Mitä tehdä, kun oma perhe vihaa...

Eli otsikossa tiivistettynä asiani. Olen niin surullinen ja masentunut tästä asiasta. Tämä asetelma on aina ollut näin, että jos perheessämme tapahtuu jotain ikävää, niin syy on minun.

En tiedä edes miten aloittaisin kertomaan tästä asiasta, mutta yritän parhaani. Nykyään perheeseeni kuuluu äiti ja kolme veljeä ja minä ainoa tyttö. Olemme kaikki lapset jo kohta 30-vuotiaita, mutta siltikin aina jos jotain ikävää sattuu on asiat minun syytäni, vaikka en olisi ollut edes paikalla tapahtuman aikaan, enkä olisi voinut vaikuttaa millään tavalla koko tilanteeseen.

Lapsena minulle esim. huudettiin siitä jos kävin hakemassa postin ja siellä oli jotain odottamattomia laskuja yms. se oli minun vikani.

Veljien kanssa jos on ollut riitaa vika on aina ollut minun.

Teini iässä vanhempani erosivat ja äiti jäi yksinhuoltajaksi. Vuosi eron jälkeen äitini päätti että hän ei jaksa yksin huolehtia 4 lapsesta ja minut laitettiin lastenkotiin. Niin hullultako kuin se kuulostaakin tämä on aivan totta!

Olin kuulemma huonoja vaikutteita antamassa veljilleni (jotka ovat kaikki minua hieman vanhempia), kun 13-vuotiaana koulun jälkeen olin maistanut tupakkaa... 

16 vuotiaana pääsin lastenkodista pois (en siis ollut huostaan otettu) ja aika pian sen jälkeen muutin pois kotoa.

Kukaan ei kertaakaan perheestäni käynyt minua lastenkodissa katsomassa.

Välillä on ollut ns. riidattomia aikoja perheessä kun kaikki on mennyt hyvin, ja sitten taas kun jotain suurempaa tapahtuu niin minua aletaan syyttämään ja minut jätetään perheen ulkopuolelle.

Kukaan ei soita minulle, kukaan ei vastaa puheluihini jne...

Tässä muutamia kuukausia sitten veljeni erosi pitkäaikaisesta naisystävästä, ja olimme kokoontuneet äitini luokse ja puhuimme hänen erostaan... Kunnes yhtäkkiä tilanne oli taas niin että se erokin oli minun vikani.. Lähdin vain kävelemään tilanteesta pois ja ajattelin että parin kuukauden päästä he tajuavat kuinka kohtuutonta on syytää minua tuollaisesta asiasta...

Tänään ajattelin että menen pitkästa aikaa käymään äitini luona.. Koko perhe oli kokoontunut näköjään sinne lauantai brunssille, ja äitini avattua koti ovensa sanoin minulle että en ole tervetullut nyt käymään koska pilaisin vain heidän päivänsä.

Mua itkettää nyt ihan hirveästi ja mulla on niin niin pahaolo! Mä en jaksa uskoa että olisin oikeasti niin inhoittava ihminen. Minulla on plajon ystäviä ja ikinä en ole kenenkään ystävän, työkaverin tai kenenkään muun kanssa ollut riidoissa, kuin vain oman perheeni.

Kertokaa mitä teen tämän tilanteen kanssa. Minua ahdistaa niin paljon, kun olen aina ajatellut että sitten kun olemme aikuisia niin asiat muuttuvat jne. 

Anteeksi sekava teksti.