Mitä tehdä kun ei ole mitään kunnianhimoa?
Onko se joku luonnevika, kasvatuksen tulosta vai mitä? Mitä itse voin tehdä asialle, kun se vaivaa minua?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ei oo mullakaan enkä edes haluaisi pomoksi. Keskiportaan esimies on veemäisimpiä puun ja kuoren välillä olevia hommia. Ylempi esimies hiostaa ja alaiset hiostaa. Paljon helpompi olla rivityöntekijä ja sulkea oven jälkeensä kun lähtee työpäivän jälkeen kotiin.
Tämä. Olen itse pelkkä rividuunari ja nautin siitä. En tarvitse isoa palkkaa, sillä se tarkoittaa useimmiten isompaa vastuutakin (ellet ole paperimies). Enkä muutenkaan ole koskaan piitannut mistään hienosta ja kalliista. Viihdyn omissa oloissani ja omassa maailmassani. Kunhan saan kissani ruokittua, olen tyytyväinen juuri näin. Pienessä söötissä asunnossani, jossa lähes kaikki on sisustettu kierrätysroinalla.
Vaatimattomuudessa ei ole mitään pahaa, päinvastoin monessa asiassa pääset helpommalla! Okei, rahaa ei tule olemaan kuin roskaa, mutta haluatko sitä edes? Jos haluaisit, olisit varmaan kunnianhimoinen?
Kyllä minä olen pienellä palkallani asuntoni yksin maksanut jo enimmäkseen. En koe, että multa puuttuu mitään. Okei, ehkä se mies, mutta kun ei kukaan minusta oo kiinnostunut niin ilman on menty.
Kunnianhimo on enemmän negatiivinen kuin positiivinen piirre. Voit saada kunnioitusta, jos teet jotain merkittävää tai hyödyllistä, mutta parasta olisi jos sen tekeminen kumpuaisi omasta halustasi ja mielenkiinnostasi asiaa kohtaa. Jos taas vain pelkkä kunnianhimo ajaa sinua eteenpäin, voit tehdä mitä vaan kunhan ainakin kuvittelet saavasi sillä jonkin viiteryhmän kunnioituksen.
Tee asioita jotka sua kiinnostaa ja ihan omaan tahtiisi ja tyylillä. Älä muista välitä.