Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät edes yritä toteuttaa unelmiaan.
26.04.2015 |
Tajuan, että elämässä on ehkä pysyviä ja vähemmän pysyviä tilanteita, joissa unelmien toteuttaminen ei välttämättä onnistu. En silti ymmärrä, ettei edes yritetä toimia niin, että unelman toteutuminen olis edes vähän lähempänä. Jos haaveilee maratonin juoksemisesta, voi alkaa lenkkeilemään, vaikka ei olisikaan varaa esim. ilmoittautua juoksukouluun. Jos haaveilee jostain matkasta, voi laatia säästösuunitelman ja ottaa selvää miten voi matkustaa halvalla. Me elämme vaan kerran. Yrittäessään toteuttaa unelmia häviää tuskin mitään, mutta jättäessään yrittämättä voi hävitä paljonkin.
Kommentit (64)
Ei minusta unelmia ole pakko olla. Ei mullakaan ole koskaan ollut sellaisia, mistä aloittaja puhuu. Olen kyllä tehnyt asioita ja matkustellut, mutta ei kaikesta ole tarvinnut ensin unelmoida. Ostan vain matkan ja menen, tms. Sen sijaan mulla on nytkin unelma, jota työstän koko ajan, silti en tiedä toteutuuko se koskaan. Ei se näy päällepäin. En ole kertonut siitä kellekään, paitsi ristiriitaisesti miehelleni. Ja se unelma on tuntea joskus rakkautta. Saada rakkautta, niin, että sen tuntee. Olen sisäisesti rikkinäinen ja kylmä ihminen, eikä mulla ole vielä koskaan ollut suhdetta, jossa uskaltaisin rakastaa. Pelkään liikaa menettäväni. Paradoksaalisesti mulla on kyllä mies ja perhe, eikä ne olleet edes koskaan varsinaisia unelmiani, tai ei ainakaan isoimpia, johtuen juuri ehkä tunnevammaisuudesta. Mutta mieheni rakastaa minua ja haluaa tukea minua unelmassani, jopa jos vaikka se ei toteutuisi hänen kanssaan. Eli en nyt menisi heti sanomaan, että tuollakin tuossa ei ole unelmia. Voi hyvinkin olla, mutta et vain tiedä siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelma on arkipäivien piriste, kaikkia unelmia ei ole tehty toteutettaviksi, tai ole mahdollisia toteuttaa.. Mutta niistä saa aina unelmoida!
Itse haaveilen toisinaan että eläisin keskiajalla ja olisin aatelinen.. :D Olen katsonut liikaa elokuvia ja kirjoja.. Noh, ainakin keskiaikaisia linnoja voin käydä katsomassa pitkin euroopaa.. :)
ps. Ärsyttää kun osa on niin tosikkoja, ei saisi edes haaveilla. :(
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 21:17"]Ja sit sekin, että ei kai nyt kaikkea, mistä haaveilee, tarvitse toteuttaa? Eiköhän jokainen toteuta unelmiaan, mutta ei kaikkia unelmiaan. Unelmat voivat olla myös pieniä. Ap vaikuttaa vähän snobilta, joka haluaisi muiden snobbailevan kanssaan. [/quote] Mitä snobia on siinä, että tekee töitä unelmiensa eteen?
[/quote]
No ei siinä sinänsä, mutta edellyttää muiltakin sitä, koska se on oma juttu. Että aletaan kaikki nyt elellä jet-set elämää et eiks kaikilla ole nyt oma Aasianmatkaunelmansa valmiina ja sitten kaikki nyt yks, kaks, kol toteuttamaan! Ja rehkimään. Kuule, jotkut täällä käy töissä, hoitaa kotia, lapsia ja ovat aika sidottuja siihen. En valita, mutta jos vaikutan hiireltä niin ei voi mitään.
Miksi ääneen haaveileminen olisi ajan tuhlausta?? En tajua. Turha varmaan enää puhuakaan, koska senkin ajan voisi käyttää unelmansa jahtaamiseen. Ihan kuin nämä fitnesspimut, hirveä fuss about nothing. Siinä on teille ihmisen ajan tuhlausta.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:56"]Eikä teillä muka ole tuttavapiirissä näitä ihmisiä: "olis niin siistiä juosta maraton, mutta ei lasten kanssa ehdi käydä lenkillä" tai "haluisin niin paljon lähteä reppureissamaan Afrikkaan, mutta en osaa säästää" Mulla näitä kavereita/tuttavia löytyy. Kerrasta toiseen valitetaan samasta asiasta, mutta ikinä sen eteen ei olla tehty mitään. En vain ymmärrä. Ap
[/quote]
Ei noi ole siinä tapauksessa niiden oikeita unelmia. Jonkinlaista smalk talkia vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
57, mulla sama.
Myös mun haaveena oli tuntea rakkautta.
Minulla on todella hyvä mies, ja kun menimme naimisiin, niin oikeasti tarkoitin, että TAHDON. Tahdoin ja tahtoisin niin hemmetisti.
MUTTA, meillä on kolme lasta. Joita rakastan, suurin haaveeni toteutui, osaan rakastaa!!! Mieheni mahdollisti tämän. Hän on valinnut elää minun kanssani, vaikka olenkin "tunnevammainen".
