Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät edes yritä toteuttaa unelmiaan.

Vierailija
26.04.2015 |

Tajuan, että elämässä on ehkä pysyviä ja vähemmän pysyviä tilanteita, joissa unelmien toteuttaminen ei välttämättä onnistu. En silti ymmärrä, ettei edes yritetä toimia niin, että unelman toteutuminen olis edes vähän lähempänä. Jos haaveilee maratonin juoksemisesta, voi alkaa lenkkeilemään, vaikka ei olisikaan varaa esim. ilmoittautua juoksukouluun. Jos haaveilee jostain matkasta, voi laatia säästösuunitelman ja ottaa selvää miten voi matkustaa halvalla. Me elämme vaan kerran. Yrittäessään toteuttaa unelmia häviää tuskin mitään, mutta jättäessään yrittämättä voi hävitä paljonkin.

Kommentit (64)

Vierailija
1/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:58"] Mitä jos haaveilee lottovoitosta ja matkasta kuuhun? [/quote] Lottoaa paljon ja lukee fysiikkaa ja kemiaa ja parantaa kuntoaan. [/quote] Yritin jälkimmäistä eli haaveilin lukion päästötodistuksesta. Kurssit oli 95% valmiit,kun matikasta en päässyt läpi,vaikka todella kovasti tein töitä. Lukihäiriö, hahmotusongelmia niin vahvasti,että oli pakko luovuttaa. Tällaiset aloitukset saa vain pahan mielen.

[/quote]

Sitten täytyy ottaa muita haaveita. Ellet vaihtanut unelmaasi tietysti yleiseen itsesäälin tavoittelemiseen :D

Vierailija
2/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kun elää kädestä suuhun ja kaikki kulut on karsittu, niin ei tässä mitään unelmia toteuteta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:09"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:58"] Mitä jos haaveilee lottovoitosta ja matkasta kuuhun? [/quote] Lottoaa paljon ja lukee fysiikkaa ja kemiaa ja parantaa kuntoaan. [/quote] Yritin jälkimmäistä eli haaveilin lukion päästötodistuksesta. Kurssit oli 95% valmiit,kun matikasta en päässyt läpi,vaikka todella kovasti tein töitä. Lukihäiriö, hahmotusongelmia niin vahvasti,että oli pakko luovuttaa. Tällaiset aloitukset saa vain pahan mielen.

[/quote]

Sitten täytyy ottaa muita haaveita. Ellet vaihtanut unelmaasi tietysti yleiseen itsesäälin tavoittelemiseen :D
[/quote]

Saatko kenties hyvää mieltä tällaisella negasävytteisellä kommentoinnilla?

Vierailija
4/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:07"]

Mä haaveilen, että joku päivä voisin ottaa sijaislapsia. Mieheni ei vain ole yhtään innostunut asiasta ja tuskin tulee koskaan olemaan. Niinpä sijaisvanhemmuus jää luultavasti vain pelkäksi haaveeksi.

[/quote]

Tämä on kyllä yksi niitä haaveita joissa käy helposti niin että saa kiittää onneaan kun ei toteudu. Nimimerkillä sivusta seurannut. Oikeasti ihmisillä on ruusuiset kuvitelmat tästä. Ei ole esim. helppoa jos kotiin tulee asumaan kolmevuotiaan henkisillä kyvyillä ja itsehillinnällä varustettu voimakas alakoululainen. Siinä sitten aloitat opettamana sille miten puetaan päälle jotain järkevää, miten syödään normaalisti, ihan kaikki mikä olisi pitänyt kotona opettaa kouluikään mennessä.

Vierailija
5/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen yrittänyt lopettaa kaiken unelmoinnin, koska se ajaa vain masennukseen. Minulla ei ole aikaa eikä rahaa toteuttaa unelmiani, joten turha edes unelmoida. Jalat ja katse maassa eteenpäin, toivottavasti lapsilla on jotenkin kivempi elämä kuin minulla. Muistutan nykyään itselleni päivittäin, että shit happens and then you die, ei elämässä ole mitään tarkoitusta muuta kuin tehdä töitä että voi elää.

