Lue keskustelun säännöt.
YLE: Postilla olisi heti töitä 200 jakajalle, mutta tulijoita ei ole – yli 40 vuoden työuran tehnyt Pertti Pohjanvuori tietää, mistä se johtuu
07.01.2022 |
Osa 1:
Espoossa Posti on mahdollistanut kokoaikatyön jakajille, jotka jakavat postia kahdelle eri alueelle vuoropäivin. Mallista toivotaan vetovoimaa rekrytointiin.
Posti tarvitsisi heti 200 jakajaa pääkaupunkiseudulle, mutta ulkona tehtävä osa-aikatyö ei tunnu houkuttelevan työnhakijoita. Video: Matti Myller / Yle
Nina Svahn
7.1. 07:15
Postinjakaja Pertti Pohjanvuori työntää lumihangessa oranssin sähköpolkupyöränsä kerrostalon seinustalle.
– Voi olla, ettei tämä suju yhtä vikkelästi enää 64-vuotiaana, Pohjanvuori sanoo ja naurahtaa tulevaan eläkeikäänsä viitaten.
Pohjanvuori on jakanut postia pääkaupunkiseudulla hieman yli neljäkymmentä vuotta.
Muutama päivä sitten hän kertoo polkeneensa talvisäässä poikkeukselliset 27 kilometriä.
Muutoin reitin pituus vaihtelee 5–20 kilometrin välillä, vähän kulkupelistäkin riippuen. Ja porrasnousut päälle.
– Työ on muuttunut todella paljon raskaammaksi. Ennen jakelureitit jakoi 2–2,5 tunnissa, nyt menee viidestä kuuteen tuntia, jopa seitsemän.
Maanantaisin jakelureitillä saattaa vierähtää jopa yli seitsemän tuntia. Syynä siihen on alkuviikon runsas mainosmäärä, postinjakaja Pertti Pohjanvuori kertoo. Kuva: Matti Myller / Yle
Selitys löytyy muuttuneesta työnkuvasta.
Siinä missä ennen jakaja teki päivänsä aluksi postinlajittelua sisällä, nyt lajittelun hoitaa isolta osin kone tai joku toinen käsipari.
Postinjakajan työ on nykyään enimmäkseen tai kokonaan jakelutyötä ulkona.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa tällainen fyysisen työn arvostuksen polkeminen. Kyllä postinjakaja pitää saada palkkaa jolla tulee toimeen. Jos jakajalle maksetaan mitätöntä palkkaa se saa myös työn tuntumaan turhalta. Pitää kysyä tarviiko sitä postia jakaa jos sen jakamisen arvostus on nolla.
No näinpä! Ennenvanhaan postiljooni oli koko kylän tärkeimpiä henkilöitä, virkamies, jonka käyntiä innolla odotettiin.
Ennen kaikki oli paremmin. Postimies-Patellakin oli mukavat, ihmisenkokoiset työpäivät työskennellä siinä Viherlaakson pikkukylässä postineidin kanssa. Ehti toimittaa postit ja autella ohessa apua tarvitsevia kyläläisiä.
Nyt uusissa Pate-jaksoissa Viherlaaksoon on tullut hirveän kiireinen postilaitos, liukuhihnalla pukkaa pakettia, jatkuva kiire-kiire, erikoislähetyksiä, pitää lentää helikopterilla, ajaa moottoripyörällä, kännykkä soi, ahdistaa...
Sarjasta on tullut stressaavaa katsottavaa jo ihan kotisohvalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka tahtoo tehdä pyörällä töitä? Suomessa?
Autottomuudesta paasaavat hipsterit. Eikö heitä voisi komentaa kortistosta polkemaan.
Posti ja omistajat tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.Entiset johtajat ja rahan tuhlaajat nyt hommiin joista tekivät kenttiä harrastuksiinsa .
Vierailija kirjoitti:
Juu olen kokeillut. En ihmettele. Siellä pakokaasussa ja mahdollisesti keväällä nastojen nostamassa hiekkapilvessä ei ole kiva liikkua ja saada "raitista" ilmaa.
Hohhoijaa teitä uusavuttomia neitejä.
