Tuleeko meistä sitä mitä me rakastamme?

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

[/quote]

Niin. Jos koukku häviää, mutta suhde on edes jotenkin terve, lakkaan ehkä odottamasta ja haluamasta mieheltä asiaa X ja meistä tai minusta voi tulla kaverit /kaveri hänelle. Haluaisin enemmän, mutta tiedostan/ pelkään sen olevan mahdotonta. Kaveruus tuntuu taas kerran pettymykseltä. Silti hän on minulle ihmisenä ainakin vielä nyt niin arvokas, ettei millään haluaisi jättää kokonaan, vaikka koukku katoaisi ja en saisi haluamaani. Voisin saada sen, mikä on mahdollista. 

15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

[/quote]

Millä voisi lieventää pelkoa ja häpeällisyyttä pikkuhiljaa? Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Olen samaa mieltä. Etsi jokin kiintopiste ulkopuoleltasi. Ap 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

[/quote]

Millä voisi lieventää pelkoa ja häpeällisyyttä pikkuhiljaa? Ap

[/quote]

näkemällä. Eli aina kun sattuu, niin katsot sisääsi ja fokusoidut siihen tunteeseen. Ei lähde pakoon, vaan oikein rypee siinä, kun se iskee. Tunne pästää otteensa, se kestää max 20min. Toki häpeä on "kerrostunut" meihin jo sen 35 vuotta, joten fokusoitavaa riittää aika monta kertaa. 

Toinen on tämä ajatuksen vaihtaminen "olisi ihanaa jos..." Ja yrittää löytää sen luottamuksen.

on kai muitakin tapoja.

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

Itsellänikin on vaikeuksia kestää tuollaisia tilanteita, kun pelottaa niin helvetisti. Toisaalta valittavana on kuluttava tyhjyys. Tuossa voi voittaa enemmän kuin hävitä. Meissä on kuitenkin yleensä enemmän voimaa kuin uskomme, emmekä tunne useinkaan omaa voimaamme, esim. kykyä selviytyä pettymysten ylitse. Ap

[/quote]

Tätä juuri koitan (joudun) hiiren askelin opetella... Ihana, viestisi antaa ymmärrystä sille, miksi kaikki etenee madon vauhtia. Enhän mä VOI harppoa, kun vastassa on ääretön pelko! Vaikka tavallaan koitan ymmärtää/uskoa, että en enää hajoa tällaisiin... Välillä oon luullut hajoavani, mut en sit kuitenkaan... Että mä pelkään, et se mies nauraakin mulle !

 15

[/quote]

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan hidas. Minulla on oma tapani vakuuttua asioista ja se on perusteellinen. Minusta ei ole spontaaniksi heittäytyjäksi, enkä näe tätä ongelmana. Hiiren askeleet ja madon vauhti sopivat sinulle ja minulle. Ei sovi pakottaa itseään, jollei tunne olevansa valmis. Toisaalta liika hautominenkin on pahasta: toisen mielenkiinto ehtii hävitä. Toisaalta ehkä hän ei silloin ollut minulle sopivin. 

"I always liked it slow:
I never liked it fast
With you it’s got to go:
With me it’s got to last" 

(Leonard Cohen: Slow)

[/quote]

Minulle hitaus on ehdottomasti aivan uutta. Se pelottaa. Justiinsa se, että annan toisen vain kadota :'((( Toisaalta eipä hänkään kiirettä pidä, silti sopii tavata, ainakin jollain määrin. Mä oon ollut just se pöhkö, joka ei kuuntele itseään eikä omia tarpeitaan, ja menee vaikka muiden mukana jos pelkää muuten jäävänsä yksin. Nyt on aivan toinen ääni kellossa tässä "suhteessa" ja se se onkin toisaalta äärimmäisen kiinnostavaa, toisaalta kamalaa. Ollaan tavallaan itselle rehellisiä. Näkyy oma hirveä vajavaisuus ja...

