Lue keskustelun säännöt.
Haluan luopua koiristamme. Olen 18v, vanhemmat eri mieltä.
26.04.2015 |
Välitän koiristamme tosi paljon ja siksi haluaisinkin luopua niistä. Omistan virallisesti toisen koiran äidin kanssa ja toisen isän kanssa. En varmaan voi myydä/antaa niitä pois ilman vanhempieni lupaa?
Minulla menee hermot liian helposti ja vedän koiria lenkillä miten sattuu. En jaksa odottaa niiden haistelua, mutkittelua ja muuta ylimääräistä. Usein vaan kävelen suoraan keskellä tietä ja menen samaa vauhtia, vaikka koirat tekisivät mitä. Joskus haluan juosta ja silloin nuorempi alkaa riehua ja jos se tulee tielle, niin juoksen vain suoraan sen "läpi" kiinnittämättä siihen mitään huomiota.... Väärinhän tämä on koiria kohtaan ja haluan siksi antaa ne jollekin paremmalle omistajalle.
Kommentit (25)
Ei voi tulla yllätyksenä edelliselle vastaajalle että kukaan ei ole täydellinen ja varmasti kaikilla tulee riittämättömyyden hetkiä. ^
Koirista luopuminen ei ole huonon omistajan merkki, vaan HYVÄN, koska näkee koiran parhaan ja on valmis tekoihin sen eteen.
Muistuttaisin myös alan ihmisenä että koira kestää kyllä vähän nihkeämpiäkin aikoja, joten jos tulee jaksoja ettei vaan jaksa (esim koiran haistelua lenkeillä), on se ihan ok.
Omat koirani haistelevat aina vain luvalla enkä silti koe olevani huono omistaja. Kävelen myös koiriani päin jos eivät väistä.
Toki niille on positiivisesti vahvistettu käytökset ensin ja vasta kun tietävät miten toimia, voin vaatia.
Väsynyt nuori ei varmasti muutu besserwisseröintienne vuoksi vähemmän väsyneeksi, joten oiskohan aika taas vastailijoiden mennä itseensä ja miettiä, onko järkevää ja rakentavaa vastattavaa, vai pitääkö suunsa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat koiran hankkineet, ilmeisesti olit alle 18 vee. Vanhempien tehtävä mitä tekevät koirille, jos ei oo aikaa niin myykää pois. Mikäli rotukoiria niin kai niistä saa rahaakin.
[quote author="Vierailija" time="26.04.2015 klo 08:21"]
Voisit täysi-ikäisenä pikku hiljaa muuttaa pois kotoa. Vanhemmat ja koirat olisivat varmasti mielissään.
[/quote] vasta 18 vee ja sinä oot ajamassa nuoren pois. Mun nuori 18 vee ja just sai lukion läpi ja sitten armeija ja sitten alkaamonivuotiset yliopisto opinnot . Saa asua kotona jos haluaa. Ei oo kiire muurttaa pois. Asutaan Hgissä.
Hei ap, kuulostaa että sulla on paljon stressitekijöitä elämässä ja tunnet itsesi riittämättömäksi ja epäonnistuneeksi koska elämäsi ei mene kuten haluat ja tunnet ettet ole pystynyt täyttämään odotuksia. Silloin ihmisestä tulee helposti ärtyvä ja äkkipikainen. Mistä seuraa syyllisyyttä ja lisää riittämättömyyden tunnetta. Nämä kaikki ovat ihmisen elämään kuuluvia asioita; epäonnistumiset, se, etteivät odotukset täyty, ja siitä lähtevä vihan ja ahdistuksen ja pettymyksen tunne. Aikuiseksi kasvamiseen kuuluu se, että oppii käsittelemään näitä tunteita. Se on opeteltava asia, joka harvalle tulee annettuna. Useimmat meistä joutuvat opettelemaan ne ihan kantapään kautta.
Koirien antaminen pois ei ole ratkaisu, koska sinä voit, ja sinun täytyy, opetella muuttamaan käytöstäsi. Olet jo aikuisuuden kynnyksellä, ja sinun täytyy alkaa käyttäytyä kuin aikuinen. Et voi muussakaan elämässäsi ajatella aina vaan sitä omaa napaasi ensin, jos haluat hyviä ihmissuhteita sekä haluat selvitä opinnoista ja tulevasta työstäsi. Vaikka juuri nyt et voi edistää elämääsi koulupaikalla ja työllä, niin voit edistää sitä pitämällä huolta siitä, että selviät pääsi ja tunteidesi kautta.
Minusta kuulostaa siltä, että sinulle tekisi erittäin hyvää päästä juttelemaan jonkun kanssa, kuten terveydenhoitajan ja psykologin kanssa. Olet niin nuori, että sinulta puuttuu vielä tietty suhteellisuudentaju. Silloin ajatukset alkavat helposti kiertää kehää ja itsestä alkaa tuntua, että ehkä mikään ei onnistu koskaan ikinä, ja sitä on huono ja epäonnistunut ihminen. Et kuitenkaan ole sitä, olet vaan ihminen. Jolla on paljon opittavaa, kuten meillä kaikilla.
On paljon keinoja, joilla voit säädellä omaa mielialaasi ja käytöstäsi. Nyt haluat väistää ja välttää näitä hankalia tilanteita antamalla koirat pois. Sekin on yksi keino, yksi yritys vähentää ahdistusta. Mutta se ei toimi pitemmän päälle. Sinun on opittava muitakin keinoja, aktiivisia. Usko pois, kun opit ne, ja huomaat että olet voittanut itsesi, tehnyt oikein vaikka mielialasi olisikin kurja, saat siitä voimaa. Siitä se hyvä itsetunto rakentuu, kun huomaa ettei ole tunteidensa vietävänä. Näitä keinoja siellä psykologin luona juuri etsitään, ja siksi olisi hyvä että siellä kävisit. Ei sun tarvitse kuin kertoa, ettet enää hillitse käytöstäsi koska sulla on niin paha olla. Se riittää. Siitä se lähtee. Tsemppiä sulle. :)
Olen kyllä huono koiranomistaja ja siksi haluaisinkin luopua koiristani. Jos olisin hyvä koiranomistaja/ihminen ylipäätään, niin en luultavasti haluaisi antaa koiriani paremmalle ihmiselle.