Suomen valtio digitalisoi kaiken ja vaatii kaikki ostolaskut diginä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä se. Vuosia sitten tuttu nainen oli postinjakaja ja nautti työstään. Ensin lajiteltiin, sitten kierrokselle. Oli tosi hyväkuntoinen ja sporttinen, kertoi juoksevansa portaatkin ylös hissittömissä taloissa ja sillä sykkeellä veti reiluun kuuteen tuntiin työpäivänsä, vaikka sai kahdeksasta tunnista palkan. En pitänyt pahana. Siinähän urakkaluonteisesti kipittämällä nopeammin tosiaan sai pientä helpotusta muuten pienipalkkaiseen työhön, jota tehdään säässä kuin säässä.
Puoliso teki vuosia jakelutyötä hyväkuntoisena urheilijana jakoi kerrostaloreitit nopeasti. Se sopi hänelle erittäin hyvin, mutta sitten tuli muutos, että mikäli reitin jakaa tavoiteaikaa nopeammin, niin ei silti saanut lähteä töistä kotiin. Eihän siinä järkeä ollut, jos jakoi kahdeksan tunnin reitin vaikkapa neljässä-viidessä tunnissa ja se loppu kolme-neljä tuntia olisi pitänyt viettää työnantajan tiloissa kotiin lähtemisen sijasta. Vaihtoi työtä, kun ehdot ja palkkaus muuttuivat huonommiksi.
Muun muassa just tällaisen perseilyn takia Posti työnantajana ei kiinnosta.
Olen ollut postilla silloin, kun se oli vielä mukavaa ja sitten siinä murrosvaiheessa, kun alkoi kaiken maailman perseily. Perseily=ketjutettuja määräaikaisia soppareita, pienemmät tunnit kuin vakkarilla, joten palkka oli pieni sekä huonoja esihenkilöitä. Hyvät esihenkilöt saivat yt-kierroksilla potkut. Ja kaiken maailman säätämistä, kun lajittelua "tehostettiin", mutta niput olivat silti väärin.
Ennen tätä sekoilua palkka oli ok (yt-kierrosten myötä kaikki "edut" menetetty), työnkuva selkeä ja reitit mielekkäitä ja päivät mukava yhdistelmä lajittelua, paketteja ja itse jakelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä se. Vuosia sitten tuttu nainen oli postinjakaja ja nautti työstään. Ensin lajiteltiin, sitten kierrokselle. Oli tosi hyväkuntoinen ja sporttinen, kertoi juoksevansa portaatkin ylös hissittömissä taloissa ja sillä sykkeellä veti reiluun kuuteen tuntiin työpäivänsä, vaikka sai kahdeksasta tunnista palkan. En pitänyt pahana. Siinähän urakkaluonteisesti kipittämällä nopeammin tosiaan sai pientä helpotusta muuten pienipalkkaiseen työhön, jota tehdään säässä kuin säässä.
Puoliso teki vuosia jakelutyötä hyväkuntoisena urheilijana jakoi kerrostaloreitit nopeasti. Se sopi hänelle erittäin hyvin, mutta sitten tuli muutos, että mikäli reitin jakaa tavoiteaikaa nopeammin, niin ei silti saanut lähteä töistä kotiin. Eihän siinä järkeä ollut, jos jakoi kahdeksan tunnin reitin vaikkapa neljässä-viidessä tunnissa ja se loppu kolme-neljä tuntia olisi pitänyt viettää työnantajan tiloissa kotiin lähtemisen sijasta. Vaihtoi työtä, kun ehdot ja palkkaus muuttuivat huonommiksi.
Muun muassa just tällaisen perseilyn takia Posti työnantajana ei kiinnosta.
Olen ollut postilla silloin, kun se oli vielä mukavaa ja sitten siinä murrosvaiheessa, kun alkoi kaiken maailman perseily. Perseily=ketjutettuja määräaikaisia soppareita, pienemmät tunnit kuin vakkarilla, joten palkka oli pieni sekä huonoja esihenkilöitä. Hyvät esihenkilöt saivat yt-kierroksilla potkut. Ja kaiken maailman säätämistä, kun lajittelua "tehostettiin", mutta niput olivat silti väärin.
Ennen tätä sekoilua palkka oli ok (yt-kierrosten myötä kaikki "edut" menetetty), työnkuva selkeä ja reitit mielekkäitä ja päivät mukava yhdistelmä lajittelua, paketteja ja itse jakelua.
