filosofi
Seuratut keskustelut
Oletteko ostaneet noita Saimaan tuore -lohia, mitä olette tykänneet?
Noita lohia joita myydään pienikokoisina paloina. Mielestäni ostamassa lohessa oli joku ikävä sivumaku, ovatkohan muut sellaista maistaneet. Viimeinen käyttöpäivä ylihuomenna joten ei vanhaakaan pitäisi olla.
93Kommentit
Vierailija kirjoitti:
"Mikä tuossa lainauksessa on vialla", kaikki muistaakseni. Kuka kirjoittanut?
Kirjan tekijät esittelevät itsensä seuraavasti:
"Me tämän teoksen takana olemme joukko eri alojen eritasoisia asiantuntijoita."
Enempää en heistä tiedä, sillä he ovat valinneet tekijänimeksi "Usko Toivo". Olen yrittänyt löytää enemmän tietoa siitä saakka, kun hankin sen hyvän ystäväni neuvomana. Huonolla menestyksellä. Epäilin aluksi kirjaa, sillä eihän tuollainen tekijänimi voi olla kuin uskonnolisen propagandakirjan tekijällä. Ja missä on "rakkaus"?
Minun piti lukea kirja lopppuun, ennenkuin tajusin viimeisen lauseen luettuani, että "rakkaus" oli ollut koko kirjan pääasia, mutta se oli niin ovelasti sisäänkirjoitettu niin, että viimeisessä lauseessa se avautuu koko laajuudessaan. En löyänyt sitä sieltä koska nykypäivän lukijalle rakkaudesta on tullut "kauppatavaraa", ja koko käsite on saanut siitä kautta imelän sivumaun.
Kirjan tekijät voittivat luottamukseni jo enimmäisellä lauseellaan:
"Varoitus! Tämä tarina sisältää väittämiä, joista tieteellinen näyttö eräiltä osin on puutteellista."
Vaikka siis tekijät ovat mitä ilmeisemmin tiedetaustaisia, he haluavat sanoa sanottavansa epätieteellisessä kontekstissa. He eivät väitäkään tietävänsä totuutta, joten kirja on vankan tieteelisen taustan omaavan ryhmän mielipide elämänkokemukensa valossa, ja he käyttävät suomalaisen demokratian suomaa oikeutta tuoda näkemyksensä esiin.
Minut sai vakuuttuneeksi heidän korkea tieteellinen osaaminen, kun he ovat pystyneet kiteyttämään jo johdannossa ilmastokysymyksen ytimen yhteen kuvaan ja muutaman sivun selostukseen niin , että tavallinenkin ihminen ymmärtää mistä on kysymys. Tuon saman asia on esittänyt myös tiedemaailman megatähti Lawrece M Krauss kirjassaan "The physics of climate change" sivulla 34. Kraussin kirja on ilmestynyt vuonna 2020 ja tämä suomalainen versio JO VUOTTA AIKAISEMMIN 2019.
En väitä että Krauss on kopioinut, vaan että nuo tekijät liikkuvat saman tiedon äärellä kuin Krauss. Johdanto on siis kovaa tiedettä kansantajuisessa muodossa, mutta kirjan varsinainen sanoma on otsikoitu mielenkiintoisesti "SATU AIKUISILLE", Se on siis tiedenaisten näkemys ihmisyydestä opettavaisen sadun muodossa. Kaipa heillä on elämänkokemus osoittanut , että sadun muodossa on helppo käsitellä vakavia asioita. Jos vaikka olisivat lukeneet satuja lapsilleen!
Minusta tuo aloituksen lainaus on malliesimerkki siitä, miten rakkautta voi käsitellä uudesta nökökulmasta. Tuo näkemys kunnioittaa niiden naisten tunteita, jotka traumatisoituvat siitä, että heidän lapsensa vieroitetaan yhteiskunnan toimesta ennen kuin luonnollinen irtikasvaminen on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
filosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hormonisidos?? Mikä ihme se on?
Ei tuo termi tietenkään tieteellisiä kriteereitä täytä. Mutta en keksinyt parempaa imaisua, sille, että raskausaikana sangen monia hormonaalisia muutoksia tapahtuu naisessa, jotta luonto turvaisi jälkeläiselle turvallisen alun elämälle. nämä hormonaaliset muutokset lienevät äidinrakkauden perustana. Uskon vielä senkin, että vauvassa kehittyy myös hormoneja jotka kohdistuvat äitiin ja ovat sillä tavalla vuorovaikuttavia, että voidaan puhua hormonisidoksesta. Kauanko näiden vaikutus säilyy, en tiedä, mutta omalla kohdallani äiti oli kyllä huolissaan meistä lapsista kuolemaansa asti.
Mitä tarkoitat äidinrakkaudella? Ja miksi ajattelet hormonien olevan sille perusta; entä emo, joka ostaa/adoptoi vastasyntyneen, missä hänen perustansa?
En minä ole tiedenainen, jotta osaisin sanoa, mikä on hormonien ja mikä muiden kemiallisten prosessien aikaansaama tunnetila. Mutta sen tiedän varmasti, että synnytys aiheuttaa naisen psyykkeeseen suuria muutoksia( kokemusasiantuntijana sanon näin). Kyllä naisen elimistö on koko nuoruuden valmistautunut tätä tapahtumaa varten ja on siten myös vastaanottavainen adoption suhteen. Mutta adoptio on aina erikoistapaus.
