Lue keskustelun säännöt.
Pestyjä viilipurkkeja, leipäpussin sulkijoita jne. Mitä sinä löysit sukulaisesi jäämistöstä?
05.01.2022 |
Itse löysin 5 muovikassillista huoltsikan kahvioista mukaan otettuja kahden palan sokeripaketteja.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ihmisen elämä, sellaisena kuin se noissa esineissä elää, joutuu kaatopaikalle.
Kaatopaikkoja ei enää ole, tai ainakaan lisää sinne ei saa enää viedä.
Ohis
No huoh sorttiasemalle sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkoilta ostetut muistot ja lahjaksi saadut pikkutavarat - niin nättejä kuin ovatkin - eivät kelpaa enää kellekään. Mitä tehdä vuosikymmenten aikana kertyneille kirjeille ja tuhansille postikorteille?
Koko ihmisen elämä, sellaisena kuin se noissa esineissä elää, joutuu kaatopaikalle.
Kyllä ne voi kuoleman jälkeen viedä ihan rauhassa jätteen keräyspisteisiin. Minulla on säilössä jo kuolleilta läheisiltä saatuja kortteja ja kirjeitä ja ne ovat tärkeitä minulle. Luen ja katselen niitä silloin tällöin. En todellakaan aio luopua niistä eläessäni vain siksi, että toisten olisi helpompi siivota jälkeeni. Kuolemani jälkeen joutavat jos muut eivät niistä välitä. Elinajan iloksihan ne on tarkoitettukin.
Perinteisesti on laitettu hautaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella järkyttävää ja silmiä avaavaa käydä läpi omaisensa jäämistöä. Paljon tavaroita hankittu kalliilla rahalla, säilytetty vuosikymmeniä, jos sitäkin kauemmin, ja raijattu koko elämän aikana asuinpaikasta toiseen. Sitten kun niiden omistaja on edesmennyt ja sitä tavaraa katselee, näkee miten hauras on ihmiselämä. Ihminen kaikkine haaveineen, tunteineen, iloineen ja suruineen on poissa, mutta ne rakkaat tavarat ovat jäljellä.
Kun omainen alkaa tavaroita käydä läpi, ne muuttuvat suurin osa arvottomaksi roskaksi, koska kukaan ei osta 1970-luvulla painettuja Koululaisen tietosanakirjoja (muistaakseni 7 osan sarja vielä). Huolella säilytetyt vaatteet, jotka on ompelijalla kavennettu just oikeisiin mittoihin, eivät istu kenellekään muulle. Matkoilta ostetut muistot ja lahjaksi saadut pikkutavarat - niin nättejä kuin ovatkin - eivät kelpaa enää kellekään. Mitä tehdä vuosikymmenten aikana kertyneille kirjeille ja tuhansille postikorteille?
Koko ihmisen elämä, sellaisena kuin se noissa esineissä elää, joutuu kaatopaikalle.
Siksi käyn jonpikkuhiljaa läpi. Ikää reilut 50 v. En halua, että jälkipolvi joutuu miettimään.
Mulla on vielä kaapit täynnä kahden edellisen sukupolven tavaroita, ne vaikeat, joita on vaikea hävittää ja hankala keksiä mitä niillä tekisi. Joka kerta kun rupean niitä edes katsomaan ajatuksella, että käyn ne läpi, iskee epätoivo. Kaikki suvun tärkeät muistot on mulla, mutta tällä hetkellä nuorisoa ei kiinnosta, mutta entäs jos tulevaisuudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matkoilta ostetut muistot ja lahjaksi saadut pikkutavarat - niin nättejä kuin ovatkin - eivät kelpaa enää kellekään. Mitä tehdä vuosikymmenten aikana kertyneille kirjeille ja tuhansille postikorteille?
Koko ihmisen elämä, sellaisena kuin se noissa esineissä elää, joutuu kaatopaikalle.
Kyllä ne voi kuoleman jälkeen viedä ihan rauhassa jätteen keräyspisteisiin. Minulla on säilössä jo kuolleilta läheisiltä saatuja kortteja ja kirjeitä ja ne ovat tärkeitä minulle. Luen ja katselen niitä silloin tällöin. En todellakaan aio luopua niistä eläessäni vain siksi, että toisten olisi helpompi siivota jälkeeni. Kuolemani jälkeen joutavat jos muut eivät niistä välitä. Elinajan iloksihan ne on tarkoitettukin.
Perinteisesti on laitettu hautaan mukaan.
Niin ja taas uudet ihmiset käyttävät elinaikansa siihen kun tonkivat niitä tavaroita aarteenaan.
Läheiseni yhdestä yläkaapista löytyi varmaan kaikki postikortit, joita oli saanut vuosittain siisteissä nipuissa. Minullakin monen monta.
Ystäväni omaiselta löytyi arkkupakastimesta monen vuosikymmenen vanhoja marjoja ja sieniä. Epämärääräisiä jääkimpaleita, mutta jotenkin niissä oli vuosiluvut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä kuolinpesää tyhjentäessä tavararöykkiön alta vastaan tuli muumioitunut rotta. Myös kissan luuranko löytyi… todella monta laatikollista vanhoja miestenlehtiiä jne. jostain syystä käytimme huonoja vaatteita taloa tyhjentäessä ja nuo omat vaatteetkin meni urakan lopuksi roskiin.
