Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä lapsen valehtelulle? Valehtelee jotta ei tarvitsisi tehdä jotain.
07.01.2022 |
Asiasta toisen vanhemman kanssa puhuminen ei ole tuottanut tulosta. Lapsi ei myönnä valehtelua, vaan itkeskelee ettei valehtele, vaikka jäisi rysän päältä kiinni.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ainakin neuvoa lastasi ihan lempeästi äidinrakkaudella, ettei kannata opetella valehtelijaksi. Koska valehtelusta jää aina kiinni jossakin vaiheessa, ja sitten on noloa, eikä valehtelijoista pidetä. Onhan tämä vähän raakaa sanoa näin lapselle, mutta se on totta. Totuus on parempi tietää.
Tottahan tämä on jo sanottu lapselle, kuten myös kaikki muu "normaali" mitä vuosien aikana asiasta mieleen tulee sanoa. Mikään vain ei ole auttanut.
ap
Millaista myönteistä palautetta annat silloin, kun lapsi tekee jotain oikein? Vai näetkö hänet läpensä negatiivisesti?
Millaista mielestäsi pitäisi antaa?
ap
Mitä tahansa, kehua kun jokin tehtävä on tehty vaikka sitten muistutuksen jälkeen ja muutenkin osoittaa, että lapsessa on paljon hyvää. Keskustele lapsen kanssa päivittäin, osoita että kuuntelet hänen huoliaan, joita taatusti hänellä on. Tehkää mukavia asioita perheenä.
Jos lähes kaikki lapseen kohdistuva huomio on negatiivista, se saa jollain tavalla lapsen hakemaan huomiota kielteisillä tavoilla.
Tottakai kehutaan aiheesta, ja keskustellaan päivittäin. Nuo mainitsemasi ovat ihan normaalia elämää meillä. Ainoa ongelma on tämä valehtelu. Ikävä kyllä en voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tehdään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ainakin neuvoa lastasi ihan lempeästi äidinrakkaudella, ettei kannata opetella valehtelijaksi. Koska valehtelusta jää aina kiinni jossakin vaiheessa, ja sitten on noloa, eikä valehtelijoista pidetä. Onhan tämä vähän raakaa sanoa näin lapselle, mutta se on totta. Totuus on parempi tietää.
Tottahan tämä on jo sanottu lapselle, kuten myös kaikki muu "normaali" mitä vuosien aikana asiasta mieleen tulee sanoa. Mikään vain ei ole auttanut.
ap
Millaista myönteistä palautetta annat silloin, kun lapsi tekee jotain oikein? Vai näetkö hänet läpensä negatiivisesti?
Millaista mielestäsi pitäisi antaa?
ap
Mitä tahansa, kehua kun jokin tehtävä on tehty vaikka sitten muistutuksen jälkeen ja muutenkin osoittaa, että lapsessa on paljon hyvää. Keskustele lapsen kanssa päivittäin, osoita että kuuntelet hänen huoliaan, joita taatusti hänellä on. Tehkää mukavia asioita perheenä.
Jos lähes kaikki lapseen kohdistuva huomio on negatiivista, se saa jollain tavalla lapsen hakemaan huomiota kielteisillä tavoilla.
Tottakai kehutaan aiheesta, ja keskustellaan päivittäin. Nuo mainitsemasi ovat ihan normaalia elämää meillä. Ainoa ongelma on tämä valehtelu. Ikävä kyllä en voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tehdään.
ap
Valehteleeko toinen vanhempi tai kasvattaako jotenkin erikoisesti?
Selvää ainesta poliittiseen nuorisojärjestöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ainakin neuvoa lastasi ihan lempeästi äidinrakkaudella, ettei kannata opetella valehtelijaksi. Koska valehtelusta jää aina kiinni jossakin vaiheessa, ja sitten on noloa, eikä valehtelijoista pidetä. Onhan tämä vähän raakaa sanoa näin lapselle, mutta se on totta. Totuus on parempi tietää.
Tottahan tämä on jo sanottu lapselle, kuten myös kaikki muu "normaali" mitä vuosien aikana asiasta mieleen tulee sanoa. Mikään vain ei ole auttanut.
ap
Millaista myönteistä palautetta annat silloin, kun lapsi tekee jotain oikein? Vai näetkö hänet läpensä negatiivisesti?
