Mikä pahoissa pojissa vetää puoleensa?
Onko se itsevarmuus vai vaaran tunne tai esimerkiksi tatuoinnit?
Kommentit (126)
Vetoavat vain samalla, jokseenkin alhaisella henkisellä kehitysasteella oleviin naisiin. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa.
Vierailija kirjoitti:
Vetoavat vain samalla, jokseenkin alhaisella henkisellä kehitysasteella oleviin naisiin. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa.
Eli suurimpaan osaan naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetoavat vain samalla, jokseenkin alhaisella henkisellä kehitysasteella oleviin naisiin. Samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa.
Eli suurimpaan osaan naisista.
Kuten sun äiti ja siskot?
Ei yhtään mikään. Ei ole koskaan vetänyt.
En kykene itse säännölliseen normaaliin elämään ja koko nuoruuteni toivoin itselleni kilttiä kunnollista, ystävällistä miestä.
Lopputulos näissä yrityksissä että kuuntelen loputtomia neuvoja ja elämänohjeita kuin joltain vanhalta anopilta.
Pahat pojat ei odota sitä kodin hengetärtä eikä jakele niitä loputtomia elämäntapa-ohjeita.
Jotenkin tuntuu että saan olla heidän seurassa se vajavainen itseni.
Sen lisäks niitä kiinnostaa seksi enemmän, kuten itseänikin.
Eli tämä ei ihan oma valinta koska kukaan elämänhallinnan omaava mies ei jaksa mua, vaikka ulkonäköni viehättäis kovastikkin.
Varmaan se, että olen ollut lapsesta asti arka ja ujo. Vanhempanikin puhuivat minulle aina sävyyn "Uskallatko... et sä uskalla" jne.... Kouluaikoina ne suosituimmat pojat eivät minunlaisestani kiltistä hissukasta piitanneet, vaan äänekkäimmät ja itseään esille tuovat tytöt saivat kaiken huomion. Näistä seikoista itsetuntoni huononi niin, että päätin tyytyä itseäni vielä hiljaisempaan ja huonommalla itsetunnolla varustettuun poikaan. En ollut koskaan rakastunut ja tuntui, että tämä ihminen halusi murtaa minusta loputkin, koska pelkäsi että lähden. Hän alkoi uhkailemaan, että tekisi tuota ja tätä jos jätän hänet.... Töitä hän ei tehnyt kuin ensimmäiset pari vuotta, koska pelkäsi kaikkea (olimme yhdessä 12 vuotta) Ilmeni, että hän oli henkisesti sairas, ja kävi puistoissa hmm... näyttäytymässä. Hän oli myös totaalinen mammanpoika. Teki kaiken äitinsä mieliksi ja äitinsä soitti lähes joka päivä ikävää/huolta kaikesta kantaen. Jätin hänet lopulta, kun nuo mielenterveysasiat alkoi muuttua täydeksi todeksi. Sen jälkeen olen tavannut tällaisen "pahan pojan", joka on itsenäinen, jolla on halu sotkea kätensä töissä, eikä hän itke yhdenkään naisen perään (on eronnut useasti) Häntä ei kiinnosta perinteinen perhe.elämä, eikä hän välitä kenenkään mielipiteistä. Juurikin tuo, että kun hän ei ole takertuja vaan tietää, että jos yksi lähtee, niin toinen tulee, tekee hänestä mielenkiintoisen ja saa tuntemaan itseni eläväksi, koska en ole mikään ainut vaihtoehto. Hänen elämänsä ei romahda, eikä talouskaan, jos jätän hänet. Joo hänen käytöksensä on usein jopa julmaa, koska hän tietää, että tulijoita paikalleni olisi, mutta se itsevarmuus ja tietynlainen julkea ylimielisyys on vaan se, joka on saanut itsetuntoni nousemaan pohjamudista, ja uskan itsekin elää.