Minusta on tullut ”rikas köyhä”

Vaikea sanoa tarkkaan milloin tämä alkoi. Ehkä vähitellen n.2-3 vuotta sitten kun avasin asp tilin ja laitoin säästömoodin päälle mutta kun sain itselleni asettaman säästötavoitteen täytettyä en vaan osannut enää palata entiseen. Nyt olen vain huomannut sen pahentuneen kun olen miettinyt esim että raaskinko ostaa junalippua että kävisin viikonloppuna vanhempien luona. 🥺Kyllähän työssäkäyvän ihmisen jolla on rahaa pitäisi raaskia mokoma lippu ostaa 😕 Osasyynä tähän varmasti vaikeat ajat erityisesti kun kaksi vuotta sitten osui ero, korona ja lomautukset samalle kuukaudelle. Jäi varmaan sellainen pelko että kaikki voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä ja pitää varautua. Ehkä tämä on ainut asia mitä enää pystyy itse kontrolloimaan kun ei tiedä mitä elämä seuraavaksi eteen heittää 🙄

-ap

Korona on varmaan monilla vaikuttanut siihen, että omaa kulutusta on tullut tarkasteltua eri tavalla. Esim. aiemmin kun olin toimistolla, tuli pyörittyä kaupoissa enemmän, ja mukaan tarttui kaikkea turhaa. Etätöissä ollessa en juuri edes ole käynyt kaupoissa (pl. ruokakauppa) ja huomaan ettei mitään oikein puutu, shoppailu on olut enemmän "ajankulua".

Toinen havainto (jo vuosia sitten) oli se, että kun eli opiskelijana ja vähän sen jälkeenkin _pienillä_ tuloilla, sitä hamstrasi tavaraa. Osittain siksi, että vähissä varoissa oli "pakko" koittaa ennakoida:

Jos talvitakki veteli viimeisiään piti joku edes suht ok oleva ostaa niistä mitä halpakaupassa oli -70% alessa jäljellä, "että joku on", ei ehkä ollutmihan mieluinen, ja kirpparilta tarttui toinen "melkein hyvä" myöhemmin mukaan --> 2 halpaa mutta ei oikein mieluista takkia kaapissa.

Kun rahaa alkoi olla enemmän käytössä, niin tieto siitä että on varaa ostaa mieleinen takki vaikka olisi suht kalliskin, edes auttoi sitä ettei paniikissa ostanut sitä ainoata mikä budjetilla mikä löytyi. Tekee siis fiksumpia ostoja, mitä käyttää pidempään. Ja tuo takki vain yksi esimerkki, kaappi täynnä edullsia vaatteita joita ei käytä kun jotain "vikaa" on kalliimpi kun muutama kalliimpi vaate joitka käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, onko tuo vaihe jatkunut elämässäsi kovinkin kauan? Minäkin kävin sellaisen läpi ja sitten palasin normaalimpaan, joskaan en entiseen. Elämä oli ihan helkkarin ankeaa kieltäytymistä, kun yritin selitellä, etten halua tai tarvitse kuin perustarpeet. Mikä sinänsä on totta, mutta me olemme kaikki ihmisiä, jotka saavat osan nautinnoistaan itsensä ulkopuolelta. Harva on niin henkistynyt, että sisäinen ja aineeton elämä riittäisi iloiksi.

Tietenkin omaisuuden läpi käyminen ja karsiminen on hyödyllinen prosessi, joka voi vapauttaa energiaa. Mainitset kuitenkin ahdistuksen teksteissäsi joten oletan, että haet vielä omaa tietäsi tässä ja otat ehkä esimerkkiä ulkopuolelta. Nyt kuulostaa siltä, että olet vaan heilahtanut asteikon ääripäästä toiseen todellisia halujasi ja tarpeitasi tuntematta.

Tuo on mielestäni asennekysymys. Itse en ainakaan koe kuluttamisesta pidättäytymistä mitenkään ankeaksi kieltäytymiseksi. Ennemmin on kiva katsoa pankkitilin kasvavaa saldoa. Mitä voisin edes tarvita? Kotitalouteni on jo valmis, eli täältä ei puutu mitään. Enemmän ahdistaisi jos tänne pitäisi tuoda vielä lisää turhaa tavaraa tukkimaan paikkoja olemaan tiellä.

