Minusta on tullut ”rikas köyhä”

Sinusta on tullut pihi. 

Ehkä vähän sitäkin vaikken niin haluaisi ajatella. Kyllä kuitenkin välillä ns hemmottelen itseäni mutta harvemmin. Ja kaikki hankinnat ovat harkittuja enkä ikinä tee heräteostoksia. Mutta ostamisesta en saa enää ikinä sellaisia kiksejä kun ennen. Enemmänkin ahdistun siitä.

-ap

Et ole rikas käyhä, vaan köyhä rikas. Ja pihi, kuten edellinen sanoi. Itara, saita, nuuka.

Visukinttu

Vierailija kirjoitti:

Et ole rikas käyhä, vaan köyhä rikas. Ja pihi, kuten edellinen sanoi. Itara, saita, nuuka.

Sano nyt vielä että tyhmä🤣

-ap

Minulla meni toisinpäin, tuli köyhä rikas.

Säästin kuusinumeroisen summan ja sijoitin sen. Sitten tuli korona ja jäin työttömäksi. Nyt on kivat sijoitukset muttei oikein muita tuloja. Tuntuu köyhältä.

Sama mutta olen olen kyllä oikeasti köyhä-köyhä ja niin tottunut pihistelemään että se on jo itsestäänselvyys.

Tee itsellesi budjetti, jossa säästöön on varattu tietty osa ja samoin myös tuhlailuun. Tuo jatkuva morkkis ei tee hyvää terveydelle ja vuosien myötä tulet supersaidaksi. Rahasta pitää olla iloa.

Rikkaista köyhistä tulee mieleeen usein he, jotka ajattelevat oma menestys ja tulot on aina vain ja ainoastaan yksin heidän omaa ansiota ja verojen maksaminen heidän mielestään hanurista. Kun taas heidän kokemat pienimmätkin tappiot ja menetykset on aina jonkun toisen syy ja sosialisoitava ja muiden maksettava.

Yliopisto-opiskelija

Jäin eläkkeelle 65-vuotiaana ja kaikki varoittelivat, että pieneneviin tuloihin sopeutuminen voi olla vaikeaa. Ei ollut. Rahaa ei enää kulu työmatkoihin, siisteihin työvaatteisiin ja työpaikkalounaisiin. Rahaa on kertynyt säästöön ilman mitään ponnisteluita 5 eläkevoden aikana reilut 30.000 euroa. Olen myös pystynyt auttamaan taloduellisesti paria läheistäni. Kerrottakoon vielä, että eläkkeeni on suomalaisten keskieläke.

Ennen elin leveästi, sitten tajusin että mitä hittoa jakelen rahaani joka paikkaan niin auliisti. Nyt olen ollut useamman vuoden nuuka. Maksan asuntolainaa pois 1000 eur kuukaudessa ja näin säästän itselleni rahaa. Tuo 1000 eur menisi helposti vaikka johonkin luksustuotteeseen, niitäkin tullut joskus osteltua, mutta mitä järkeä. Suomessa ei ole sellaista ulkona viihtymiskulttuuria kuin ulkomailla. Jos asuisin ulkomailla saisin ulkoiluttaa näitä luksustuotteita, mutta Suomi on sellaista metsäläiskulttuuria, että täällä ei tee luksustuotteilla mitään. Onneksi järkiinnyin ja tulin nuukaksi, itseasiassa nuukailu on mielekästä toisin kuin tuhlailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole rikas käyhä, vaan köyhä rikas. Ja pihi, kuten edellinen sanoi. Itara, saita, nuuka.

Sano nyt vielä että tyhmä🤣

-ap

En. Vaan:

itara

kitsas

nuuka

pihi

penniä venyttävä

pihistelevä

säästäväinen

visu

Köyhillä on aina miljoona eri toivetta mutta sitten jos joku kaunis päivä saa ne kaikki haalittua niin huomaa ettei se onnea tuonutkaan. Päinvastoin enemmän ahdistusta ja masennusta tavarapaljoudesta ja tuhlaamisesta

Itse olen työskennellyt aina matalapalkka-aloilla. Vasta viime vuosian olen alkanut kiinnittämään huomiota erityisen paljon rahankäyttöön. EN osta enää mitään. Olen siis köyhä-köyhä..

