Kun lapsi pelkää isän luona
Kyseessä siis 11v tyttö, joka pelkää puhua isälleen eikä uskalla siis hänelle kertoa koskaan mitään mieltään painavaa asiaa. Joskus jos yrittää sanoa oman mielipiteensä, isä käskee olemaan hiljaa. Lapset asuvat äidin luona, näin on ollut jo usean vuoden ajan, ja tapaavat isäänsä lähes joka toinen viikonloppu..
Pahinta tällä hetkellä on se, että tytön pitää nukkua isän luona yksin huoneessaan, koska siitä ei kuulemma tule mitään jos hän nukkuu veljiensä kanssa. Hänellä ei ole yövaloa, hän pelkää nukahtaa yksin eikä saa unta pitkään aikaan sillä isän luona lapset käsketään nukkumaan tuntia aiemmin kuin kotona. Jos hän poistuu huoneesta, esim vessaan, isä komentaa heti takaisin eikä suostu kuuntelemaan mitä lapsella on asiaa. Joka kerta kun hän tulee isäviikonlopun jälkeen kotiin, saan kuulla kuinka hän on nähnyt painajaisia ja kuinka isän luona mieleen tulee aina pahoja ajatuksia kun hän on yksin huoneessa.
Rakentavia ehdotuksia, kiitos! Lasten isä ei vastaa puheluihini (näin ollut parisen vuotta jo) ja nyt kun laitoin aiheesta sähköpostia, hän ei vastaa siihenkään. Kun kysyin tekstiviestillä, aikooko vastata, sain vastauksen "En".
Mistä saan keskusteluapua? Kuka osaa kertoa, miten minun tulisi toimia? En halua tytölle enempää ikäviä kokemuksia ja mahdollisesti pahenevia univaikeuksia.
Kommentit (6)
Kiitos! En tuota keksinytkään kun etsin apua netistä...
-ap
No mutta onko se veli kiva laittaa sinne yksin. Minkä sekopäiden kanssa te oikein lisäännytte. Sääliks käy en vaan tiedä ketä
hae yksinhuoltajuus. En kattelis tommosta aasia hetkeäkään lapsiani kasvattamassa!
12-vuotiasta ei voi enää velvoittaa menemään tapaamisiin vastoin tahtoaan eikä viedä häntä.
Onkohan nro 4 kaikki kotona. Ei toista ihmistä voi tuntea kokonaan ennen kuin tietää, kuinka hän kohtelee vihamiehiään. Joskus ihminen myös muuttuu katkeraksi kusipääksi ihan vaan elämässä kohtaamiensa vastoinkäymisten kautta. En usko, että kukaan ehdoin tahdoin valitsee puolisokseen hullua psykopaattiakaan tai väkivaltaista känniääliötä.
No, asiaan. Yksinhuoltajuutta en nyt jaksa alkaa hakemaan, edellinen oikeudenkäynti on juuri saatu päätökseensä lasten elatuksesta ja oikeudenkäyntikulut maksettu.
Niin, pahoinpitelyähän se henkinenkin pahoinpitely on. Pitänee vaan tottua ajatukseen, että lapsilla ei ole isää, sillä eiväthän nuo sinne kohta kukaan enää halua mennä.
-ap
Voisit olla yhteydessä perheneuvolaan.
Tietääkseni 12-vuotiaan ei enää lain mukaan tarvitse tavata muualla asuvaa vanhempaansa, jos ei itse tahdo.
Oman oikeusturvasi tähden olisi hyvä saada "virallinen" mielipide asiasta. Ikävä isä tuollainen!