Vierailija
6/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Unelmat on tehty toteutettaviksi! Olen samoilla linjoilla ap:n kans! :)

Itselläkin meni vuosia, ennen kun havahduin siihen, että täytän kohta 30-vuotta.. Enkä ole toteuttanut haaveitani, olle ollut koskaa työpaikassa jossa olisin viihtynyt. Harrastukset oli jäänyt vuosiksi, koska unohdin itseni. Yhtenä päivänä havahduin, että mitä helvettiä. Tätäkö tämä loppuelämä sitten on, paskaduunia päivästä toiseen + kotona pennin venyttämistä ja kalliin vuokra-asunnon ylläpitoa.. Sillä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta osta 200 000€ maksava kerrostalo-osaketta. Luulin että raha ja hieno asunto on sitä mitä haluan. Olin väärässä, en ennen tajunnut olevani masentunut.

Itse vaihdoin työpaikkaa, ja muutin pienemmälle paikkakunnalle halvemman asunnon vuoksi. Tuurilla pääsin mukavavaan työpaikkaan missä on kannustava työporukka. Palkka tippui, mutta enää ei vituta hetätä aamuisin töihin. Asuntokaan ei ole mikään unelma, mutta säästän vuokrassa 40% verrattuna entiseen, kohta on käsiraha säästettynä omakotitaloon, selaisen minkä olen aina halunnut!

Tavoiteena on vielä oma yritys. Olen ruvennut tekemään liiketoimintasuunnitelmaa, ja suunnitellut jo omanyritykseni logon, se muistuttaa minua aina työhuoneeni seinällä.. Että kohta saan tehdä sitä mitä olen aina haaveilut! 

Kun rupeaa tekemään jotain konkreettista oman haaveen eteen, on se koko ajan lähempänä ja saavutettavissa. Vaikka toki jostain "utopisista" haaveistakin saa haaveilla, kuten tuosta lottovoitosta. Itse haaveilen siitä joka viikko.. ;)

Elät vain kerran!

ps. Jos sanot ettei ole aikaa, niin lopeta telkkarin katsominen ja tietokoneella istuminen. Saat heti monta tuntia.. ;)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikea toteuttaa olemattomia unelmia joten keskityn vaan elämään tätä elämää.

Vierailija
8/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toiset ihmiset yrittää väsymättä ja silti joutuu aina pettymään. Kerrasta toiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:22"]Unelmat on tehty toteutettaviksi! Olen samoilla linjoilla ap:n kans! :)

Itselläkin meni vuosia, ennen kun havahduin siihen, että täytän kohta 30-vuotta.. Enkä ole toteuttanut haaveitani, olle ollut koskaa työpaikassa jossa olisin viihtynyt. Harrastukset oli jäänyt vuosiksi, koska unohdin itseni. Yhtenä päivänä havahduin, että mitä helvettiä. Tätäkö tämä loppuelämä sitten on, paskaduunia päivästä toiseen + kotona pennin venyttämistä ja kalliin vuokra-asunnon ylläpitoa.. Sillä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta osta 200 000€ maksava kerrostalo-osaketta. Luulin että raha ja hieno asunto on sitä mitä haluan. Olin väärässä, en ennen tajunnut olevani masentunut.

Itse vaihdoin työpaikkaa, ja muutin pienemmälle paikkakunnalle halvemman asunnon vuoksi. Tuurilla pääsin mukavavaan työpaikkaan missä on kannustava työporukka. Palkka tippui, mutta enää ei vituta hetätä aamuisin töihin. Asuntokaan ei ole mikään unelma, mutta säästän vuokrassa 40% verrattuna entiseen, kohta on käsiraha säästettynä omakotitaloon, selaisen minkä olen aina halunnut!

