Työssäkäyvä, millaisia muutoksia elämääsi tulisi jos tulisi putosivat työttömän tasolle, noin 1000 kk?
Lisäksi joutuisit joka kuukausi anomaan tuon summan useista lähteistä?
Myös työtön, mitä tekisit jos saisitkin yhtäkkiä vaikka 3000 euroa kuussa rahaa, osaatko kuvitella millaista elämäsi olisi normaalina tulonsaajana?
Kommentit (62)
Koti ja autot myyntiin, omaisuus piiloon ja maksimi sossutuet hakuun. Omia rahoja käyttäisin vaivihkaa.
Vierailija kirjoitti:
Eipä paljoakaan muutoksia, elän myt jo todella askeettisesti ja säästän paljon. Olis enemmän vapaa-aikaa ainakin. Anomus kerran kuukauteen on helppo nakki.
Miksi käyt sitten töissä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä perusteella työttömänä saisi noin paljon rahaa? Toki ansiosidonnaista, mutta eipä sekään ikuisesti kestä.
Ehkä tässä on laskettu, että työmarkkinatuki on sen noin 724 e/kk (minut verot, tietysti). Asumistuki pk-seudun maksimi 429,60 e/kk. Tarvittaessa vielä muut tuet.
Verojen jälkeen työmarkkinatukea jää käteen noin 500+€ ja asumistukeen ja muihin tukiin vaikuttaa puolison tulot.
Tässä ei kuitenkaan puhuttu puolisoista eikä niiden tuloista. Verojen jälkeen työmarkkinatuesta jää 571,96 e plus miinus muutama euro. Veroprosentti on Kelan määrittämä 21 prosenttia, kaikilla sama paitsi jos toimitat muutosverokortin tiedot. Tässä kuitenkin ei ollut kyse siitäkään.
Laskin joskus työmarkkinatuen veron 17 % ja sain mätkyt.
Siinä tapauksessa olet jättänyt jotain tuloja verokortille merkitsemättä etkä ole ollut koko vuotta työmarkkinatuella.
Tulot nousisivat. Tällä hetkellä saan kotihoidontukea ja asumistukea yhteensä alle 700€. Kannattaa olla mielummin työtön kuin hoitovapaalla.
Muistan ajan kun tulot olivat tuota luokkaa. Edessä olisi toki ns. kaiken turhan kuluttamisen karsiminen mutta pärjäisin.
Noh, ensimmäisenä pitäisi karsia menoja, tuo 1000€/kk ei riittäisi nykyisiin menoihin eli lainanlyhennyksiin ja autoon yms. Jos asuisin yksin niin ei olisi ongelmaa, muuttaisin vaan pienempään asuntoon kylälle ja myisin auton pois. Mutta nyt kun puolisokin tarvitsee autoa niin se ei ole mahdollista. Toki sitten puoliso varmaan ottaisi auton kulut kontolleen.
Muutaman vuoden päästä ei olisi enää ongelma kun on autolaina + yksi toinen laina maksettu kokonaan pois ja tuo tuhat euroa riittää enemmän kuin hyvin muihin menoihin.
Onko se eräs L. Räty ketä tätä kysyy?
Vierailija kirjoitti:
Jäin yrittäjästä työttömäksi ja työttömyystuki on vähän isompi, kuin mitä vuosiin nostin palkkaa. Lisäksi stressi putosi reilusti, eli pelkkää voittoa. En saa 1000€, vaan noin 630€.
Usein kyllästyttää vakituisessa palkkatyössä olevien valitus. Yrittäjälle säännöllinen palkka olisi luksusta. Suomessa pienyrittäjä on lainsuojaton. Ei ole ison firman liikevaihtoa, eikä niitä kuuluisia "verottomia osinkoja". Eikä ole myöskään palkkatyössä olevien säännöllisiä tuloja ja turvaa. Jos yrittäjällä ei ole toimeksiantoja, niin palkka on nolla euroa!
t. yrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Onko se eräs L. Räty ketä tätä kysyy?
Ketä? Voi jessus, mikä umpitollo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä paljoakaan muutoksia, elän myt jo todella askeettisesti ja säästän paljon. Olis enemmän vapaa-aikaa ainakin. Anomus kerran kuukauteen on helppo nakki.
Miksi käyt sitten töissä!