Rikki menneet käyttötavarat kyllä korvaan. En kuitenkaan näe mitään lisäarvoa jos varta vasten pitäisi kierrellä kaupoissa haalimassa tavaraa ihan vaan haalimisen vuoksi. Ihana pörröviltti? Minulla on jo neljä kivaa vilttiä, minne tunkisin ne entiset? Uusi kahvinkeitin. Mitä teen entisellä? Uusi laukku? Minulla on jo kaikki tarvitsemani käyttölaukut, ja vielä hyvälaatuisina. Joku sisustushärveli? En minä halua nostella mitää turhaa rihkamaa pyyhkiessä pintoja, tai muuttaessa pakata tuhatta turhaa hilavitkutinta.

Nykyisin ostan pelkkää ruokaa ja tylsiä käyttötavaroita tyyliin pölynimurin suodatin tai kissanhiekka. Onko tämä pelkkien perustarpeiden varassa elämistä? Mitä tästä pitäisi puuttua?

Olen myös etätöissä ollut viimeiset kaksi vuotta ja on kyllä osittain senkin tullut kulutettua vähemmän. Matkustelu ja niiden entistenkin tarpeellisten asioiden kuten meikit ja vaatteet ostaminen on jäänyt todella vähälle.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, onko tuo vaihe jatkunut elämässäsi kovinkin kauan? Minäkin kävin sellaisen läpi ja sitten palasin normaalimpaan, joskaan en entiseen. Elämä oli ihan helkkarin ankeaa kieltäytymistä, kun yritin selitellä, etten halua tai tarvitse kuin perustarpeet. Mikä sinänsä on totta, mutta me olemme kaikki ihmisiä, jotka saavat osan nautinnoistaan itsensä ulkopuolelta. Harva on niin henkistynyt, että sisäinen ja aineeton elämä riittäisi iloiksi.

Tietenkin omaisuuden läpi käyminen ja karsiminen on hyödyllinen prosessi, joka voi vapauttaa energiaa. Mainitset kuitenkin ahdistuksen teksteissäsi joten oletan, että haet vielä omaa tietäsi tässä ja otat ehkä esimerkkiä ulkopuolelta. Nyt kuulostaa siltä, että olet vaan heilahtanut asteikon ääripäästä toiseen todellisia halujasi ja tarpeitasi tuntematta.

Tuo on mielestäni asennekysymys. Itse en ainakaan koe kuluttamisesta pidättäytymistä mitenkään ankeaksi kieltäytymiseksi. Ennemmin on kiva katsoa pankkitilin kasvavaa saldoa. Mitä voisin edes tarvita? Kotitalouteni on jo valmis, eli täältä ei puutu mitään. Enemmän ahdistaisi jos tänne pitäisi tuoda vielä lisää turhaa tavaraa tukkimaan paikkoja olemaan tiellä.

Rikki menneet käyttötavarat kyllä korvaan. En kuitenkaan näe mitään lisäarvoa jos varta vasten pitäisi kierrellä kaupoissa haalimassa tavaraa ihan vaan haalimisen vuoksi. Ihana pörröviltti? Minulla on jo neljä kivaa vilttiä, minne tunkisin ne entiset? Uusi kahvinkeitin. Mitä teen entisellä? Uusi laukku? Minulla on jo kaikki tarvitsemani käyttölaukut, ja vielä hyvälaatuisina. Joku sisustushärveli? En minä halua nostella mitää turhaa rihkamaa pyyhkiessä pintoja, tai muuttaessa pakata tuhatta turhaa hilavitkutinta.

Nykyisin ostan pelkkää ruokaa ja tylsiä käyttötavaroita tyyliin pölynimurin suodatin tai kissanhiekka. Onko tämä pelkkien perustarpeiden varassa elämistä? Mitä tästä pitäisi puuttua?

Tuohan on vain fiksua. Itsekin ostin ennen hetken mielenjohteesta vaikka mitä sisustuskrääsää. Puolustelin ostoksia että saanhan nämä sitten myytyä jos niin päätän mutta kuka noita ostaa vaikka olisikin käyttämättömiä. Lopputuloksena vaan kaapit täynnä tavaraa mitkä vie tilaa ja aiheuttaa stressiä.

