Ahdistaao ketään muuta Äitienpäivä jo etukäteen/ pelkkänä instituutiona?

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:16"]Ei. Meillä ei sitä ihmeemmin noteerattu äitini kuoleman jälkeen; silloin kun lapset olivat ala-asteella, sain kortit ja joskus pinä askarteluja lahjaksi, mutta yli 10 vuoteen ei ole noteerattu mitenkään. Järjestän itse kakkukahvit, onpahan hyvä tekosyy. Tietty nyt on vähän tullut mieleen, että pojat eivät ole tottuneet sitä noteeramaan, jos heillä on joskus vaimot, pitänee kertoa, että sitten voi olla merkkipäiviin syytä suhtautua eri tavalla kuin minun merkkipäiviini on suhtauduttu, ei meillä siis miehen kanssa osteta toisillemme lahjoja koskaan minkään päivän vuoksi, muuten vain joskus. Hyvä ruoka meillä on äitienpäivänä ja mies tekee. Nyt en tiedä tuleeko kuopus edes kotiin, kun opiskelee kauempana. Toivoin että tulisi, lupasi harkita.  [/quote] Miksei äidin- ja isänpäivän huomiointia vaikka vain pienimuotoisesti ole voinut ottaa mukaan kasvatukseen? En tarkoita lahjapakkoa vaan esimerkiksi yhteistä ruokailua ravintolassa. Jos poikasi ovat jo opiskelijoita niin tuntuu vähän myöhäiseltä alkaa muistutella että tulevat vaimot ehkä odottavat huomiointia.

[/quote]

Meillä tehdään kotona ruokaa ja kakkua, olihan se tuossa. Käymme usein syömässä ravintolassa edellisenä lauantaina, koska silloin on tosi rauhallista. Kun lapset olivat pieniä, kävimme kirjaimellisesti ulkona syömässä äitienpäivänä, eli paistamassa makkaraa nuotiolla, kahvipullon ja pillimehujen kera, jos sää vain salli. Mutta ehkä vähän vähättelin, jos sanoin, ettei noteerattu mitenkään, monelle kun on  nimenomaan tärkeää kaupalllinen lahja ja tuo ravintolassa syöminen. Meillä on ollut omat tapamme. Isänpäivän perinne meillä on käydä isääni katsomassa ja siellä homma keskittyy ukkiin, joka on aina ollut huomion keskipiste, mennyt lastenkin ohi ja äitini eläissä käytiin usein meillä silloinkin, tai mummolassa, jos ei ollut muita lapsia käymässä - tilaa ei ole kerralla kaikille.  Isäni nyt vain on sellainen. Appiukko on kuollut vuosia sitten ja hän vihasi tällaisia perinteitä, mutta kyllä mieheni hänelle soitti. Mutta meillä ilman hössötystä tai stressiä. Jos ei huvita tehdä kakkua, ostetaan jäätelökakku kaupasta - ja allergiselle esikoiselle jotain leivoksia ruokavalioon sopivana. 

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:54"]No just tuo ahdistaa! Eli pakko vetää sitä sukupolvelta toiselle jatkunutta mielinkielin näytelmää kerran vuodessa vain siksi ettei kukaan pahastuisi. Osaan kyllä näytellä roolini, mutta koko Äitienpäivä aiheuttaa vaan että kiire pahenee entisestään kun yksi päivä menee ihan hukkaan. Mulla olisi muuta tekemistä kuin istua kahvipöydässä onnittelemassa 
[/quote]
Miksi menet istumaan, näyttelemään ja tuhlaamaan aikaasi? Anna niiden viettää äitienpäivää, joille se on lämmin rituaali rakkaidensa parissa. Jää sä kotiin vaikka siivoamaan.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:12"]

En käsitä ap:tä. Onko hän ihan tarve, kun ahdistuu siitä, että ei voi pestä pyykkiä ja tehdä muita kotitaliustöitä äitienpäivänä. Useimmat meistä ehtivät niitä viikollakin tekemään ja lauantaina. Ja miten ihmeessä ennen selvittiin, kun ei ollut kodinkoneita, mutta silti vietettiin sunnuntait yleisesti pyhittäen lepopäivä? 

