Avaudun..

..tänne, kun en muualle osaa. Puolisoni, mistään ei varmasti voi löytyä mitään niin kuvottavaa, kuin sinun itseriittoinen, valehteleva, pettävä, ruma, ilkeä, epävarma ja suppea ajatusmaailmasi ja luonteesi. Olet tehnyt perheellemme sen kaikkein pahimman. Tekosi vuoksi vain uskottelemme toisillemme, että kaikki on niin ihanaa ja ainutlaatuista. Todellisuudessa itken sisälläni lähes jatkuvasti.

Jatketaan vaan leikkiä. Jatketaan niin kauan, kunnes olet todella korkealla. Pudotan sinut korkealta ja niin ahtaaseen rakoon, että varmasti tunnet sen lopun elämäsi. Tulet myös muistamaan minut, lopun elämäsi. Siitä pidän huolen.

Sinä et tästä tule selviämään ilman seurauksia. Satutan sinua niin, että se on kuin sydäntäsi sahattaisi. Niin pahalta minusta tuntuu ja niin tulee tuntumaan sinustakin. Saat huomata sen kyllä. 

Olen myös pohtinut. Miten voin vihata sinua, jos en rakasta? Tajusin, en edes vihaa sinua enää. Minua ei kiinnosta, mitä elämälläsi teet. Kun avaat suusi, meinaan oksentaa. En vihaa sinua enää, sillä en tunne sinua kohtaan mitään, enää en edes sääli sinua. Vihaan valehteluasi. Sen myös jonakin päivänä sinulle kerron. Kun vain aika on sopiva..