15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

[/quote]

Millä voisi lieventää pelkoa ja häpeällisyyttä pikkuhiljaa? Ap

[/quote]

näkemällä. Eli aina kun sattuu, niin katsot sisääsi ja fokusoidut siihen tunteeseen. Ei lähde pakoon, vaan oikein rypee siinä, kun se iskee. Tunne pästää otteensa, se kestää max 20min. Toki häpeä on "kerrostunut" meihin jo sen 35 vuotta, joten fokusoitavaa riittää aika monta kertaa. 

Toinen on tämä ajatuksen vaihtaminen "olisi ihanaa jos..." Ja yrittää löytää sen luottamuksen.

on kai muitakin tapoja.

[/quote]

Pitää siis jaksaa olla kärsivällinen (ei parhaita puoliani). Ehkä fokusointi voisi tapahtua kirjoittamalla tai tekemällä lyhyitä muistiinpanoja pieneen muistikirjaan. Tahtoisin seurata omaa edistymistäni. Instrospektio voi muuten olla kovin unohdettavaa. Saisin ehkä myös pelon ulkoistettua itsestäni kirjoittamalla sen heti ulos ja esille. (Totuutta on tosin varmasti vaikea katsella "silmiin".) Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Ääk... Pitääkö mun luottaa itseni ulkopuolelle, siis joo-o, tavallaan ymmärrän tuon hyvin, mutta miksi nyt nousee about aggressio?? Ehkä noista kaikista luottaisin eniten elämään ja silti tuntuu, että just siihen(kään) EI VOI NYT LUOTTAA. Kauheaa, kauheaa. Universumi, tuntuu niin kuin se olisi jonkin huijarin (en tarkoita nyt sinua rakkahin 9 ) viesti ja koe mulle, että kun luotan, poltan heti käteni kuin kuumalle hellanlevylle. Mutta ei pidä luottaa sokeasti. Mutta kun ei siis melkein pysty, elämä, miksi tässä on mennyt jo 5 kk eikä mitään tuu!!!!!! Vaikea nyt luottaa, että tuleekaan, sori.... Siis haluaisin luottaa.

15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

[/quote]

Millä voisi lieventää pelkoa ja häpeällisyyttä pikkuhiljaa? Ap

[/quote]

näkemällä. Eli aina kun sattuu, niin katsot sisääsi ja fokusoidut siihen tunteeseen. Ei lähde pakoon, vaan oikein rypee siinä, kun se iskee. Tunne pästää otteensa, se kestää max 20min. Toki häpeä on "kerrostunut" meihin jo sen 35 vuotta, joten fokusoitavaa riittää aika monta kertaa. 

Toinen on tämä ajatuksen vaihtaminen "olisi ihanaa jos..." Ja yrittää löytää sen luottamuksen.

on kai muitakin tapoja.

[/quote]

Pitää siis jaksaa olla kärsivällinen (ei parhaita puoliani). Ehkä fokusointi voisi tapahtua kirjoittamalla tai tekemällä lyhyitä muistiinpanoja pieneen muistikirjaan. Tahtoisin seurata omaa edistymistäni. Instrospektio voi muuten olla kovin unohdettavaa. Saisin ehkä myös pelon ulkoistettua itsestäni kirjoittamalla sen heti ulos ja esille. (Totuutta on tosin varmasti vaikea katsella "silmiin".) Ap

[/quote]

minullekin sopii kirjoittaminen. Ja sittenhän sen edistymisen aina huomaa. 

Järkiasioita hallitaan järjellä, tunneasioita tunteella. Siksi sinun pitää tuntea se tunne. Joskus on ihan hyvä pohtia mistä se juontaa juurensa, mutta ei sitä sen enempää kannata pohtia kuin on pakko. Muuta fokusoitu menneisyyteen, ja sitten se menneisyys alkaa toistaa itseään. 

