Onko äidinrakkaudesta puhuminen vanhanaikaista?
Seurailen Skeptikkojen keskustelupalstaa, ja siellä on käyty kiivastakin keskustelua kirjasta, joka revitelee mustan huumorin keinoin tulevaisuuden skenaarioilla. Toinen ääripää vie maailmaan, jossa teknologiausko johtaa maailmaan, missä äidinrakkaus kielletään, ja toisen ääripään muodiostavat luontoon luottavat ihmiset, joilla äidinrakkus on suuri voima.
Kun googlasin sanaa "äidinrakkaus", huomasin , että vielä kymmenen vuotta sitten tuota sanaa käytettiin yleisesti keskusteluissa, mutta viime vuosien keskusteluista se on kadonnut. Ei kai ole mahdollista, että vuosimiljoonien aikana evoluution kehittämä tunne, olisi yhtäkkiä kadonnut? Onham nähtävissä, että kaikkien isojen nisäkkäiden emot hoivaaat poikasensa aikuisuuden kynnykselle vaistojensa varassa. Miten ihminen olisi poikkeus?
Tuo kirja"tulevaisuuden lyhyt historia" (BOD) on ilmestynyt pari vuotta sitten. ja sieltä löytyy mielenkiintoinen näkemys äidinrakkauden erikoisluonteesta:
"...ihmiskunnan ydin on perhe, jonka syvin olemus muodostuu äidin ja lapsen välisestä suhteesta. Tämän suhteen luonto sinetöi vahvalla hormonisidoksella, joka muodostuu jo silloin, kun lapsi kehittyy kohdussa osana äitiä. Toinen perheen muodostava ja yhtä tärkeä suhde on äidin ja isän välinen suhde, jonka luonto myös sinetöi hormonisidoksella. Se on syntynyt jo ennen kuin lapsi on saanut alkunsa.
On tärkeää ymmärtää nämä kaksi suhdetta erillisinä, koska niiden syntymekanismit poikkeavat toisistaan. Äidin rakkaus lapseen alkaa muodostua heti sikiövaiheessa lapsen ollessa konkreettisestikin osa häntä itseään, mutta isän suhde lapseen alkaa varsinaisesti vasta, kun lapsi alkaa olla äidistä erillinen olento. Tämä tapahtuu parin vuoden iässä, kun lapsi alkaa kävellä, puhua
ja kommunikoida ympäristönsä kanssa."
Jos tuossa on siteeksikään totuuden siementä, on kai vaarallista lapsen kannalta uskotella , että äiti on korvattavissa taaperon hoivaajana edes isällä?
Kommentit (44)
filosofi kirjoitti:
Niiinpä. Nyt ollaan todellakin ajassa, jolloin luontoon uskovat on poljettu maan rakoon. Muta kauanko näin voi jatkua. Olen huomaavinani, että nuorison keskuudessa on nousemassa ajattelu, että ihmisen olisi elettävä luonnonmukaista elämää. Ja onhan meillä vielä muutama tutkijakin ( kuten Keltinkangas-Järvinen), jotka uskaltavat sanoa, että yksivuotiaan vieminen päiväkoiin on lapsen pahoinpitelyä (ei hän tietysti tätä sanamuotoa käytä).
Mikä kumman trolliporukka vastustaa lasten päivähoitoa täällä???
Nuo kirjan ajatukset taas on melko vanhahtavia. En allekirjoita.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykypäivänä lapsia tarvitse ajatella. Saati rakastaa. Muuta kun jos saavat kymppejä koulussa tai voittavat telinevoimistelukisan. Silloin voi hetken rakastaa sitä omahyväistä tunnetta, kun saa muille hehkuttaa jälkikasvun erinomaisuutta. Sitten palataan taas latteaan tilaan.
Huurteletko jostain 1950-luvulta?
Vierailija kirjoitti:
filosofi kirjoitti:
Niiinpä. Nyt ollaan todellakin ajassa, jolloin luontoon uskovat on poljettu maan rakoon. Muta kauanko näin voi jatkua. Olen huomaavinani, että nuorison keskuudessa on nousemassa ajattelu, että ihmisen olisi elettävä luonnonmukaista elämää. Ja onhan meillä vielä muutama tutkijakin ( kuten Keltinkangas-Järvinen), jotka uskaltavat sanoa, että yksivuotiaan vieminen päiväkoiin on lapsen pahoinpitelyä (ei hän tietysti tätä sanamuotoa käytä).
Mikä kumman trolliporukka vastustaa lasten päivähoitoa täällä???
Nuo kirjan ajatukset taas on melko vanhahtavia. En allekirjoita.
No nyt joku poliitikkokin heräsi! Astuttiinko varpaille. Anteeksi!
En minä ainakaan näe päivähoitoa tarpeettomaksi. Kysymys on siitä peruskysymyksestä jota professori Keltinkangas- Järvinen on vuosikausia pyrkinyt nostamaan esiin. Yksivuotiaan vieminen päiväkotiin on lapsen pahoinpitelyä ( ei Keltinkangas tätä näillä sanoilla sano). Minä sanon!
Mikä on oikea ikä, siitä pitäisi pystyä keskustelemaan, mutta televisiossa muutama viikko sitten Helsingin kaupungin sosiaalitantta vain kohautti olkapäitään Keltinkankaalle, kun hän juuri tätä asiaa kysyi.
En osaa sanoa onko kirjan ajatukset vanhahtavia kun en ole vielä lukenut. mutta nyt luen varmasti!
Näyttää nimittäin siltä, että kirjan tekijät ovat paremminkin aikaansa edellä!
No nyt puhutaan asiaa.
Jos hyväksymme sen , että äidinrakkaus on luomakunnassa oleva rakenteellinen ominaisuus, jonka poistaminen ei ole mahdollista (kun se kerran on luomakunnassa ollut jo satoja miljoonia vuosia), on meidän otettava se vahvuutena, ja kehitettävä sitä.
Nyt on tulossa vaalit! Meidän on varottava äänestämästä ehdokkaita, jotka ovat olleet poistamassa kodinhoidontukea! Näin yksinkertaista se on!.
Ei mitään sovinistista kotirouvajärjestemää, vaan naisen luontaisen voimavaran hyödyntäminen yhteiskunnan hyväksi auttamalla häntä olemaan läsnä pienimpiemme alkutaipaleella. Investointi kannattaisi varmasti paremmin kuin rahat intersektionaaalisten feminististen projektien rahoittaminen!
Jos joku poliitikko asian ymmärtäisi, saisi hän valtavan äänivyöryn!
Hitto, taidanpa minäkin lukea tuon aloituksessa viitatun kirjan. Ties mitä sieltä löytyy?