Mies ei seuraa ollenkaan mitä ympärillä tapahtuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko aloittajan miehen version tähän? Koska epäilen, että ne yhdessä katsotut paikat on lähinnä vaimon katsomia paikkoja ja noudattavat vaimon logiikkaa, jossa käsipyyhe, kylpypyyhe, jalkapyyhe ja pillupyyhe kiertävät kuunvaiheiden mukaan pitkin taloa.

Luitko aloitusta? Kuten sanoin nii _yhdessä_ katsoimme ja mietimme tavaroille paikat ja mikä olisi kätevintä missäkin. Mies ihan itse osallistui ja esitti mielipiteet tavaroiden sijainnista. Osan paikoista päätti jopa yksinäänkin eikä siltikään tavaroita löydä.

Ihan turha tulla vääristelemään miten asiat on.

Ap

Onko käynyt se perinteinen että sinä yksin päätit asiat ja kuvittelet että se on yhdessä päätetty ja mies muistaa mitä sinä olet päättänyt?

Kun se kysyy missä, vastaa että etsi. Eikö koulussa opetettu että jos kattoo vaan jostain vastaukset ja kirjoittaa ne ylös niin ne ei jää mieleen. Mutta jos itse sieltä kirjasta selaa vastauksen, sen oppii paremmin

Minä olen luonteeltani tuollainen. Aina mietin jotain muuta kuin sitä mitä olen tekemässä, ja tavarat päätyy milloin mihinkin. Olen vaan nainen ja äiti, enkä pyytele keneltäkään apua. Jos laitan tavaran ajatuksissani johonkin mistä en löydä sitä, niin sitten etsitään tai ollaan ilman. Miehen pitäsi ottaa enemmän vastuuta, hajamielisyys ei ole tekosyy olla osallistumatta arjen asioihin.

Mimkä ikäinen? Varaa aika muistihoitajalta ja VIET (ei kuitenkaan itse muista) hänet sinne testeihin. Näin saatte hänet ajoissa hoidonpiiriin. Lääkityksetkin tehoavat paremmin kun aloittaa ajoissa.

Eli ihan tavallinen mies. Kaikki tuntemani miehet ovat tuollaisia. Kaikki sukulaismiehet, työkaverit, kaikki poikaystäväni ovat olleet tuollaisia. Tämän takia kirjoitan lappuja, koska ne miehet sentään huomaa. Muuten jää pitkä lista asioista huomaamatta. Eikä se ole tahallista vaan ei ne ihan oikeasti huomaa! Miehen aivot ovat jotenkin erilaisiin asioihin fiksoutuneita kuin naisilla.

Meillä sama juttu, mutta ei ole vauvaa. Missä-kysymyksiin vastaan yleensä "siellä, missä sen paikka on". Suurimmaksi osaksi mies osaa hetken mietittyään suunnistaa oikeaan paikkaan. Tulkitsen tämän jonkinlaiseksi henkiseksi laiskuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me on asuttu tässä 15 vuotta ja mies ei edelleenkään tiedä tavaroiden paikkoja. Nyt olen kyllästynyt etsimään joka paikasta ja ostan aina uuden jos jokin ei ole omassa paikassaan. Juustohöyliä on jossakin jo useampi ja vessanpesuainetta on jossakin toistakymmentä avattua purkkia.

Mies ei tiedä tavaroiden paikkoja, mutta sinä et löydä juustohöylää? Eikö se silloin tarkoita, että sinä et tiedä niitä paikkoja?

Minä tiedän sen juustohöylän paikan, mutta mies laittaa sen tiskikonetta tyhjentäessään johonkin muualle. Ei minun tarvitse kuluttaa aikaani etsimiseen, on helpompaa ostaa uusi. Kaiken huippu on että mies ei itsekään löydä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Lähde viikoksi lomalle ja jätä mies lapsen kanssa kahdestaan kotiin. Jos ei sinä aikana aikuistu ja opi ottamaan vastuuta, niin eropaperit vetämään. Tuohan on heittäytynyt aivan kakaraksi.

Lasta ei pidä koskaan jättää yksin tällaisen henkilön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on tuollainen. Fiksu, pystyvä, korkeasti koulutettu ja johtavassa asemassa töissä, parhaimmillaan satoja alaisia ja erittäin pidetty esimies. Hän on myös mahtava isä ja rakastava kumppani, älykäs ja empaattinen keskustelija.

Mutta ei löydä omaa pipoaan hattuhyllyltä tai avaimia avainlaatikosta. Grillipihdit, missä ihmeessä ne voivat olla? Kaukosäädinkin on hukassa päivittäin, yleensä ojennan sen hänelle ihan vain pöydälle vilkaisemalla. Puhelimessa on onneksi paikannus, se Applen kilahdusääni puhelinta paikantaessa on meillä tuttu, yleensä puhelin löytyy ihan miehen vierestä esim. sohvalta tai jopa taskusta. Jouluvalot meillä uusitaan vuosittain, koska mies ei löydä edellisiä millään, enkä voi tässä auttaa, koska en tiedä minne hän ne purki.

Mies ei kiinnitä näihin asioihin mitään huomiota. Hän on ehkä hieman add tai muuten vain päässä raksuttaa niin moni isompikin asia, että nämä kodin käytännön jutut on jotenkin ihan puuroa.

Kyseessä on myös tapa. Minä olen näissä jutuissa hyvä, joten miehelle on tietysti helpompaa vain kysyä minulta niitä grillipihtejä, kuin etsiä itse. Joskus autan, joskus en.

Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, joten en koe tätä kuitenkaan isoksi ongelmaksi. Lasten ollessa pieniä taisimme säätää tästä enemmänkin, ja kyllä mies myös oppi huolehtimaan niistä lapsiin liittyvistä tärkeistä jutuista ilman minua. Anna ohjeita ja sitten anna tilaa yrittää itse.

Minulla vähän sama. Päässä pysyy vain tietty määrä asioita. Sitä aina arvottaa niitä jollain lailla. Koska sieltä ei voi tiputtaa pois vaikka puolison syntymäpäivää, niin sieltä tippuu pois muuta, vaikka että minne panin jouluvalot vuosi sitten. Maailma ei kaadu siihen, että ostan uudet.

Eikä ehkä siihenkään, että ottaa salaattia väärällä kauhalla. Varmaan taas on enemmän jaksamista, kun ei ole pienet lapset, jatkuva hälinä ja univelka.

luulin otsikosta, että "mitä ympärllä tapahtuu" tarkoittaa päivän politiikkaa tai maailman tapahtumia, mutta kotiäidillä on näköjään vähän pienemmät piirit, kun "mitä ympärillä tapahtuu" tarkoittaakin pyyhkeiden sijaintia

Vähän repesin tuohon pillupyyhkeeseen.

Omiin korviin se kuulostaa täysin siltä, että sinä olet päättänyt kaiken ja miehen ei ole tarvinut käyttää ajatustakaan mihinkään. Menee vaan autopilotilla ja sinä annat hänelle ohjeet. Hyvä idea oli se että jätä mies välillä omineen lapsen kaa niin oppii ja tekee omat toimintatavat.

Veikkaan kanssa joko työmuistia (eli ei katso näitä asioita niin tärkeiksi että kannattaa muistaa, vaan ajattelee käytännöllisesti että voi aina kysyä sinulta, eikä siis kuormita muistia näillä asioilla) tai sitten työn aiheuttamaa kuormitusta, loppuunpalamista, uupumista. Oma muisti alkoi pätkiä burnoutin päälletulovaiheessa. 

Mitä jos antaisit nyt vähän liekaa ja ratkaisisit asian seuraavasti: "tuotko yhden käsipyyhkeen kylpyhuoneen reunakaapin ylimmästä hyllystä!" 

Ja joskus kun olet tosi hyvällä tuulella, niin kysyt, että haluaisiko hän vaihdella tavaroiden paikkoja, että muistaisi missä ne ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Saisiko aloittajan miehen version tähän? Koska epäilen, että ne yhdessä katsotut paikat on lähinnä vaimon katsomia paikkoja ja noudattavat vaimon logiikkaa, jossa käsipyyhe, kylpypyyhe, jalkapyyhe ja pillupyyhe kiertävät kuunvaiheiden mukaan pitkin taloa.

Sullako on tuollaista? Osanottoni, nimim 17v samassa kämpässä asuttu, pyyhkeet (ja muutkin liinavaatteet) olleet ihan tasan samoilla paikoillaan samassa kaapissa koko sen ajan.

Aina te korostatte tuota, koulutusta. Kun se ei kerro välttämättä juurikaan älystä. Typerä, autistinen ääliö on miehesi!!

Ihan normi meno. Ei ne opi tavaroiden paikkoja ikinä. Ja jos jotain pitää tehdä tehdään se suurin elkein juuri kyselemällä missä se ja se että kelleen ei jää selväksi että hän tekee jotain. Ihan sama kuin sairastuessa jokainen tauti voi tappaa ja kuolemaa tehdään niin että kaikki sen näkee ja kuulee. Nämä on vain miehille ominaisia valuvikoja.

Asuin exän kanssa kaksi vuotta yhdessä eikä se osannut paikantaa talosta muuta kuin omat bokserinsa.

Nykyisellä miehellä on tapana puhua ja ehdotella ja kun en oikein osaa juuri siihen hätään ilmaista mielipidettäni tarpeeksi selkeästi ja useampaan otteeseen, niin hän päättää asian ja pitää sitä yhteisenä päätöksenä.

Mutta onhan tuo kenelle tahansa kätevin tapa laittaa toinen tuomaan asia käteen kun esittää ettei tiedä.

Meillä myös on myös vähän tällainen. Tietää kuitenkin esim. työkalujen paikat, minä niitä sitten vuorostani kyselen häneltä. Eli meillä pata kattilaa soimaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Aina te korostatte tuota, koulutusta. Kun se ei kerro välttämättä juurikaan älystä. Typerä, autistinen ääliö on miehesi!!

Kyllä koulutus kertoo juuri älystä.

Jos on alhainen älykkyysosamäärä, ei kykene opiskelemaan eikä opi asioita.

Ei pysty käsitteelliseen ajatteluun, ei pysty tekemään garduja, eikä opinnäytetöitä.

Ja toisekseen ei edes pääse opiskelemaan, koska äly ei yksinkertaisesti riitä.

-eri

Kuulostaa tutulle. Mies taas viikonloppuna etsi jotain ja annoin vaihtoehdoksi kaksi laatikkoa, jossa esine on. Totesin vielä, että se on ollut juuri ennen joulua näkösällä eli ei voi olla laatikoissa kovin hyvässä piilossa. Hirveä huuto ja huominen, että lähtee ostamaan uutta, kun mitään ei ikinä löydä. Kohta tuli hiljaista, löysi etsimänsä.

Kerran oli avaimet hukassa. Sanoin niiden olevan vihreän takin oikeassa taskussa. Ei kuulemma ole. Ja kauhea möykkäys siitä, miten kalliiksi tulee teettää uudet avaimet. Minä kävelin naulakolle ja ojensin hänelle avaimet vihreän takin oikeasta taskusta...