Millaista mielestäsi pitäisi antaa?
ap
Mitä tahansa, kehua kun jokin tehtävä on tehty vaikka sitten muistutuksen jälkeen ja muutenkin osoittaa, että lapsessa on paljon hyvää. Keskustele lapsen kanssa päivittäin, osoita että kuuntelet hänen huoliaan, joita taatusti hänellä on. Tehkää mukavia asioita perheenä.
Jos lähes kaikki lapseen kohdistuva huomio on negatiivista, se saa jollain tavalla lapsen hakemaan huomiota kielteisillä tavoilla.
Tottakai kehutaan aiheesta, ja keskustellaan päivittäin. Nuo mainitsemasi ovat ihan normaalia elämää meillä. Ainoa ongelma on tämä valehtelu. Ikävä kyllä en voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tehdään.
ap
Valehteleeko toinen vanhempi tai kasvattaako jotenkin erikoisesti?
En tiedä valehteleeko, tai mikä nyt on kenenkin mielestä erikoista kasvattamista. Sen tiedän että hän kyttää lapsen tekemisiä, ja seuraa esim. puhelimeltaan missä lapsi menee, soittaa heti jos lapsi on muualla kuin minne sanoi menevänsä, lukee viestit, ja pitää lyhyessä liekassa. Tiedän että tällainen voi johtaa valehteluun. Tästä on puhuttu toisen vanhemman kanssa, mutta tilanne on edelleen sama, että lapsi valehtelee.
ap
Ottaisin linjan että siperia opettaa. Jos ei ole tullut vuosien aikana selväksi, niin ehkä se pitää vain kantapään kautta sitten mennä perille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kyse siis laiskuudesta vai siitä ettei uskalla kertoa totuutta? Oman kokemuksen mukaan sellaisissa perheissä, joissa vaikka mokaamisesta saa kohtuuttoman huudon ja rangaistuksen lapset alkavat valehtelemaan välttyäkseen tuolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ainakin neuvoa lastasi ihan lempeästi äidinrakkaudella, ettei kannata opetella valehtelijaksi. Koska valehtelusta jää aina kiinni jossakin vaiheessa, ja sitten on noloa, eikä valehtelijoista pidetä. Onhan tämä vähän raakaa sanoa näin lapselle, mutta se on totta. Totuus on parempi tietää.
Tottahan tämä on jo sanottu lapselle, kuten myös kaikki muu "normaali" mitä vuosien aikana asiasta mieleen tulee sanoa. Mikään vain ei ole auttanut.
ap
Millaista myönteistä palautetta annat silloin, kun lapsi tekee jotain oikein? Vai näetkö hänet läpensä negatiivisesti?
Millaista mielestäsi pitäisi antaa?
ap
Mitä tahansa, kehua kun jokin tehtävä on tehty vaikka sitten muistutuksen jälkeen ja muutenkin osoittaa, että lapsessa on paljon hyvää. Keskustele lapsen kanssa päivittäin, osoita että kuuntelet hänen huoliaan, joita taatusti hänellä on. Tehkää mukavia asioita perheenä.
Jos lähes kaikki lapseen kohdistuva huomio on negatiivista, se saa jollain tavalla lapsen hakemaan huomiota kielteisillä tavoilla.
Tottakai kehutaan aiheesta, ja keskustellaan päivittäin. Nuo mainitsemasi ovat ihan normaalia elämää meillä. Ainoa ongelma on tämä valehtelu. Ikävä kyllä en voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tehdään.
ap
Valehteleeko toinen vanhempi tai kasvattaako jotenkin erikoisesti?
En tiedä valehteleeko, tai mikä nyt on kenenkin mielestä erikoista kasvattamista. Sen tiedän että hän kyttää lapsen tekemisiä, ja seuraa esim. puhelimeltaan missä lapsi menee, soittaa heti jos lapsi on muualla kuin minne sanoi menevänsä, lukee viestit, ja pitää lyhyessä liekassa. Tiedän että tällainen voi johtaa valehteluun. Tästä on puhuttu toisen vanhemman kanssa, mutta tilanne on edelleen sama, että lapsi valehtelee.
ap
Tämä. Harmi, ettei toiseen vanhempaan voi vaikuttaa. Tuon tyyppinen kyttääminen on rasittavaa ja vastareaktio vaan pahenee murrosiässä. Johan se on teinille noloa, jos vanhempi lukee viestejä. Vastaa samaa, jos ennen kännykkäaikaa vanhemmat olisi salakuunnelleet kaikki teinin puhelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi pakenee todellisuutta. Sillä on tosi paha olla ja te vanhemmat pompotatte lasta kahden kodin vällillä. Ei mikään ihme, että lapsi oireilee. Oletko koskaan pysähtynyt kysymään, miltä lapsesta tuntuu ja miten hän kokee oman elämäntilanteensa? Lapsiraukka!