Tavoiteena on vielä oma yritys. Olen ruvennut tekemään liiketoimintasuunnitelmaa, ja suunnitellut jo omanyritykseni logon, se muistuttaa minua aina työhuoneeni seinällä.. Että kohta saan tehdä sitä mitä olen aina haaveilut! 

Kun rupeaa tekemään jotain konkreettista oman haaveen eteen, on se koko ajan lähempänä ja saavutettavissa. Vaikka toki jostain "utopisista" haaveistakin saa haaveilla, kuten tuosta lottovoitosta. Itse haaveilen siitä joka viikko.. ;)

Elät vain kerran!

ps. Jos sanot ettei ole aikaa, niin lopeta telkkarin katsominen ja tietokoneella istuminen. Saat heti monta tuntia.. ;)
[/quote]

Sanon ettei ole aikaa, koska perustin perheen. Minun unelmani liittyivät itseeni, mutta ei minulla ole aikaa koska en voi tehdä mitä haluan enkä olla koko ajan jossain omissa asioissani. Ei, en voi toteuttaa unelmiani noiden pyöriessä ympärillä.

Vierailija
10/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:22"]Unelmat on tehty toteutettaviksi! Olen samoilla linjoilla ap:n kans! :) Itselläkin meni vuosia, ennen kun havahduin siihen, että täytän kohta 30-vuotta.. Enkä ole toteuttanut haaveitani, olle ollut koskaa työpaikassa jossa olisin viihtynyt. Harrastukset oli jäänyt vuosiksi, koska unohdin itseni. Yhtenä päivänä havahduin, että mitä helvettiä. Tätäkö tämä loppuelämä sitten on, paskaduunia päivästä toiseen + kotona pennin venyttämistä ja kalliin vuokra-asunnon ylläpitoa.. Sillä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta osta 200 000€ maksava kerrostalo-osaketta. Luulin että raha ja hieno asunto on sitä mitä haluan. Olin väärässä, en ennen tajunnut olevani masentunut. Itse vaihdoin työpaikkaa, ja muutin pienemmälle paikkakunnalle halvemman asunnon vuoksi. Tuurilla pääsin mukavavaan työpaikkaan missä on kannustava työporukka. Palkka tippui, mutta enää ei vituta hetätä aamuisin töihin. Asuntokaan ei ole mikään unelma, mutta säästän vuokrassa 40% verrattuna entiseen, kohta on käsiraha säästettynä omakotitaloon, selaisen minkä olen aina halunnut! Tavoiteena on vielä oma yritys. Olen ruvennut tekemään liiketoimintasuunnitelmaa, ja suunnitellut jo omanyritykseni logon, se muistuttaa minua aina työhuoneeni seinällä.. Että kohta saan tehdä sitä mitä olen aina haaveilut!  Kun rupeaa tekemään jotain konkreettista oman haaveen eteen, on se koko ajan lähempänä ja saavutettavissa. Vaikka toki jostain "utopisista" haaveistakin saa haaveilla, kuten tuosta lottovoitosta. Itse haaveilen siitä joka viikko.. ;) Elät vain kerran! ps. Jos sanot ettei ole aikaa, niin lopeta telkkarin katsominen ja tietokoneella istuminen. Saat heti monta tuntia.. ;) [/quote] Sanon ettei ole aikaa, koska perustin perheen. Minun unelmani liittyivät itseeni, mutta ei minulla ole aikaa koska en voi tehdä mitä haluan enkä olla koko ajan jossain omissa asioissani. Ei, en voi toteuttaa unelmiani noiden pyöriessä ympärillä.

[/quote]

Näinpä. Tietyllä tapaa olit myös siinä suhteessa vapaampi toteuttamaan omia unelmiasi, koska sinulla ei ilmeisesti ollut puolisoa. Joskus omien unelmien kariutuminen johtuu siitä, että puoliso ei halua samaa asiaa. Silloin unelmaa ei vain yksinkertaisesti voi toteuttaa. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en ymmärrä, miten se on ap:ltä pois, jos joku ei yritä toteuttaa unelmiaan? Onko sellaista ihmistä edes?