Jätesäkki ihan täynnä siististi taitettuja kaupan muovipusseja n.-70 luvulta. Toinen jätesäkillinen täynnä pestyjä aterapalvelun kirkkaita salaattikuppeja. Keittiön kaapissa iso läjä ”kertakäyttölautasia” eli mikropitsojen alus pahveja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kellarista löytyi siemenperunat laatikossa itämään laitettuna. Löytövuosi oli 2014 ja perunat -80 luvulta. Ei istutettu.
Vierailija kirjoitti:
Viilipurkit pitää pestä ennen kierrätykseen viemistä.
Minä löysin nuorena kuolleen sukulaisen jäämistöstä kymmeniä käyttämättömiä Zalandosta tilattuja vaatteita, kaikenlaista sisustuskrääsää paketeissaan (tuoksukynttilöitä oli varmaan sata), tusinoittain pyyhkeitä jne.
Olitko nuori löytäessäsi sukulaisen jäämistön, vai oliko sukulaisesi nuori kuollessaan...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säkillinen eiällisiä sukkia "joskus parsittavaksi", vanhimmat about 60-luvulta - ainakin samanlaiset oli sedälläni jossain valokuvassa lapsuuden ajoiltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tyhjensin erään vanhan sukulaisen asuntoa, niin löysin aatun kuvan, jossa oli kyseisen henkilön nimikirjoitus. oli sen verran nolo esine että poltin välittömästi.
Näitä läpi lukiessani tulee mielleyhtymä, että vainajat ovat olleet sota-ajan nähneitä, ja sen takia säästäneet kaikki, kun voi vielä tarvita joskus. Toisaalta ymmärrän sen ajattelutavan, jos on puutteessa elänyt, eikä sitä ajattelutapaa hevin muuteta. Tämä ot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viilipurkit pitää pestä ennen kierrätykseen viemistä.
Minä löysin nuorena kuolleen sukulaisen jäämistöstä kymmeniä käyttämättömiä Zalandosta tilattuja vaatteita, kaikenlaista sisustuskrääsää paketeissaan (tuoksukynttilöitä oli varmaan sata), tusinoittain pyyhkeitä jne.
Mikä viilipurkkipoliisi sinä luulet olevasi? Toivottavasti asut yksin, eikä kenenkään tarvitse kuulla nalkutustasi!
Äidin dementoiduttua ja jouduttua hoitokotiin tyhjättiin kesämökki myyntiä varten. Tämä oli v. 2002. Kellarista löytyi 70-luvun hilloja.
Tästä tuli mieleen Neiti Aika dokumentti.
On nähtävissä teemalla vielä maaliskuulle saakka.
Koskettava kertomus yhden ihmisen- naisen elämästä, joka kuoli 98v ja siinä vaiheessa ei ollut enää yhtään läheistä omaista. Ystäviä kyllä oli.
Kun asunto myytiin, ostaja sai asunnon kaikkine tavaroineen, kirjeineen, filmineen ja kun ostaja sattui olemaan elokuvaohjaaja, hän rakensi naisen koko elämäntarinan dokumentiksi, koska rekvisiittaa siihen oli paljon. Dokumentti sai parhaan dokumentin palkinnon viime vuonna.
Suosittelen katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
Pestyjä margariinirasioita ja kumisaappaan varsia, saappaat siis kuluneet varmaan puhki mutta varret leikattu talteen. Ehkä niistä on ollut tarkoitus saada materiaalia johonkin?
Käytän pestyjä margariinirasioita pakastusrasioina. Niissä on paljon hyviä puolia. Voi pakata pieneen tilaan kaapissa. Ovat melko lailla suorakaiteen muotoisia ja menee pieneen tilaan pakastimessa.
Kovin homma on saada ne ensi kerran pestyä rasvasta. Ensin talouspaperilla näkyvä rasva pois ja sitten pesu. Mitä tuotetta pakastaakin ja kuinka pitkäksi aikaa, niin voi käyttää litran pakastuspussia rasian sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Äidin dementoiduttua ja jouduttua hoitokotiin tyhjättiin kesämökki myyntiä varten. Tämä oli v. 2002. Kellarista löytyi 70-luvun hilloja.
Minulla lakkahillopurkki unohtui kellariin vuosiksi. Vajaa 10 vuotta. Sitten otin sen eräänä päivänä ja vein sisälle ja mietin onko enää syötävää. Avasin purkin ja hiukan sekoittelin ja maistoin. Oli tajuttoman hyvää. Söin purkin ja siitä sain kimmokkeen alkaa käymään lakkasuolla vuosittain. Myös 100 litraa mustikkaa ja 100 litraa puolukkaa vuosittain. Siihen vielä kaikki sienet päälle.
Tämän kaiken sai aikaan kellariin unohtunut lakkahillopurkki.
Hillopurkkien, mehukattitölkkien yms lisäksi huonekaluja, televisioita, kodinkoneita, tietokoneita ja antiikkiesineitä. Kaikki varastoituna vettä vuotavaan rakennukseen jossa olivat yltä päältä homehtuneet.
Laatikollinen injektioruiskuja. Vahvoja lääkkeitä (nimet purkeissa kuuluivat tuntemattomille ihmisille).
Kyllä ne voi kuoleman jälkeen viedä ihan rauhassa jätteen keräyspisteisiin. Minulla on säilössä jo kuolleilta läheisiltä saatuja kortteja ja kirjeitä ja ne ovat tärkeitä minulle. Luen ja katselen niitä silloin tällöin. En todellakaan aio luopua niistä eläessäni vain siksi, että toisten olisi helpompi siivota jälkeeni. Kuolemani jälkeen joutavat jos muut eivät niistä välitä. Elinajan iloksihan ne on tarkoitettukin.