Lue keskustelun säännöt.
Pestyjä viilipurkkeja, leipäpussin sulkijoita jne. Mitä sinä löysit sukulaisesi jäämistöstä?
05.01.2022 |
Itse löysin 5 muovikassillista huoltsikan kahvioista mukaan otettuja kahden palan sokeripaketteja.
Kommentit (67)
Postimerkkejä. Niitä oli paljon ja leikattu kuorista ja korteista postileiman kanssa. Ikävä kyllä valtaosin suomalaisia perusmerkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakastimesta löytyi lähes sata ateriapalvelun tuomaa avaamatonta ateriapakkausta.
Iäkäs sukulaiseni kertoi aina puhelimessa, että hänelle tuodaan ruoka kotiin, ja että ruoka on hyvää. Olikin laittanut ruoat avaamattomina suoraan pakastimeen.
Toi enemmän kuin tarvitsi.
Sälekaihtimien naruja, siis vanhoja jotka otettu pois uusien tilalta. Miljoona pussinsulkijaa ja sukkapuikkoa. Sataan kertaan käytettyä lahjapaperia jne.
Pestyjä margariinirasioita ihan älytön määrä täälläkin. Tuntuu olevan yleistä, kun katsoo kuinka moni tässä ketjussa jo kirjoitti saman...
Vierailija kirjoitti:
Pestyjä margariinirasioita ihan älytön määrä täälläkin. Tuntuu olevan yleistä, kun katsoo kuinka moni tässä ketjussa jo kirjoitti saman...
Aikaisemmin kun oli vain kaatopaikka, niin ainoa toinen vaihtoehto olisi ollut heittää ne luontoon...
Sinällään ihan silmiä avaavaa omaa roskaamistaan kohtaan, jos omat roskansa pitäisi mahduttaa omalle tontilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakastin ääriään myöten täynnä vanhoja elintarvikkeita. Siis marjoja jostain 80-luvulta (tyhjennys 2013), lihoja tarjouksesta monien vuosien takaa… Samoin kellarissa 20-30 v. vanhoja mehuja.
On kyllä todella järkyttävää ja silmiä avaavaa käydä läpi omaisensa jäämistöä. Paljon tavaroita hankittu kalliilla rahalla, säilytetty vuosikymmeniä, jos sitäkin kauemmin, ja raijattu koko elämän aikana asuinpaikasta toiseen. Sitten kun niiden omistaja on edesmennyt ja sitä tavaraa katselee, näkee miten hauras on ihmiselämä. Ihminen kaikkine haaveineen, tunteineen, iloineen ja suruineen on poissa, mutta ne rakkaat tavarat ovat jäljellä.
Kun omainen alkaa tavaroita käydä läpi, ne muuttuvat suurin osa arvottomaksi roskaksi, koska kukaan ei osta 1970-luvulla painettuja Koululaisen tietosanakirjoja (muistaakseni 7 osan sarja vielä). Huolella säilytetyt vaatteet, jotka on ompelijalla kavennettu just oikeisiin mittoihin, eivät istu kenellekään muulle. Matkoilta ostetut muistot ja lahjaksi saadut pikkutavarat - niin nättejä kuin ovatkin - eivät kelpaa enää kellekään. Mitä tehdä vuosikymmenten aikana kertyneille kirjeille ja tuhansille postikorteille?
Koko ihmisen elämä, sellaisena kuin se noissa esineissä elää, joutuu kaatopaikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vino pino avaamattomia perintäkirjeitä.
Saunassa vanhoja shampoopulloja ja hoitoaineita musta-valkotelkkarin ajoilta. Kesämökin kuiva-ainekaapissa ketsuppi- ja sinappitölkkejä ja -tuubeja varmaan useampi kymmenen. Joka kesä oli tuotu uusi ja vanhat jätetty kaappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko ihmisen elämä, sellaisena kuin se noissa esineissä elää, joutuu kaatopaikalle.
Kaatopaikkoja ei enää ole, tai ainakaan lisää sinne ei saa enää viedä.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella järkyttävää ja silmiä avaavaa käydä läpi omaisensa jäämistöä. Paljon tavaroita hankittu kalliilla rahalla, säilytetty vuosikymmeniä, jos sitäkin kauemmin, ja raijattu koko elämän aikana asuinpaikasta toiseen. Sitten kun niiden omistaja on edesmennyt ja sitä tavaraa katselee, näkee miten hauras on ihmiselämä. Ihminen kaikkine haaveineen, tunteineen, iloineen ja suruineen on poissa, mutta ne rakkaat tavarat ovat jäljellä.
