Anopin nyyhkyitsesääli-sähköposti
Taustaa: anoppini on narsistinen jyrä, joka kohtelee kaikkia "läheisiään" palvelijoinaan ja kosto on kauhea ja välitön, jos joku ei tottele. Ilkeä, manipuloiva ja juoruileva noita-akka, johon ei voi luottaa. Olen jo vuosia vältellyt anoppiani, samoin mieheni. Sanomatta selvää, että lapsiamme hän ei tapaa. Hänestä olen kertonut myös esim näistä "liikaa lahjovista" mummuista kertovissa ketjuissa.
Tänään häneltä tuli itsesääliä tihkuva sähköposti. Kuinka hänen unelmansa ovat nyt rikki, kun anoppi ei saa lukea lapsille satuja, saa lapsia yökylään jne. Kuinka viettää yönsä valvoen, kun miettii miksi näin.
Jotenkin tekisi mieli kirjoittaa että koita nyt vähän muistella, miten hän on minua ja poikaansa kohdellut. Toisaalta, miksi nähdä vaivaa, kun tuossa lähettämässään viestissäkin on lykkäämässä syytä mun niskaan. Ja mikä takaa, ettei mun mahdollinen vastaus lähtisi kiertokirjeenä kaikille anopin tutuille?
Pohdinta-apua kaivataan!
Kommentit (121)
Olemme saaneet narsistisesti käyttäytyvän ihmisen pitämään puolustus monologia miten narsistiä pitää ymmärtää. Olet pelkkä nolla ja alempanakin jos läheisiltäsi kysytään.
Te ette ilmeisesti kukaan syö kunnon aamiaista. Silloin tulee helposti riitaiseksi.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään riidellä appivanhempiemme kanssa. Ei koskaan. Ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää perheasioita käsitellä julkisesti jollain palstalla! Mitä siitä saat, vain haukuttua julkisesti ihmisen jota muut ei tunne! Häpeäisit onneton marisija..
En häpeä, enkä ole onneton, kiitos siitä silloin hetkellä, kun laitoin narsistin ulos elämästäni. Eikä tämä perheasia ole, koska anoppini ei ole eikä tule perheeni jäseneksi.
Ilmeisesti en ollut tarpeeksi vakuuttava viimeksi, kun anoppi jo melkein kuuden vuoden jälkeen kerjää sääliä ja myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää perheasioita käsitellä julkisesti jollain palstalla! Mitä siitä saat, vain haukuttua julkisesti ihmisen jota muut ei tunne! Häpeäisit onneton marisija..
Anoppi ei ole perhettä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun pitää perheasioita käsitellä julkisesti jollain palstalla! Mitä siitä saat, vain haukuttua julkisesti ihmisen jota muut ei tunne! Häpeäisit onneton marisija..
Anoppi ei ole perhettä
Ah hah, mun anoppi on samanlainen kuin ap:lla ja kerran alkoi oikein vimmalla opettaa taaperoille kuinka nykyään on julmaa ja itsekästä kun ihmiset ei ymmärrä kuinka anoppi kuuluu perheeseen ja sukua on sitten kaikki muut etäisemmät. Onneksi asuttiin monen sadan kilsan päässä, vaikka eipä se häntä toki pysäyttänyt rikkomasta rajoja niin moneen kertaan, että välit meni kokonaan.
Kaikki miniäthän eivät ole näitä anopinvihaajia. Meitä on moneen lähtöön. Kiitos kaikille mukaville ja auttavaisille, tasapainoisille miniöille.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret aviomiehet on liian hyvin kasvatettu, eivät osaa pitää puoliaan näitä anopinhaukkujia kohtaan. Pitää kannustaa koko yhteiskunnassa heitä pitämään puoliaan. Ja myös heidän tulee saada olla sukulaistensa kanssa tekemisissä. Eivät nämä miniät mitään maailman määrääjiä ja hallitsijoita ole. Heillä on vain harha omasta pätevyydestään.
