Isäksi ensi kertaa nelikymppisenä. Puolesta, vastaan?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 01:12"]

Lähes nelikymppisenä tuoreena äitinä esitän seuraavat plussapuolet: + isovanhemmat ovat hyväkuntoisia JA eläkkeellä, eli tyrkyttävät apuaan koko ajan; + työelämässä olen esimiestasolla ja voin päättää omista työtunneistani vapaasti. Aikaa jää perheelle paljon enemmän kuin 10v sitten; + olet aikoja sitten oppinut, että kaikki ovat erilaisia, eivätkä teiniäitien kilpavarustelu ja lasten kehityksen vertailu aiheuta sinussa muuta kuin huvittuneisuutta; + ymmärrät, että elämä on lyhyt ja aika kuluu nopeasti. Kaikki hankalat vaiheet lapsen kanssa menevät silmänräpäyksessä ohi, ennen kuin jaksat tai viitsit huolestua; + yöunesi ovat jo monta vuotta olleet lyhyet ja katkonaiset. Oikeastaan lapsen yöheräily on varsin mukavaa, sillä kerrankin sinulla on seuraa kun puoliso nukkuu. - mitään negatiivista en ole vielä kokenut. Teini-ikää odotellessa...

[/quote]

Kiva, minä sain esikoiseni 23-vuotiaana ja eipä ollut ongelmia noissa asioissa. Ihmeellistä, että esimiestasolla olevalla on vapaampaa, usein silloin on paljon työtä. Itse olen asiantuntijatehtävissä, mutta minulla on tarkat työajat ja tulosvastuu. Ja näin tulee aina olemaan. 

Ei mitään suurempia ongelmia jos oikealle tuntuu. Mielestäni yli 30 vuotiaana lapsen saaminen on muutoin kun biologisesti ihanteellista. Minä menin rakastumaan itseäni 10 vuotta vanhempaan mieheen, joten mieheni tuleminen isäksi vasta 40-vuotiaana on hyvin todennäköistä, sillä en itse halua äidiksi alle 28-vuotiaana. Olemme nyt 25 ja 35.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:29"]   
[/quote
Äitini puolelta koko suku luovutetun alueen karjalaisia. Suvussa erikoisempi tapa että miehet menivät naimisiin vasta 40 tai jopa 60 vuotiaina, mutta akka piti olla juuri ripille päässyt. Eli ikä ero jopa yli 40 vuotta, en mene terveeksi sitä touhua silti kutsumaan

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 00:13"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:32"]

Sen tulevan lapsen terveys kärsii isolla todennäköisyydellä, ja hedelmällisyyden kanssa on jo ongelmia tuossa iässä, vaikka äiti olisikin nuori.

Mm. autismi, skitsofrenia, adhd, alhainen äo jne. on liitetty isän ikään ja johtuu kiveksiin iän myötä tulevista dna-vaurioista.

[/quote]

LOL, kamoon: nainenkin pystyy vielä sikiämään tuossa iässä. 

Ihan normaalin rajoissa oleva ikä tulla isäksi. Ei 40 ole vielä mikään eläkeläinen. 
[/quote]
Ei niin, mutta 30 ikävuoden jälkeen sperman laatu alkaa heiketä ja edellä mainitut asiat lisääntyä. Naisilla ikä ei vaikuta näissä asioissa yhtään niin paljoa kuin miehellä.
[/quote]
Miehellä jos laatu heikkenee, niin aina onapua löytynyt ihan omalta kylältä. Moni olisi voinut jäädä syntymättä, jos nainen olisi tyhmä. Sukunimi joka aikoinaan isän mukana kulki oli tyhmin keksintö ikinä, lapsella on tieto varmuudella vain äidistä.

Mun lapsen isä oli 40 v., kun meidän lapsi syntyi. Tuo kyllä ei ole menojaan mennyt, vaan lapsi on jäänyt jonnekin huitsinevadaan naisten, oluen, kavereiden, harrastusten yms. jälkeen.

Silti ei osaa ollenkaan sopeutua nykyaikaan, ja teinin elämään. Että se on erilaista, mutta normaalia meidän lapsella, kuin mitä hänen kohdallaan oli silloin muinoin. 70-luvulla. Itse olen häntä 14 vuotta nuorempi, eikä tuo meidänkään elämän eroa ymmärrä. 

Mutta silti väittäisin, että tuo ei ole niin paljon iästä kiinni kuin persoonasta. Voi olla tosi hyvä isä vanhemmalla iälläkin tullessa.

Aika outoa, että vanhempana isäksi haluava saa enemmä kritiikkiä, kuin samanikäisenä äidiksi haluava, vaikka vanhemmalla naisella riskit saada se kehitysvammainen lapsi on suurempi.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 14:02"]

Olen itse nelivitonen ja nuorinkin lapsi jo 16v. Olen todella iloinen että meillä hankittiin lapset ajoissa, alle kolmekymppisinä. Sääliksi käy ikäiseni ja jopa yli 50 vuotiaat kaverit joilla on vaippaikäisiä lapsia. Kyllä sitä jaksoi nuorempana paljon paremmin yövalmoset sun muut sellaiset. Moni näistä vanhemmista isisistä on toisella kieroksella ja heillä on nuorempit vaimo joka kantaa vastuun lapsesta kun pappa ei oikein enää jaksa.

[/quote]

Olen nelikymppinen mies ja lapsi saatiin 25-vuotiaana. Enää en samaan rumbaan ryhtyisi, seuraavaksi on aika keskittyä muihin juttuihin. Hyvänä isänä silti itseäni olen pitänyt, en juo, en polta ja lapsen kanssa olen aina viettänyt vapaa-aikani liikkuen ja muuten harrastaen. Ekalla kierroksella olen edelleen vaimon kanssa ja jos ero jostain syystä tulisi, en silti lisääntyisi enää.