Moni muuten saa avun pelkoihin mindfulnessista.mse katkaisee vatvomisen ja asioiden puörittelyn.

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

Itsellänikin on vaikeuksia kestää tuollaisia tilanteita, kun pelottaa niin helvetisti. Toisaalta valittavana on kuluttava tyhjyys. Tuossa voi voittaa enemmän kuin hävitä. Meissä on kuitenkin yleensä enemmän voimaa kuin uskomme, emmekä tunne useinkaan omaa voimaamme, esim. kykyä selviytyä pettymysten ylitse. Ap

[/quote]

Tätä juuri koitan (joudun) hiiren askelin opetella... Ihana, viestisi antaa ymmärrystä sille, miksi kaikki etenee madon vauhtia. Enhän mä VOI harppoa, kun vastassa on ääretön pelko! Vaikka tavallaan koitan ymmärtää/uskoa, että en enää hajoa tällaisiin... Välillä oon luullut hajoavani, mut en sit kuitenkaan... Että mä pelkään, et se mies nauraakin mulle !

 15

[/quote]

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan hidas. Minulla on oma tapani vakuuttua asioista ja se on perusteellinen. Minusta ei ole spontaaniksi heittäytyjäksi, enkä näe tätä ongelmana. Hiiren askeleet ja madon vauhti sopivat sinulle ja minulle. Ei sovi pakottaa itseään, jollei tunne olevansa valmis. Toisaalta liika hautominenkin on pahasta: toisen mielenkiinto ehtii hävitä. Toisaalta ehkä hän ei silloin ollut minulle sopivin. 

"I always liked it slow:
I never liked it fast
With you it’s got to go:
With me it’s got to last" 

(Leonard Cohen: Slow)

[/quote]

Minulle hitaus on ehdottomasti aivan uutta. Se pelottaa. Justiinsa se, että annan toisen vain kadota :'((( Toisaalta eipä hänkään kiirettä pidä, silti sopii tavata, ainakin jollain määrin. Mä oon ollut just se pöhkö, joka ei kuuntele itseään eikä omia tarpeitaan, ja menee vaikka muiden mukana jos pelkää muuten jäävänsä yksin. Nyt on aivan toinen ääni kellossa tässä "suhteessa" ja se se onkin toisaalta äärimmäisen kiinnostavaa, toisaalta kamalaa. Ollaan tavallaan itselle rehellisiä. Näkyy oma hirveä vajavaisuus ja...

15

[/quote]

Itselle rehellisyys on kaikki kaikessa. Älä suhtaudu siihen vähätellen. Voin vakuutella ettei itsepetoksessa ole kiva elää. Itse olen tehnyt tuota ylläkuvaamaasi jo 4 vuotta, eikä toinen ole minnekään hävinnyt ja olen vain tyytyväinen, että on mahdollisuus hitauteen. Yleensä ihmiset juuri hätiköivät ja menettävät sitten uskonsa toiseen jos toinen ei hätiköi mukana - se muka kertoo tunteiden palosta kaiken. Minusta sillä tavalla etenee pikemminkin kohti varmaa epäonnistumista. Toisaalta rakastan kasvaa ja kehittyä ja tämä toinen ihminen on täydellinen pari minulle siinä mielessä. Ei sellaisesta voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen - minulle jää ainakin käteen kasvun ja kehityksen prosessi ja loputulos, jollei muuta...Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Ääk... Pitääkö mun luottaa itseni ulkopuolelle, siis joo-o, tavallaan ymmärrän tuon hyvin, mutta miksi nyt nousee about aggressio?? Ehkä noista kaikista luottaisin eniten elämään ja silti tuntuu, että just siihen(kään) EI VOI NYT LUOTTAA. Kauheaa, kauheaa. Universumi, tuntuu niin kuin se olisi jonkin huijarin (en tarkoita nyt sinua rakkahin 9 ) viesti ja koe mulle, että kun luotan, poltan heti käteni kuin kuumalle hellanlevylle. Mutta ei pidä luottaa sokeasti. Mutta kun ei siis melkein pysty, elämä, miksi tässä on mennyt jo 5 kk eikä mitään tuu!!!!!! Vaikea nyt luottaa, että tuleekaan, sori.... Siis haluaisin luottaa.