Mites te muut säästäjät suhtaudutte inflaatioon?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa tarkkaan milloin tämä alkoi. Ehkä vähitellen n.2-3 vuotta sitten kun avasin asp tilin ja laitoin säästömoodin päälle mutta kun sain itselleni asettaman säästötavoitteen täytettyä en vaan osannut enää palata entiseen. Nyt olen vain huomannut sen pahentuneen kun olen miettinyt esim että raaskinko ostaa junalippua että kävisin viikonloppuna vanhempien luona. 🥺Kyllähän työssäkäyvän ihmisen jolla on rahaa pitäisi raaskia mokoma lippu ostaa 😕 Osasyynä tähän varmasti vaikeat ajat erityisesti kun kaksi vuotta sitten osui ero, korona ja lomautukset samalle kuukaudelle. Jäi varmaan sellainen pelko että kaikki voi romahtaa hetkenä minä hyvänsä ja pitää varautua. Ehkä tämä on ainut asia mitä enää pystyy itse kontrolloimaan kun ei tiedä mitä elämä seuraavaksi eteen heittää 🙄

-ap

Ikävä sanoa, mutta raha ei todellakaan ole mikään varma turva ja kontrolloitavissa. Rahasi ovat tileillä pelkkiä nollia ja ykkösiä, jotka joku voi kaapata tai nollata. Entäs käteinen? Sen voi joku varastaa tai saatat hukata ne. Tai jos tulee inflaatio? Kriisitilanteessa valuutta voi menettää arvonsa ihan silmänräpäyksessä.

En tällä halua pelotella tai sanoa, ettei taloudellista vaurautta voisi yrittää kerryttää. Yritän vaan herätellä siihen, että asiat eivät ole kontrolloitavissa. Korona on ehkä konkretisoinut tämän monille ekaa kertaa.

Pakko-oireiden ja ahdistuksen kanssa taistelleena olen vähän huolestunut puolestasi. Kuinka voisit vahvistaa turvallisuudentunnettasi niin, että se tulisi sisimmästäsi ilman mitään ulkoisia tekijöitä? Itsellä auttoi jooga ja meditaatio sekä ennen kaikkea sairastumisen aiheuttama pakollinen downshiftaus, joka laittoi arvot uusiksi.

Pitäisihän tuota rahaa alkaa sijoittamaan kun se ei korkoa tuolla pankkitilillä kasvata..

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta rikkaasta köyhästä tulee mieleeni myös sellainen, josta voisi kutsua hintatietoiseksi. - On hassua kun josksus käy mielessä, että jos joku on rikas, niin ei olisi kiinnostunut siitä, mitä jokin maksaa. Itsestäni taas tuntuu, että se voi olla jopa päinvastoin. Osa rikkaista tai ainakin paremmin toimeentulevista nauttii siitä kun voi valita ja ostaa  halvimman ja säästää sen sijaan, että saisivat erityistä nautintoa siitä, että voivat aina ostaa kalliimman vaihtoehdon tai siitä, että heidän ei tarvitse tehdä valintoja lainkaan, vaan voivat ottaa aina sen, mikä ensimmäisenä osuu kohdalle.

Yliopisto-opiskelija 

Minusta se hintatietoisuus on vaurastumisen edellytys normaalille palkansaajalle. Vertailemisessa ja järkevöittämisessä voi säästää tuhansia euroja vuodessa, ja se on kaikki ylimääräistä. 

Itse yllätyin miten helposti sitä saakaan säästettyä vaikka aiemmin ajattelin että siihen pitää olla isot tulot. Pienistäkin summista kertyy vuositasolla satoja tai tuhansia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, onko tuo vaihe jatkunut elämässäsi kovinkin kauan? Minäkin kävin sellaisen läpi ja sitten palasin normaalimpaan, joskaan en entiseen. Elämä oli ihan helkkarin ankeaa kieltäytymistä, kun yritin selitellä, etten halua tai tarvitse kuin perustarpeet. Mikä sinänsä on totta, mutta me olemme kaikki ihmisiä, jotka saavat osan nautinnoistaan itsensä ulkopuolelta. Harva on niin henkistynyt, että sisäinen ja aineeton elämä riittäisi iloiksi.

