Kohtelisitko jättämääsi ex-rakasta näin?

Seurustelukumppanini jätti minut,koska kaikkien suorituspaineiden,työn ja arjen yhteensovittamisen ja kokemani yksinäisyyden vuoksi masennuin tai ainakin työuuvuin. Olin jo järjestyksessä toinen miehen naisystävistä,joka päätyi terapiaan.

Mies kertoi rakastavansa ja minun olevan suurin toteutumaton haave,mutta ei jaksa olla masentuneen rinnalla,vaikka olin tiedostanut tilanteen ja muuttamassa elämäni suuntaa,hakemassa apua.Hän kertoi sitä pitkään etäältä,välillä lähempää.Kertoi että rakastaa. Minä kerroin voivani huonosti:en pysty nukkumaan enkä syömään.Hän ei ottanut näitä vastaan,kommentoi vain että luuletko tämän olevan minulle helppoa. Hän lähetteli viestejä joissa kertoi lukevansa rakastumisen viestiketjujamme läpi vielä silloinkin,kun jo seurusteli vakavasti uuden kanssa. Hän painotti,ettei minulla saisi olla muita miehiä.Hän syyllisti minua epäonnistumisestamme säännöllisin väliajoin:mitäs kusit kaiken nurin. Viimein sain tietää uudesta,jota hän hehkuttikin ainutlaatuiseksi,vaikka meidän tarinamme piti olla sellainen. Samaan aikaan hän satutti ja kertoi,kuinka on aina niin lujasti minua rakastanut,enemmän kuin kukaan.
Miksei minusta tunnu siltä yhtään?