15

[/quote]

luota siihen, että asiat kääntyvät parhain päin. On vaikeaa luottaa saavansa eurojackpottia tänään, mutta voin luottaa, että asiat menevät juuri niin kuin pitääkin. Jos menetätä tämän miehen, niin se johtuu siitä, että jotain parempaa on tulossa. 

Päästä irti siitä ajatuksesta, että asioiden tulee tapahtua niin kuin sinä itse haluat. Siis aina, elämästä tulee paaaljon helpompaa. 

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Olen samaa mieltä. Etsi jokin kiintopiste ulkopuoleltasi. Ap 

[/quote]

Entä jos se hajoaa? Okei, opin nyt kai sen, etten luota elämään. Enkä universumiin, enkä sieluuni enkä jumalaan. Olenko paha?

15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Ääk... Pitääkö mun luottaa itseni ulkopuolelle, siis joo-o, tavallaan ymmärrän tuon hyvin, mutta miksi nyt nousee about aggressio?? Ehkä noista kaikista luottaisin eniten elämään ja silti tuntuu, että just siihen(kään) EI VOI NYT LUOTTAA. Kauheaa, kauheaa. Universumi, tuntuu niin kuin se olisi jonkin huijarin (en tarkoita nyt sinua rakkahin 9 ) viesti ja koe mulle, että kun luotan, poltan heti käteni kuin kuumalle hellanlevylle. Mutta ei pidä luottaa sokeasti. Mutta kun ei siis melkein pysty, elämä, miksi tässä on mennyt jo 5 kk eikä mitään tuu!!!!!! Vaikea nyt luottaa, että tuleekaan, sori.... Siis haluaisin luottaa.

15

[/quote]

Minusta ihminen tarvitsee uskoa johonkin itseään suurempaan hyvään. Voit sitten miettiä mikä se omalla kohdallasi on. Henkisiä kainalosauvia on ihan Ok käyttää ja voimaantua siinä samalla, omaan rytmiin. Ap 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Ääk... Pitääkö mun luottaa itseni ulkopuolelle, siis joo-o, tavallaan ymmärrän tuon hyvin, mutta miksi nyt nousee about aggressio?? Ehkä noista kaikista luottaisin eniten elämään ja silti tuntuu, että just siihen(kään) EI VOI NYT LUOTTAA. Kauheaa, kauheaa. Universumi, tuntuu niin kuin se olisi jonkin huijarin (en tarkoita nyt sinua rakkahin 9 ) viesti ja koe mulle, että kun luotan, poltan heti käteni kuin kuumalle hellanlevylle. Mutta ei pidä luottaa sokeasti. Mutta kun ei siis melkein pysty, elämä, miksi tässä on mennyt jo 5 kk eikä mitään tuu!!!!!! Vaikea nyt luottaa, että tuleekaan, sori.... Siis haluaisin luottaa.

15

[/quote]

Minusta ihminen tarvitsee uskoa johonkin itseään suurempaan hyvään. Voit sitten miettiä mikä se omalla kohdallasi on. Henkisiä kainalosauvia on ihan Ok käyttää ja voimaantua siinä samalla, omaan rytmiin. Ap 

[/quote]

olen samaa mieltä. Jos itsensä näkee vajavaisena ja pienenä, niin ei tyhjästä voi nyhjästä. Kun voimaantuu, niin sitten luottamukselle on enemmän edellytyksiä.

