Lue keskustelun säännöt.
Kaveri väittää olevansa kotiäitiyden takia vankina kotonaan
05.01.2022 |
Ei voi lähteä omien sanojensa mukaan minnekään vauvan kanssa, koska vauva on "todella vaikea ja epätyytyväinen". Ei kauppaan, ei välttämättä edes vaunulenkeille, ei kuulemma saa koskaan taukoa kun lasta ei voi laskea edes maahan tai "huuto alkaa". Vauva on nyt 13kk.
Kun olen nyt onnistunut kaksi kertaa tätä kaveria näkemään (hänen kotonaan) vauva-aikana, on lapsi minun silmiini aivan tavallinen lapsi eikä edes itkeskele sen ihmeemmin. Viimeksi kun olin käymässä, leikitin lasta yli puoli tuntia että kaveri ehti maksaa laskuja jne. eikä mitään ongelmaa. Sen sijaa vauva oli nauravainen ja lähti leikkeihin mukaan, ei edes ujostellut erityisemmin.
Kaveri puolestaan on aivan hermoheikkoinen jokaiseen äännähdykseen ja nenännyrpistykseen ja valittaa kuinka lapsi ei voi hyvin ja hän ei pärjää äitinä. Perheen isä ei kelpaa lapsenhoitajaksi eikä kukaan muukaan. Kaveri ei voi kuvitellakaan tekevänsä mitään kotinsa ulkopuolella ja valittaa kuinka ei olisi arvannut lapsen olevan näin vaikea.
Ollaan vauvan isän kanssa ymmällään ja isä on silminnähden surullinen kun ei kelpaa hoitajan rooliin. Hän on yrittänyt ehdottaa että kaverini lähtisi vaikka hierojalle tai kampaajalle, mutta ei kuulemma uskalla. Minä ehdotin, että menevät vaikka miehen kanssa naapurikahvilaan ja katson lasta sen aikaa mutta ei ikinä voi kuulemma jättää lasta. Tuntuu pahalta nähdä kaverin kärsivän tässä "itseaiheutetussa vankilassa" ja en tiedä miten voisin enää yrittää auttaa? Huomaan, että kaverini mieskin on alkanut vetäytymään töihin ja harrastuksiin, kun kotona tunnelma on raskas.
Kommentit (14)
Soita lastensuojeluun. Saavat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti tekee väärin, kun ei anna isän osallistua. Lapsi on yhteinen, toisella ei ole oikeutta omia lasta.
Perheelle voisi ehdottaa vaunulenkkejä tai kahvilaa tai pientä kauppareissua yhdessä: äiti, isä ja lapsi.
He voisivat käydä neuvolassa tai perheneuvonnassa puhumassa äidin peloista ja isän surusta, kun hän ei saa hoitaa lasta - ja saada neuvoja.
Jos tilanne ei näytä muuttuvan, perheestä voi nimettömänä tehdä huoli-ilmoituksen. Jos nimensä antaa, perheellä on oikeus saada tietää ilmoittajan nimi, vaikka sen olisi kieltänyt. (Googletin juuri.) Nimettömänä tekeminen on kuitenkin sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Äiti tekee väärin, kun ei anna isän osallistua. Lapsi on yhteinen, toisella ei ole oikeutta omia lasta.
Perheelle voisi ehdottaa vaunulenkkejä tai kahvilaa tai pientä kauppareissua yhdessä: äiti, isä ja lapsi.
He voisivat käydä neuvolassa tai perheneuvonnassa puhumassa äidin peloista ja isän surusta, kun hän ei saa hoitaa lasta - ja saada neuvoja.
Jos tilanne ei näytä muuttuvan, perheestä voi nimettömänä tehdä huoli-ilmoituksen. Jos nimensä antaa, perheellä on oikeus saada tietää ilmoittajan nimi, vaikka sen olisi kieltänyt. (Googletin juuri.) Nimettömänä tekeminen on kuitenkin sallittua.
En suosittele huoli-ilmoitusta kuitenkaan. Se menisi sosiaalityöntekijöille. Eiköhän äiti anna isänkin hoitaa lasta, kun ymmärtää, että se on tärkeää. -sama
Jotkut vaan on tuollaisia. Hermoheikkoja kenties. Minullakin yksi tuttu jolla useampi lapsi. Aina valittaa kuinka rankkaa on ja lapset on ihan mahdottomia. Sen mitä olen lapsia nähnyt, niin ihan normaaleja ovat, äitinsä komentaa heitä ihan kokoajan joka asiasta. Välillä ilkeästikin. Antaa kyllä isän osallistua, myös kun lapset oli ihan pieniä. Aika vähän ollaan enää tekemisissä, kun en vaan jaksa sitä valitusta. Hänellä kuitenkin mies, joka on apuna. Itse yksin lasteni kanssa, mutta en silti koe tätä rankkana. Toki lasteni isä huolehtii heistä myös vuorollaan ja siksi tämä tuntuukin ihan luvattoman helpolta. Tällä tutulla myös osa lapsista eri miehen kanssa, joten usein siellä on vain yksi lapsi. Hänellä lisäksi käy kotiapua, on ollut ainakin lasun asiakkuus myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voikohan muuten olla, että vauva aistii äidin epävarmuuden? Ehkä osasi olla rauhallisempi/iloisempi, kun olit hänen seurana ja leikittämässä. Äidin kanssa varsinkin kahdestaan voi olla itkuisempi ja hätäisempi, jos aistii äidin epävarmuudet. Itsellähän ei lapsia ole enkä voi sanoa tietäväni lapsista tai ylipäänsä lastenkasvatuksesta paljoakaan, niin tämä on vain tällainen oma ajatus mikä tästä tuli päällimmäisenä mieleen.
