Ahdistaao ketään muuta Äitienpäivä jo etukäteen/ pelkkänä instituutiona?
inhoan sitä kiitollisuusmantraa, joka Äitienpäivänä tulee joka tuutista. Pitää olla kiitollinen äidin uhrauksille, äiti on raatanut ja sivuuttanut itsensä jne.jne Minusta typerä tapa ja ihme marttyyrimyytin vahvistamista. Nykyään äidit vlitsevat (yleensä) lastensa määrän ja kaikki äidit ei tosiaankaan antaise mitään kitoksia (vaikka alkoholistit, narkit tai itsestään huoltapitämättömät tapaukset)
Miksei voisi olla vaikka vaan "Perheenpäivä/ Läheistenpäivä" ja sitä viettää kuka kenen kanssa haluaa? Ei tarttis olla kiitollinen ja viedä ruusua äidille.
Kommentit (63)
Itse en vietä äitienpäivää. Äitini ei sitä koskaan ole halunnut viettää ("olen äiti jokaisena päivänä, en halua siitä numeroa yhtenä päivänä") ja minulla on sama mentaliteetti. Itse muistan äitiäni spontaanisti milloin mitenkin, ja muistan kertoa usein rakastavani häntä. Samaa toivon omalta tyttäreltäni joskus, en muistamista yhtenä päivänä kuin velvollisuudesta.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 11:56"]
muistan kertoa usein rakastavani häntä
[/quote]
Kuinka monessa suomalaisessa perheessä puhutaan rakastamisesta? Tai sanotaan rakastavansa ketään? Ei meillä ainakaan ikinä. Enkä koe "rakastavani" äitiäni tai isääni. He ovat aina olleet mitä ovat enkä minä ole heitä valinnut. Mieheni ja lapseni olen valinnut.
Ymmärrän aloittajaa. Minua ahdistaa kaikki muutkin pyhät ja juhlat. En jaksa sitä kinastelua, että mihin mennään tänä vuonna ja kaikki se halko perseessä, tekohymy huulilla uuvuttaa. Istutaan pöydän ääressä ja ollaan tuppisuina sekä kyylätään toisia epäluuloisina.