[/quote]

Siksi että arkena ollaan kodin ulkopuolella töissä noin 10h/pvä. Jonka jälkeen kuskataan lapsia harrastuksiin ja yritetään pitää omasta kunnosta huolta lenkittämällä lemmikkejä. Viikonloput menee pihahommissa / pyykinpesussa/ järjestämisessä/ raivaamisessa&kierrättämisessä esim talvikamppeet säilöön ja kesäkamppeet - mitä voi korjata ja mikä menee kiertoon/ siivoamisessa + harrastuskuljetuksissa. Ennen ei ollut kodinkoneita mutta ei myöskään yleensä oltu kodin ulkopuolella navettaa/peltoja/metsää pidemmällä töissä. Ei ollut vaatimuksia siitä että kaikki pestään 3-4 vrk käytön välein ja isommissa taloissa oli palkkatyöläisiä /apulaisia.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:21"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:15"] Äiti antaa pyyteetöntä rakkautta. Samoin yleensä isäkin. (Nämä poislukien jotkut mt-potilaat) Pyyteetöntä rakkautta ei muilta ihmisiltä saa. Siitä kiitetään äitienpäivänä. [/quote] Pyyttettömästä rakkaudesta ei kiitetä, koska eihän se silloin olisi pyytteetöntä enää. Sen sijaan minusta äitienpäivänä juhlistetaan äitiyttä ja äitejä ylipäätään. Ei siinä tarvitse mitään palveluksia tai kiitoksia jaella.  [/quote] Pyyteettömässä rakkaudessa ei pyydetä kiitosta! Kiittää kyllä saa, pyytämättä:-)

[/quote]

Jaa. Minä vain koin asian niin että ehdottomasta rakkaudesta ei tarvitse kiittää. Ja kiittäminen muuttaisi sen jotenkin ansaituksi asiaksi. "Kiitos että rakastit minua". Jokin tuossa lauseessa häiritsee minua. Toisaalta minulla ei ole kunnollista äitiä, joten en osaa suoraan hahmottaa asiaa sitä kautta.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:15"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:11"]Kyllä mua ahdistaa, kun lapsen isä tuskin muistaa mitenkään ja lapsi on vielä liian pieni muistamaan. Oon hoitanut ja elättänyt lapsen 99% yksin ja olis kiva saada jonkinlainen kiitoksen sana edes yhtenä päivänä vuodesta. Lisäksi tahtoisin opettaa poikaa jo pienenä huomioimaan merkkipäivinä minuakin, ei niin, että sitten aikanaan pitää omien lastensa äitiä jonain koko perheen pikku kotiorjana, joka kyllä muistaa ja huomioi kaikkia mutta jota kenenkään ei tarvitse huomioida. Tää on vähän vaikeaa, jos tässä perheessä minä äiti olen ainoa, joka esim. ostaa lahjoja kellekään. Aion ostaa kukkakimpun ja leivoksen itselleni ja laittaa ne valmiiksi yöpöydälle kortin kanssa, jonka askartelin yhdessä vauvan kanssa. Ei tule niin paha mieli, vaikka eihän se yhtään sama ole kuin saada nuo joltain toiselta joka käskemättä olisi tajunnut huomioida. Tiedän että tästä tulee paskaa niskaan että edes yhtenä päivänä vuodessa toivoisin jotain huomiointia, mut tulkoon.
[/quote]

Ei vittu mikä marttyyri sinäkin oot. Jos niin kiitosta oot vailla niin ammu itsesi ja anna lapsi paremmalle äidille. Olet kuvottava.
[/quote]
Mistä moinen reaktio? Miksi tää aiheuttaa noin mieletöntä raivoa, jos äiti toivoisi edes yhtenä päivänä saavansa itsekin jotain täysin pyyteettömän antamisen sijaan? Lapsi on rakas ja hänestä olen äärimmäisen kiitollinen, sitä aion äitienpäivänäni juhliakin. Mua ihmetytti jo lapsettomana tällä palstalla, miten saa kyllä loukkaantua ties mistä häävieraiden vääränlaisista vaatteista tai työkavereitten mitättömistä sanomisista, mutta niinkin tunnelatautuneesta asiasta kuin siitä, ettei kukaan muista äitienpäivänä, ei saisi pahoittaa mieltään tai nousee kauhea marttyyrihuutojen ja alapeukutusten myrsky.