Tietenkin omaisuuden läpi käyminen ja karsiminen on hyödyllinen prosessi, joka voi vapauttaa energiaa. Mainitset kuitenkin ahdistuksen teksteissäsi joten oletan, että haet vielä omaa tietäsi tässä ja otat ehkä esimerkkiä ulkopuolelta. Nyt kuulostaa siltä, että olet vaan heilahtanut asteikon ääripäästä toiseen todellisia halujasi ja tarpeitasi tuntematta.

Tuo on mielestäni asennekysymys. Itse en ainakaan koe kuluttamisesta pidättäytymistä mitenkään ankeaksi kieltäytymiseksi. Ennemmin on kiva katsoa pankkitilin kasvavaa saldoa. Mitä voisin edes tarvita? Kotitalouteni on jo valmis, eli täältä ei puutu mitään. Enemmän ahdistaisi jos tänne pitäisi tuoda vielä lisää turhaa tavaraa tukkimaan paikkoja olemaan tiellä.

Rikki menneet käyttötavarat kyllä korvaan. En kuitenkaan näe mitään lisäarvoa jos varta vasten pitäisi kierrellä kaupoissa haalimassa tavaraa ihan vaan haalimisen vuoksi. Ihana pörröviltti? Minulla on jo neljä kivaa vilttiä, minne tunkisin ne entiset? Uusi kahvinkeitin. Mitä teen entisellä? Uusi laukku? Minulla on jo kaikki tarvitsemani käyttölaukut, ja vielä hyvälaatuisina. Joku sisustushärveli? En minä halua nostella mitää turhaa rihkamaa pyyhkiessä pintoja, tai muuttaessa pakata tuhatta turhaa hilavitkutinta.

Nykyisin ostan pelkkää ruokaa ja tylsiä käyttötavaroita tyyliin pölynimurin suodatin tai kissanhiekka. Onko tämä pelkkien perustarpeiden varassa elämistä? Mitä tästä pitäisi puuttua?

Olen tuo lainaamasi kirjoittaja enkä elä (tai ole koskaan elänyt) sellaista tavaraelämää, jota kuvailet kuluttamisesta pidättäytymisen vastapainoksi. Pääasiassa käytän rahani ruokaan ja omakotitalon kuluihin.

Tarpeeni ovat minimaaliset useimpiin verrattuna. En sisusta, harrasta muotia tms. En vaan yritä enää kuvitella, että olisin onnellisempi arkijuustoa syödessä kuin hyvällä englantilaisella cheddarilla herkutellessa, ihan vain että voisin säästää pahaa päivää varten. Tai että tulisin autuaaksi jättämällä ostamatta silloin tällöin jotain aidosti iloa tuottavaa kuten vaikkapa aikakauslehden tai laadukkaan kasvonaamion hemmottelua kaivatessani, koska se ei kuulu suunnitelmaani.

En tiedä mitä sinulta puuttuu mutta ap:lta ilmeisesti puuttuivat tällaiset pienet ilot, koska hän kieltää ne itseltään morkkiksen pelossa.

Tarkoitukseni oli kommentoida ap:n viestejen ahdistunutta sävyä, jossa tuo kieltäytyminen ja minimalismi näytyvät ihanteena, josta poikkeaminen aiheuttaa morkkista ja ahdistusta. Vai kuulostaako sinusta siltä, että hän on sinut kulutusasketisminsa kanssa, kun luet ihan ajatuksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, onko tuo vaihe jatkunut elämässäsi kovinkin kauan? Minäkin kävin sellaisen läpi ja sitten palasin normaalimpaan, joskaan en entiseen. Elämä oli ihan helkkarin ankeaa kieltäytymistä, kun yritin selitellä, etten halua tai tarvitse kuin perustarpeet. Mikä sinänsä on totta, mutta me olemme kaikki ihmisiä, jotka saavat osan nautinnoistaan itsensä ulkopuolelta. Harva on niin henkistynyt, että sisäinen ja aineeton elämä riittäisi iloiksi.

Tietenkin omaisuuden läpi käyminen ja karsiminen on hyödyllinen prosessi, joka voi vapauttaa energiaa. Mainitset kuitenkin ahdistuksen teksteissäsi joten oletan, että haet vielä omaa tietäsi tässä ja otat ehkä esimerkkiä ulkopuolelta. Nyt kuulostaa siltä, että olet vaan heilahtanut asteikon ääripäästä toiseen todellisia halujasi ja tarpeitasi tuntematta.