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan kauhea valehtelemaan kavereille ja omille vanhemmille pienenä. Se kesti tuonne vitosluokan paikkeille, kunnes kaverit kaikkosivat huomatessaan ettei minuun voi luottaa lainkaan, vanhemmatkin epäilivät pitkään minun sanomisia kun tarpeeksi monta kertaa jäin kiinni. Sain uusia kavereita oikeasti vasta yläasteen jälkeen, kun opettelin pois siitä tavasta yläasteen aikana. En osaa sanoa miksi tein sitä, vanhemmat ovat semmosia rehellisyyden perikuvia, ehkä siinä on joku jännä kontrastijuttu.
Mun valheet oli ihan perinteiseen tapaan - "Oletko tehnyt läksyt?" "Juu olen" vaikka en ollu. Kavereille kerroin kaikkia älyttömyyksiä, kuten että ajan kotoa kouluun fillarilla minuutissa, vaikka kaikki tiesi ettei se ole mahdollista. Ja pitäydyin valheissani, en luovuttanut koskaan. Pöllin myös rahaa vanhemmilta ja kavereilta, jälkeenpäin ajateltuna olen kyllä ollut ihan kaamea penska enkä ihmettele ettei mulla ollu enää kavereita kun kaikki tiesi minkälainen olin. Minusta tuli onneksi ihan täysipäinen aikuinen joka käy töissä ja maksaa veroja, perhettäkin on. Tajusin vasta kahdenkympin paremmalla puolella että minähän olin aivan luokattoman huono kaveri, enkä arvostanut ollenkaan sitä kaikkea mitä vanhemmat mun eteen teki. Onneksi ne oli kärsivällisiä...
Muistan itsekin muutaman tällaisen tapauksen kouluvuosiltani. Se valehtelu oli niin outoa, mitä kummallisimmista asioista ja niin läpeensä selkeää ettei tosikaan. Eihän sellaista kukaan kaveri jaksa pidemmän päälle, kun ei heidän näkökulmastaan siinä ole mitään järkeä ja tietysti luo epäluottamusta. Ei kotiolot heillä kyllä tainneet varsinaisesti olla sieltä parhaimmasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat helpompaa ja henkisesti rentoa elämää, lopeta valehteleminen. Valehtelijaa ahdistaa koko ajan, koska hänen pitää muistella, mitä valehteli ja kenelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan kauhea valehtelemaan kavereille ja omille vanhemmille pienenä. Se kesti tuonne vitosluokan paikkeille, kunnes kaverit kaikkosivat huomatessaan ettei minuun voi luottaa lainkaan, vanhemmatkin epäilivät pitkään minun sanomisia kun tarpeeksi monta kertaa jäin kiinni. Sain uusia kavereita oikeasti vasta yläasteen jälkeen, kun opettelin pois siitä tavasta yläasteen aikana. En osaa sanoa miksi tein sitä, vanhemmat ovat semmosia rehellisyyden perikuvia, ehkä siinä on joku jännä kontrastijuttu.
Mun valheet oli ihan perinteiseen tapaan - "Oletko tehnyt läksyt?" "Juu olen" vaikka en ollu. Kavereille kerroin kaikkia älyttömyyksiä, kuten että ajan kotoa kouluun fillarilla minuutissa, vaikka kaikki tiesi ettei se ole mahdollista. Ja pitäydyin valheissani, en luovuttanut koskaan. Pöllin myös rahaa vanhemmilta ja kavereilta, jälkeenpäin ajateltuna olen kyllä ollut ihan kaamea penska enkä ihmettele ettei mulla ollu enää kavereita kun kaikki tiesi minkälainen olin. Minusta tuli onneksi ihan täysipäinen aikuinen joka käy töissä ja maksaa veroja, perhettäkin on. Tajusin vasta kahdenkympin paremmalla puolella että minähän olin aivan luokattoman huono kaveri, enkä arvostanut ollenkaan sitä kaikkea mitä vanhemmat mun eteen teki. Onneksi ne oli kärsivällisiä...