Äitienpäivästä ahdistuvat eniten ne, joilla on huono omatunto itse äitinä olemisesta. Eli kokevat itsensä epäonnistuneiksi äideiksi.
Toinen ahdistuvien ryhmä on se joukko, jolla on ollut oikeasti huono äiti itsellään.
Em. syyt saavat ahdistumaan äitienpäivästä. Ei siitä muut ahdistu. (Joka muuta väittää, ei ole tietoinen tästä sisällään olevasta perimmäisestä syystä.)

Äitienpäivä on etenkin lastenpäivä, päivä menee varmasti pilalle jos äiti rypee omassa riittämättömyydessään, katkeruudessaan ja oman lapsuuden traumoissaan.

Myöskään parisuhdeongelmat eivät ole lasten syytä kuten ei törppö puolisokaan, näitä on turha mököttää juuri äitienpäivänä ja pilata päivä myös lapsilta.

Olen taas kerran äitienpäivänä töissä. Meillä nämä rituaalit menevät siten, että lapset ovat askarrelleet hoidossa ja koulussa jotain ja odottavat äitienpäivän aamuna innoissaan minua töistä kotiin. Sitten antavat lahjansa ja syödään yhdessä aamupalaa. Siihen se sitten loppuu. Jokainen viettää loppupäivän ihan normaalisti, minä soitan joskus iltapäivällä omalle äidilleni onnittelupuhelun.

Ei stressiä, ei marttyyriasennetta, ei mielinkielin kiemurtelua, ei esittämistä ja kaikki ovat tyytyväisiä. Elämä on juuri niin hankalaa, kuin itse sen itselleen tekee.

Miksi se joillakin on teatteria? Ettekö ole kiitollisia äideistänne ja heidän antamastaan rakkaudesta. Siis siitä, että teillä on äiti, joka teitä rakastaa.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:02"]

Äitienpäivästä ahdistuvat eniten ne, joilla on huono omatunto itse äitinä olemisesta. Eli kokevat itsensä epäonnistuneiksi äideiksi. Toinen ahdistuvien ryhmä on se joukko, jolla on ollut oikeasti huono äiti itsellään. Em. syyt saavat ahdistumaan äitienpäivästä. Ei siitä muut ahdistu. (Joka muuta väittää, ei ole tietoinen tästä sisällään olevasta perimmäisestä syystä.)

[/quote]

En kyllä täysin allekirjoita tätä. Oma äitini on ihan ok, kyvytön käsittelemään tunteitaan kyllä mutta huolen perustarpeita piti kyllä; nälkää/ väkivaltaa/ heitteillejättöä  en ole nähnyt. Enkä itse koe olevani epäonnistunut äitinäkään; omille lapsille olen pystynyt näyttämään omia tunteitani ja käsittelen omiani ( terapiassa aikuisena opittu) ja perustarpeet lapsillani pitäisi olla kunnossa. Mutta silti inhoan äitienpäivää, en ymmärrä sitä äitiyden marttyyrihehkutusta. Itse olen valinnut että lapset hankin, naurettavaa että lasten pitäisi olla kiitollisia minulle yhtään mistään! Ja olenko kiitollinen kun edessä on omien vanhempien omaishoitajuus seuraavan 10 vuoden sisällä? No en ole, mutta pakko hoitaa kun muuta mahdollisuutta ei ole ja yhteiskunnalla ei ole rahaa.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:21"]

Miksi se joillakin on teatteria? Ettekö ole kiitollisia äideistänne ja heidän antamastaan rakkaudesta. Siis siitä, että teillä on äiti, joka teitä rakastaa.

[/quote]

Kaikilla ei todellakaan ole rakastavaa äitiä.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:02"]Äitienpäivästä ahdistuvat eniten ne, joilla on huono omatunto itse äitinä olemisesta. Eli kokevat itsensä epäonnistuneiksi äideiksi.
Toinen ahdistuvien ryhmä on se joukko, jolla on ollut oikeasti huono äiti itsellään.
Em. syyt saavat ahdistumaan äitienpäivästä. Ei siitä muut ahdistu. (Joka muuta väittää, ei ole tietoinen tästä sisällään olevasta perimmäisestä syystä.)