Vierailija kirjoitti:

Tee itsellesi budjetti, jossa säästöön on varattu tietty osa ja samoin myös tuhlailuun. Tuo jatkuva morkkis ei tee hyvää terveydelle ja vuosien myötä tulet supersaidaksi. Rahasta pitää olla iloa.

Sehän tässä onkin ristiriitaista että se raha ei itsessään tee onnelliseksi vaikka onkin olo että talous on turvattu. Mutta elämästä ei enää osaa nauttia.

-ap

Elämästä pitää nauttia, mutta järki päässä!

Toisaalta rikkaasta köyhästä tulee mieleeni myös sellainen, josta voisi kutsua hintatietoiseksi. - On hassua kun josksus käy mielessä, että jos joku on rikas, niin ei olisi kiinnostunut siitä, mitä jokin maksaa. Itsestäni taas tuntuu, että se voi olla jopa päinvastoin. Osa rikkaista tai ainakin paremmin toimeentulevista nauttii siitä kun voi valita ja ostaa  halvimman ja säästää sen sijaan, että saisivat erityistä nautintoa siitä, että voivat aina ostaa kalliimman vaihtoehdon tai siitä, että heidän ei tarvitse tehdä valintoja lainkaan, vaan voivat ottaa aina sen, mikä ensimmäisenä osuu kohdalle.

Yliopisto-opiskelija 

Niinhän se on että jos on oppinut tuhlaamaan kaiken niin palkalla ei ole enää väliä vaan menot kasvavat myös tulojen kasvaessa. Sitä sitten on aina köyhä riippumatta siitä mitä tienaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee itsellesi budjetti, jossa säästöön on varattu tietty osa ja samoin myös tuhlailuun. Tuo jatkuva morkkis ei tee hyvää terveydelle ja vuosien myötä tulet supersaidaksi. Rahasta pitää olla iloa.

Sehän tässä onkin ristiriitaista että se raha ei itsessään tee onnelliseksi vaikka onkin olo että talous on turvattu. Mutta elämästä ei enää osaa nauttia.

-ap

Rahasta on iloa, kun tietää, että säästössä on pahanpäivänvara. Samoin rahasta on iloa, kun ostaa itselleen kimpun tulppaaneja viikonlopuksi. Jos se muutaman euron ostos aiheuttaa vain ahdistusta, niin tuohon kannattaa tarttua ennen kuin se pääsee liian pahaksi. Tuolla menolla 10-20 vuoden kuluttua kuljet samoissa vaatteissa mitä nytkin ja etsit ruokasi roskiksista. Voiko olla, että olet masentunut ja se ilmenee noin?

Hei ap, onko tuo vaihe jatkunut elämässäsi kovinkin kauan? Minäkin kävin sellaisen läpi ja sitten palasin normaalimpaan, joskaan en entiseen. Elämä oli ihan helkkarin ankeaa kieltäytymistä, kun yritin selitellä, etten halua tai tarvitse kuin perustarpeet. Mikä sinänsä on totta, mutta me olemme kaikki ihmisiä, jotka saavat osan nautinnoistaan itsensä ulkopuolelta. Harva on niin henkistynyt, että sisäinen ja aineeton elämä riittäisi iloiksi.

Tietenkin omaisuuden läpi käyminen ja karsiminen on hyödyllinen prosessi, joka voi vapauttaa energiaa. Mainitset kuitenkin ahdistuksen teksteissäsi joten oletan, että haet vielä omaa tietäsi tässä ja otat ehkä esimerkkiä ulkopuolelta. Nyt kuulostaa siltä, että olet vaan heilahtanut asteikon ääripäästä toiseen todellisia halujasi ja tarpeitasi tuntematta.