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

[/quote]

Millä voisi lieventää pelkoa ja häpeällisyyttä pikkuhiljaa? Ap

[/quote]

näkemällä. Eli aina kun sattuu, niin katsot sisääsi ja fokusoidut siihen tunteeseen. Ei lähde pakoon, vaan oikein rypee siinä, kun se iskee. Tunne pästää otteensa, se kestää max 20min. Toki häpeä on "kerrostunut" meihin jo sen 35 vuotta, joten fokusoitavaa riittää aika monta kertaa. 

Toinen on tämä ajatuksen vaihtaminen "olisi ihanaa jos..." Ja yrittää löytää sen luottamuksen.

on kai muitakin tapoja.

[/quote]

Pitää siis jaksaa olla kärsivällinen (ei parhaita puoliani). Ehkä fokusointi voisi tapahtua kirjoittamalla tai tekemällä lyhyitä muistiinpanoja pieneen muistikirjaan. Tahtoisin seurata omaa edistymistäni. Instrospektio voi muuten olla kovin unohdettavaa. Saisin ehkä myös pelon ulkoistettua itsestäni kirjoittamalla sen heti ulos ja esille. (Totuutta on tosin varmasti vaikea katsella "silmiin".) Ap

[/quote]

minullekin sopii kirjoittaminen. Ja sittenhän sen edistymisen aina huomaa. 

Järkiasioita hallitaan järjellä, tunneasioita tunteella. Siksi sinun pitää tuntea se tunne. Joskus on ihan hyvä pohtia mistä se juontaa juurensa, mutta ei sitä sen enempää kannata pohtia kuin on pakko. Muuta fokusoitu menneisyyteen, ja sitten se menneisyys alkaa toistaa itseään. 

Moni muuten saa avun pelkoihin mindfulnessista.mse katkaisee vatvomisen ja asioiden puörittelyn.

9

[/quote]

Mindfulnessia on tullut kokeiltua.

Itseltäni on ollut sensitiivisyys pitkään hukassa ja olen dominoinut kaikkea järjellä, kunnes se alkoi tuntua liian pahalta...Muutuin myös tahdittomaksi ihmiseksi, koska en pystynyt olemaan sensitiivinen myöskään muiden tunteille. Ylipäänsä muiden tunteiden vastaanottaminen oli hankalaa, koska tukahdutin omiani. Uskon että sensitiivisyyden uudelleen löytymisestä voisi tulla avain luottamuksen saavuttamiseen.

Jokatapauksessa, toimintani pohjavireenä eivät voi olla pelkkä pelko + järki. Mikään ei silloin tunnu mitään, eikä oikein mikään tee onnelliseksi. Puhumattakaan elämästä nauttimisesta. Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Olen samaa mieltä. Etsi jokin kiintopiste ulkopuoleltasi. Ap 

[/quote]

Entä jos se hajoaa? Okei, opin nyt kai sen, etten luota elämään. Enkä universumiin, enkä sieluuni enkä jumalaan. Olenko paha?

15

[/quote]

ei, et ole paha. Ongelmasi vain on se, ettet luota mihiinkään etkä keneenkään. Se on äärimmäisen kuluttavaa elämää, kuten itsekin toteat. 

Minulla ei ole antaa sinulle muuta neuvoa kuin edellä olen sanonut: toistele itsellesi mahdollisimman usein "olisi ihanaa, kun voisin luottaa elämään ja siihen, että asiat tapahtuvat parhain päin" . löydä samalla helpotuksen tunne, että olisi ihanaa, kun näin tapahtuisi. Opit kullä, kulku voi tuntua hitaalta, mutta etenet pikkuhiljaa. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Olen samaa mieltä. Etsi jokin kiintopiste ulkopuoleltasi. Ap 

[/quote]

Entä jos se hajoaa? Okei, opin nyt kai sen, etten luota elämään. Enkä universumiin, enkä sieluuni enkä jumalaan. Olenko paha?

