Ahdistaao ketään muuta Äitienpäivä jo etukäteen/ pelkkänä instituutiona?
inhoan sitä kiitollisuusmantraa, joka Äitienpäivänä tulee joka tuutista. Pitää olla kiitollinen äidin uhrauksille, äiti on raatanut ja sivuuttanut itsensä jne.jne Minusta typerä tapa ja ihme marttyyrimyytin vahvistamista. Nykyään äidit vlitsevat (yleensä) lastensa määrän ja kaikki äidit ei tosiaankaan antaise mitään kitoksia (vaikka alkoholistit, narkit tai itsestään huoltapitämättömät tapaukset)
Miksei voisi olla vaikka vaan "Perheenpäivä/ Läheistenpäivä" ja sitä viettää kuka kenen kanssa haluaa? Ei tarttis olla kiitollinen ja viedä ruusua äidille.
Kommentit (63)
Surkeaa että siirrät tuota omaa katkeruuttasi nyös lapsiisi. Siinä olet aivan oikeassa ettei kaikki äidit kiitosta ansaitse ja sinä taidat kuulua tuohon sakkiin.
No mä voisin ajella kyl vaik 200km jos olis äiti tai edes anoppi!! Kyl ne siitä joskus kuolee. Sit ei tarvi enää vaivautua:-)
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:55"]
Surkeaa että siirrät tuota omaa katkeruuttasi nyös lapsiisi. Siinä olet aivan oikeassa ettei kaikki äidit kiitosta ansaitse ja sinä taidat kuulua tuohon sakkiin.
[/quote]
MIKSI äidille pitää olla kiitollinen? Varsinkin nykyaikana kun lapset ovat täysin suunniteltuja ja äidin haluamia?
Entä jos aikuistuisit ja viettäisit äitienpäivän haluamallasi tavalla?
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:02"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:55"]
Surkeaa että siirrät tuota omaa katkeruuttasi nyös lapsiisi. Siinä olet aivan oikeassa ettei kaikki äidit kiitosta ansaitse ja sinä taidat kuulua tuohon sakkiin.
[/quote]
MIKSI äidille pitää olla kiitollinen? Varsinkin nykyaikana kun lapset ovat täysin suunniteltuja ja äidin haluamia?
[/quote]
Ei tarvitse olla. Voit vapaasti jättää äitisi täysin huomiotta vuoden jokaisena päivänä. Yhteiskunnassamme vallitsee vielä muistamisen kulttuuri, mutta sinä voit lähteä sitä omalla toiminnallasi muuttamaan :)
Kyllä mua ahdistaa, kun lapsen isä tuskin muistaa mitenkään ja lapsi on vielä liian pieni muistamaan. Oon hoitanut ja elättänyt lapsen 99% yksin ja olis kiva saada jonkinlainen kiitoksen sana edes yhtenä päivänä vuodesta. Lisäksi tahtoisin opettaa poikaa jo pienenä huomioimaan merkkipäivinä minuakin, ei niin, että sitten aikanaan pitää omien lastensa äitiä jonain koko perheen pikku kotiorjana, joka kyllä muistaa ja huomioi kaikkia mutta jota kenenkään ei tarvitse huomioida. Tää on vähän vaikeaa, jos tässä perheessä minä äiti olen ainoa, joka esim. ostaa lahjoja kellekään. Aion ostaa kukkakimpun ja leivoksen itselleni ja laittaa ne valmiiksi yöpöydälle kortin kanssa, jonka askartelin yhdessä vauvan kanssa. Ei tule niin paha mieli, vaikka eihän se yhtään sama ole kuin saada nuo joltain toiselta joka käskemättä olisi tajunnut huomioida. Tiedän että tästä tulee paskaa niskaan että edes yhtenä päivänä vuodessa toivoisin jotain huomiointia, mut tulkoon.
Minustakin äitienpäivä on perimä pahimmilta agraariajoilta. Äiti raatoi kotona ja navetassa 364 päivää vuodessa sen voimin, että yhtenä päivänä sai kantaa marttyyrinkruunua.
Itsekin olen äiti kolmelle lapselle ja vaimo yhdelle miehelle, mutta mielummin keitän äitienpäivänä kahvin itse. Lasten kortit otan tietysti mielelläni vastaan.