Tuo on mielestäni asennekysymys. Itse en ainakaan koe kuluttamisesta pidättäytymistä mitenkään ankeaksi kieltäytymiseksi. Ennemmin on kiva katsoa pankkitilin kasvavaa saldoa. Mitä voisin edes tarvita? Kotitalouteni on jo valmis, eli täältä ei puutu mitään. Enemmän ahdistaisi jos tänne pitäisi tuoda vielä lisää turhaa tavaraa tukkimaan paikkoja olemaan tiellä.

Rikki menneet käyttötavarat kyllä korvaan. En kuitenkaan näe mitään lisäarvoa jos varta vasten pitäisi kierrellä kaupoissa haalimassa tavaraa ihan vaan haalimisen vuoksi. Ihana pörröviltti? Minulla on jo neljä kivaa vilttiä, minne tunkisin ne entiset? Uusi kahvinkeitin. Mitä teen entisellä? Uusi laukku? Minulla on jo kaikki tarvitsemani käyttölaukut, ja vielä hyvälaatuisina. Joku sisustushärveli? En minä halua nostella mitää turhaa rihkamaa pyyhkiessä pintoja, tai muuttaessa pakata tuhatta turhaa hilavitkutinta.

Nykyisin ostan pelkkää ruokaa ja tylsiä käyttötavaroita tyyliin pölynimurin suodatin tai kissanhiekka. Onko tämä pelkkien perustarpeiden varassa elämistä? Mitä tästä pitäisi puuttua?

Kun sinulta menee jotain rikki, niin ostatko sellaisen, joka ilahduttaa sinua vielä kymmenen vuotta myöhemmin, koska maksoit siitä enemmän verrattuna johonkin halpaan, joka jo ostaessa näytti ankealta? Kumpi sinulle on tärkeämpää jotain ostaessa, tavaran mieluisuus vai mahdollinen rahan säästö?

Tämän kun vetää vielä pitkälle niin miettii uskaltaako elämässä enää tehdä yhtään mitään. Ei uskalla esim hankkia lemmikkejä tai lapsia kun niihin uppoaa rahaa

Mulla on sekä säästöjä, että ihan ok palkka. Mutta tiedostan hyvin myös sen, että työtilanteeni on ollut jo pitkään ja on tuleva olemaan tulevaisuudessakin hyvin epävarma. Olen onnistunut luovimaan pätkätyöstä toiseen hyvin onnekkaasti, mutta ei ole mitenkään sanottua, että se jatkuisi eläkkeelle saakka. Siksi elän hyvinkin niukasti ja säästän pahan päivän varalle kaiken ylimääräisen. Ja tällä hetkellä, etätöissä ja kutakuinkin lockdownissa kun ollaan, rahaa ei kyllä juuri mihinkään mene, muuta kuin ruokakauppaan. En koe kitkuttelevani ja olen myös sen verran erakko, että tämä kotinurkissa pieruverkkareissa nysvääminen sopii minulle oikein hyvin. Säästöt luovat turvallisuutta ja toisaalta, jos se paha päivä joskus koittaa, haluan, että minulla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sekä säästöjä, että ihan ok palkka. Mutta tiedostan hyvin myös sen, että työtilanteeni on ollut jo pitkään ja on tuleva olemaan tulevaisuudessakin hyvin epävarma. Olen onnistunut luovimaan pätkätyöstä toiseen hyvin onnekkaasti, mutta ei ole mitenkään sanottua, että se jatkuisi eläkkeelle saakka. Siksi elän hyvinkin niukasti ja säästän pahan päivän varalle kaiken ylimääräisen. Ja tällä hetkellä, etätöissä ja kutakuinkin lockdownissa kun ollaan, rahaa ei kyllä juuri mihinkään mene, muuta kuin ruokakauppaan. En koe kitkuttelevani ja olen myös sen verran erakko, että tämä kotinurkissa pieruverkkareissa nysvääminen sopii minulle oikein hyvin. Säästöt luovat turvallisuutta ja toisaalta, jos se paha päivä joskus koittaa, haluan, että minulla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa.