15

[/quote]

ei, et ole paha. Ongelmasi vain on se, ettet luota mihiinkään etkä keneenkään. Se on äärimmäisen kuluttavaa elämää, kuten itsekin toteat. 

Minulla ei ole antaa sinulle muuta neuvoa kuin edellä olen sanonut: toistele itsellesi mahdollisimman usein "olisi ihanaa, kun voisin luottaa elämään ja siihen, että asiat tapahtuvat parhain päin" . löydä samalla helpotuksen tunne, että olisi ihanaa, kun näin tapahtuisi. Opit kullä, kulku voi tuntua hitaalta, mutta etenet pikkuhiljaa. 

Ap

[/quote]

Tämä ei nyt ollut oikea Ap. Jospa et esiintyisi minuna, kiitos. Ap 

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:19"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

Itsellänikin on vaikeuksia kestää tuollaisia tilanteita, kun pelottaa niin helvetisti. Toisaalta valittavana on kuluttava tyhjyys. Tuossa voi voittaa enemmän kuin hävitä. Meissä on kuitenkin yleensä enemmän voimaa kuin uskomme, emmekä tunne useinkaan omaa voimaamme, esim. kykyä selviytyä pettymysten ylitse. Ap

[/quote]

Tätä juuri koitan (joudun) hiiren askelin opetella... Ihana, viestisi antaa ymmärrystä sille, miksi kaikki etenee madon vauhtia. Enhän mä VOI harppoa, kun vastassa on ääretön pelko! Vaikka tavallaan koitan ymmärtää/uskoa, että en enää hajoa tällaisiin... Välillä oon luullut hajoavani, mut en sit kuitenkaan... Että mä pelkään, et se mies nauraakin mulle !

 15

[/quote]

Olen aina ollut ja tulen aina olemaan hidas. Minulla on oma tapani vakuuttua asioista ja se on perusteellinen. Minusta ei ole spontaaniksi heittäytyjäksi, enkä näe tätä ongelmana. Hiiren askeleet ja madon vauhti sopivat sinulle ja minulle. Ei sovi pakottaa itseään, jollei tunne olevansa valmis. Toisaalta liika hautominenkin on pahasta: toisen mielenkiinto ehtii hävitä. Toisaalta ehkä hän ei silloin ollut minulle sopivin. 

"I always liked it slow:
I never liked it fast
With you it’s got to go:
With me it’s got to last" 

(Leonard Cohen: Slow)

[/quote]

Minulle hitaus on ehdottomasti aivan uutta. Se pelottaa. Justiinsa se, että annan toisen vain kadota :'((( Toisaalta eipä hänkään kiirettä pidä, silti sopii tavata, ainakin jollain määrin. Mä oon ollut just se pöhkö, joka ei kuuntele itseään eikä omia tarpeitaan, ja menee vaikka muiden mukana jos pelkää muuten jäävänsä yksin. Nyt on aivan toinen ääni kellossa tässä "suhteessa" ja se se onkin toisaalta äärimmäisen kiinnostavaa, toisaalta kamalaa. Ollaan tavallaan itselle rehellisiä. Näkyy oma hirveä vajavaisuus ja...

15

[/quote]

Itselle rehellisyys on kaikki kaikessa. Älä suhtaudu siihen vähätellen. Voin vakuutella ettei itsepetoksessa ole kiva elää. Itse olen tehnyt tuota ylläkuvaamaasi jo 4 vuotta, eikä toinen ole minnekään hävinnyt ja olen vain tyytyväinen, että on mahdollisuus hitauteen. Yleensä ihmiset juuri hätiköivät ja menettävät sitten uskonsa toiseen jos toinen ei hätiköi mukana - se muka kertoo tunteiden palosta kaiken. Minusta sillä tavalla etenee pikemminkin kohti varmaa epäonnistumista. Toisaalta rakastan kasvaa ja kehittyä ja tämä toinen ihminen on täydellinen pari minulle siinä mielessä. Ei sellaisesta voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen - minulle jää ainakin käteen kasvun ja kehityksen prosessi ja loputulos, jollei muuta...Ap