Yleensä typeriä kysymyksiä ei ole, mutta tämä kysymys siltä vähän tuntuu. En ole keltä kysyt, mutta omalla kohdallani vastaus on, että pidän työstäni. Jos jäisin työttömäksi, ei voisi säästää pahan päivän varalle. Lisäksi joutuisi kuitenkin vastaanottamaan töitä kun niitä tarjotaan. Koska en halua vaihtaa nykyisestä epämiellyttävämpään ja eläkepäivinä voi säästössä olevaa rahaa tarvita vaikkapa sairauskuluihin ja aina voi tulla yllätyksiä. Eli miksi joku haluaa vaihtaa vakinaisen hyvän työpaikan huonompaan työllistämistukityöhön, johon on mahdollisuus joutua, on vastakysymys.
Olen elänyt vuosia 1000e ja allekkin tuloilla. Pärjää kun on pakko, autokin on pakollinen.
Tonnin tuloilla pitäisi varmaan lopettaa ulkona syöminen. Kotiinkin pitäisi kai ostaa halpaa ruokaa. Ja vaatteet hankkisin käytettyinä. Toivottavasti ei sentään alkoholista tarvitsisi luopua... näyttäväthän nuo köyhätkin sitä vetävän.
Pakko tunnustaa, että velkavipu on viritetty sen verran tiukille meidän taloudessa, että työpaikkaa ei mielellään vaihtaisi, mikäli palkasta joutuisi yhtään tinkimään. Näin jälkikäteen mietittynä ei hyvä asia. Sitoo liiaksi valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Tonnin tuloilla pitäisi varmaan lopettaa ulkona syöminen. Kotiinkin pitäisi kai ostaa halpaa ruokaa. Ja vaatteet hankkisin käytettyinä. Toivottavasti ei sentään alkoholista tarvitsisi luopua... näyttäväthän nuo köyhätkin sitä vetävän.
Joo ei tarvii alkoholista luopua, eitä pelkoa ei ole.
Olisin noin 300 € rikkaampi kuin nyt. Eli kelpaisi.
Olen ollut lomautettuna ja sairauspäivärahalla. Toki nämä ova ansiosidonnaisia ja niistä on jäänyt käteen noin 2000€/kk. Ihan hyvin olen pärjännyt. Ei tarvinnut laittaa edes asuntolainaa maksuvapaalle. Jos putoaisi peruspäivärahalle, joka ei ole lähelläkään tonnia, niin sitten pitäisi jo tehdä jotain järjestelyjä, kuten myydä toinen auto pois ja pistää asuntolaina lyhennysvapaalle.
Ei ansiosidonnainen putoa noin paljoa, itsellä netto putosi 700e.
Toisaalta jäi pois vaate- ja bensakulut, työpaikkaruokailut, lounastreffit kaupungilla ystävien kanssa jne. Ehkä 300e pudotus viimekädessä. Sen verran talous kestää kevyesti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäin yrittäjästä työttömäksi ja työttömyystuki on vähän isompi, kuin mitä vuosiin nostin palkkaa. Lisäksi stressi putosi reilusti, eli pelkkää voittoa. En saa 1000€, vaan noin 630€.
Usein kyllästyttää vakituisessa palkkatyössä olevien valitus. Yrittäjälle säännöllinen palkka olisi luksusta. Suomessa pienyrittäjä on lainsuojaton. Ei ole ison firman liikevaihtoa, eikä niitä kuuluisia "verottomia osinkoja". Eikä ole myöskään palkkatyössä olevien säännöllisiä tuloja ja turvaa. Jos yrittäjällä ei ole toimeksiantoja, niin palkka on nolla euroa!
t. yrittäjä
Usein myös luullaan, että yrittäjyydestä työttömäksi työnhakijaksi siirtyminen on yhtä helppo juttu kuin palkansaajalla. Pahimmillaan prosessi on niin mutkikas, että kaikki ehtii romahtaa, ja jos ikää on riittävästi, romahdus turmelee koko loppuelämän.
t. Ammatinharjoittajasta asunnottomaksi
Säästöillä pärjäisi aika mukavasti jonkin aikaa, mutta pitäisi kyllä rukata kulutustottmuksia.
Noin muuten muutokset olisivat luultavasti positiivisia.
Säästyisi työmatkaan menevät rahat, ja kun valtaosa stressistä katoaisi, ei menisi niin paljoa rahaa alkoholiin.
Samaten einesten ostelu jäisi pois, kun olisi aikaa ja tarmoa valmistaa ruoat itse.
Ties vaikka jonkin ajan jälkeen olisi taas energiaa ja intoa harrastaa jotain.
Laskin joskus työmarkkinatuen veron 17 % ja sain mätkyt.