Silloin kun ei itse ole kohdannut narsistista käytöstä voi helposti ajatella että kaikki asiat pystyy sopimaan. Mieti miltä tuntuisi kun joudut jouluna ja omana syntymäpäivänä laittamaan puhelimen kiinni jotta välttyisit siltä että ikävä perheenjäsen ei pääse muistuttamaan itsestään? Koska ei sen onnittelun tai hyvän joulun toivotuksen ole tarkoitus ilahduttaa vaan jättää sinut (jälleen kerran) vastauksen velkaa. Kun se koko suhde perustuu siihen että miltä siitä narsistisesti käyttäytyvästä ihmisestä tuntuu: Minä sitä, minä tätä, minun se, minun tuo. Yksi toisteli että minun sisko on k**llut, vuosikausia, vaikka hänen vanhemmilta oli k**llut lapsi ja kihlatulta rakas puoliso. Koko ajan vaan kaikki piti ymmärtää kun minun sisko.
Pois vaan ja yhteydet poikki tuollaisten mielenmyrkyttäjien kanssa. Älä vastaa puheluihin, poista viestit lukematta jne. Löytää sitten uuden uhrin saastutettavaksi.
Joutuuko kaikki jostain persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt sukunsa ulkopuolelle, hylätyiksi? Toivottavasti heillä on naapureita tai tuttavia jotka jaksavat joskus jutella ja pitävät heitä kuitenkin ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Pois vaan ja yhteydet poikki tuollaisten mielenmyrkyttäjien kanssa. Älä vastaa puheluihin, poista viestit lukematta jne. Löytää sitten uuden uhrin saastutettavaksi.
Tässä se yksi syy (ehkä se tärkein) pitää anoppi mahdollisimman kaukana mun lapsista. Tuo sairas kierre pitää katkaista tähän, mun lapsille ei tuollaista taakkaa saa hennoille olkapäille nostaa.
Vierailija kirjoitti:
Joutuuko kaikki jostain persoonallisuushäiriöstä kärsivät henkilöt sukunsa ulkopuolelle, hylätyiksi? Toivottavasti heillä on naapureita tai tuttavia jotka jaksavat joskus jutella ja pitävät heitä kuitenkin ihmisinä.
Paitsi että he ovat ihmisiä vain ulkoisesti. He myrkyttävät kaiken mihin koskevat. Pintapuolisilta hyvää päivää- tuttavilta pystyvät kyllä usein piilottamaan pimeän puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miniäthän eivät ole näitä anopinvihaajia. Meitä on moneen lähtöön. Kiitos kaikille mukaville ja auttavaisille, tasapainoisille miniöille.
Aika moni vihattu anoppi on kohtalonsa itse rakentanut.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.
Minulla on erittäin hyvät välit poikiini ja miniöihini. Ei minua kukaan hauku. Päinvastoin. Se johtuu varmaankin siitä, että osaan käyttäytyä ja kunnioittaa toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä anoppivihaa. Kuka jaksaa kirjoittaa tai lukea näitä kypsymättömien nuorten naisten elämänvaiheeseen liittyvää kipuilua, joka suuntautuu syyttömiin ihmisiin. Nämä aviomiesten äidit joutuvat elämään viimeiset elinvuotensa haukuttuina ja yksinäisinä tapaamatta omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan, rakkaimpia läheisiään. Heille asia on koko elämä, näille ikuisille haukkujille asia on kuitenkin ohimenevä ja vain osa elämää. No, sama tulevaisuus odottaa näitä haukkujaminiöitä, jotka suosivat vain omaa äitiänsä.
Ha! Mun anoppi rakastaa vain itseään ja koiraansa. Anopin tytär oli pitkään hyvissä kirjoissa, mutta hän ei ole täyttänyt tehtäväänsä tehdä lisää lapsenlapsia, eikä enää tottele äitinsä jokaista oikkua.
Vierailija kirjoitti:
Kummallista, ettei ap muka voi keskustella asiasta poikansa kanssa.
Olisiko poika ehkä eri mieltä?
Mielestäni ns. viimeinen sana on kumminkin ap:n miehellä, hänen äidistään on kysymys.
