Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen läheisriippuvainen. Kertokaa minulle millainen on normaali parisuhde.
28.04.2015 |
Perimmäinen ongelmani on yksinäisyyden ja hylätyksi tulemisen pelko. Olen kokenut lapsena ja teininä vuosia kestänyttä koulukiusaamista ja varhaisteini-iässä seksuaalista hyväksikäyttöä. Lapsena muistan tehneeni päätöksen, että minua ei kiusata enää, sillä aion täyttää ihmisten odotukset olemalla niin kuin muut. Että jos olen kiva kaikille, kukaan ei enää kiusaisi, vaan minusta alettaisiin pitää. Uskon, että noiden kokemusten kautta olen oppinut tällaisen käytösmallin. Haluaisin kovasti nyt yrittää rakentaa uudesta parisuhteestani mahdollisimman "normaalin". Tarkoitan tällä siis sitä, että pyrin välttämään riippuvaista käyttäytymistä. Rakastan miestäni enkä halua tukahduttaa häntä.
Tänään huolestuin, kun mies sanoi haluavansa välillä myös omaa aikaa. Ollaan viimeiset 3kk oltu yötäpäivää yhdessä, lukuunottamatta perjantaita ja lauantaita. Koko edeltävä lause on järjellä ajateltuna ihan typerä. Huolestua nyt tuollaisesta? Eikö se ole ihan normaalia haluta joskus nähdä myös kavereita tai olla ihan vaan itsekseen. Tiedän sen kyllä, mutta tietysti kuvittelen, että nyt hän on aikeissa hylätä minut. Kertokaa minulle nyt konkreettisia esimerkkejä siitä, miten oma aika kummallakin osapuolella on parisuhteelle hyväksi. Jos väännetään rautakiskosta niin ehkä opin jotain.
Kommentit (7)
Yksi kaveri juuri erosi oman ajan puutteen takia. Ei ehtinyt lukea ylipiston tentteihin tai tehdä koulutehtäviä. Lisäksi miehellä on ollut sosiaalista elämää ennen sinua, varmasti haluaa säilyttää hänelle tärkeät ystävyyssuhteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oma aika on sitä, että molemmat menemme ilman toista omien kavereiden kanssa jonnekin joku pari kertaa kuussa. Mies käy myös pelaamassa sählyä pari kertaa viikossa ja minä käyn lenkillä tai salilla. Jotkut ovat kiinni toisessa koko ajan, paitsi töissä ollessaan ja tekevät kaikkea vain yhdessä ja ovat silti onnellisia. Ei kai sitä ketään voi määritellä mikä on normaalia kullekin... Itse ainakin pidän kovasti siitä, että välillä pääsee vain naisporukalla tuulettumaan.
Mun mielestä on hienoa että haluat ymmärtää miestäni ja hänen tarvetta omalle ajalleen :)
Ollaan poikaystäväni kanssa ( ollaan siis aika nuoria) muutettu n. Vuosi sitten yhteen. Kyllähän siinä paljon aikaa tulee vietettyä yhdessä - se on normaalia ja ihanaa. Toisaalta molemmilla on koulu ja työ ja omat kaverit. Harrastetaan eri asioita ja nähdään omia ystäviä viikosta riippuen, joskus kerran joskus jokaisena päivänä.
Minä olen sitä mieltä, että minulla ei ole tarpeeksi omaa aikaa parisuhteessa, ja tämä siis tilanteessa, jossa käyn töissä joka arkipäivä klo 9-17, harrastan yhden illan viikossa, 1-2 kertaa viikossa työmatkan yhteydessä käyn lenkillä/uimassa (eli venytän vähän työpäivää), tapaan ystävää/siskoa lounaalla parin viikon välein ja parin kuukauden välein näen omia ystäviä yksinäni. Lisäksi yhdessä tavataan välillä jomman kumman ystäviä (toki osa näistä kuuluu nykyään jo kategoriaan yhteiset ystävät) tai minun perheenjäseniäni (miehen asuvat toisella mantereella). Kotona emme ole aina samassa huoneessa, vaan puuhailemme omiamme.
Silti hajoilen viikottain, että minulla ei ole parisuhteessa tilaa hengittää. Tilantarve on toki yksilöllistä, ja meillä minä tarvitse omaa aikaa enemmän kuin mies. Näistä neuvotteleminen on jatkuvaa keskustelua ja kompromisseja. Mutta AP:n tilanteessa on täysin normaalia ja jopa suotavaa, että vietätte vähän aikaa erillään. Minulle oma aikaa tarjoaa tilaisuuden tehdä asioita, joista mieheni ei ole kiinnostunut, puhua ystäville asioista, joista ei puolisoiden kuullen puhuta (ei mitään salaisuuksia, mutta enemmän sellaista tyttöjen juttua ja yhteiseen historiaan perustuvaa läppää yms.) sekä ihan vaan hengailla itseni kanssa, jotta voin keskittyä möllöttämään/hommailemaan/pelleilemään täysin haluamallani tavalla kenenkään pyörittelemättä silmiään, kommentoimatta tai kyselemällä, mitä puuhaan. Erillään vietetyn ajan jälkeen on ihana olla taas yhdessä, ja riittää juteltavaa, kun on kertynyt jutun juurta erilaisista kokemuksista.
Mun mielestä enemmänkin kuin että miten ja kuinka usein viettää aikaa erikseen, on kyse tunteesta, siitä odottaako toiselta koko ajan jotain.
Odottaako läsnäoloa, tarviiko kysyä lupaa omalle olemiselleen ja menoilleen, tarviiko tilittää asioita. Kuinka antaa toiselle tilaa ja vapautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 18:30"]
Mun mielestä enemmänkin kuin että miten ja kuinka usein viettää aikaa erikseen, on kyse tunteesta, siitä odottaako toiselta koko ajan jotain. Odottaako läsnäoloa, tarviiko kysyä lupaa omalle olemiselleen ja menoilleen, tarviiko tilittää asioita. Kuinka antaa toiselle tilaa ja vapautta.
[/quote]
Hyvin tiivistetty!
Alue: Aihe vapaa
Me ollaan miehen kanssa kokoajan yhdessä (paitsi kun ollaan töissä tai mies pesemässä autoa). Tiedän ettei ole hyväksi, mutta eipä kummallakaan ole mitään sitä vastaan. Kyllä huolestuisin jos mies yhtäkkiä möläyttäisi että tahtoo omaa aikaa, koska sitä ei koskaan ennen ole sanonut kaipaavansa