Muistan itsekin muutaman tällaisen tapauksen kouluvuosiltani. Se valehtelu oli niin outoa, mitä kummallisimmista asioista ja niin läpeensä selkeää ettei tosikaan. Eihän sellaista kukaan kaveri jaksa pidemmän päälle, kun ei heidän näkökulmastaan siinä ole mitään järkeä ja tietysti luo epäluottamusta. Ei kotiolot heillä kyllä tainneet varsinaisesti olla sieltä parhaimmasta päästä.
Ja itse tulkitsin tämän käytöksen usein huomion hakemisena. Ne valheet kun oli monesti jotain täälläkin mainittuja asioita, joissa muka ollaan hyperhyviä, tai sitten epäillään jotain outoa ja harvinaista keksittyä sairautta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ainakin neuvoa lastasi ihan lempeästi äidinrakkaudella, ettei kannata opetella valehtelijaksi. Koska valehtelusta jää aina kiinni jossakin vaiheessa, ja sitten on noloa, eikä valehtelijoista pidetä. Onhan tämä vähän raakaa sanoa näin lapselle, mutta se on totta. Totuus on parempi tietää.
Tottahan tämä on jo sanottu lapselle, kuten myös kaikki muu "normaali" mitä vuosien aikana asiasta mieleen tulee sanoa. Mikään vain ei ole auttanut.
ap
Millaista myönteistä palautetta annat silloin, kun lapsi tekee jotain oikein? Vai näetkö hänet läpensä negatiivisesti?
Millaista mielestäsi pitäisi antaa?
ap
Mitä tahansa, kehua kun jokin tehtävä on tehty vaikka sitten muistutuksen jälkeen ja muutenkin osoittaa, että lapsessa on paljon hyvää. Keskustele lapsen kanssa päivittäin, osoita että kuuntelet hänen huoliaan, joita taatusti hänellä on. Tehkää mukavia asioita perheenä.
Jos lähes kaikki lapseen kohdistuva huomio on negatiivista, se saa jollain tavalla lapsen hakemaan huomiota kielteisillä tavoilla.
Tottakai kehutaan aiheesta, ja keskustellaan päivittäin. Nuo mainitsemasi ovat ihan normaalia elämää meillä. Ainoa ongelma on tämä valehtelu. Ikävä kyllä en voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tehdään.
ap
Valehteleeko toinen vanhempi tai kasvattaako jotenkin erikoisesti?
En tiedä valehteleeko, tai mikä nyt on kenenkin mielestä erikoista kasvattamista. Sen tiedän että hän kyttää lapsen tekemisiä, ja seuraa esim. puhelimeltaan missä lapsi menee, soittaa heti jos lapsi on muualla kuin minne sanoi menevänsä, lukee viestit, ja pitää lyhyessä liekassa. Tiedän että tällainen voi johtaa valehteluun. Tästä on puhuttu toisen vanhemman kanssa, mutta tilanne on edelleen sama, että lapsi valehtelee.
ap
Teidän pitää kokoontua ja keskustella tästä lapsen/nuoren valehtelusta yhdessä, koko perhe.
Ymmärrän senkin, että kun valehtelija on pilannut luottamuksen, niin hänen tekemisiään kyttää erityisen tarkalla silmällä. Varsinkin, kun kyseessä on tuon ikäinen, joka helposti saattaa sekaantua vääränlaiseen jengiin ja esim. pahimmassa tapauksessa käyttää huumeita.
Tässä voi olla muna/kana -tyyppinen ongelma. Jos lapsi jatkuvasti valehtelee, niin totta kai tulee kytättyä - asiasta. Hänen pitää ansaita vanhempiensa luottamus.
Ja toisaalta: jos lapseen ei alunperin luoteta ollenkaan, häntä kytätään ja pidetään tiukasti, niin lapsi alkaa valehdella päästäkseen helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit ainakin neuvoa lastasi ihan lempeästi äidinrakkaudella, ettei kannata opetella valehtelijaksi. Koska valehtelusta jää aina kiinni jossakin vaiheessa, ja sitten on noloa, eikä valehtelijoista pidetä. Onhan tämä vähän raakaa sanoa näin lapselle, mutta se on totta. Totuus on parempi tietää.