Vierailija
12/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:58"]Mulle se opetettiin onneksi jo lapsuudenkodissa. Ap (26v.)
[/quote] miten oot unelmiasi toteutellu
[/quote]

Nuorempana haaveilin huippu-urheilijan urasta. No, lahjat ei riittäneet, joten se siitä sitten. Yritin ainakin. Olen myös haaveillut surffaaminen oppimisesta, longboardin hankkimisesta, kuukausia kestävästä reissusta jonnekin päin Aasiaa, samanlaisesta reissusta Australiaan. Nämä ovat toteutuneita unelmia, jotka ovat olleet mahdollisia siiyä huolimatta, että mies on opiskellut ja minä työskennellyt pienipalkkaisella alalla. Tällä hetkellä haaveilen pääsystä yliopistoon, ja teen töitä todella paljon sen eteen, kun vihdoin keksin mitä haluan. Haaveilen myös siitä, että pieni tyttäreni saa hyvät eväät elämään ja pääsee tekemään töitä omien unelmiensa eteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:32"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:22"]Unelmat on tehty toteutettaviksi! Olen samoilla linjoilla ap:n kans! :)

Itselläkin meni vuosia, ennen kun havahduin siihen, että täytän kohta 30-vuotta.. Enkä ole toteuttanut haaveitani, olle ollut koskaa työpaikassa jossa olisin viihtynyt. Harrastukset oli jäänyt vuosiksi, koska unohdin itseni. Yhtenä päivänä havahduin, että mitä helvettiä. Tätäkö tämä loppuelämä sitten on, paskaduunia päivästä toiseen + kotona pennin venyttämistä ja kalliin vuokra-asunnon ylläpitoa.. Sillä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta osta 200 000€ maksava kerrostalo-osaketta. Luulin että raha ja hieno asunto on sitä mitä haluan. Olin väärässä, en ennen tajunnut olevani masentunut.

Itse vaihdoin työpaikkaa, ja muutin pienemmälle paikkakunnalle halvemman asunnon vuoksi. Tuurilla pääsin mukavavaan työpaikkaan missä on kannustava työporukka. Palkka tippui, mutta enää ei vituta hetätä aamuisin töihin. Asuntokaan ei ole mikään unelma, mutta säästän vuokrassa 40% verrattuna entiseen, kohta on käsiraha säästettynä omakotitaloon, selaisen minkä olen aina halunnut!

Tavoiteena on vielä oma yritys. Olen ruvennut tekemään liiketoimintasuunnitelmaa, ja suunnitellut jo omanyritykseni logon, se muistuttaa minua aina työhuoneeni seinällä.. Että kohta saan tehdä sitä mitä olen aina haaveilut! 

Kun rupeaa tekemään jotain konkreettista oman haaveen eteen, on se koko ajan lähempänä ja saavutettavissa. Vaikka toki jostain "utopisista" haaveistakin saa haaveilla, kuten tuosta lottovoitosta. Itse haaveilen siitä joka viikko.. ;)

Elät vain kerran!

ps. Jos sanot ettei ole aikaa, niin lopeta telkkarin katsominen ja tietokoneella istuminen. Saat heti monta tuntia.. ;)
[/quote]

Sanon ettei ole aikaa, koska perustin perheen. Minun unelmani liittyivät itseeni, mutta ei minulla ole aikaa koska en voi tehdä mitä haluan enkä olla koko ajan jossain omissa asioissani. Ei, en voi toteuttaa unelmiani noiden pyöriessä ympärillä.
[/quote]

Miksi et toteuttanut unelmia ennen lapsia?