En käsitä ap:tä. Onko hän ihan tarve, kun ahdistuu siitä, että ei voi pestä pyykkiä ja tehdä muita kotitaliustöitä äitienpäivänä. Useimmat meistä ehtivät niitä viikollakin tekemään ja lauantaina.
Ja miten ihmeessä ennen selvittiin, kun ei ollut kodinkoneita, mutta silti vietettiin sunnuntait yleisesti pyhittäen lepopäivä? Joku tekee näin vieläkin.
Äiti antaa pyyteetöntä rakkautta. Samoin yleensä isäkin. (Nämä poislukien jotkut mt-potilaat) Pyyteetöntä rakkautta ei muilta ihmisiltä saa.
Siitä kiitetään äitienpäivänä.
Ei. Meillä ei sitä ihmeemmin noteerattu äitini kuoleman jälkeen; silloin kun lapset olivat ala-asteella, sain kortit ja joskus pinä askarteluja lahjaksi, mutta yli 10 vuoteen ei ole noteerattu mitenkään. Järjestän itse kakkukahvit, onpahan hyvä tekosyy. Tietty nyt on vähän tullut mieleen, että pojat eivät ole tottuneet sitä noteeramaan, jos heillä on joskus vaimot, pitänee kertoa, että sitten voi olla merkkipäiviin syytä suhtautua eri tavalla kuin minun merkkipäiviini on suhtauduttu, ei meillä siis miehen kanssa osteta toisillemme lahjoja koskaan minkään päivän vuoksi, muuten vain joskus. Hyvä ruoka meillä on äitienpäivänä ja mies tekee. Nyt en tiedä tuleeko kuopus edes kotiin, kun opiskelee kauempana. Toivoin että tulisi, lupasi harkita.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:54"]
No just tuo ahdistaa! Eli pakko vetää sitä sukupolvelta toiselle jatkunutta mielinkielin näytelmää kerran vuodessa vain siksi ettei kukaan pahastuisi. Osaan kyllä näytellä roolini, mutta koko Äitienpäivä aiheuttaa vaan että kiire pahenee entisestään kun yksi päivä menee ihan hukkaan. Mulla olisi muuta tekemistä kuin istua kahvipöydässä onnittelemassa
[/quote]
Hei tampiot; juhlapäivät kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:16"]Ei. Meillä ei sitä ihmeemmin noteerattu äitini kuoleman jälkeen; silloin kun lapset olivat ala-asteella, sain kortit ja joskus pinä askarteluja lahjaksi, mutta yli 10 vuoteen ei ole noteerattu mitenkään. Järjestän itse kakkukahvit, onpahan hyvä tekosyy. Tietty nyt on vähän tullut mieleen, että pojat eivät ole tottuneet sitä noteeramaan, jos heillä on joskus vaimot, pitänee kertoa, että sitten voi olla merkkipäiviin syytä suhtautua eri tavalla kuin minun merkkipäiviini on suhtauduttu, ei meillä siis miehen kanssa osteta toisillemme lahjoja koskaan minkään päivän vuoksi, muuten vain joskus. Hyvä ruoka meillä on äitienpäivänä ja mies tekee. Nyt en tiedä tuleeko kuopus edes kotiin, kun opiskelee kauempana. Toivoin että tulisi, lupasi harkita.
[/quote]
Miksei äidin- ja isänpäivän huomiointia vaikka vain pienimuotoisesti ole voinut ottaa mukaan kasvatukseen? En tarkoita lahjapakkoa vaan esimerkiksi yhteistä ruokailua ravintolassa. Jos poikasi ovat jo opiskelijoita niin tuntuu vähän myöhäiseltä alkaa muistutella että tulevat vaimot ehkä odottavat huomiointia.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:15"]
Äiti antaa pyyteetöntä rakkautta. Samoin yleensä isäkin. (Nämä poislukien jotkut mt-potilaat) Pyyteetöntä rakkautta ei muilta ihmisiltä saa. Siitä kiitetään äitienpäivänä.
[/quote]
Pyyttettömästä rakkaudesta ei kiitetä, koska eihän se silloin olisi pyytteetöntä enää. Sen sijaan minusta äitienpäivänä juhlistetaan äitiyttä ja äitejä ylipäätään. Ei siinä tarvitse mitään palveluksia tai kiitoksia jaella.