[/quote]

Vau, tämä oli sitten oikeastaan kuin minun kynästäni, paitsi että etenemistä takana 1,5 vuotta... Kun tapasimme uudelleen, muistan aatelleeni, että 5 vuotta voisin katsoa, mihin asiat menee, ja edetä mieluummin hitaasti, kuin nyt sössiä jotain nopeammin ja saisin näennäisiä muka-tuloksia kuukausissa... Ehkä sulla on ratkaisun vuosi edessä ;D ?

15

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:00"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 21:52"]

Ja mies ilmestyi elämääni juuri kun oppilas, eli minä, olin valmis. :) Oomme siis tunteneet aiemmin, sitten oli vuosien tauko. Nyt kun olemme toisessa näytöksessä, niin harvoin näemme, minun aloitteestani pääasiassa ja asiat etenee kauheasti, vaikka on kuukausien taukoja. Nyt on just 5:n kk:n. Kiduttavaa, enkä ees tiedä, kestänkö yhtään enempää :((

15

[/quote]

me näemme toisissa ihmisissä itsemme. Joku toinen ei tunnistaisi miehen pelkoja, mutta sinä tunnistat, koska ne "resenoivat" samalla tavalla kuin sinä. Siksi olet niin koukussa häneen. Kun jompi kumpi pääsee peloistaa yli, niin koukku todennäköisesti häviää.

9

[/quote]

Kiinnostavaa. Jos koukku häviää, menetänkö mä sitten hänet? Sekin pelottaa!

15

[/quote]

olen pohtinut tuota samaa asiaa.... Enkä ole vielä löytänyt täydellistä vastausta. Mutta luottamuksen näkökulmasta: luotan, että minä vedän omalla luottamuksen "resonoinnilla" toisen henkilön mukaani, eli hänkin päästää irti peloistan, enkä menetä. 

Toisaalta on hyväkin, että pelon/syyllisyyden/häpeän koukku häviää ihmissuhtesta. Vasta sitten suhde on terve.

Eli voiko tapahtua niin, että itse voimaantuu, mutta toinen jää rypeämään - ja lopulta itse tajuaa, ettei tämä suhde ole terve? Ehkä.

9 

[/quote]

Millä voisi lieventää pelkoa ja häpeällisyyttä pikkuhiljaa? Ap

[/quote]

näkemällä. Eli aina kun sattuu, niin katsot sisääsi ja fokusoidut siihen tunteeseen. Ei lähde pakoon, vaan oikein rypee siinä, kun se iskee. Tunne pästää otteensa, se kestää max 20min. Toki häpeä on "kerrostunut" meihin jo sen 35 vuotta, joten fokusoitavaa riittää aika monta kertaa. 

Toinen on tämä ajatuksen vaihtaminen "olisi ihanaa jos..." Ja yrittää löytää sen luottamuksen.

on kai muitakin tapoja.

[/quote]

Pitää siis jaksaa olla kärsivällinen (ei parhaita puoliani). Ehkä fokusointi voisi tapahtua kirjoittamalla tai tekemällä lyhyitä muistiinpanoja pieneen muistikirjaan. Tahtoisin seurata omaa edistymistäni. Instrospektio voi muuten olla kovin unohdettavaa. Saisin ehkä myös pelon ulkoistettua itsestäni kirjoittamalla sen heti ulos ja esille. (Totuutta on tosin varmasti vaikea katsella "silmiin".) Ap

[/quote]

minullekin sopii kirjoittaminen. Ja sittenhän sen edistymisen aina huomaa. 

Järkiasioita hallitaan järjellä, tunneasioita tunteella. Siksi sinun pitää tuntea se tunne. Joskus on ihan hyvä pohtia mistä se juontaa juurensa, mutta ei sitä sen enempää kannata pohtia kuin on pakko. Muuta fokusoitu menneisyyteen, ja sitten se menneisyys alkaa toistaa itseään. 