Jäi siis kirjoittamatta, että aidostiko ne siellä Postin johdossa miettii, että mikä on pielessä? Yt-kierrosta toisen perään, mutta johtaja nostaa ihan todella posketonta palkkaa huonosti tehdystä työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä se. Vuosia sitten tuttu nainen oli postinjakaja ja nautti työstään. Ensin lajiteltiin, sitten kierrokselle. Oli tosi hyväkuntoinen ja sporttinen, kertoi juoksevansa portaatkin ylös hissittömissä taloissa ja sillä sykkeellä veti reiluun kuuteen tuntiin työpäivänsä, vaikka sai kahdeksasta tunnista palkan. En pitänyt pahana. Siinähän urakkaluonteisesti kipittämällä nopeammin tosiaan sai pientä helpotusta muuten pienipalkkaiseen työhön, jota tehdään säässä kuin säässä.
Puoliso teki vuosia jakelutyötä hyväkuntoisena urheilijana jakoi kerrostaloreitit nopeasti. Se sopi hänelle erittäin hyvin, mutta sitten tuli muutos, että mikäli reitin jakaa tavoiteaikaa nopeammin, niin ei silti saanut lähteä töistä kotiin. Eihän siinä järkeä ollut, jos jakoi kahdeksan tunnin reitin vaikkapa neljässä-viidessä tunnissa ja se loppu kolme-neljä tuntia olisi pitänyt viettää työnantajan tiloissa kotiin lähtemisen sijasta. Vaihtoi työtä, kun ehdot ja palkkaus muuttuivat huonommiksi.
Muun muassa just tällaisen perseilyn takia Posti työnantajana ei kiinnosta.
Olen ollut postilla silloin, kun se oli vielä mukavaa ja sitten siinä murrosvaiheessa, kun alkoi kaiken maailman perseily. Perseily=ketjutettuja määräaikaisia soppareita, pienemmät tunnit kuin vakkarilla, joten palkka oli pieni sekä huonoja esihenkilöitä. Hyvät esihenkilöt saivat yt-kierroksilla potkut. Ja kaiken maailman säätämistä, kun lajittelua "tehostettiin", mutta niput olivat silti väärin.
Ennen tätä sekoilua palkka oli ok (yt-kierrosten myötä kaikki "edut" menetetty), työnkuva selkeä ja reitit mielekkäitä ja päivät mukava yhdistelmä lajittelua, paketteja ja itse jakelua.
Ja tes-shoppailun yrittäminen, joka onneksi kaatui. Että johdolla on huippuarvostus jakajia kohtaan. Itse kun aloitin postilla, niin ihailin sitä paikallistuntemusta mikä jakajilla oli. Joulukorttien aikaan erityisesti se näkyi, kun kortissa saattoi lukea vaikka vain talon nimi ja paikkakunta ja he kyllä tiesivät mihin se oli menossa.
Omalta kannalta positivista oli se, että olin nuori, joten näin paremmaksi lähteä opiskelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu olen kokeillut. En ihmettele. Siellä pakokaasussa ja mahdollisesti keväällä nastojen nostamassa hiekkapilvessä ei ole kiva liikkua ja saada "raitista" ilmaa.
Hohhoijaa teitä uusavuttomia neitejä.
Hohhoijaa vaan itsellesi. Pk-seudulla on tarjolla vaikka kuinka paljon sellaisia matalapalkkatöitä, jotka eivät edellytä pyörällä sotkemista säässä kuin säässä. Joten tarviiko ihmetellä ettei tekijää löydy.
Ja muutenkin kyseisen putiikin maine on niin kyseenalainen, että ei kukaan tuonne halua enää töihin. Jatkuvasti on yyteet päällä ja mitään mahdollisuutta edetä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän kunnan taajama-alue heti pk-seudun ulkopuolella on helppokulkuista, hyvin pääsisi fillarilla polkemaan. Postilaiset ajelevat kolmipyöräisillä mönkijöillä(?), kalliin näköisiä leluja. Jonkun sähköpyörän tajuan vielä, mutta nuo ihme mönkijät...silti kirjepostia on vähemmän kuin koskaan, ja siitäkin osa katoaa säännöllisesti.
Vierailija kirjoitti:
Nonii mammat postia jakelemaan!
No niin nössö kilt ti setämies postia jakelemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sepä se. Vuosia sitten tuttu nainen oli postinjakaja ja nautti työstään. Ensin lajiteltiin, sitten kierrokselle. Oli tosi hyväkuntoinen ja sporttinen, kertoi juoksevansa portaatkin ylös hissittömissä taloissa ja sillä sykkeellä veti reiluun kuuteen tuntiin työpäivänsä, vaikka sai kahdeksasta tunnista palkan. En pitänyt pahana. Siinähän urakkaluonteisesti kipittämällä nopeammin tosiaan sai pientä helpotusta muuten pienipalkkaiseen työhön, jota tehdään säässä kuin säässä.