Tuolla kirjassa on mainio lause siitä miten asia käännetään erikoistapauksiin kun ollaan heikoilla itse asiassa. Lainaan kirjaa sivulta 35 :
"Viemällä sitten keskustelu näihin erikoistapauksiin päästään älyllinen keskustelu tappamaan alkuunsa"
Vierailija kirjoitti:
Nyt taidat ap heittää vitsiä. Eihän tuossa lainauksessa ole mitään järkevää.
Mikä tuossa lainauksessa on vialla. Et kai väitä, ettei äidiksi tuleminen muuta naista. Kun mies ei synnytä muutokset miehessä ovat kovin pieniä äitiin verrattuna. Lähes kaikki tuntemani synnytyksen kokeneet naiset kertovat kokeneensa synytyksen suurena tapahtumana.
Isojen nisäkkäiden maailmassa emot automaattisesti huolehtivat pennuistaan, Mikksi ihminen olisi poikkeus? Tämä asia on tietenkin tabu, koska asian myöntäminen johtaisi poliittiseen keskusteluun siitä, missä vaiheessa lapsen irrottaminen äidin yhteydestä on LAPSEN edun mukaista. Tällainen poliittinen keskustelu ei ole mahdolista, koska poliittista keskustelua käyvät ihmiset ovat pääsääntöisesti joko miehiä ja synnyttämättömiä naisia, joista molemmista puuttuu omakohtainen kokemus tuosta tunteesta. Tai sitten he ovat naisia, ota ovat jättäneet vuoden ikäisen lapsen muiden hoiviin, ja he kaikkein viimeisenä uskaltavat ajatella asiaa. Niinpä Keltinkangas-Järvisen puheet kaikuvat kuuroille korville.
Ja vallitsevaksi totuudeksi tulee, että työllisyyden alttarille uhrataan lapsen luonnonmukainen kasvu, ja vauvaikä katkaistaan lapsen edusta piittaamatta. Onko kysymys vauvan henkisestä pahoinpitelystä kun näin tehdään, sitä en osaa sanoa. On tytkijoiden asia selvittää milloin on oikea aika vierottaa lapsi. Ja luulempa, että tässäkin on huomattavaa yksilötason hajontaa, jolloin päätös asiassa kuuluisi lähinnä äiti-lapsi akselille, eikä yhteiskunnan politrukkien tulisi stkeutua näin herkkään yksilötson asiaan.
Onko nyt niin, että tuon kirjan tekijät ovat sohaisseet liian arkaa asiaa. tämänköhän takia he pysyvät pseudonyymin takana.
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on rakkaus, isillä isänmaa jonka puolesta on kuoltu. Mitä äideille jää jos rakkaus otetaan pois ?
Mies sukupuoli luultavasti tulevaisuudessa kielletään lain vastaisena.
Hauska heitto tuo miessukupuolen kieltäminen lailla. Juuri noinhan se tuossa mustan huumorin sävyttämässä kirjassa kerrotaan.
Teknologiaan uskovassa maailmassa naiset luopuvat äidillisestä kulttuurista. Omaksuvat patriarkaatin arvomaailm. Julistetaan feministinen manifesti, ja kaapataan Valta Capitol-kukkulalla QAnon tyyppisen uskonlahkon avulla. (On varmasti ollut hauskaa kirjan tekijöillä juttua valkoisen talon valtausta tehdessään, mutta mahtoiko hymy hyytyä, kun Trump vuosi kirjan ilmestymisen jälkeen teki temppunsa ).
Sitten kun valta on saatu, miesten testosreonimäärä säädetään lailla puolitettavaksi, ja lopulta miehet kielletään koknaan, kun teknologia tekee heidät tarpeettomiksi. Mutta miten sitten käykään kun luontoäiti puuttuu asiaan?
Ei minusta kirja ole dystopiaa, vaikka kirjastoluokituksessa se sinne luokiteltu. Johtnee siitä, että asian käsittely nykyhetkessä ei enää ole mahdollista, ja siksi se on siirretty fiktiiviseen tulevaisuuteen.
Luulenpa, että tekijät ovat asettaneet tuohon alkuun tuon tieteellisesti pätevän selostuksen, jonka sanoma sivulla 12 on seuraava:
"Emme suinkaan usko maailmanloppuun. Lapsia maailmanlopulla pelottelevat aikuiset ovat vastuuttomia. Ei ole olemassa sellaista viisautta, jonka perusteella maailmanlopun tiedettäisiin olevan ovella, mutta hiilidioksidin äkillinen lisäys ilmakehässä nostaa vääjäämättä lämpötilaa lyhyellä aikavälillä." Sitten esitetään tieteelliset perustelut asialle.
Sitten sadun maailmassa tuhon seurauksena jää kaksi populaatiota jäljelle. Toinen jatkaa epätoivoista teknologiauskoaan ja toinen turvautuu luontoon. Kumpi mahtaa voittaa olemassaolon taistelun ja kumman arvot ovat kestävämpiä. Mitäs luulette? Nerokasta vai mitä?