Vierailija
14/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hesarissa oli kerran tällainen viisaus: (on yksi mottoni):

"Unelmistaan ei juuri pääse eroon kuin toteuttamalla ne, tai yrittämällä edes" 

Siksi en menisi noin henkseleitä paukuttamaan, kuin ap. En edes tunne ihmistä, joka ei yrittäisi toteuttaa unelmiaan. Mutta ap:han voi kuvitella tuntevansa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:32"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:22"]Unelmat on tehty toteutettaviksi! Olen samoilla linjoilla ap:n kans! :) Itselläkin meni vuosia, ennen kun havahduin siihen, että täytän kohta 30-vuotta.. Enkä ole toteuttanut haaveitani, olle ollut koskaa työpaikassa jossa olisin viihtynyt. Harrastukset oli jäänyt vuosiksi, koska unohdin itseni. Yhtenä päivänä havahduin, että mitä helvettiä. Tätäkö tämä loppuelämä sitten on, paskaduunia päivästä toiseen + kotona pennin venyttämistä ja kalliin vuokra-asunnon ylläpitoa.. Sillä minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuutta osta 200 000€ maksava kerrostalo-osaketta. Luulin että raha ja hieno asunto on sitä mitä haluan. Olin väärässä, en ennen tajunnut olevani masentunut. Itse vaihdoin työpaikkaa, ja muutin pienemmälle paikkakunnalle halvemman asunnon vuoksi. Tuurilla pääsin mukavavaan työpaikkaan missä on kannustava työporukka. Palkka tippui, mutta enää ei vituta hetätä aamuisin töihin. Asuntokaan ei ole mikään unelma, mutta säästän vuokrassa 40% verrattuna entiseen, kohta on käsiraha säästettynä omakotitaloon, selaisen minkä olen aina halunnut! Tavoiteena on vielä oma yritys. Olen ruvennut tekemään liiketoimintasuunnitelmaa, ja suunnitellut jo omanyritykseni logon, se muistuttaa minua aina työhuoneeni seinällä.. Että kohta saan tehdä sitä mitä olen aina haaveilut!  Kun rupeaa tekemään jotain konkreettista oman haaveen eteen, on se koko ajan lähempänä ja saavutettavissa. Vaikka toki jostain "utopisista" haaveistakin saa haaveilla, kuten tuosta lottovoitosta. Itse haaveilen siitä joka viikko.. ;) Elät vain kerran! ps. Jos sanot ettei ole aikaa, niin lopeta telkkarin katsominen ja tietokoneella istuminen. Saat heti monta tuntia.. ;) [/quote] Sanon ettei ole aikaa, koska perustin perheen. Minun unelmani liittyivät itseeni, mutta ei minulla ole aikaa koska en voi tehdä mitä haluan enkä olla koko ajan jossain omissa asioissani. Ei, en voi toteuttaa unelmiani noiden pyöriessä ympärillä.

[/quote]

Näinpä. Tietyllä tapaa olit myös siinä suhteessa vapaampi toteuttamaan omia unelmiasi, koska sinulla ei ilmeisesti ollut puolisoa. Joskus omien unelmien kariutuminen johtuu siitä, että puoliso ei halua samaa asiaa. Silloin unelmaa ei vain yksinkertaisesti voi toteuttaa. 

[/quote]

Minulla on avopuoliso ja 3v lapsi. 

Oletko varma ettei perheesi halua muutosta? Oletko koskaan keskustellut omista unelmistanne puolisosi kanssa? Minä en ollut, vaikka olimme olleet 8v yhdessä. Oletin itse, että mieheni viihtyy edellisellä työpaikalla, eikä haluaisi muutta tms. Mutta äityslomalla ollessa rupesin miettimään, että onko minun ihan pakko palata edelliseen työpaikkaan. 

Eräsilta sitten avauduin puolisolleni, että haluan jotain muutosta. Elämäni ei voi jatkua näin. Vaikka toki olisin voinut lykätä töihinmenoa jäämällä kodinhoidontuella kotiin.. Mutta se olisi ollut vain väliaikainen ratkaisu ongelmaani. Yllätykseni puolisollani oli parikin pientä unelmaa, mistä en ollut tiennyt. Esim siitä, että hän haluaisi kasvattaa itse kasviksia yms. Ja että myös hän oli kylästynyt kerrostalossa asumiseen.. 

