäänsä, jos toinen esine peitti näkyvyyden edes osittain.
Omat työkalut ja urheiluvarusteet varastossa hujan hajan, sama etsiminen siellä.
Joku aivosolun häiriö, luulen.
Vierailija kirjoitti:
Aatonaatto mieheni muisti yhtäkkiä, että oli ostanut minulle jo hyvissä ajoin lahjan, eikä yhtään muistanut mihin sen oli laittanut. En yhtään tiennyt mitä hän haki, mutta vastasin että katso paikasta X. Ja lahja löytyi juuri sieltä, vaikka minulla ei ollut mitään tietoa sen olemassa olosta. Eli ei se paljon auta, että mies itse valitsee säilytyspaikan. Tosin olen itse samanlainen, saatan etsiä miljoonasta paikasta jotain, jonka muistan laittaneeni talteen. Mutta arkiset esineet kyllä löydän paikoiltaan.
Näinhän se menee, kun laittaa asioita hyvään talteen. Se on sitten niin hyvässä tallessa, ettei ikinä löydy. Näin teen itsekin, enkä millään loogisella päättelyllä ikinä onnistu keksimään, mikä on ollut silloin joskus tavaraa pois laittaessani mielestäni hyvä paikka säilyttää esinettä, jota harvoin tarvitsee. Ärsyttävimpiä ovat viralliset paperit, jotka eivät löydykään kodin kansiosta, joka olisi se loogisin paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös on myös vähän tällainen. Tietää kuitenkin esim. työkalujen paikat, minä niitä sitten vuorostani kyselen häneltä. Eli meillä pata kattilaa soimaa. :)
Tähän lisään vielä, että mies ei erityisemmin kiinnitä ympäristöönsä huomiota eikä huomaa pieniä muutoksia ollenkaan, isompiakin vain harvoin. Ei ylipäänsä kiinnitä huomiota tavaroiden sijaintiin, eikä siis huomaa, jos tavara on eri paikassa, on ilmestynyt jokin uusi tavara tai jokin vanha heitetty pois.
Ärsyttävintä tämä on, jos yritän jättää lapulla miehelle jonkin viestin meidän ollessamme eri aikaan kotona. Mies ei huomaa niitä ikinä, ihmettelee vaan, kun on jotain paperiroskia siroteltu hänen tiellensä. Esim. jos tein miehelle aamiaisleivän ja jätin sen päälle lapun, jossa lukee yläreunassa isoilla kirjaimilla hänen nimensä ja alla joku viesti, niin hän pöytään tullessaan siirtää sen lapun katsomatta syrjään. Olen kokeillut isoja ja pieniä lappuja, teipata niitä ovenkahvaan, asettaa hänen kännykkänsä/avaimiensa päälle jne. jne. Mikään ei auta.
Sama!! Kirjoitin tässä juuri yks päivä muistilapun tärkeästä asiasta ja jätin sen eteisen pöydälle miehen lompakon päälle. Satuin sitten näkemään, kun mies lähti töihin, siirsi lapun vain sivuun, sitä edes vilkaisematta. En tiedä miten se muistuttaminen pitäisi tehdä, että menee perille?? Joku lappu jääkaapinovessa on kärpäsen surinaa.
Kyllä. Tämä on naisten todellisuus. Perheen miespuolinen ei osaa navigoida omassa kodissaan vaan kyselee, mikä, missä, mitä.
Ja miehet jaksaa ihmetellä, mitä rouvat oikein valittaa. No sitä, että oma yhteinen kotikin ja sen esineet täytyy esitellä toistuvasti uudestaan, mutta tutuiksi ne eivät tule siltikään!
Työpaikalla taitavat kuitenkin ihan hyvin pärjätä. Miten tämä selitetään? Miksi kotona lakkaa aivot toimimasta? Miksi naisilla ei lakkaa?
Kävin yksin kaupassa ja ostin uuden kauhan rikkoutuneen (sivuhuomautuksena: mies rikkoi edellisen, uutta ei muistaisi ostaa seuraavaan 100 vuoteen) tilalle. Näytin sitä miehelle ostoksia purkaessani ja mies sanoi, että olipa hyvä että muistin ostaa sen. Otin kauhasta hintalapputarran pois ja asetin sen tiskipöydälle tiskipinoon odottamaan koneen tyhjennystä.
Kuluu 5 min ja menen keittiöön, niin mies on hämmentämässä ruokaa kyseisellä kauhalla. Katson epäuskoisena ja kysyn pesitkö kauhan? Ei kuulemma pessyt, kun luuli että kauha on siinä sitä varten esille otettu, että voi hämmentää kyseistä ruokaa.
Voi jumalauta.
Mun lapsuudessa minun isäni osasi pitää huolta kodista. Isä ja äiti erosivat (muiden syiden takia isäni on idiootti) ja äitini löysi uuden miehen. Tämä uusi mies on monella tapaa aivan mahtava, mutta ei siis millään tapaa osaa eikä halua tehdä mitään kotitöitä.
No, tässä oli ne kaksi miehen mallia kenen mukaan kasvoin. Totesin että en halua kasvattaa lasta, joten haluan miehen kuka osaa myös pitää huolta kodista.
Olen ollut nyt 16 vuotta saman miehen kanssa. Ei tarvitse miettiä osaako mies vaihtaa pyyhkeet, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa tai löytää sopivan puhdistusaineen ja -välineen kylpyhuoneen seinille. Mukavaa asua täysivaltaisen kumppanin kanssa, johon voi luottaa. Jos olen kipeä viikon niin tämä ei tarkoita, että koko kämppä räjähtää ja kukaan ei saa ruokaa.
Me ei haluta kuulla miessian versiota.
Ainoa oikea ongelma on vauvan pukeminen niin että vauvaa paleltaa.
Muut mainitut asiat eivät ole oikeasti tärkeitä.
Elämä on helpompaa kun antaa pikkuasioiden olla ja keskittyy tärkeisiin asioihin.
Alue: Aihe vapaa
Tähän lisään vielä, että mies ei erityisemmin kiinnitä ympäristöönsä huomiota eikä huomaa pieniä muutoksia ollenkaan, isompiakin vain harvoin. Ei ylipäänsä kiinnitä huomiota tavaroiden sijaintiin, eikä siis huomaa, jos tavara on eri paikassa, on ilmestynyt jokin uusi tavara tai jokin vanha heitetty pois.
Ärsyttävintä tämä on, jos yritän jättää lapulla miehelle jonkin viestin meidän ollessamme eri aikaan kotona. Mies ei huomaa niitä ikinä, ihmettelee vaan, kun on jotain paperiroskia siroteltu hänen tiellensä. Esim. jos tein miehelle aamiaisleivän ja jätin sen päälle lapun, jossa lukee yläreunassa isoilla kirjaimilla hänen nimensä ja alla joku viesti, niin hän pöytään tullessaan siirtää sen lapun katsomatta syrjään. Olen kokeillut isoja ja pieniä lappuja, teipata niitä ovenkahvaan, asettaa hänen kännykkänsä/avaimiensa päälle jne. jne. Mikään ei auta.