Miniä on sukua vain avio/avoliiton kautta
Ap tässä. Miehelläni on hyvin monimutkainen ja vaikea suhde äitiinsä. Miksi pahentaa mieheni tilannetta, kun tässä tilanteessa keskustelu hänen kanssa toisi vain pahan mielen meille molemmille. Mies on aika rikki, tyypillistä narsistinen lapsille.
En muuten ole ikinä kieltänyt miestäni käymästä äitinsä luona lasten kanssa, mutta eipä nuo visiitit miestäni kiinnosta. Mies voi henkisesti selkeästi paremmin, kun on vähentänyt yhteydenpitoa äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret aviomiehet on liian hyvin kasvatettu, eivät osaa pitää puoliaan näitä anopinhaukkujia kohtaan. Pitää kannustaa koko yhteiskunnassa heitä pitämään puoliaan. Ja myös heidän tulee saada olla sukulaistensa kanssa tekemisissä. Eivät nämä miniät mitään maailman määrääjiä ja hallitsijoita ole. Heillä on vain harha omasta pätevyydestään.
Mutta perhe on ne äiti, isä ja lapset. Nämä sitä arkea elävät ja kasvatuksen tekevät.
Muut ovat ulkokehällä, ja osallistuvat sen verran mitä haluavat ja miten heille sopii. Mutta näiden ulkopuolisten pitää muistaa kunnioittaa vanhempien päätöksiä ja toiveita.
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Te ette ilmeisesti kukaan syö kunnon aamiaista. Silloin tulee helposti riitaiseksi.
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroon vaapukkahilloa. Olemme tehneet näin jo 18 vuotta.
Meille ei tulisi mieleenkään riidellä appivanhempiemme kanssa. Ei koskaan. Ei ikinä.
Turhan viljaisa olisi tuo annos minulle. Pierettäisi. Mutta hyvä kun teillä toimii.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret aviomiehet on liian hyvin kasvatettu, eivät osaa pitää puoliaan näitä anopinhaukkujia kohtaan. Pitää kannustaa koko yhteiskunnassa heitä pitämään puoliaan. Ja myös heidän tulee saada olla sukulaistensa kanssa tekemisissä. Eivät nämä miniät mitään maailman määrääjiä ja hallitsijoita ole. Heillä on vain harha omasta pätevyydestään.
Meillä kävi niin, että pariterapiassa käyminen sai miehen tajuamaan, että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia nähnytkään. Oli iso kriisi miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Älä vastaa. Koska jos vastaat, hän saa teiltä reaktion ja sitä hän hakeekin. Kyse ei ole siitä, että tuollaisen ihmisen kanssa pystyisi käymään normaalia, tasa-arvoista dialogia. Eli tuo sähköpostin sisältö ei ole se pääpointti, vaan se, että hän hakee teiltä huomiota ja reaktiota.
Mutta kannattaa kuitenkin miettiä jo etukäteen valmiiksi miten reagoi/vastaa, jos myöhemmin jossakin yhteydessä hän ottaa sen esille.
Valmistautuminen kannattaa siinä mielessä, ettei sitten ala selittelemään ex tempore jotakin, mistä anoppi saa vielä enemmän virtaa hommaansa.
Ehkä jotain "Ikävä, että koet asian noin" ja sitten vaan vaihtaa aihetta. Mitään peruteluja tai syitä en alkaisi kertoilemaan, koska se vaan lisäisi vettä myllyyn. Ja ennen kaikkea sanoisin tuon "ikävä, että..." -fraasinkin todella neutraalisti niin ettei hän todellakaan kuvittele, että se olisi empatian osoitus vaan todellakin vain mitään tunteita sisältävä kohteliaisuusfraasi.
Ap:n anoppikin löysi palstalle kaikesta päätellen. Hänelle on vain yksi asia: jätä ihmiset rauhaan, heidän velvollisuus ei ole olla sinun elämäsi sisällöntuottaja. Heidän elämänsä on heidän elämä. Pysyttele erossa kerta sinua ei ole kutsuttu.