Lockdownissa? Suomessako?

Ei Suomi ole lähelläkään lockdownia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sekä säästöjä, että ihan ok palkka. Mutta tiedostan hyvin myös sen, että työtilanteeni on ollut jo pitkään ja on tuleva olemaan tulevaisuudessakin hyvin epävarma. Olen onnistunut luovimaan pätkätyöstä toiseen hyvin onnekkaasti, mutta ei ole mitenkään sanottua, että se jatkuisi eläkkeelle saakka. Siksi elän hyvinkin niukasti ja säästän pahan päivän varalle kaiken ylimääräisen. Ja tällä hetkellä, etätöissä ja kutakuinkin lockdownissa kun ollaan, rahaa ei kyllä juuri mihinkään mene, muuta kuin ruokakauppaan. En koe kitkuttelevani ja olen myös sen verran erakko, että tämä kotinurkissa pieruverkkareissa nysvääminen sopii minulle oikein hyvin. Säästöt luovat turvallisuutta ja toisaalta, jos se paha päivä joskus koittaa, haluan, että minulla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa.

Lockdownissa? Suomessako?

Ei Suomi ole lähelläkään lockdownia!

Varmaan tähän tilanteeseen voidaan viitata lovkdownina kun kokoontumisia rajoitetaan näin rajulla kädellä vaikkei ihan ulkonaliikkumista olekaan estetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole rikas käyhä, vaan köyhä rikas. Ja pihi, kuten edellinen sanoi. Itara, saita, nuuka.

Sano nyt vielä että tyhmä🤣

-ap

Tyhmä. Etkä ymmärrä että inflaatio laukkaa? Nyt on aika ostaa ja jopa tuhlata hyvällä omatunnolla. Ehdottomasti parempi olla velkaa kuin säästää. Pitkän tähtäimen suunnitelmat (pl. sijoitukset johonkin konkreettiseen) ja säästäminen ovat hulluinta mitä voi tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole rikas käyhä, vaan köyhä rikas. Ja pihi, kuten edellinen sanoi. Itara, saita, nuuka.

Sano nyt vielä että tyhmä🤣

-ap

Tyhmä. Etkä ymmärrä että inflaatio laukkaa? Nyt on aika ostaa ja jopa tuhlata hyvällä omatunnolla. Ehdottomasti parempi olla velkaa kuin säästää. Pitkän tähtäimen suunnitelmat (pl. sijoitukset johonkin konkreettiseen) ja säästäminen ovat hulluinta mitä voi tehdä

Mitenköhän tuhlaaminen on järkevää rahankäyttöä🤔😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, onko tuo vaihe jatkunut elämässäsi kovinkin kauan? Minäkin kävin sellaisen läpi ja sitten palasin normaalimpaan, joskaan en entiseen. Elämä oli ihan helkkarin ankeaa kieltäytymistä, kun yritin selitellä, etten halua tai tarvitse kuin perustarpeet. Mikä sinänsä on totta, mutta me olemme kaikki ihmisiä, jotka saavat osan nautinnoistaan itsensä ulkopuolelta. Harva on niin henkistynyt, että sisäinen ja aineeton elämä riittäisi iloiksi.

Tietenkin omaisuuden läpi käyminen ja karsiminen on hyödyllinen prosessi, joka voi vapauttaa energiaa. Mainitset kuitenkin ahdistuksen teksteissäsi joten oletan, että haet vielä omaa tietäsi tässä ja otat ehkä esimerkkiä ulkopuolelta. Nyt kuulostaa siltä, että olet vaan heilahtanut asteikon ääripäästä toiseen todellisia halujasi ja tarpeitasi tuntematta.

Tuo on mielestäni asennekysymys. Itse en ainakaan koe kuluttamisesta pidättäytymistä mitenkään ankeaksi kieltäytymiseksi. Ennemmin on kiva katsoa pankkitilin kasvavaa saldoa. Mitä voisin edes tarvita? Kotitalouteni on jo valmis, eli täältä ei puutu mitään. Enemmän ahdistaisi jos tänne pitäisi tuoda vielä lisää turhaa tavaraa tukkimaan paikkoja olemaan tiellä.