Moni muuten saa avun pelkoihin mindfulnessista.mse katkaisee vatvomisen ja asioiden puörittelyn.

9

[/quote]

Mindfulnessia on tullut kokeiltua.

Itseltäni on ollut sensitiivisyys pitkään hukassa ja olen dominoinut kaikkea järjellä, kunnes se alkoi tuntua liian pahalta...Muutuin myös tahdittomaksi ihmiseksi, koska en pystynyt olemaan sensitiivinen myöskään muiden tunteille. Ylipäänsä muiden tunteiden vastaanottaminen oli hankalaa, koska tukahdutin omiani. Uskon että sensitiivisyyden uudelleen löytymisestä voisi tulla avain luottamuksen saavuttamiseen.

Jokatapauksessa, toimintani pohjavireenä eivät voi olla pelkkä pelko + järki. Mikään ei silloin tunnu mitään, eikä oikein mikään tee onnelliseksi. Puhumattakaan elämästä nauttimisesta. Ap

[/quote]

sama homma. Minulle jo lapsena opetettiin, ettei tunteita saa kuunnella. Ei ihme, että olin hukassa, en tunnistanut edes omia tunteitani.

Nykyään ajattelen, että tunne on the juttu elämässä. Jos kuuntelen tunteitani, niin arvostan itseäni (ja vice versa). Tunne kertoo, mitä haluan ja menenkö oikeaan suuntaan - mutta ei siis pelko, vaan hyvän olon tunne. Eli ehkä tämä itsetuntemuksen lisääminen on avain sinne luottamukseen.

9

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:39"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.04.2015 klo 22:07"]

Ja siis pettymyksiä mulla on ollut aivan sikana tänkin ihmisen kanssa. Mä oon päässyt niiden yli, mutta nyt en enää voi soittaa sille. Viimeisin meinasi upottaa minut. Oon kestänyt ne siksi, kun tiedän miehenkin pelkäävän. Mut luulin sen haluavan jotain ja sit joudunkin pelkäämään, et ei se haluakaan. 

Mulla on ikään kuin sisällä tyhjää, siellä ei ole mitään, kun pitäisi luottaa minuun täysin. Tai no on siellä jotakin, mitta ei mitään peruskalliota :((((

15

[/quote]

et löydäkään luottamusta itsestäsi (vasta ajan kuluessa, mutta et tässä tilassa). Luota johonkin isompaan: elämään/jumalaan/universumiin/sieluusi - mikä ikinä sopii omaan suuhusi parhaiten. 

9

[/quote]

Olen samaa mieltä. Etsi jokin kiintopiste ulkopuoleltasi. Ap 

[/quote]

Entä jos se hajoaa? Okei, opin nyt kai sen, etten luota elämään. Enkä universumiin, enkä sieluuni enkä jumalaan. Olenko paha?

15

[/quote]

ei, et ole paha. Ongelmasi vain on se, ettet luota mihiinkään etkä keneenkään. Se on äärimmäisen kuluttavaa elämää, kuten itsekin toteat. 

Minulla ei ole antaa sinulle muuta neuvoa kuin edellä olen sanonut: toistele itsellesi mahdollisimman usein "olisi ihanaa, kun voisin luottaa elämään ja siihen, että asiat tapahtuvat parhain päin" . löydä samalla helpotuksen tunne, että olisi ihanaa, kun näin tapahtuisi. Opit kullä, kulku voi tuntua hitaalta, mutta etenet pikkuhiljaa. 

Ap

[/quote]

Tämä ei nyt ollut oikea Ap. Jospa et esiintyisi minuna, kiitos. Ap 

[/quote]

sori virheeni. Olin 9. Alan väsymään ilmiselvästi. Taidanpa poistua nukkumaan siis. Öitä!