Joo ahdistaa. Kauhea kädenvääntö siitä kumpaa mummoa mennään katsomaan, jompi kumpi mummo loukkaantuu joka tapauksessa. Kuinkahan paljon loukkaantuneita mummoja on uusperheissä... Kotona mies komentaa lapsia kotitöihin mutta itse ei tartu niihin. Itse pitää olla kauhean kiitollinen koko päivän siitä purkkiruususta. Paras äitienpäivä olisi ihan oma päivä jolloin voisi tehdä mitä itse huvittaa, tai sit ihan normaali päivä.
Kyllähän pyyteettömästä rakkaudesta voi kiittää. Ei kiitos poista rakkauden pyyteettömyyttä, jos kiitos tulee kiittäjän aloitteesta!
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:24"]
Kyllähän pyyteettömästä rakkaudesta voi kiittää. Ei kiitos poista rakkauden pyyteettömyyttä, jos kiitos tulee kiittäjän aloitteesta!
[/quote]
Juuri näin. Eihän se pyyteettömän rakkauden antaja ole mitään kiitosta edellyttänyt, vaan rakastanut omasta halustaan. Jos rakkauden kohde haluaa kiittää kaikesta saamastaan hyvästä, se ei muuta rakkauden antajan vaikuttimia miksikään.
Mä vihaan tuota äitienpäivän tekopyhyyttä, "pakkoa" osallistua päiväkodin tempauksiin, revetä samaan aikaan iltapäiväkerhon askarteluun. Lapset tietää, että ahdistun noista. Me vietetään oma kiva päivä, käydään jossain retkellä ja otetaan eväät mukaan, poimitaan valkovuokkoja kotiin ja tehdään yhdessä pieni kakku. Äitienpäivätoivotukset lähtee tekstarina. Meille tuo on tekosyy juoda kakkukahvit omalla porukalla samoin kuin nimpparit, jos satutaan olemaan liikkellä, niin poiketaan kahvilla jossain.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:21"][quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 09:15"]
Äiti antaa pyyteetöntä rakkautta. Samoin yleensä isäkin. (Nämä poislukien jotkut mt-potilaat) Pyyteetöntä rakkautta ei muilta ihmisiltä saa. Siitä kiitetään äitienpäivänä.
[/quote]
Pyyttettömästä rakkaudesta ei kiitetä, koska eihän se silloin olisi pyytteetöntä enää. Sen sijaan minusta äitienpäivänä juhlistetaan äitiyttä ja äitejä ylipäätään. Ei siinä tarvitse mitään palveluksia tai kiitoksia jaella.
[/quote]
Pyyteettömässä rakkaudessa ei pyydetä kiitosta! Kiittää kyllä saa, pyytämättä:-)
Pisti silmään aikaisemmassa kommentissa, että lapsia pakkoaskareutetaan tarhassa. Voin sanoa vuosia lasten parissa työskennellessäni, että lasten antamisen ilo ei ole vielä pilattu. He tekee innolla äitille lahjaa/korttia ja ovat vilpittömän ylpeitä tuotoksistaan. Monet kyselevät päivittäin monta yötä vielä pitää odottaa ennenkuin äiti saa lahjan. Lapset oikein janoavat, että äidit yllättyy ja ovat kiitollisia lahjasta. Eihän pilata lapsilta tätä iloa, pliis?
T. Lto
Ahdistaa, tunnen itseni aina äitienpäivänä erityisen huonoksi äidiksi. Omalle äidille laitan varmaan tekstarin. Mies saa laittaa anopille mitä tykkää, itse en anopin kanssa ole edes puheväleissä.
Ei syödä sen hienommin kuin muutenkaan, lapset antavat askartelunsa (jos muistavat, en tosiaan muistuttele. Enkä loukkaannu vaikka joinain vuosina teinitkin ovat unohtaneet koko äitienpäivän) ja mies on jotain pientä usein ostanut.
Ja kyllä, mieluummin olisin viettämättä koko päivää mutta kun päivähoidossa ja koulussa pakkoaskarrutetaan lapsia ennen sitä ja puhutaan päivästä.
Vihaan myös joulua. Juhannus ja pääsiäinen ovat hiton tylsiä mutta esim. ystävänpäivä ja vappu on ihan jeeS!