Pestyjä viilipurkkeja, leipäpussin sulkijoita jne. Mitä sinä löysit sukulaisesi jäämistöstä?

Vierailija kirjoitti:

Mummilla oli olohuoneessa paremmille astioille varattu kaappi, jossa oli isossa vetolaatikossa paperiserviettejä joka lähtöön. Oli kahviserviettiä, oli ruokaserviettiä, oli jouluun, oli pääsiäiseen, oli ohutta ja oli tukevampaa. Jaettiin servietit suvun naisten kesken.

Mulla on ollut niitä kaapissa ja käytin viime vuonna viimeisen mummilta perityn servietin. Mummi kuoli vuonna 1989.

😂 Mummillasi oli serviettifetissi. Niin minullakin on.

Jos nyt kuolisin, riittäisi serviettejäni seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, vaikka niitä käyttäisi päivittäin.

Anoppi elää vielä, mutta muutti pois talosta jonka ostimme häneltä ja jugurttikuppia, vanhoja leipäpussia sulkijoineen keittiön kaapeista täynnä iso osa.

Saunassa mehukattimehun muovipulloja lauteet täynnä.

Yhtään en tiedä mitä hänellä nyt kaapeissaan ovien takana piilossa eli perintöä odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen Neiti Aika dokumentti.

On nähtävissä teemalla vielä maaliskuulle saakka.

Koskettava kertomus yhden ihmisen- naisen elämästä, joka kuoli 98v ja siinä vaiheessa ei ollut enää yhtään läheistä omaista. Ystäviä kyllä oli.

Kun asunto myytiin, ostaja sai asunnon kaikkine tavaroineen, kirjeineen, filmineen ja kun ostaja sattui olemaan elokuvaohjaaja, hän rakensi naisen koko elämäntarinan dokumentiksi, koska rekvisiittaa siihen oli paljon. Dokumentti sai parhaan dokumentin palkinnon viime vuonna.

Suosittelen katsomaan.

Kiitos tästä vinkistä ja oli mielestäni herättelevä dokkari

Aika pysäyttävä ajatus miten ihmisen omaisuudesta osa muuttuu roskaksi kuoleman hetkellä.

Taidankin ihan mielenkiinnosta alkaa tutkailla omaisuuttani siltä kannalta kuinka lapseni mahdollisesti näkisi ne kuoltuani.

Isoäitini kuoltua asunnosta löytyi uskomaton määrä lääkkeitä piiloteltuna kirjahyllyn kirjojen taakse, koriste-esineiden sisään ja kukkapurkkeihin. Siis lääkkeitä jotka hänen olisi pitänyt syödä. Olevinaan kiltisti muka syönyt, mutta kotipalvelun käytyä ilmeisesti sylkenut pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kämppä ja kolme ulkovarastoa olivat katosta lattiaan täynnä kaikkea uutta tavaraa iskemättämissä pakkauksissaan. Kuin olisi kaupan varastoon astunut sisään. Sukulaiseni oli fiksoitunut tarjousten perässä ajeluun ja haalinut etenkin elektroniikkaa, joten mm. sähköhammasharjoja, tehosekoittimia ja mikroja oli kymmeniä pakkauksia, samoin kuin digikameroita, puhelimia jne useampia malleja vuosien varsilta. Tuhansia cd-ja dvd-levyjä muoveissaan, laatikoittain avaamattomia kempparituotteita, kilokaupalla vaatteita laput kauluksissa.

Asunnossa ei pystynyt kävelemään kunnolla, kun kamaa oli niin paljon. Eikä sitä näkyä pysty selittämään mitenkään, kenellä on kotona sohvan vieressä ja päällä parikymmenkunta samaa mikroaaltouunia paketissaan?

Oliko ostanut vai varastanut? Noissahan on ollut rahaa ihan mielettömästi kiinni.

Ostanut. Oli siis pakkomielteisen kiinnostunut tarjouksista, ajoi pitkänkin matkan ostoksille jos oli hyvä säästö. Tämä tiedettiin, mutta kukaan ei osannut olettaa, että niitä tuotteita ostettiin aina useampia.

Rahasta ei ollut pulaa kyllä.

Oletkohan naapurini sukulainen?  Naapuri kuoli tässä joku aika sitten, ja hänen tyttärensä tuossa pihalla kertoi, että isällään oli ollut nimenomaan tarjouselektroniikkaa vaikka kuinka paljon. Lukemattomia radioita avaamattomissa paketeissa, jne.  Tytär kertoi, että ensin nauratti, mutta kun sitä asuntoa sitten tyhjensi, alkoikin jo itkettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummilla oli olohuoneessa paremmille astioille varattu kaappi, jossa oli isossa vetolaatikossa paperiserviettejä joka lähtöön. Oli kahviserviettiä, oli ruokaserviettiä, oli jouluun, oli pääsiäiseen, oli ohutta ja oli tukevampaa. Jaettiin servietit suvun naisten kesken.

Mulla on ollut niitä kaapissa ja käytin viime vuonna viimeisen mummilta perityn servietin. Mummi kuoli vuonna 1989.

😂 Mummillasi oli serviettifetissi. Niin minullakin on.

Jos nyt kuolisin, riittäisi serviettejäni seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi, vaikka niitä käyttäisi päivittäin.

Minä perin servettejä kuolleelta siskoltani.  En tiedä oliko hän ostanut ne itse, kun ovat kauniita, vai onko saanut lahjaksi/tuliaiseksi.  Mutta: paikallisessa fb-ryhmässä kysellään servettejä vanhainkotiin, lahjoitin ne kaikki sinne!  Vanhukset ovat kuulemma mielissään, kun kahvipöytään on katettu oikein servetit:)