Puoliso teki vuosia jakelutyötä hyväkuntoisena urheilijana jakoi kerrostaloreitit nopeasti. Se sopi hänelle erittäin hyvin, mutta sitten tuli muutos, että mikäli reitin jakaa tavoiteaikaa nopeammin, niin ei silti saanut lähteä töistä kotiin. Eihän siinä järkeä ollut, jos jakoi kahdeksan tunnin reitin vaikkapa neljässä-viidessä tunnissa ja se loppu kolme-neljä tuntia olisi pitänyt viettää työnantajan tiloissa kotiin lähtemisen sijasta. Vaihtoi työtä, kun ehdot ja palkkaus muuttuivat huonommiksi.
Muun muassa just tällaisen perseilyn takia Posti työnantajana ei kiinnosta.
Olen ollut postilla silloin, kun se oli vielä mukavaa ja sitten siinä murrosvaiheessa, kun alkoi kaiken maailman perseily. Perseily=ketjutettuja määräaikaisia soppareita, pienemmät tunnit kuin vakkarilla, joten palkka oli pieni sekä huonoja esihenkilöitä. Hyvät esihenkilöt saivat yt-kierroksilla potkut. Ja kaiken maailman säätämistä, kun lajittelua "tehostettiin", mutta niput olivat silti väärin.
Ennen tätä sekoilua palkka oli ok (yt-kierrosten myötä kaikki "edut" menetetty), työnkuva selkeä ja reitit mielekkäitä ja päivät mukava yhdistelmä lajittelua, paketteja ja itse jakelua.
Ja tes-shoppailun yrittäminen, joka onneksi kaatui. Että johdolla on huippuarvostus jakajia kohtaan. Itse kun aloitin postilla, niin ihailin sitä paikallistuntemusta mikä jakajilla oli. Joulukorttien aikaan erityisesti se näkyi, kun kortissa saattoi lukea vaikka vain talon nimi ja paikkakunta ja he kyllä tiesivät mihin se oli menossa.
Omalta kannalta positivista oli se, että olin nuori, joten näin paremmaksi lähteä opiskelemaan.
Tes-shoppailu muuten onnistui eräällä toisella matalapalkka-alalla. Kommentoin vaan tähän aiheeseen. Tuntuu olevan aika yleistä ollut lähivuosina, että työnantaja kusettaa minkä ehtii? Lähipiirissä ihminen, joka leipoo käsillään tehtaalla, mutta siitä maksetaan myymäläkahvilan työntekijän palkka. Uskomatonta, mikä kaikki voi mennä tässä maassa läpi...
Jessi-kissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa tällainen fyysisen työn arvostuksen polkeminen. Kyllä postinjakaja pitää saada palkkaa jolla tulee toimeen. Jos jakajalle maksetaan mitätöntä palkkaa se saa myös työn tuntumaan turhalta. Pitää kysyä tarviiko sitä postia jakaa jos sen jakamisen arvostus on nolla.
No näinpä! Ennenvanhaan postiljooni oli koko kylän tärkeimpiä henkilöitä, virkamies, jonka käyntiä innolla odotettiin.
Ennen kaikki oli paremmin. Postimies-Patellakin oli mukavat, ihmisenkokoiset työpäivät työskennellä siinä Viherlaakson pikkukylässä postineidin kanssa. Ehti toimittaa postit ja autella ohessa apua tarvitsevia kyläläisiä.
Nyt uusissa Pate-jaksoissa Viherlaaksoon on tullut hirveän kiireinen postilaitos, liukuhihnalla pukkaa pakettia, jatkuva kiire-kiire, erikoislähetyksiä, pitää lentää helikopterilla, ajaa moottoripyörällä, kännykkä soi, ahdistaa...
Sarjasta on tullut stressaavaa katsottavaa jo ihan kotisohvalta.
Tämä on kivulloisen hyvä esimerkki, koska ohjelmasta saa oikeasti nykyään vain päänsäryn ja hengenahdistusta.
Varmaan postilaisten käsikirjoittama lastenohjelma :-D
Koko johto vaihtoon, tuo sekoilu on nyt jatkunut niin monta vuotta.
Ensin irtisanotaan työntekijät, sitten vingutaan kun työntekijöistä on pulaa?