Älkää nyt herranjestas lasua työllistäkö tällaisilla. Eiköhän tää nainen itse jossain kohtaa opi löysään nutturaa kantapään kautta. Ja tuo isä voisi olla mies ja puhua asioista eikä tyytyä kynnysmatoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon on aika huono mennä auttamaan, kun ei hän voi ilmeisesti sitä ottaa vastaan. Antaisin tilanteen olla, ja kun hän on tarpeeksi kyllästynyt tilanteeseen niin varmaan uskaltaa antaa isänkin hoitaa lastaan.
Se on kyllä eri asia että sinä leikität lasta kun äiti maksaa laskujaan, vs se että lapsi olisi yksin kun äiti maksaa niitä. Kuka muuten olet, anoppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mun lapsi oli kans tuollainen. Eik äse edes nukkunut kuin puolen tunnin pätkissä. joiden välissä se söi tunnin, kn maitoa tuli hitaasti eikä tarpeeksi. Jonkun Muun sylissä se saattoi viihtyäkin ja leikkiä ja nauraa, mun sylissä ei. Minä kun haisin maidolta, mutta maidon tulo ei ollut hänelle tarpeeksi nopeaa, joten hän ei koskaan jaksanut sitä imeä. Emme sitten voineet tosiaan lähteä mihinkään, koska mitä tahansa yritinkin, se päättyi aina siihen, että kaupan, kahvilan, jopa ulkona puiston muut asiakkaat häiriintyivät, katselivat pahasti ja usein ihan tulivat sanomaan, että eikö voisi tuollaisen kanssa pysyä poissa kun eikerran osaa sitä hiljaisena pitää.
Mies kyllä sanoi mieluusti hoitavansa, mtuta käytännössä aina josku smuulloin ,ei koskaan NYT, kun oli jotain muuta tehtävänä, liian likaiset vaatteet vauvalle (ja jsotain syystä ei voinut vaihtaa), unet kesken, jotain. Nämä kaikki ovat todellisia mieheni antamia syitä, miksi ikinä juuri silloin ei onnistunut hänen ottaa lasta hoidettavakseen. Ja JOS joskus onnistuin pääsemään kävelylle tai kaverille kavhille niin eiköhän se kohta soita perään,e ttä mitämitä missä on vaippa ja meneekö vielä kauan. Ulkopuolisille kyllä sanoi juuri niin kuin aapeen kaverikin hänelle, ettämielellään hoitaisi jos saisi. Erityisen usein se sanoi niin omille kavereilleen, äidillleen ja neuvolan tädille.
Myöhemmin kävi ilmi, että meidän lapsi ei ollut ihan tavallinen, mutta varmaan tavallistenkin lasten vanhemmuuteen on olemassa monta näkökulmaa, eikä se äidin kokemus vaativasta lapsesta aina ole täysin väärä, vaikka Joku Muu onnistuisikin jonkun puolituntisen pitämään lata tyytyväisenä.
Ja tämä tuttu on juuri tuollainen ettei vieläkään voi lasten kanssa lähteä mihinkään yksin. Liian vaikeaa. Vaikka nuorinkin jo koulussa. Itse taas käynyt yksin ulkomaillakin lasteni kanssa ja nuorempi oli 5v ekalla reissulla. Sitä ennen oltiin vielä exän kanssa yhdessä.
Eli voi olla ettei ikinä opi hölläämään. Stressinsietokyky on toisilla ylipäätään heikompi. Omalla kohdallani taas epäilen että on liikaakin sietoa, kun mikään ei juuri huoleta. En toki raahaa lapsiani mihin tahansa, eli järki kuitenkin mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kohta tää äiti valittaa ruuhkavuosista, sitten tulee lapsen esiteini-ikä, sitten varsinainen teini-ikä jnejne. Sillä naisella on aina joku ongelma.
Hetken kuluttua ihmettelee minne se aika kului ja minne jäi oma elämä ja kaverit. Sen jälkeen siitä tulee todella katkera ja kateellinen ihminen. Sellaisia ne uhriutuvat ovat.
Nää on näitä, eipä sille mitään voi. Tarjoa sinä toisenlaista aikuisen mallia ja ota isompana usein hoitoon. Kontrollintarve on joillakin ylimitoitettu. Toki lapsi yleensä eniten kiukkuaakin lähimmän kanssa, mutta se, että mihinkään ei voi lähteä, on ihan omassa päässä.
Pelkotiloja? Ratkeaisi siten, että mies vain yksinkertaisesti lähtisi lapsen kanssa päiväksi jonnekin, jotta näkisi miten äiti toimii.