Rikki menneet käyttötavarat kyllä korvaan. En kuitenkaan näe mitään lisäarvoa jos varta vasten pitäisi kierrellä kaupoissa haalimassa tavaraa ihan vaan haalimisen vuoksi. Ihana pörröviltti? Minulla on jo neljä kivaa vilttiä, minne tunkisin ne entiset? Uusi kahvinkeitin. Mitä teen entisellä? Uusi laukku? Minulla on jo kaikki tarvitsemani käyttölaukut, ja vielä hyvälaatuisina. Joku sisustushärveli? En minä halua nostella mitää turhaa rihkamaa pyyhkiessä pintoja, tai muuttaessa pakata tuhatta turhaa hilavitkutinta.

Nykyisin ostan pelkkää ruokaa ja tylsiä käyttötavaroita tyyliin pölynimurin suodatin tai kissanhiekka. Onko tämä pelkkien perustarpeiden varassa elämistä? Mitä tästä pitäisi puuttua?

Kun sinulta menee jotain rikki, niin ostatko sellaisen, joka ilahduttaa sinua vielä kymmenen vuotta myöhemmin, koska maksoit siitä enemmän verrattuna johonkin halpaan, joka jo ostaessa näytti ankealta? Kumpi sinulle on tärkeämpää jotain ostaessa, tavaran mieluisuus vai mahdollinen rahan säästö?

No tietenkin mieluisan. Jos ostaa halvan rimpulan, niin joka kerta ärsyttää käyttäessä, ja menee heti rikki. Tuolloin tulee käyttäneeksi paljon enemmän rahaa kuin olisi heti ostanut mieluisan. Esimerkkinä vaikka jotkut 10 euron kengät jotka hajoaa atomeiksi vuodessa eikä ikinä näytä hyvältä, tai joku tekonahkalaukku joka lörpisty, kauhtuu, ja rispaantuu ihan alle aikayksikössä.

Ja kun on kerran ostanut ne hyvät tuotteet, niin ei oikein ikinä tarvitse ostaa uusia tai tee mieli korvata tavaroita, kun uudet olisivat kuitenkin huonommat. Itsellä esimerkkinä esim. kokonahkakäsilaukku (nyt 5v vanha), Ortliebin vedenkestävä reppu (7v), nahkakengät (12v), vanhat Teema-astiat (15v) jne. Kaupassa jo näkee jo että uutena myytävä on huonolaatuisempaa kuin jo omistamani esineet, niin miksi haluaisin maksaa siitä että toisin kotiin huonolaatuisempaa roskaa?

Jo olemassaolevien esineiden käyttöhän se parasta säästöä vasta on. Ja ylivoimaisesti ekologisinta.

t. tuo aikaisempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sekä säästöjä, että ihan ok palkka. Mutta tiedostan hyvin myös sen, että työtilanteeni on ollut jo pitkään ja on tuleva olemaan tulevaisuudessakin hyvin epävarma. Olen onnistunut luovimaan pätkätyöstä toiseen hyvin onnekkaasti, mutta ei ole mitenkään sanottua, että se jatkuisi eläkkeelle saakka. Siksi elän hyvinkin niukasti ja säästän pahan päivän varalle kaiken ylimääräisen. Ja tällä hetkellä, etätöissä ja kutakuinkin lockdownissa kun ollaan, rahaa ei kyllä juuri mihinkään mene, muuta kuin ruokakauppaan. En koe kitkuttelevani ja olen myös sen verran erakko, että tämä kotinurkissa pieruverkkareissa nysvääminen sopii minulle oikein hyvin. Säästöt luovat turvallisuutta ja toisaalta, jos se paha päivä joskus koittaa, haluan, että minulla on jonkin verran taloudellista liikkumavaraa.

Lockdownissa? Suomessako?

Ei Suomi ole lähelläkään lockdownia!

Varmaan tähän tilanteeseen voidaan viitata lovkdownina kun kokoontumisia rajoitetaan näin rajulla kädellä vaikkei ihan ulkonaliikkumista olekaan estetty.

Ei voida viitata, ne on kaksi tyystin eri asiaa.

Minun kotimaassa on ollut neljä kertaa lockdown ja se on hyvin kaukana Suomen tilanteesta, jossa ystävällisestä kehotetaan välttämään ylimääräisiä kontakteja ja estetään iltakaljalle pääsy.