Kun omainen alkaa tavaroita käydä läpi, ne muuttuvat suurin osa arvottomaksi roskaksi, koska kukaan ei osta 1970-luvulla painettuja Koululaisen tietosanakirjoja (muistaakseni 7 osan sarja vielä). Huolella säilytetyt vaatteet, jotka on ompelijalla kavennettu just oikeisiin mittoihin, eivät istu kenellekään muulle. Matkoilta ostetut muistot ja lahjaksi saadut pikkutavarat - niin nättejä kuin ovatkin - eivät kelpaa enää kellekään. Mitä tehdä vuosikymmenten aikana kertyneille kirjeille ja tuhansille postikorteille?
Koko ihmisen elämä, sellaisena kuin se noissa esineissä elää, joutuu kaatopaikalle.
Siksi käyn jonpikkuhiljaa läpi. Ikää reilut 50 v. En halua, että jälkipolvi joutuu miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pestyjä margariinirasioita ihan älytön määrä täälläkin. Tuntuu olevan yleistä, kun katsoo kuinka moni tässä ketjussa jo kirjoitti saman...
Muistan että mummot pesi niitä ja käyttivät pakastusrasioina kun olin pieni, uusiokäyttöä nääs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pestyjä margariinirasioita ihan älytön määrä täälläkin. Tuntuu olevan yleistä, kun katsoo kuinka moni tässä ketjussa jo kirjoitti saman...
Muistan että mummot pesi niitä ja käyttivät pakastusrasioina kun olin pieni, uusiokäyttöä nääs.
Ei uusiokäytössä ole mitään ikärajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pestyjä margariinirasioita ihan älytön määrä täälläkin. Tuntuu olevan yleistä, kun katsoo kuinka moni tässä ketjussa jo kirjoitti saman...
Muistan että mummot pesi niitä ja käyttivät pakastusrasioina kun olin pieni, uusiokäyttöä nääs.
Minä pesen ja käytän vieläkin, mutta huonot ja ylimääräiset vien muovinkeräykseen, en kerää isoa varastoa.
Vierailija kirjoitti:
Postimerkkejä. Niitä oli paljon ja leikattu kuorista ja korteista postileiman kanssa. Ikävä kyllä valtaosin suomalaisia perusmerkkejä.
Saa kai sitä nyt kerätä postimerkkejä omaksi ilokseen jos haluaa. Minullakin on ihan tavallisia postimerkkejä, joita vain pidän kauniina. Ne ovat albumissa. Ei hyödy jälkipolvet rahallisesti, mutta ovat tuottaneet minulle iloa. Kiiltokuvia ja kirjepapereita on muuten myös, nekin ihan vain omaan käyttöön.
Kymmeniä ja taas kymmeniä litroja ikivanhoja kuivattuja omenanviipaleita, mustikoita, suppilovahveroita, korvasieniä... Suurin osa pölyn ja jonkin ötökän seittien peitossa, yhdessä purkissa kasvoi toukkia.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen kaikkine haaveineen, tunteineen, iloineen ja suruineen on poissa, mutta ne rakkaat tavarat ovat jäljellä.
Tässäpä se on sanottu. Ne tavarat (muiden silmissä roskat), ovat juuri osa näiden ihmisten haaveita ja tunteita. Ne ovat siellä asunnossa, koska ihminen on liittänyt niihin omia merkityksiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Postimerkkejä. Niitä oli paljon ja leikattu kuorista ja korteista postileiman kanssa. Ikävä kyllä valtaosin suomalaisia perusmerkkejä.
Saa kai sitä nyt kerätä postimerkkejä omaksi ilokseen jos haluaa. Minullakin on ihan tavallisia postimerkkejä, joita vain pidän kauniina. Ne ovat albumissa. Ei hyödy jälkipolvet rahallisesti, mutta ovat tuottaneet minulle iloa. Kiiltokuvia ja kirjepapereita on muuten myös, nekin ihan vain omaan käyttöön.
Ihmisen ei kuulu hankkia omaan käyttöön vaan jälkipolville, jotka perivät ne jälkipolvien käyttöön eivätkä itselleen, jotka perivät ne jälkipolvien käyttöön eikä itselleen, jotka perivät ne jälkipolvien käyttöön eikä itselleen.
Ihmetyttää perinnöistä puhuminen. Eikö se ihminen halua käyttää rahojaan elinaikanaan? Perijät sanovat että perinnön antaja haluaa ajatella heitä, mutta eivätkö he itse sitten halua ajatella omaa jälkipolveaan ja säästää rahat heille?
Mistä tiedät? Ehkä astia oli ollut 60-luvulta asti käytössä.