Ystäville, tutuille ja työkavereille kertomani haaveet ja unelmat on näitä meidän matkoja.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:56"]
Eikä teillä muka ole tuttavapiirissä näitä ihmisiä: "olis niin siistiä juosta maraton, mutta ei lasten kanssa ehdi käydä lenkillä" tai "haluisin niin paljon lähteä reppureissamaan Afrikkaan, mutta en osaa säästää" Mulla näitä kavereita/tuttavia löytyy. Kerrasta toiseen valitetaan samasta asiasta, mutta ikinä sen eteen ei olla tehty mitään. En vain ymmärrä. Ap
[/quote]
Koska ihmiset on nykyisin hemmetin laiskoja. Edes omia unelmia ei jakseta tehdä itse, nekin pitäisi saada valmiiksi touteuttuina.. "En mä voi, kun en oo voittanu lotossa" jne.. wtf?
[/quote]
Toi on niin totta.. Itsellä monta juttua, mitä teen JOS voitan lotossa.. Ei muuten varman tule toteutettua kun ei ole sitä rahaa, kuten maailmanympärysmatka.. Ja joo, vois siihen säästää ja mennä sitten kun on aikaa.. Eli eläkeellä tms.. Mutta en vaan jaksa säästää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku jaksaa vatvoa toisten ihmisten unelmia ja sitä yrittääkö ne toiset toteuttaa niitä vai ei? Muiden ihmisten asioita ei koskaan voi tietää ihan kunnolla, ellei satu olemaan tosi läheinen. Pelkkä unelmien perässä juokseminen ei sitä paitsi aina ole mahdollista, kun on otettava huomioon esim. perheenjäsenten toiveet ja muut realiteetit.
Olen samaa mieltä että unelmia kohti kannattaa pyrkiä, mutta järki kädessä ja ne realiteetit huomioiden. Ja toisten ihmisten unelmista ja niiden toteuttamisyrityksistä on paha sanoa yhtään mitään.
Mä ajattelen niin, että haluan tehä omasta elämästäni parhaan mahdollisen niillä resursseilla mitä mulla on käytettävissä. Joskus on kiva haaveilla ihan epärealistisia juttuja ja ainakin minä saan iloa ja nautintoa ihan jo tällaisesta mielikuvittelusta. Sitten on niitä realistisempia unelmia jotka on mahdollista saavuttaa kun tekee töitä niiden eteen. Joskus voi käydä niin, että kun joku haave toteutuu, niin se ei välttämättä ollutkaan sitä mitä olisi oikeasti halunnut. Sitten taas joskus voi elämässä tapahtua asioita jotka ensin tuntuvat huonoilta, mutta osoittautuvat myöhemmin onnenpotkuiksi.
Oma asenne on kuitenkin tilanteessa kuin tilanteessa todella merkittävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on mennyt 36 vuotta tajuta tää.
Mitä jos haaveilee lottovoitosta ja matkasta kuuhun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle se opetettiin onneksi jo lapsuudenkodissa. Ap (26v.)
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:58"]
Mitä jos haaveilee lottovoitosta ja matkasta kuuhun?
[/quote]
Lottoaa paljon ja lukee fysiikkaa ja kemiaa ja parantaa kuntoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä unelmoin että muuttaisin isäni kotikuntaan, ostaisin talon sieltä ja hevosen. Ei vaan tule onnistumaan niin kauan kuin nykyisen mieheni kanssa olen, häntä ei saa kirveelläkään Helsingistä ja taloon ei täällä ole varaa.
Miten sä tiedät ne toisten unelmat. Kaikki eivät onneksi unelmoi samoista asioista. Toisen unelma voi olla toisen kauhistus. Kyllä unelmat toteutuu.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:03"]Just. Kasva aikuiseksi.
[/quote]
Miten niin? Minusta tuntuu että ne kypsät ja fiksut on huomanneet jossain vaiheessa elämäänsä että "no pain, no gain" ja tehneet kovasti töitä saavuttaakseen unelmansa.
Tässä iässä ei enää haaveiluta koska on nähnyt jo että se on totta mitä Andy McCoy joskus sanoi, pitää varoa mitä haaveilee koska se voi toteutua. Mä toteutin pari haavetta ja jouduin hirveään kuseen, seuraava haave onkin sitten päästä siitä kusesta.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 20:01"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 19:58"]
Mitä jos haaveilee lottovoitosta ja matkasta kuuhun?
[/quote]
Lottoaa paljon ja lukee fysiikkaa ja kemiaa ja parantaa kuntoaan.
[/quote]
Yritin jälkimmäistä eli haaveilin lukion päästötodistuksesta. Kurssit oli 95% valmiit,kun matikasta en päässyt läpi,vaikka todella kovasti tein töitä. Lukihäiriö, hahmotusongelmia niin vahvasti,että oli pakko luovuttaa. Tällaiset aloitukset saa vain pahan mielen.
Minä en kerro unelmiani kenellekään. Sen jälkeen, kun on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa perheessä jossa kannustaminen oli joko täydellistä ignooraamista tai todellista vähättelyä, olen oppinut olemaan hiljaa haaveistani. Ja en todellakaan ole koskaan unelmoinut mahdottomia, kuten avaruuslentäjän ammattia suomalaisena naisena tai julkkiksen uraa.
Ja ihmisillä on myös inhottava tapa ottaa pienetkin heitot totena ja sitten tivata ivallisena perään, että "etkö sä sitten ostanutkaan sitä hevostallia itsellesi kun niin siitä silloin haaveilit?"