[/quote]

Aijaa, mun tuttavapiirissä äitienpäivästä ahdistuvat ne, joiden miehet ovat liian itsekkäitä huomioimaan sitä mitenkään (ja auttamaan lapsia huomioimaan) ja joissa äidit joutuvat hommaamaan miestensä puolesta äitienpäivämuistamiset miehen äidillekin, ettei tämäkin jäisi huomiotta. Toisena ne, jotka ovat jo näin nuorena menettäneet äitinsä tai lapsettomuudesta kärsivät. Niitä lapsuuden traumoja ja omaa riittämättömyyttä äitinä sensijaan kipuillaan joka ikinen päivä niissä tilanteissa, kun ne esiin nousevat, ei mitenkään erityisesti äitienpäivänä.

Ei lasten pakolla pidäkään olla kiitollisia, mutta jos lapsella on sisällään kiitollisuuden riemu, niin ihanaa, kun vuodessa on yksi päivä, jolloin sitä voi suitsuttaa oikein porukalla.
Äitienpäivä auttaa myös niitä, joilla on vaikeaa ilmaista tällaisia tunteitaan. Voi viedä kukkia yms ikäänkuin traditiona, mutta saa samalla sanotuksi sen, mutä haluaa.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 10:46"]

Ei lasten pakolla pidäkään olla kiitollisia . Äitienpäivä auttaa myös niitä, joilla on vaikeaa ilmaista tällaisia tunteitaan. Voi viedä kukkia yms ikäänkuin traditiona, mutta saa samalla sanotuksi sen, mutä haluaa.

[/quote]

Entä jos ei halua sanoa sitä, mitä tradition takia joutuu sanomaan? Esim. mistä onnittelen anoppia? Olen kiitollinen että lapsien ollessa pieniä hoiti heitä satunnaisesti ja kiitin silloin joka kerta ja niitä äitienpäivinä. Nykyään nähdää 2-3krt/vuosi; miksi minun pitää kiittää häntä yhtään mistään?

Onnittele anoppiasi siitä, että kasvatti sulle ihanan miehen.

Mikset halua sanoa sitä, mitä tradition takia joutuu sanomaan.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:56"]

No mä voisin ajella kyl vaik 200km jos olis äiti tai edes anoppi!! Kyl ne siitä joskus kuolee. Sit ei tarvi enää vaivautua:-)

[/quote]

Meillä meni äitienpäivät autossa istuen ja kahvia juoden, kun piti käydä oman ja miehen äidin sekä miehen mummon luona. Jokaisessa paikassa olisi pitänyt olla iltapäiväkahvien aikaan, istua monta tuntia ja juoda pannutolkulla kahvia. Koska aika oli rajallinen, missään ei ehtinyt kuin piipahtaa ja siitähän sitä sitten kuuli. Se ei sopinut kenellekään, että joku olisi tullut meille tai me olisimme käyneet vaikka lauantaina.

Kun esikoinen parikymppisenä asui viimeistä vuotta kotona, halusin viettää sellaisen äitienpäivän kun olin aina halunnut. Äitiemme luona kävimme lauantaina ja sunnuntain vietimme aikaa oman perheen kesken. Mummot loukkaantuivat todella paljon. Nykyisin käymme taas äitiemme luona äitienpäivänä, koska he ovat jo vanhoja. Itse en vaadi marttyyrin elkein lapsia käymään, saavat tulla, jos haluavat.

Ahdistaa se joka tuutista tuleva äitihössötys. Kaikki kyselee mitä vien äidille ja miten meni äitienpäivä. Kiva siinä sitten vastata puolitutulle että äitini kuoli jo 20v sitten. T.21-vuotias

Eerikan äitiä voi ahdistaa ihan oikeasti.

Minä olen raatanut taas koko vuoden ja todellakin ansaitsen oman kiitospäivän ja lahjan. Kiitän myös omaa äitiä ja mammaa. Tietenkin mies ansaitsee myös oman päivänsä eli isänpäivän. Todella kiittämätöntä itkeä kun yksi päivässä vuodessa on osoitettu äideille. Eri asia jos se oma äiti on kelvoton ja narkkari, silloin ei tarvitse pahemmin huomioida, mutta normaalisti äidit (ja isät) tekevät ison vaivan lastensa eteen. Tietenkin lapset on itse hankittu ja niistä on velvollisuus huolehtia, mutta onko se nyt niin kamalan vaikeaa edes välillä kiittää siitä kaikesta?