Tottahan tämä on jo sanottu lapselle, kuten myös kaikki muu "normaali" mitä vuosien aikana asiasta mieleen tulee sanoa. Mikään vain ei ole auttanut.
ap
Millaista myönteistä palautetta annat silloin, kun lapsi tekee jotain oikein? Vai näetkö hänet läpensä negatiivisesti?
Millaista mielestäsi pitäisi antaa?
ap
Mitä tahansa, kehua kun jokin tehtävä on tehty vaikka sitten muistutuksen jälkeen ja muutenkin osoittaa, että lapsessa on paljon hyvää. Keskustele lapsen kanssa päivittäin, osoita että kuuntelet hänen huoliaan, joita taatusti hänellä on. Tehkää mukavia asioita perheenä.
Jos lähes kaikki lapseen kohdistuva huomio on negatiivista, se saa jollain tavalla lapsen hakemaan huomiota kielteisillä tavoilla.
Tottakai kehutaan aiheesta, ja keskustellaan päivittäin. Nuo mainitsemasi ovat ihan normaalia elämää meillä. Ainoa ongelma on tämä valehtelu. Ikävä kyllä en voi mitenkään vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tehdään.
ap
Valehteleeko toinen vanhempi tai kasvattaako jotenkin erikoisesti?
En tiedä valehteleeko, tai mikä nyt on kenenkin mielestä erikoista kasvattamista. Sen tiedän että hän kyttää lapsen tekemisiä, ja seuraa esim. puhelimeltaan missä lapsi menee, soittaa heti jos lapsi on muualla kuin minne sanoi menevänsä, lukee viestit, ja pitää lyhyessä liekassa. Tiedän että tällainen voi johtaa valehteluun. Tästä on puhuttu toisen vanhemman kanssa, mutta tilanne on edelleen sama, että lapsi valehtelee.
ap
No tässä nyt on aika selkeä syy. Toinen vanhempi ei siis luota lapseen ollenkaan, joten lapsesta on sitten jo ihan sama valehdella. Luultavasti muillekin valehtelulla tosiaan yrittää hankkia itselleen positiivista huomiota mielessään, mikä tietysti yleensä lopulta kääntyykin valheesta kiinni jäätyä negatiiviseksi huomioksi ja sitten on taas paha mieli :/
Jos et voi vaikuttaa mitä toisessa perheessä tapahtuu, pitää keskittyä teidän perheeseen ja elämään. Yrittää kannustaa siihen ettei valehteluun teillä ole tarvetta? En kyllä tosiaan tiedä sitten että miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patologinen valehtelija täyttä päätä. Pystyykö enää muuttumaan, epäilen.
heittopussi kirjoitti:
Lapsi pakenee todellisuutta. Sillä on tosi paha olla ja te vanhemmat pompotatte lasta kahden kodin vällillä. Ei mikään ihme, että lapsi oireilee. Oletko koskaan pysähtynyt kysymään, miltä lapsesta tuntuu ja miten hän kokee oman elämäntilanteensa? Lapsiraukka!
Sekö on sitten ratkaisu ettei lapsi näe toista vanhempaansa vai mitä yrität tällä sanoa? Eroperheessä eläminen ei varmasti ole helppoa, mutta ei kaksi kotia automaattisesti ole mitään pompottelua.
Vierailija kirjoitti:
heittopussi kirjoitti:
Lapsi pakenee todellisuutta. Sillä on tosi paha olla ja te vanhemmat pompotatte lasta kahden kodin vällillä. Ei mikään ihme, että lapsi oireilee. Oletko koskaan pysähtynyt kysymään, miltä lapsesta tuntuu ja miten hän kokee oman elämäntilanteensa? Lapsiraukka!
Sekö on sitten ratkaisu ettei lapsi näe toista vanhempaansa vai mitä yrität tällä sanoa? Eroperheessä eläminen ei varmasti ole helppoa, mutta ei kaksi kotia automaattisesti ole mitään pompottelua.