Kun synnyin isäni oli 25v. Olisin paljon mieluummin pikkulapsi nyt kun isäni on viisikymppinen kuin silloin kun isäni oli kolmekymppinen. Oma isäni on ainakin 'pehmennyt' iän myötä. Ei hän huono isä ollut, mutta melko ankara ja kiireinen. Oli viikot poissa kotoa ja viikonloppuisin väsynyt, usein vähän kärttyinen. Tietynlainen lämpö ja välittäminen puuttuivat. 

Ei todellakaan osallistunut siihen lapsiarkeen, tehnyt ruokaa tai muuta sellaista. Nyt laittaa ruokaa, siivoaa jne. Jos äidin näkökulmasta miettii. 

Tietysti joku voi olla osallistuva isä jo nuorenakin. 

Ihan hyvä ikä, jopa mies ehkä on tuohon mennessä jo aikuistunut riittävästi ollakseen hyvä vanhempi.

Sen tulevan lapsen terveys kärsii isolla todennäköisyydellä, ja hedelmällisyyden kanssa on jo ongelmia tuossa iässä, vaikka äiti olisikin nuori.

Mm. autismi, skitsofrenia, adhd, alhainen äo jne. on liitetty isän ikään ja johtuu kiveksiin iän myötä tulevista dna-vaurioista.

Sivusta seuranneena kehotan tietoisesti roikkumaan mukana maailman menossa. Kun lapsi on teini, olet 55-vuotias, etkä ymmärrä hänen maailmastaan yhtään mitään, ellet kiinnitä asian erityisesti huomiota. Tiedän toki että moni nuorempikaan ei osaa kommunikoida nuorten kanssa, ja toisaalta joku iäkkäämpi voi olla hyvinkin ymmärtäväinen.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:32"]

Sen tulevan lapsen terveys kärsii isolla todennäköisyydellä, ja hedelmällisyyden kanssa on jo ongelmia tuossa iässä, vaikka äiti olisikin nuori.

Mm. autismi, skitsofrenia, adhd, alhainen äo jne. on liitetty isän ikään ja johtuu kiveksiin iän myötä tulevista dna-vaurioista.

[/quote]

LOL, kamoon: nainenkin pystyy vielä sikiämään tuossa iässä. 

Ihan normaalin rajoissa oleva ikä tulla isäksi. Ei 40 ole vielä mikään eläkeläinen. 

Oikein hyvä ikä. Miehen ei kannata ryhtyä isäksi alle 35 ikäisenä

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:32"]Sen tulevan lapsen terveys kärsii isolla todennäköisyydellä, ja hedelmällisyyden kanssa on jo ongelmia tuossa iässä, vaikka äiti olisikin nuori.

Mm. autismi, skitsofrenia, adhd, alhainen äo jne. on liitetty isän ikään ja johtuu kiveksiin iän myötä tulevista dna-vaurioista.
[/quote]
Laitahan esille kuinka paljon todennäköisyys noille sairauksille lisääntyy. Isosta todennäköisyydestä ei puhuta, sen verran minäkin ymmärrän.

Femakko on löytänyt peukkukoneen :D

3: Oletko tupakoiva, ylipainoinen, raskauden aikana alkoholia käyttänyt, päihde- tai lääkeriippuvainen nainen ja nyt yh-mamma FAS-/ erityislapsen kanssa? Toivotan jaksamista tilanteessasi.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:32"]Sen tulevan lapsen terveys kärsii isolla todennäköisyydellä, ja hedelmällisyyden kanssa on jo ongelmia tuossa iässä, vaikka äiti olisikin nuori.

Mm. autismi, skitsofrenia, adhd, alhainen äo jne. on liitetty isän ikään ja johtuu kiveksiin iän myötä tulevista dna-vaurioista.
[/quote]

Täyttä puppua
Laita lähde

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 13:33"]

Sivusta seuranneena kehotan tietoisesti roikkumaan mukana maailman menossa. Kun lapsi on teini, olet 55-vuotias, etkä ymmärrä hänen maailmastaan yhtään mitään, ellet kiinnitä asian erityisesti huomiota. Tiedän toki että moni nuorempikaan ei osaa kommunikoida nuorten kanssa, ja toisaalta joku iäkkäämpi voi olla hyvinkin ymmärtäväinen.

[/quote]

Niin no, melkein pahempi on kuitenkin nuoreksi taantuva isä (tai äiti), joka ei anna lapsen elää omaa murkkuikäänsä. Ainakin mitä mä olen nähnyt, niin helpoimmat teini-iät on olleet niillä joilla oli "vanhat vanhemmat". Ne osasi suhtautua viisaudella lapsiinsa, eivätkä olleet heti kauhuissaan kulissien kaatumisesta.

Alle 30 v isä on mielestäni teini-isä.
En voi suositella.
40 v on hyvä ikä
Tunnen yhden lähes 70 v isäksi tulleen. Oli jo vähän vanha isäksi

Kaikkihan riippuu yksilöstä! :) Toiselle sopii toinen, toiselle toinen!

Mutta henkilökohtaisesti koen, että nuorena on parempi tehdä lapsi/lapsia, koska (ainakin itse koen), että silloin jaksaa paremmin! :) Jaksaa juosta tunnista toiseen ulkona taaperon perässä, auttaa äitiä yöheräilyissä (täällä esim. koliikkia ja refluksia) jne..

- Äiti 26