T:21

Vierailija
16/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikä teillä muka ole tuttavapiirissä näitä ihmisiä: "olis niin siistiä juosta maraton, mutta ei lasten kanssa ehdi käydä lenkillä" tai "haluisin niin paljon lähteä reppureissamaan Afrikkaan, mutta en osaa säästää" Mulla näitä kavereita/tuttavia löytyy. Kerrasta toiseen valitetaan samasta asiasta, mutta ikinä sen eteen ei olla tehty mitään. En vain ymmärrä. Ap

Vierailija
17/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:56"]

Eikä teillä muka ole tuttavapiirissä näitä ihmisiä: "olis niin siistiä juosta maraton, mutta ei lasten kanssa ehdi käydä lenkillä" tai "haluisin niin paljon lähteä reppureissamaan Afrikkaan, mutta en osaa säästää" Mulla näitä kavereita/tuttavia löytyy. Kerrasta toiseen valitetaan samasta asiasta, mutta ikinä sen eteen ei olla tehty mitään. En vain ymmärrä. Ap

[/quote]

Aika rasittavaahan se olisi, jos kaikkea mitä "haluaisi" pitäisi ryhtyä toteuttamaan. Otatko hiukan turhan tosissasi ihmisten puheet siitä mikä heistä olisi kivaa, vaikkei heillä ole aikomustakaan toteuttaa sitä ja voivat elää aivan hyvin asian kanssa, kenties pienempiä, ääneenmainitsemattomia unelmia toteuttaen? En itse ainakaan yleensä kerro omia unelmiani jokaiselle vastaantulijalle, vaikka prosessi niiden eteen olisikin käynnissä.

Vierailija
18/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:56"]

Eikä teillä muka ole tuttavapiirissä näitä ihmisiä: "olis niin siistiä juosta maraton, mutta ei lasten kanssa ehdi käydä lenkillä" tai "haluisin niin paljon lähteä reppureissamaan Afrikkaan, mutta en osaa säästää" Mulla näitä kavereita/tuttavia löytyy. Kerrasta toiseen valitetaan samasta asiasta, mutta ikinä sen eteen ei olla tehty mitään. En vain ymmärrä. Ap

[/quote]

Koska ihmiset on nykyisin hemmetin laiskoja. Edes omia unelmia ei jakseta tehdä itse, nekin pitäisi saada valmiiksi touteuttuina.. "En mä voi, kun en oo voittanu lotossa" jne.. wtf?

Vierailija
19/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:56"]

Eikä teillä muka ole tuttavapiirissä näitä ihmisiä: "olis niin siistiä juosta maraton, mutta ei lasten kanssa ehdi käydä lenkillä" tai "haluisin niin paljon lähteä reppureissamaan Afrikkaan, mutta en osaa säästää" Mulla näitä kavereita/tuttavia löytyy. Kerrasta toiseen valitetaan samasta asiasta, mutta ikinä sen eteen ei olla tehty mitään. En vain ymmärrä. Ap

[/quote]

Olen siis itsekin just tällainen :D Ääneen en sen sijaan sano, mitä mä oikeasti haluaisin tehdä. Mutta en mä nyt rasittavuuteen asti turhia haaveile, tai ole kokenut sillä rasittavani keitään. Samaa kuulen muiltakin jatkuvasti ja sanon niihin vaan että joo, oispa kiva :) . Jos joku sitten toteuttaa haaveensa, niin fine.

32

Vierailija
20/64 |
26.04.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä pahaa siinäkin on, ettei jaksa toteuttaa haaveitaan? Jos se on se valitus, niin aloituksen pitäisi olla että en kestä valitusta asiasta. Ei kai se nyt oikeasti voi haitata, että joku ei koita toteuttaa unelmiaan?? 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän kaksi