On todellista näköalattomuutta kommentoida lapsen kokemuksia, tietämättä miltä lapsesta oikeasti tuntuu ja miten hän kokee tilanteen. Ei ihme, että suomalaiset lapset voivat pahoin ja oireilevat yksin tuskansa kanssa. Syynä on välinpitämättömät vanhemmat. Ette osaa asettua lapsen asemaan ja tarkastella tilannetta järkevästi. Jokainen lapsi on yksilö. Heitä tulisi kuunnella ja huomioida heidän omien tarpeittensa kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan kauhea valehtelemaan kavereille ja omille vanhemmille pienenä. Se kesti tuonne vitosluokan paikkeille, kunnes kaverit kaikkosivat huomatessaan ettei minuun voi luottaa lainkaan, vanhemmatkin epäilivät pitkään minun sanomisia kun tarpeeksi monta kertaa jäin kiinni. Sain uusia kavereita oikeasti vasta yläasteen jälkeen, kun opettelin pois siitä tavasta yläasteen aikana. En osaa sanoa miksi tein sitä, vanhemmat ovat semmosia rehellisyyden perikuvia, ehkä siinä on joku jännä kontrastijuttu.
Mun valheet oli ihan perinteiseen tapaan - "Oletko tehnyt läksyt?" "Juu olen" vaikka en ollu. Kavereille kerroin kaikkia älyttömyyksiä, kuten että ajan kotoa kouluun fillarilla minuutissa, vaikka kaikki tiesi ettei se ole mahdollista. Ja pitäydyin valheissani, en luovuttanut koskaan. Pöllin myös rahaa vanhemmilta ja kavereilta, jälkeenpäin ajateltuna olen kyllä ollut ihan kaamea penska enkä ihmettele ettei mulla ollu enää kavereita kun kaikki tiesi minkälainen olin. Minusta tuli onneksi ihan täysipäinen aikuinen joka käy töissä ja maksaa veroja, perhettäkin on. Tajusin vasta kahdenkympin paremmalla puolella että minähän olin aivan luokattoman huono kaveri, enkä arvostanut ollenkaan sitä kaikkea mitä vanhemmat mun eteen teki. Onneksi ne oli kärsivällisiä...
Eli toivoa on, kiitos tästä!
Hän tosiaan myös liioittelee, ja puhuu palturia josta jokainen teitää ettei ole totta. Väittää juoksevansa lujempaa kuin koulukaveri x, joka harrastaa juoksua ja on siinä ihan koko läänin parhaita ikäluokassaan. Sitten on maansa myynyt ja itkeskelee kun häntä ei kaverit usko. Olen jo ajatellut että pitääkö tässä nyt luovuttaa kokonaan, että valehdelkoot sitten, kun kuitenkin hänellä pitää jo olla tiedossa miten valehtelijoiden käy.
ap
Ei vanhempi saa luovuttaa.
Minun tuttuni on patologinen valehtelija. Sillä ei ole yhtään ystävää eikä kaveria. Ei mikään ihme. Äidiltään on tuon tavan oppinut.
Itse yritin olla tekemisissä tuon kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut, kun yhtenä päivänä sanoi yhtä ja toisena toista. Yritin osoittaa, että ne valheet näkyvät minulle ja ovat ilmeisiä. Toinen intti vaan, että ei valehtele.
Ei myöskään pystynyt lopettamaan valehtelua, vaikka niin lupasi. Kyllästyin tuohon sotkuun ja häivyin kuviosta.
Jos lapsi päättää valehdella, ei sitä ominaisuutta voi siittä väkisinkään kitkeä. Ja tuo voi vaikuttaa asiaan, kun on kaks kotia ja toisessa selkeästi tiukempaa ja erit säännöt, niin sitten ns ottaa ilon irti toisessa kodissa. Kuluttaa paljon energiaa jos yrittää saada valehtelun loppumaan, kun loppupeleissä valehtelija voi tehdä sen vain itse. Asian voi myös hyväksyä. Olispa mahdollista rakastaa lastaan kokonaisena, ilman että haluaisi poistaa jonkun osan tai piirteen hänestä. Niinkö ylempänä entinen valehtelija kertoi, hän itse tajusi myöhemmin kantapään kautta muuttaa käytöstään, ja tää on ehkä se varmimmin toimiva tapa. Voimia tilanteeseen, sulle ja lapselle :)
Kuulostaa huomion hakemiselta. Kiinnitätkö huomiota hyviin ominaisuuksiin lapsessasi ja annatko niistä kehuja ja huomiota? Kuulostaa nimittäin, ettet näe lapsessasi mitään hyvää, mikä on surullista.